Koulutusvientiä

Johtamiskorkeakoulu toteuttaa parhaillaan Vietnamin valtion hallintokorkeakoulun tilaamaa julkisen talouden johtamisen maisteriohjelmaa. Kesäkuun ajan 40 vietnamilaista opiskelijaa suorittaa intensiivistä graduseminaariaan Tampereella. Samaan aikaan ovat käynnistyneet keskustelut toisen vastaavan ohjelman toteuttamiseksi.

Yliopisto on mukana Itämeri-instituutin hallinnoimassa Nottbeck-ohjelmassa. Kyse on Pietarin Finanssi- ja talousyliopiston, TTY:n ja meidän yhdessä tekemästä koulutuksesta, joka on suunnattu Pietarin alueella toimivien suomalaisyritysten johdolle. Myös tämän hankkeen seuraavaa vaihetta suunnitellaan aktiivisesti.

HEG (Higher Education Group) sai hiljattain melkein puolen miljoonan euron rahoituksen osallistuakseen Ugandan korkeakoululaitoksen hallinnon kehittämiseen. Kasvatustieteilijät ja HEG suunnittelevat tarjousta kiinalaisten lukioiden rehtorien täydennyskoulutukseen.

Meillä Pirkanmaalla on keskusteltu vilkkaasti koulutusviennistä. Maakuntaliitto pohtii asiaa, ja Unipoli viimeistelee omaa selvitystään tamperelaisten korkeakoulujen koulutusviennin kehittämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt keväällä koulutusvientiklusterin, Future Learning Finland. Tampereen yliopisto on hankkeessa mukana.

Yliopistollamme on itse asiassa tarjottavanaan paljon sellaista osaamista, jota voitaisiin viedä kansainvälisille markkinoille. Tutkimuksemme vahvoja aloja ovat yhteiskunnan ja terveyden tutkimus. Näillä aloilla myös tamperelainen koulutusosaaminen on niin korkeatasoista, että sille aivan varmasti löytyy kansainvälistä kysyntää. Vienti ei kuitenkaan synny tyhjästä. Jotta voisimme harjoittaa koulutusvientiä, edellyttää se, että meillä on sellaisia tuotteita joita markkinoida ja että toiminnalliset prosessit ovat kunnossa.

Eri yksiköt valmistelevat parhaillaan kansainvälisiä tutkinto-ohjelmiaan. Strategiansa mukaisesti yliopisto tarjoaa kansainvälisiä ohjelmia, joissa koulutetaan kansainvälisesti toimintakykyisiä asiantuntijoita, jotka valmistuttuaan saavat koulutustaan vastaavaa työtä. Samalla pyrimme vaikuttamaan Pirkanmaan kehittämiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tässä on tärkeää edistää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytoitumista alueen työmarkkinoille.

Koulutusvienti on osa yliopistomme kansainväistymistä. Se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, vaan kansainvälistyminen on yksi keino kohentaa oman työmme laatua.

Kesälomaa odotellessa

Harri Melin
vararehtori

 

Koulutusuudistus etenee

Tampereen yliopiston koulutusuudistus saavutti huhtikuussa yhden tärkeän virstanpylvään. Tieteenalayksiköt ovat nimenneet syksyllä 2012 alkavat tutkinto-ohjelmat ja niitä vastaavat hakukohteet, ja rehtori on päätöksellään vahvistanut yliopiston tutkinto-ohjelmien kokonaisuuden. Vuoden 2012 päävalinnassa on 27 hakukohdetta, mikä on melkein puolet vähemmän kuin nykyiset 52 hakukohdetta.

Strategiamme mukaan uudet tutkinto-ohjelmat ovat etenkin kandidaattivaiheessa nykyisiä ohjelmia laaja-alaisempia ja ne järjestetään osaamisperustaisesti. Opetusneuvosto ja Campus Conexus -hanke järjestivät viime maanantaina keskustelutilaisuuden osaamisperustaisuudesta ja laaja-alaisuudesta. Väinö Linna -sali täyttyi kuulijoista ja keskustelijoista.

