Rahoitusmalli puhuttaa

Liisa Laakso

Opetus- ja kulttuuriministeriön esitys uudistaa yliopistojen rahoitusmallia vuosille 2021 – 24 puhuttaa. Risuja ja ruusuja mallissa esitettyihin uusiin ja siitä poistuneiden tuloksellisuuden mittareihin on tullut niin henkilöstö- kuin opiskelijajärjestöiltä ja valtakunnan mediakin on ottanut asiaan kantaa. Koska kyseessä on ministeriön tärkein ohjauskeino, mittareiden vilkas kommentointi ei ihmetytä. Sitä tietysti voi ihmetellä, että mitä tapahtui yhteiselle tavoitteelle yksinkertaistaa mallia eli vähentää siinä laskettujen mittareiden määrää tuntuvasti.

Tärkeimmät muutokset nyt voimassa olevaan malliin koskevat 55 opintopisteen vuosittaisen suorittamisen poistumista ja tutkintomäärien painottamista, jatkuvan oppimisen mukaan tuloa ja strategisen rahoituksen osuuden hienoista kasvua. Kansainvälistymistä ei mallissa enää erikseen mitata. Sitä on kuitenkin tarkoitus seurata nykyistä laajemmin. Ehkä juuri kansainvälistymisessä yksittäisten yliopistojen saavutukset ja tarpeet vaihtelevatkin eniten. Se missä yhdellä yliopistolla on kehittämistyö kesken saattaa toisessa jo olla erinomaisessa kunnossa. Kumpaa pitäisi tämän perusteella rahoittaa? Ja sehän on jo moneen kertaan todettu, että kansainvälistyminen sinänsä ei ole tavoite, vaan väline tutkimuksen ja opetuksen tason ja vaikuttavuuden lisäämiseen.

Strategiarahoituksen osuus nousee nykyisestä 12 prosentista 15 prosenttiin. Samalla tapa jolla yliopistot rahaa hakevat, ja kriteerit, joilla ministeriö rahan myöntää, pitää uudistaa. Rahoitus jaetaan kahteen osaan: yliopiston omaa strategiaa tukevaan rahoitukseen ja hallitusohjelman korkeakoulu- ja tiedepoliittista strategiaa tukevaan rahoitukseen. Ennen kaikkea tämän tulisi olla läpinäkyvää ja ennakoitavaa.

Ylipäätään huomio tulisi suorittamisen sijasta kohdistaa tavoitteisiin ja tunnustaa tosiasiat. Ensinnäkin yliopistojen pitää rahoittaa tutkimuksensa yhä enemmän ulkomaisella rahoituksella. Ilman pitkäjänteistä tutkimuksen voimavarojen vahvistamista, tämä ei onnistu. Sitä yliopistot ovat tehneetkin esimerkiksi urapolkutehtävien avulla, mutta se taas ei tule toiminaan odotusten mukaisesti, jos niillä ei ole riittävää täysin omassa hallinnassaan olevaa rahoitusta. Tehtävien rahoittaminen omista rahoista kilpailemalla on hölmöä ja äärimmäisen tehotonta. Onko siis järkevää kierrättää suurta osaa valtion tutkimusrahoituksesta yliopistoille Suomen Akatemian kilpaillun pätkärahoituksen kautta ja vielä erikseen mallilla ohjata niille perusrahoitusta tässä kilpailussa onnistumisesta?

Toisekseen tarvitaan myös yksityistä rahoitusta. Olisiko mahdollista kannustaa säätiöitä yliopistojen pitkäaikaisten tutkimusohjelmien tukemiseen sen sijaan, että niiden rahoitus ohjautuu enimmäkseen yksittäisten tutkijoiden kautta? Ylipäätään olisi suotavaa, että yliopistot voisivat rakentaa haluamiaan alakohtaisia profiileja pitkäaikaisten tutkimusohjelmien varaan ja valita sen, mille aloille ne lisäävät henkilöstövoimavaroja ja miltä poistavat. Ministeriöltä tulevan perusrahoituksen tulisi olla tässä runkona.

Kolmanneksi jatkuvan oppimisen tarpeet ovat tulevaisuudessa ja jo nyt valtavat. Uudessa mallissa viisi prosenttia yliopistojen rahoituksesta määrittyisi tässä tehtävässä suoriutumisesta. Rehtorineuvosto UNIFI on jo esittänyt huolensa siitä, että perusrahoitus ei ole oikea väline jatkuvan oppimisen haasteen ratkaisemiseksi. Se saattaa jopa antaa harhaanjohtavan viestin yliopistojen pääasiallisista vastuista. Jotta aikuisväestön täydennys-, muunto- ja sivistämiskoulutuksesta selvitään, on välttämätöntä, että sen rahoituspohjaa laajennetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alan ulkopuolelle muulle julkiselle sektorille, yrityksille ja yksityisille henkilöille.

Neljänneksi tutkimuksen ja opetuksen ajantasainen infrastruktuuri, johon kuuluu muun muassa avoin tiede ja aineistojen yhdisteleminen, ei ainakaan halvemmaksi muutu. Yliopistojen on löydettävä keinoja infrastruktuurien ja aineistojen hyvään hallintaan ja jakamiseen muiden toimijoiden kanssa. Tarvitaan uusia kumppanuuksia, laajoja verkostoja ja ekosysteemeitä. Niiden rahoitus ei voi olla hankekohtaista ja poukkoilevaa.