Osaamisperustaisuus on vaikea käsite. Sille on eri yhteyksissä annettu monia merkityksiä. Keskustelujemme perusteella voisi varovaisesti hahmottaa, mitä sillä Tampereella ymmärretään. Ensinnäkin tutkinnot ja tutkintotasot kuvataan niiden tuottamana osaamisena. Toiseksi tutkinto-ohjelmien, opintokokonaisuuksien ja opintojaksojen osaamistavoitteet määritellään opetussuunnitelmissa. Kolmanneksi tutkinto-ohjelmat määrittelevät itse, millaista osaamista ne edellyttävät opiskelijoiltaan yliopiston strategian koulutustavoitteiden toteutumiseksi.

Uudistuksella korostamme opetuksen ja opiskelun tavoitteellisuutta. Oppimista arvioidaan suhteessa tavoitteisiin, ja koulutuksen suunnittelu lähtee tavoitellusta osaamisesta. Osaamisen karttumisessa on kyse prosessista, jossa ihminen ja yhteisö oppivat ja luovat kumuloituvalla tavalla uutta tietoa. Samalla siirrämme painopisteen opetettavien sisältöjen kuvaamisesta opiskelijan oppimiseen. Opiskelija on aktiivinen tiedon rakentaja, ei vain tiedon vastaanottaja. Korostamme myös opetuksen ja opiskelun dynaamisuutta. Osaaminen ja osaamisvaatimukset muuttuvat koko ajan, siksi kyse on myös jatkuvasta dialogista yliopiston sisällä ja yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä.

Uudistuksemme onnistuminen tarvitsee jämäkkää opetussuunnitelmatyötä. Opetussuunnitelma on prosessi, jossa tehdään näkyväksi opiskelijan kasvu akateemiseksi asiantuntijaksi. Opetussuunnitelman kautta tieteen- ja koulutusalojen ydin viedään käytäntöön. Siksi onkin tärkeää, että eri yksiköt ottavat käyttöönsä koko osaamisensa uusia ohjelmia suunniteltaessa.

Harri Melin
vararehtori

Yliopisto-opetuksen kehittäminen

Tampereen yliopistossa tehdään isoa koulutusuudistusta. Strategiamme mukaisesti olemme valmistelemassa uusia tutkinto-ohjelmia. Tieteenalayksiköt tekevät rehtorille esitykset uusista ohjelmista huhtikuun alussa, ja rehtori tekee asiaa koskevan päätöksen huhtikuun lopussa. Uudet ohjelmat käynnistyvät syksyllä 2012.

Yliopistojen koulutuksesta vastaavat vararehtorit kokoontuivat hiljattain keskustelemaan yliopisto-opetuksen kehittämisestä. Melkein kaikissa yliopistoissa on meneillään hyvin laajamittaisia hankkeita opetuksen uudistamiseksi. Tiedekuntia ja laitoksia on koottu aiempaa suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Opetuksen tukipalveluita on uudelleenorganisoitu samaan malliin kuin meillä Tampereella. Hakukohteiden määrää ollaan vähentämässä, ja kandidaattiohjelmat rakennetaan entistä laaja-alaisemmiksi.

Keskusteluissa nousi esiin myös yhteisiä sisällöllisiä tavoitteita. Sekä työmarkkinat että opiskelijat kaipaavat lisää viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Ainakin osa kieliopinnoista on tarkoitus integroida osaksi substanssiopintoja. Kansainvälistymistä vahvistetaan englanninkielistä opetusta lisäämällä ja tukemalla kansainvälistä liikkuvuutta. Esiin nousi myös ajatus verkossa tarjottavien opintojen nykyistä laajemmasta hyödyntämisestä.

Kaikkia yliopistoja yhdistää huoli resurssien riittävyydestä. Tiedämme, että laadukas opetus ei ole mahdollista ilman riittäviä opettajaresursseja. Yhtenä mahdollisena ratkaisuna pidettiin sitä, että opetusta kehitetään voileipäpöytä-mallista gourmet-aterian suuntaan. Tämä voisi tarkoittaa sitä, että opetuksen ruokalista ei välttämättä olisi hirveän laaja, mutta se mitä tarjotaan, on ehdottoman korkealuokkaista.

Yliopistojen ja työelämän välisen vuorovaikutuksen lisääminen nähtiin tärkeänä. Joillakin aloilla, kuten tekniikassa, yritysyhteistyöllä on pitkät ja vakiintuneet perinteet. Yliopistojen ja tieteenalojen välillä on kuitenkin eroja. Filosofian tai vaikkapa rakennustekniikan työelämäkäytännöt poikkeavat luonnollisesi toisistaan. Mutta myös niin kutsutuilla generalistialoilla voitaisiin lisätä mahdollisuuksia akateemisen asiantuntijuuden kehittämiseen työelämässä.

Lopulta pidettiin tärkeänä alumnien roolin vahvistamista. Hyvin organisoitu alumnitoiminta voisi olla tärkeä väline sidosryhmätyössä ja verkostoitumisessa. Tärkein kokouksen anti mielestäni oli havainto siitä, että yliopistot haluavat tosissaan lisätä opetuksen arvostusta ja raivata lisää aikaa opetukseen.

Harri Melin
vararehtori

Pyhä opettajakoulutus!

Yliopistojen rakenteellista uudistamista pitää vauhdittaa, sanovat opetus- ja kulttuuriministeriön edustajat. Mitään ei saa lakkauttaa eikä siirtää eikä paljon muuttaakaan, sanovat yliopistolaiset. Kokonaisia yliopistoja on kuitenkin yhdistetty ja lisää yhdistymisiä toivotaan. Yliopistojen sisäpuolella on varmasti kipuiltu, mutta ulkopuoliset eivät ole juurikaan puuttuneet uudistuksiin, vaan antaneet yliopistoille työrauhan ja tukensa. Tätä taustaa vasten tuntuu vähintäänkin kummalliselta ulkopuolisten puuttuminen yliopistojen asioihin, kun kyseessä on opettajakoulutus. Se näyttää olevan jostakin syystä niin pyhä, ettei siihen saa mitenkään kajota. Outoa on, jos väestön kannalta näin tärkeää aluetta ei saisi kehittää eikä uudistaa.

Pisa-tutkimusten tulosten lumoon ei ole syytä jäädä, vaan koulujärjestelmäämme, opetusmetodejamme, oppimisympäristöjämme, opettajien koulutusta, lasten oppimista ja selviytymistä pitää määrätietoisesti arvioida ja tieteellisesti tutkia. Uusi yliopistolaki taas velvoittaa yliopistoja järjestämään kaikille opiskelijoille yhtäläiset oppimismahdollisuudet. Vanhoja käytänteitä ja luutuneita asenteita on syytä ravistella ja selvittää vaihtoehtoisia rakenteellisia ratkaisuja ja tutkintojen toteuttamistapoja.

Tampereen yliopisto on lähtenyt määrätietoisesti toteuttamaan Tehdään tulevaisuus -strategiaansa. Strategian toimeenpano on edennyt aikataulussa ja yliopistolaiset ovat osallistuneet kiitettävästi uudistusten eteenpäin viemiseen. Vaikka paljon on vielä tekemättä, mitään paniikkia ei ole eikä myöskään aihetta luovuttamismentaliteettiin. Tutkinto-ohjelmien uudistus on hyvässä vauhdissa, mikä on hyvä, sillä se tarjoaa meille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ja valtakunnallisen edelläkävijän roolin. Kasvatustieteilijät ovat lähteneet ennakkoluulottomasti miettimään uusia laaja-alaisia tutkinto-ohjelmia ja niin pitää ollakin, sillä se varmistaa kasvatustieteiden tulevaisuuden yliopistossamme.