Edellä mainittuja tavoitteita ei voi rahoitusmalliin mittareina sisällyttää, ei ainakaan yksiselitteisellä ja mielekkäällä tavalla.

Rahoitusmallia sinänsä voi tietysti viritellä vaikka millä mitalla lisäilemällä sinne tärkeitä asioita, poistamalla vähemmän tärkeitä ja muuttamalla yksittäisten laskentatekijöiden tai -osioiden painotuksia. Puuhasta tulee kuitenkin väistämättä mieleen hölmöläisten peitonleikkuu. Niin hullunkuriselta kuin kuulostaakin, yliopistojen suurin intressi on nytkin se, että muutokset kunkin yliopiston lopulliseen osuuteen valtion rahapotista olisivat lopulta mahdollisimman pieniä. Tämä siksi, että rahoituksen vakaus ja ennakoitavuus on kaikkien yliopistojen toiminnalle tärkeämpää kuin yksittäisten suoritteiden seuranta tai kilpailu niissä petraamisessa.

Jos yliopistot ovat hyvin johdettuja, akateemista vapautta ja eettisiä periaatteita kunnioittavia, jos vertaisarviointi ja itse itseään korjaavan tieteen tekemisen mekanismi toimii, parhaiten yliopistojen menestystä tukee sitomattoman perusrahoituksen kasvattaminen. Näin on todennut korkeakouluhallinnon professori Jussi Kivistö. Ja näin se kokemusasiantuntemuksenkin perusteella on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Liisa Laakso
Rehtori

 

Hyvä me!

Liisa Laakso

Tampereen yliopisto on huippukunnossa. Kuluneen vuoden aikana olemme edelleen pärjänneet mainiosti. Hyvältä tasolta on hyvä suunnata kohti uutta yliopistoa.

Tase on vahva, ja pysymme vakaasti talousarvion raameissa. Osavuosikatsauksen mukaan yliopiston tulos on erinomainen. Suomen Akatemian, Tekesin ja Euroopan unionin ankarasti kilpailtu tutkimusrahoitus on lisääntynyt. Kasvua edellisestä vuodesta on 5,4 prosenttia. EU-rahoituksen laatua kirkastaa kaksi ERC-hanketta.

Henkilöstön osalta kehitys on mennyt juuri siihen suuntaan, johon olemme pyrkineetkin. Tutkimus- ja opetushenkilöstön määrä on maltillisesti kasvanut tutkijanuran alkuvaiheeseen painottuen. Samalla henkilöstömenot ovat pysyneet kurissa ja jopa alentuneet. Erityisen tyytyväisiä voimme olla kansainvälisen opetus- ja tutkimushenkilöstön määrän kasvusta, koska se on ollut koko strategiakauden tärkeimpiä kehittämiskohteitamme. Kasvua on ollut 20 prosenttia edelliseen vastaavaan kauteen verrattuna.

Ulkomaalaisten suorittamien maisterintutkintojen määrä on kaksinkertaistunut, ja ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden joukko kasvanut puolella – noin 500 opiskelijasta 750 opiskelijaan.

Uusimmasta Acatiimista löytyy seikkaperäinen artikkeli yliopistojen tuloksellisuudesta. Sekin osoittaa, että Tampereen yliopisto on vahvassa kunnossa verrattuna muihin yliopistoihin. Liikevaihto on kasvanut ja varsinaisen toiminnan tulos kääntynyt positiiviseksi. Sekä määrällisesti että laadullisesti Tampereen yliopisto on julkaisuaktiviteetiltaan kolmen parhaan suomalaisen yliopiston joukossa.

Tiedämme jo nyt sen, että yliopistojen yhdistyminen tulee vetämään tulosta alaspäin. Kunnianhimo on kuitenkin korkealle. Ensimmäinen tavoite uudelle yliopistolle on siis saavutetun tason ja hyvän kehityssuunnan vaaliminen. Se edellyttää niiden toimintatapojen tunnistamista, joilla tähän päästy. Ja mikäs siinä. Kunhan hyvistä tekijöistä pidetään kiinni, niin hyvää jälkeä syntyy jatkossakin!

Liisa Laakso
Rehtori

Viestinnän vaikeudesta

Harri Melin

Yliopistomme viestintä palkitsi minut jokin aika sitten, suureksi yllätyksekseni, hyvästä viestinnästä. Sain kunniakirjan ja komean kukkapuskan. Kiitokset palkinnosta.

Ihminen eroaa muusta luonnosta siinä, että meillä on käytössä lukuisia tapoja ja välineitä viestiä. Voimme ainakin ilmehtiä, puhua, kirjoittaa tai tehdä tekoja. Nykyaikainen tekniikka on lisäksi tuonut mukaan tukun uusia välineitä, jotka edelleen monipuolistavat ja nopeuttavat ihmisten keskinäistä viestintää.

Kaikesta tästä huolimatta viestintä on vaikea asia. Viestintä on monesti vaikeaa ihan vain kahden ihmisen keskinäisissä suhteissa. Se on usein vaikeaa perheen piirissä, emmekä me aina oikein osaa vieraidenkaan kanssa viestiä. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan organisaatioviestintä ja organisaatioviestinnässä asiantuntijaorganisaatio, kuten yliopisto, on vielä poikkeuksellisen hankala tapaus.

Lähtökohta kaikessa organisaatioviestinnässä on, että minulle ei ole kerrottu mitään ja että kuulen tästä kaikesta vasta ensimmäisen kerran. Jos sitten paljastuu, että jostakin asiasta on tiedotettu hyvissä ajoin esimerkiksi intrassa, niin eihän nyt kukaan sieltä intrasta mitään löydä. Kaikki viestit hukkuvat sinne intran syövereihin. Jos asiasta taas on järjestetty keskustelutilaisuus, niin eihän minulla ole aikaa kaiken maailman kissanristiäisissä istua. Jos kuulen asiasta kollegalta, niin voiko kaikenlaisiin kuulupuheisiin luottaa. Ei voi. Kun minulle ei olla kerrottu, en tiedä. Vai pitäisikö minun sittenkin tietää?

Organisaatiot viestivät monella tavalla. Meillä on Aikalainen, verkkosivut ja intra. Rehtorin päätöksen löytyvät T-Webistä. Hallituksen, tiedekuntaneuvostojen tai opetusneuvoston pöytäkirjat ja kokousmateriaalit ovat myös verkossa. Johdon tietojärjestelmästä saa ajantakaista tietoa yliopiston toiminnassa. Vipunen kertoo koko korkeakoululaitoksen suoritteista. SoleCris viestii tieteellisistä saavutuksistamme. Kaikkein tehokkainta viestintää on kuitenkin istuminen kahvihuoneissa ja kuppiloissa. Niissä kuulee monista asioista ja niissä voi kertoa uutisia kavereille ja vähän etäisimmillekin kollegoille. Kahvihuoneissa kerrotut viestit muuten leviävät hämmästyttävän nopeasti ja hämmästyttävän laajalle.

Muutosviestintä on viestinnän muodoista kenties kaikkein vaikein. Ei käy kateeksi niitä, jotka tekevät Tampere3 viestintää. Pitkällä yliopistokokemuksella voin sanoa, että viestintää ei ole koskaan liikaa. Tärkeistä asioista pitää kertoa asianomaisille mahdollisimman nopeasti, laajasti ja avoimesti. Viestintä pitää olla myös kaksisuuntaista. Muutostilanteissa vastaanottamisen ja kuulemisen merkitys korostuu. Kuunnellaan toisiamme.

Tsemppiä viestijöille!

Harri Melin
Vararehtori

 

Rehtorin valinta

Liisa Laakso

Kuluneen rehtoreiden vaihtoviikon jälkeen on hyvä arvioida kahden yliopiston varsin erilaisia prosesseja. Tampereen uusi yliopisto teki valinnan salassa. Oikeusoppineet arvostelivat hakijalistan salailua julkisuuslain vastaisena. Ulkopuolisen konsultin myötä lista on kuitenkin melko epämääräinen. Kandidaatteja ilmoittautuu mukaan tai heidät löydetään ilman, että he tekevät varsinaista hakemusta. Eron tekeminen tehtävään hakemisen ja konsultin yhteydenoton välillä voi kuulostaa saivartelulta, mutta käytännössä se ei sitä ole. Hakijoita ilmaantuu normaalisti kymmenkunta. Tampereen prosessissa oli tutkittu jopa kahta sataa henkilöä. Moniko heistä sitten olisi ollut varsinainen hakija, ja millä kriteereillä, kun tohtorin tutkintoakaan ei edellytetty?

Salailu jatkui aivan loppuun asti. Huhuja kyllä kiersi. Kyseltiin, kuka on hakenut ja kuka ei. Minä en hakenut, eikä minua pyydetty hakemaan. Hallitus etsi uuteen yliopistoon uutta rehtoria. Sopivia henkilöitä kyllä pohdin ja lähetin marraskuussa hallituksen puheenjohtajalle hyvin lyhyen listan: ensimmäisellä sijalla Mari Walls! Listallani oli myös nyt Helsingin yliopistoon valittu Jari Niemelä.

Lopulta tihkui tieto, milloin nimi julkistetaan, ja sitten julkaistiin tiedote, jossa kerrottiin Mari Wallsin valinnasta perusteluineen. Mutta sitä ei kerrottu, millaisten ehdokkaiden joukosta hänet valittiin. Yhteisö ei voinut esittää näkemyksiään kärkikandidaateista, eikä antaa siten tukeaan lopulliseen valintaan. Se että tarkasteltuja henkilöitä oli yhteensä pari sataa, ei kerro kisan tasosta mitään. Olisiko ollut mahdollista nostaa esimerkiksi kolme kärkihakijaa julkisuuteen? Antaa yhteisölle mahdollisuus esittää heille kysymyksiä ja olla mukana valinnassa? Olisihan kärkeen pääsy pitkän prosessin jälkeen ollut kaikille kandidaateille kunnia. Eikä julkisessa syynissä olisi tarvinnut kauaa olla.