Kaija Holli
rehtori

Kieli ja viestintä

Eilen yliopistomme kielikeskus järjesti seminaarin, jossa pohdittiin kieli- ja viestintäopintoja uusissa tutkinto-ohjelmissa. Asiaa pidetään tärkeänä, sillä paikalle oli kokoontunut täysi salillinen väkeä eri yksiköistä. Syksyllä järjestettiin eri tieteenalayksiköissä keskustelutilaisuudet koulutusuudistuksesta. Tällöin kieli-, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja pidettiin kaikille akateemisille asiantuntijoille tärkeinä kehittämisen kohteina.

Tällä hetkellä kieli- ja viestintäopinnot jakaantuvat meillä kovin epätasaisesti. Joissakin tutkinnoissa niitä on viisi opintopistettä, joissain taas 27 opintopistettä. Ministeriön säädösten mukaan kandidaattitasolla edellytetään riittävää vieraan kielen taitoa ja maisteritasolla taas hyvää. Opinnot kuitenkin sijoittuvat pääosin kandidaattitasolle ja vielä niiden alkupäähän. Lisäksi monet mieltävät kieli- ja viestintäopinnot lähinnä tutkintoon kuuluvana pakkopullana.

Strategiansa mukaisesti Tampereen yliopisto kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia, kansainvälisesti toimintakykyisiä akateemisia asiantuntijoita. On itsestään selvää, että kaikki meiltä valmistuvat maisterit tarvitsevat työssään monipuolisia viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. He joutuvat kommunikoimaan vierailla kielillä, he joutuvat puhumaan ja kirjoittamaan ainakin englantia, yhä useammin myös venäjää, ranskaa tai kiinaa. Puhumattakaan siitä, että heidän tulee hallita myös oma äidinkielensä.

Tämän kevään aikana päätetään uusista tutkinto-ohjelmista. Sen jälkeen käynnistyy niiden opetussuunnitelmien tekeminen. Tässä yhteydessä on pidettävä huoli siitä, että niissä otetaan huomioon asiantuntijaviestinnän tarpeet siten, että kieli ja viestintä kytkeytyy luonnikkaasti osaksi tutkinnon kokonaisuutta. Tämä voi tarkoittaa sitä, että kirjallisen viestinnän opinnot ovat osa kandidaattiseminaaria, tai että johonkin sisällölliseen opintojaksoon yhdistetään myös kieliopintoja. Samalla meidän on mietittävä, miten kieli- ja viestintäopinnot ajoittuvat, voisiko maisterivaiheessa olla nykyistä enemmän tällaista ainesta?

Kielestä ja viestinnästä kannattaa keskustella. Ne ovat tärkeä osa opintoja. Rehtori on nimittänyt uuden opetusneuvoston. Kevään aikana myös opetusneuvostossa pohditaan kieli- ja viestintäopintoja osana koulutusuudistusta.

Harri Melin
vararehtori

Puhe ylioppilaskunnalle

Alma mater tervehtii lapsiaan! Epätavallista on ehkä se, että lapset ovat samanikäisiä kuin äitinsä eli 85-vuotiaita. Heillä on myös yhteinen isä, yhteiskunnallinen kysymys, die soziale Frage. Isän äiti oli moderni yhteiskunta. Se tarvitsi tuekseen yhteiskuntatieteen, sen tutkijat, opettajat ja opiskelijat. Näin syntyi myös meidän yliopistomme.

TAMY on erilainen ylioppilaskunta. Sen alkuna oli Kansalaiskorkeakoulun ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun oppilaskunta. Siitä tuli lopulta ylioppilaskunta, mutta ei vaivatta: alussa oli koulu mutta ei ylioppilaita. Nämä YKK:n opiskelijat olivat itsessään yhteiskunnallisen kysymyksen ratkaisu. He tulivat kansan syvistä riveistä, ja saivat kokea helsinkiläiseliitin ylenkatsetta kuten koko ”Sörkän yliopisto”. Koulun status nousi kun se muutti Tampereelle ja kasvoi oikeaksi yliopistoksi.