Helsingin yliopistossa toimittiin päin vastoin. Hakijalista oli kaikkien tiedossa jo varhain. Itse pyysin, että omaa nimeäni ei heti julkisuuteen annettaisi, vaikka tiesin, että kaikki kiinnostuneet sen kirjaamosta saivat. Sitten alkoi hakijoiden valikointi ja julkinen keskustelu. Ensin hallitus hakijoiden ansioiden vertailun perusteella päätyi haastattelemaan viittä henkilöä, joista piti karsia vielä kaksi pois kollegion kuulemiseen. Olin näiden viiden henkilön joukossa, ja niin oli myös nykyinen rehtori Jukka Kola. Kaksi muuta henkilöä karsiutuikin, mutta samalla hallitus palasi alkuperäiseen hakijajoukkoon ja kutsui sieltä neljä uutta henkilöä haastatteluun. Heistä kaksi, mukana Jari Niemelä, valikoitiin lyhyelle listalle. Näin viiden joukko karsiutui uudeksi viiden joukoksi! Se pääsi yliopiston kollegion kuultavaksi, kuten Helsingin yliopiston johtosääntö edellyttää. Kollegion kuulemisen jälkeen Helsingin lista supistui kolmeen hakijaan. Jukka Kola ei enää ollut mukana. Mukana olivat molemmat uudet henkilöt ja minä.

Voi hyvin olla, että Tampereen prosessissakin on ollut soutamista ja huopaamista, mutta Helsingin prosessin julkisuus toi näkyväksi sen, kuinka vaikeaa valintaa oltiin tekemässä. Hakijoiden pätevyyden arvioiminen on suhteellisen suoraviivaista. Hakuilmoituksessa luetellut ansiot voidaan todeta ja niitä voidaan vertailla. Tätä edellyttää lakikin, kun hakijoina on miehiä ja naisia. Mutta kun päätös henkilöityi ja se tehtiin Jukka Kolan ja hänen poisvalintansa välillä, joilla molemmilla oli kannatusta, näyttää yhteinen harkinta hankaloituneen. Hakijoiden ansioiden, johtamistaitojen ja sukupuolten tasa-arvon sijasta sitä näyttää ohjanneen kompromissin löytäminen hallituksen oman toimintakyvyn turvaamiseksi. Tärkeä asia sekin.

Julkisuus antoi Helsingin prosessille avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Mutta veikö se hallitukselta työrauhan? Yhteisö pystyi kuukausikaupalla arvioimaan kandidaatteja ja sanomaan mielipiteensä, niin myös yhteisön ulkopuoliset tahot. Minun menestystäni veikkasivat muun muassa arkkiatri, Helsingin sanomien toimitus ja EK:n Jyri Häkämies – aika vaikuttava joukko! Hallitusta varmasti painostettiin, mutta avointa keskustelua oli vähän. Lisäsikö laaja julkisuus prosessin laatua? Kohdeltiinko hakijoita tasapuolisesti? Valittiinko paras?

Avoimia kysymyksiä ainakin jäi, ja jäi niitä Tampereellekin.

Liisa Laakso
Rehtori

Valaisevin lyhdyin vaaleja kohti

Liisa Laakso

Pian valittavalla konsistorilla tulee olemaan tärkeä rooli uuden yliopiston käynnistämisessä. Naistenpäivänä on aihetta muistuttaa, että ehdokkaiksi tarvitaan sekä miehiä että naisia molemmista yliopistoista! Jo se, miltä konsistori näyttää, tulee vaikuttamaan uuden yliopiston kulttuuriin. Konsistori on vastuussa opintoasioiden sujuvasta käsittelystä ja niistä päättämisestä. Työssä on edettävä rivakasti. Kokouksia on aikataulutettu pelkästään tälle keväälle jo kymmenkunta.

Konsistorin yksittäisistä tehtävistä kauaskantoisin on yliopiston ensimmäisen hallituksen valinta. Nimityskomitea auttaa sopivan kokoonpanon löytämisessä, mutta päätösvalta on konsistorilla. Ja nimityskomiteakin joudutaan uudestaan asettamaan. Konsistoriin ehdolla olevilta jäseniltä on siis syytä odottaa selkeitä kannanottoja uuden hallituksen valintaan. Teen konkreettisen ehdotuksen uuden yliopiston hyväksi käytännöksi hyvien hallituskokoonpanojen varmistamiseksi. Konsistorin tulisi edellyttää, että perustajat, joiden esittämistä ehdokkaista hallitukseen nimetään kolme jäsentä, esittävät nimityskomiteassa näihin paikkoihin aina vähintään kolme miestä ja kolme naista! Tämä olisi sopusoinnussa yliopistolain kanssa. Sen mukaan perustajien esittämiä ”ehdokkaita tulee olla vähintään kaksinkertainen määrä täytettäviin paikkoihin nähden”. Se tukisi myös tasa-arvolain noudattamista. Lain mukaan julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanossa ”tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu”.

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus, joka tammikuussa valittiin myös siirtymäkauden hallitukseksi, täyttää tämän vaatimuksen: naisia siinä on 43 %. Mutta kaikki perustajien ehdokkaina nimitetyt henkilöt ovat miehiä. Heistä kuten muistakin jäsenistä suurin osa suostunee ehdolle myös uuden yliopiston ensimmäiseen hallitukseen. Ovathan he viime kesänä lupautuneet jopa vuoteen 2021 asti jatkuviin hallituskausiin. Tosin operatiiviselle tasollekin ulottuneen työn määrä on varmasti yllättänyt monet, eikä siitä ole tullut pelkkää kiitosta.

Ei ole helppo arvioida kokonaisuutena toimivan kokonaan uuden ja ulkopuolisen hallituksen toimintakykyä vajaan vuoden kokemuksella. Hallituksella on ollut paljon opeteltavaa. Monet asiat ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Mutta toiset eivät. Johtosäännön huonosta valmistelusta aiheutuu edelleen ongelmia. Hallitus halusi edetä työssä ilman avoimuutta ja korkeakouluyhteisön tukea, vaikka huhtikuussa 2016 solmitussa Tampere 3 -aiesopimuksessa oli nimenomaan päätetty yhteisestä valmistelusta. Yhteisesti oli jo tehty pohja, jossa kaikki korkeakoulut kannattivat yksimielisesti muun muassa tasakolmikantaa. Samalla kun hallitus päätti sivuuttaa näin merkittävän yhteisen tahtotilan, se tuli laiminlyöneeksi myös sukupuolten välisen tasa-arvon huomioimisen. Koska Tampereen teknillisen yliopiston professoreista alle 5 % ja Tampereen yliopiston professoreistakin vain vähän yli 40 % on naisia, johtosäännön professoreita suosiva epätasakolmikanta on syrjivä. Se uhkaa vakavasti kehitystä, joka naisten ja miesten tasa-arvon parantamisessa on Tampereella jo saavutettu. Suunta on väärä.

Kiitosta hallitukselle voi antaa siitä, että se oikeasti otti huomioon kritiikkiä, jota lopulta paljastettuun johtosääntöluonnokseen kohdistui. Keskeisin korjaus on, että hyväksytty johtosääntö palauttaa yliopistoyhteisölle sille lain mukaan kuuluvan määräysvallan. Tätä valtaa uuden konsistorin jäsenet tulevat käyttämään.

Konsistorista ei ehkä tämän johtosäännön eväillä saada kovin tasa-arvoista, joten sitäkin tärkeämpää on edellyttää siltä aktiivista tasa-arvon edistämistä. Siihen tulisi vaalien ehdokkaiden sitoutua.

Vaaliliittoja vaalisääntö ei salli, koska hallituksen mukaan ”henkilöiden toivotaan edustavan laajakatseisesti koko yliopiston etua, ei taustaryhmiä”. Ylevän periaatteen vastaisesti siirtymäsäännösten paikkajaolla hallitus kuitenkin päätti erottaa yliopistoyhteisöt toisistaan, vieläpä niin että Teknillisen yliopiston pienemmälle miesvaltaiselle henkilöstölle varattiin yhtä paljon paikkoja kuin Tampereen yliopiston suuremmalle tasapainoiselle henkilöstölle. Onneksi ei kuitenkaan olla aivan apartheid-järjestelmässä: äänestäminen yli yliopistorajan on sallittua! Koska ääniä voi kalastella molemmista yliopistoista, ehdokkaiden ei kannata lähteä työhön sammutetuin lyhdyin.

Kysymyksiä heille on paljon: Millaista päätöksentekoa ja päätösten valmistelua ehdokkaat pitävät hyvänä? Millaisen hallituksen he lupaavat valita uudelle yliopistolle? Miten korkeatasoista ja vaikuttavaa tutkimus- ja opetustyötä heidän mukaansa parhaiten edistetään?

Hyvillä vaalilupauksilla ja hyvällä kampanjalla Tampere3:sta voi jo näillä vaaleilla kehkeytyä yksi yhteisö ja sellainen kansainvälisen tason yliopisto ja korkeakoulutuksen edelläkävijä, johon tällä fuusiolla on alusta lähtien tähdätty. Tai sitten edetään hieman hitaammin ja keskustellaan vielä muutama tovi ”me” ja ”he” säätiöyliopiston toimintaperiaatteista, perustuslaillisuudesta, strategisesta johtamisesta, riippumattomuudesta, yliopiston autonomiasta jne. – keskustelun arvoisia asioita kaikki.

Liisa Laakso
Rehtori

Universitas ennen ja tulevaisuudessa

Katariina Mustakallio

”Organisaatiomuutos ei voi olla korkeakoulujen päätehtävä eikä edes toiseksi tärkein tehtävä”, sanoo Petri Koikkalainen, tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja uusimmassa Acatiimissa. Näinhän asia on, yliopiston päätehtävä on tehdä tutkimusta ja antaa tutkimukseen perustuvaa opetusta, ja vaikuttaa näiden kautta ympäröivään maailmaan – vanhan strategiamme ylpeää lausetta mukaillen: kasvattaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia.

Yliopistoajatus alkoi kehittyä Euroopassa keskiajalla kirkon ja luostarien oppineiden piirissä Italian ja Ranskan rintamailla. Itsenäisiksi toimijoiksi yliopistot tulivat vasta, kun niille annettiin erioikeudet. Bolognan yliopisto oli näistä vanhimpia, jonka vuoksi sitä kutsutaankin nimellä Alma mater studiorum, ”opinnoista huolehtiva äiti”. Keisari Fredrik Barbarossa sääti vuonna 1158 tärkeän yliopistolain Authentica Habitan, johon perustui Bolognan yliopiston vapaus opetuksessa ja tutkimuksessa. Yliopistojen toiminnan taustana on ollut laki, joka on turvannut niiden keskeisimmän tehtävän: vapaan tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen.

Bologna veti puoleensa ympäri Eurooppaa opiskelijoita, jotka muodostivat kaupungissa yhdistyksiä, joita kutsuttiin nimityksellä universitates. Sana tarkoitti alun perin järjestöjä, jotka nojautuivat yhteisiin vapaan tieteen arvoihin ja pitivät huolta opiskelijoiden oikeudesta saada opetusta. Olennaista oli, että paikalliset hallitsijat halusivat suojella yliopistojen oikeudellista asemaa. Laeissa määriteltiin, mitä tehtäviä varten opinahjot luotiin ja mitä eri tiedekuntia niihin kuului. Lait suojasivat yliopistoyhteisöä paikallisten mahtimiesten mielivallalta.

Vaikka yliopistolaitos on käynyt läpi monia kriisivaiheita ja organisaatiomuutoksia, eräitä olennaisia piirteitä on kuitenkin säilynyt. Yliopistojen keskeisiin piirteisiin on alusta lähtien kuulunut tutkijoiden ja opiskelijoiden kansainvälisyys, korkeatasoiset keskukset ovat vetäneet puoleensa opiskelijoita ja tutkijoita yli kansakuntarajojen.

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta on saatu nauttia laajalti: oppi on lisännyt vaurautta ja lisännyt innovaatioita, Organisaatiomuutokset eivät ole yliopistojen päätehtäviä, mutta ne kuuluvat olennaisesti kehitykseen, ja varmistavat menestystä tulevaisuudessa. Näin myös uudessa Tampereen yliopistossa, jossa rakennetaan uusia opintopolkuja ja tieteiden raja-aidat ylittäviä tutkimushankkeita. Tätä työtä myös yliopistolaki suojaa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Uusi Tampereen yliopisto

Harri Melin

Tampere3-hanketta on tehty vuodesta 2014. Nyt ollaan pääsemässä ensimmäisen etapin maaliin. Uusi säätiöyliopisto, johon kuuluu myös Tampereen ammattikorkeakoulu, aloittaa toimintansa 1.1.2019. Viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistelu on edennyt ripeästi. Korkeakoulusäätiön hallitus on aloittanut työnsä viime elokuussa, ja sen johdolla tehdään strategiaa, johtosääntöä ja uudistetaan koulutusta ja tutkimusta. Monet olisivat toivoneet, että yhteisö olisi otettu tekemiseen mukaan vieläkin vahvemmin.

Koulutuksen valmisteluryhmä (kolmen korkeakoulun opetusvararehtorit), opintopalveluiden asiantuntijat ja korkeakoulujen opetusneuvostot ovat tehneet lujasti töitä. Ristiinopiskelu lisääntyy koko ajan. Yhteisesti hyväksytyt periaatteet ohjaavat vuoden 2019 opetussuunnitelmatyötä. Koulutuksen visio on kommenttikierroksella. Syksylle 2019 on luvassa tukku uusia houkuttelevia koulutusavauksia. Yhteistä kirjastoa ja yhdessä toteutettavia kielipalveluita suunnitellaan hyvässä hengessä. Koulutuksen tietojärjestelmiä uudistetaan vauhdilla. Ensi kesänä meillä on yhteinen kansainvälinen Summer School. Tätä listaa voisi jatkaa.

Tutkimuksen ja tutkimuspalveluiden kehittäminen etenee yhtä vauhdikkaasti. Muutaman viime vuoden aikana on käynnistynyt lukuisia eri tieteenalojen yhteisiä tutkimushankkeita ja uusia on luvassa. Jo viime syksynä esiteltiin Tampere3-tutkimuksen visio. Akatemialle on jätetty Profi-hakemus, jonka keskeinen ajatus on yhteisen tekemisen vahvistaminen kiertotalouden ja älykkään yhteiskunnan tutkimuksessa. Tutkijakoulun yhteinen opetus käynnistyy syksyllä 2018. Tutkimuspalveluiden rakentaminen etenee. Tätäkin listaa voisi jatkaa.

Tukipalveluiden rakentaminen on oma tarinansa. Työtä tehdään kaikilla lohkoilla. Osa palveluista on ensi vuoden alussa yhteisiä, osa valmistuu myöhemmin. Nyt tarvittaisiin pikaisesti johtosääntö, jotta tekemiset saataisiin kiinnitettyä oikeisiin kohteisiinsa. Johtosääntöä kaipaavat tietysti tutkimus ja koulutuskin.

Tampere3 on tärkein yliopistolaitoksen kehittämishanke koko maassa. Olemme tekemässä isoa ja vaikuttavaa yliopistoa, joka kokoaa ainutkertaisella tavalla tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimuksen ja koulutuksen. Tampere3 tarjoaa opiskelijalle valtavan hienot mahdollisuudet rohkeisiin henkilökohtaisiin valintoihin. Olemme vaikuttavia jo nyt. Tampere3 on tärkeä toimija esimerkiksi SOTE-koulutuksen valtakunnallisessa uudistamisessa, turvallisuusklusterin kehittämisessä tai älykkäiden kaupunkiratkaisujen suunnittelussa.

Vaikka matkassa on ollut mutkia, eikä kaikkia mutkia ole vieläkään saatu suoriksi, meidän on syytä olla ylpeitä siitä, mitä olemme yhdessä tekemässä ja mitä jo nyt on saatu aikaiseksi. Uudesta yliopistosta kannattaa tehdä numero! Toinen etappi alkaa ensi vuonna. Uuden yliopiston rakentaminen ole koskaan ollut helppoa, ei nytkään. Kulttuurien ja perinteiden yhteensovittaminen vie varmasti vuosia, samoin uusien käytäntöjen hiominen. Sen ei pitäisi olla mikään painiottelu vaan yhdessä tekemistä.

Harri Melin
vararehtori

Tampere3 houkuttelee ja näyttää suuntaa

Liisa Laakso

Samalla kun Tampere3 etenee kohti maalia, kiinnostus yhteisöön liittymisestä kasvaa myös Tampereen ulkopuolella. Porissa ja Seinäjoella Tampere näyttäytyy erityisen luontevana yhteistyökumppanina. Yhteistyötä on jo olemassa, ja molempien alueiden menestykselle koulutustason nosto ja sen myötä tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyminen olisi hyödyksi.

Tampereen molemmat yliopistot ovat mukana Porissa ja Seinäjoella toimivissa yliopistokeskuksissa. TTY koordinoi Porin toimintaa ja TaY Seinäjoen toimintaa. Molempien yliopistokeskusten ja kyseisissä kaupungeissa toimivien ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on tiivistetty. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, ja yliopistokeskus toimivat jo samalla kampuksella. Tampereen yliopistolla on ollut jo vuosia joustava opintopolku maisteriopintoihin sosiaalityössä Seinäjoella ja nyt myös Porissa. TTY:llä on Satakunnan ammattikorkeakoulun, SAMK:n, kanssa joustava opintopolku matematiikassa.

Niinpä sekä SeAMK:n että SAMK:n edustajat kävivät syksyllä keskustelujaTampere3:n johdon kanssa yhteistyön kehittämisestä ja työnjaosta. TAMK:n, SeAMK:n ja SAMK:n koulutustarjonnat täydentävät toisiaan. Suuria päällekkäisyyksiä ei ole. SAMK:n ja TAMK:n koulutusohjelmista löytyy paljonkin synergiaetuja. SeAMK taas on profiloitunut valtakunnallisestikin erikoistumalla elintarviketuotantoon. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa on mahdollisuuksia uudenlaisiin avauksiin. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa robotiikan, hoivan ja ruokatiedon alat. Jaettuja haasteita taas ovat kansainvälistyminen ja elinikäisen koulutuksen vaatimien voimavarojen riittävyys. Niihin kiinnittää huomiota myös opetus- ja kulttuuriministeriön ”Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle” -visiossa. Yhteistyö auttaa haasteisiin vastaamisessa.

Selvitystyö yhteistyön kehittämisestä ammattikorkeakoulujen kesken käynnistetään varmasti jo tänä keväänä – sen verran yksituumaisesti asian järkevyyteen suhtauduttiin. Sitten vuorossa olisikin yliopistokeskusten roolin miettiminen.

Tampere3 on siis monessa mielessä Tampereen kolmea korkeakoulua isompi asia. Se on edelläkävijä, mistä seuraa aivan erityinen vastuu. On opittava aiemmista fuusioista, tarkistettava etenemispolkua ja luotava hyviä toimintatapoja. Seuraava askelmerkki on uuden toimielimen, siirtymäkauden hallituksen nimittäminen. Ensimmäistä kertaa Suomessa yliopistot asettavat itsehallintonsa puitteissa uuden yliopiston siirtymäkauden toimielimen, jolla on toimivalta tehdä uuden yliopiston itsehallinnon piiriin kuuluvia päätöksiä. TaY:n ja TTY:n hallitusten tulee toimia viisaasti ja perustuslakia kunnioittaen. Paitsi että nyt luodaan pohjaa tuleville vastaaville yhdistymisille, määritellään myös sitä, mitä yliopiston itsehallinto riippumattomuutena yliopiston ulkopuolisista tahoista viime kädessä Suomessa tarkoittaa.

Liisa Laakso
Rehtori

Hyviä uutisia

Katariina Mustakallio

Rohkaisevia asioita tapahtuu Tampere3-rintamalla. Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi juuri mietintönsä  Tampereen korkeakoulukokonaisuutta koskevista lakimuutoksista. Sen lisäksi, että lausunto käsittelee siirtymäkauden hallintoa ja uuden yliopiston järjestäytymistä, se sisältää myös muita kiinnostavia seikkoja.

Opetusyhteistyö ja opiskelijan oikeusasema ja -turva nousevat mietinnössä keskeisesti esiin. Opiskelijat ovat tärkeä osa tulevaisuuden korkeakouluyhteisöä, niin kuin tänäkin päivänä. Uudella korkeakouluyhteisöllä on monia vaikutuksia Pirkanmaan alueelliseen kehitykseen. Valiokunta korostaa myös kansainvälistymistä: ”Uudistuksen arvioidaan vahvistavan Tampereen korkeakoulujen vetovoimaa suhteessa ulkomaisiin opiskelijoihin sekä tutkimus- ja opetushenkilökuntaan, mikä on nykyisten korkeakoulutuksen kansainvälistymislinjausten keskeinen tavoite. ”

Sivistysvaliokunta näkee kokonaisohjauksen haasteena tilanteen, jossa yksittäisten korkeakoulujen toiminta ohjaa korkeakoulujen lainsäädäntöä, kuten Tampere3-hankkeessa. Toisaalta, eihän kaikki viisaus tule aina ylhäältä alas, joskus myös toisinpäin!

Valiokunta korostaa, että ”Tampere3-hanke edistää siihen osallistuvien korkeakoulujen yhteistyötä, rakenteiden uudistamista ja uusien toimintamallien omaksumista sekä mahdollistaa aiempaa ketterämpien innovaatioekosysteemien syntymisen, koska korkeakoulukonserni kykenee ottamaan haltuun koko TKI-ketjun perustutkimuksesta käytännön soveltamiseen.”

Perustutkimuksen arvo ei jää mietinnössä varjoon: ” Valiokunta korostaa, että huomion kiinnittäminen kehitys- ja innovaatiotoimintaan ei kuitenkaan saa heikentää pitkäjänteisen perustutkimuksen edellytyksiä. ” Yliopistoyhteisössä jos missä tiedetään, että jos vapaalle tutkimukselle ei anneta tilaa, näivettyy kaikki muukin.

Tarvittavien lakimuutosten aikataulu ja samalla Tampere3 -tiekartta kirkastuvat. Tärkeitä periaatteellisia kantoja on otettu ja tulevaisuus alkaa seljetä. Uuden Tampereen yliopiston rehtorin ja hallituksen valintaprosessien määrittelyn lisäksi keskeistä mietinnössä on, että huhtikuun alku on rajana monijäsenisen toimielimen, eli koko yliopistoyhteisöä edustavan konsistorin valinnalle.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Huippututkimusta

Harri Melin

Tällä viikolla on uutisoitu näyttävästi uudesta taloustieteen huippuyksiköstä, joka perustetaan kolmen helsinkiläisen yliopiston yhteyteen. Hyvä niin. Tieteelliseen tutkimukseen ei investoida koskaan liikaa. Yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt nyt jo neljänä perättäisenä vuotena. Siksi on mukava lukea uutisia, jossa kerrotaan noin 15 uuden tutkimuspainotteisen tehtävän avautumisesta. Yliopistojen rahoitus ei toki koostu pelkästä perusrahoituksesta. Olemme viime vuosien aikana palanneet vanhaan hankerahoituksen maailmaan. Haemme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä kärkihankerahaa, Akatemialta profiloitumisrahaa ja nyt valmistellaan lippulaivarahan hakemista. Touhua piisaa.

Elämme kummallista aikaa, jossa tarjoillaan vaihtoehtoisia totuuksia, jossa supervaltaa johdetaan ärhäkkäillä tviiteillä ja jossa käytetään satoja miljoonia dollareita sen todisteluun, ettei ihmisellä ole mitään osuutta maapallon lämpenemiseen. Tämä aika, jos mikä, suorastaan huutaa yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta. Tarvitaan perustutkimusta ihmisen ja luonnon välisen suhteen muutoksista. Teknisen kehityksen vauhti kasvaa ja tekniikan uudet keksinnöt muokkaavat perin pohjin ammatteja ja koko työelämää. Kansainvälinen kanssakäyminen saa jatkuvasti uusia muotoja, joiden seurauksista meidän on hyvä saada tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tampereen yliopiston tutkijat kohdistavat tutkimusta muun muassa näihin kysymyksiin. Uuden yhteiskuntatutkimuksen ohjelma pitää sisällään monia muitakin tärkeitä avauksia.

Tampereen yliopisto panostaa vahvasti yhteiskuntatutkimukseen. Kaksi edellistä profiloitumisrahoituksen kierrosta on meillä suunnattu yhteiskuntatieteellisen perustutkimuksen vahvistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yliopistoomme perustetaan noin 15 uutta tehtävää, joissa tutkimus ja opetus kohdistuvat ajankohtaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden analysointiin. Meille on rakentumassa yhtä vahva yhteiskuntatutkimuksen keskittymä kuin Helsingin kolmen yliopiston yhteinen uusi taloustieteen yksikkö tulee olemaan.

Huippututkimusta ei tehdä julistuksilla. Tie on pitkä ja vaatii sinnikkyyttä. Uusien avausten vaikutus nähdään vasta vuosien kuluessa. Pystymme kuitenkin tarjoamaan opiskelijoille jo tänä lukuvuonna paljon uusia kiinnostavia kursseja. Yliopistossa järjestetään toinen toistaan kiinnostavampia seminaareja. Yhteiskuntatutkimuksen alueella on meneillään tärkeitä asioita. Nyt tehdään jotakin uutta ja isoa.

Ero Helsingin taloustieteeseen on ainakin siinä, että pääministeri ja opetusministeri eivät ole pitäneet tekemisistämme tiedotustilaisuutta. Meidän tamperelaisten kannattaisi kuitenkin tehdä tästä numeroa.

Harri Melin
Vararehtori