Tampereella opiskelijat törmäsivät toiseen ristiriitaan. Tehdaskaupunki halusi yliopiston mutta myös vierasti akateemista maailmaa. Riemumaisterikulttuurin nerokkain pilkkaaja oli Finlaysonin tehtaan työmies Väinö Linna, jonka mukaan akateeminen tyhmyys tiivistyi ylioppilaskuntamenoissa. Hän oli sitä mieltä, että yliopisto olisi pilannut hänetkin. Sitten Linna kutsuttiin yliopiston kunniatohtoriksi ja TAMY siirtyi ”kansan puolelle”. Ylioppilaat luopuivat frakeista eivätkä lakittaneet enää Suomi-neitoa. He alkoivat vaatia oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja kääntyivät äitiään vastaan, tai, silloisen yksityisen yliopiston taantumuksellista johtoa vastaan.

TAMY:n taisteluhistoria on sittemmin nähnyt monta käännettä. Voitot ja tyhmyydet kirjataan ylioppilaskunnan historiaan, jonka se on tilannyt yliopistolta. Vastahanka on kuitenkin aina nojannut kestävään ideaan: ylioppilaat ovat puolustaneet sanomisen ja tekemisen vapautta ja ovat hakeneet vaihtoehtoa. En usko, että viisaus kasvaa iän mukana, vaan yliopisto taantuu ilman nuoria.

Olemme nyt lakkauttaneet laitokset ja tiedekunnat. Samalla olisi mennyt ylioppilaskuntakin. Onneksenne sen kieltää Suomen laki ja yliopiston strategia, joka lupaa rakentaa tulevaisuutta. Onnea joka vuosi uudelleen syntyvälle ylioppilaskunnalle!

[TAMY:n 85. vuosijuhlaa vietettiin viime viikolla Finlaysonin Siperiassa.]

Pertti Haapala
vararehtori

Pirkanmaa koulutuksen keskuksena

Pirkanmaa on Helsingin jälkeen Suomen toiseksi suurin seutukunta. Tampere on erittäin merkittävä korkeakoulupaikkakunta, missä toimii kaksi yliopistoa ja kaksi ammattikorkeakoulua. Kaikki tamperelaiset korkeakoulut ovat nuorten keskuudessa sangen vetovoimaisia opiskelupaikkoja. Voidaan väittää, että ne ovat eliittikorkeakouluja, joihin on vaikea päästä opiskelijoiksi.

Tamperelaiset korkeakoulut ovat uudistamassa toimintojaan. Niin uusi TAMK kuin säätiöyliopisto TTY ovat uudistaneet omat rakenteensa. Tampereen yliopiston uudet tieteenalayksiköt aloittavat vuoden vaihteessa. Lukuvuonna 2012 yliopistossa siirrytään uusiin tutkinto-ohjelmiin ja laaja-alaisiin kandidaattiohjelmiin, ne mahdollistavat aiempaa joustavammat opinnot.

Tampere profiloituu tekniikan, yhteiskunnan ja terveyden alan tutkimuksen ja koulutuksen huippuosaajana. Tampere tuottaa paitsi teknisiä innovaatioita, myös palveluinnovaatioita. Tämä on mahdollista ainutlaatuisten korkeakoulujemme yhteistyönä. Tampereen yliopiston ja TTY:n yhteistyönä on käynnistymässä uusi bioteknologiaan keskittyvä yksikkö.

Tampereelle on sijoittunut myös Nokia Oyj:n suuri tutkimuskeskus. Sen taustalla on osaltaan alueen yliopistojen huippuosaaminen. Tästä asemasta on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa. Se edellyttää uusia avauksia ja uutta yhteistyötä etenkin viestintäteknologian sisältöpalvelujen kehitystyön alueella.

Opetus- ja kulttuuriministeriö odottaa korkeakoulujen kansainvälistyvän. Se odottaa meiltä avauksia strategisen kumppanuuden suuntaan eli yhteisiä tutkinto-ohjelmia ja yhteisiä tutkimushankkeita kumppaneidemme kanssa. Tämä haaste on otettava vakavasti. Nyt kysymys kuuluu, voisiko meidän kolmella korkeakoulullamme olla yhteisiä kumppaneita esimerkiksi Kiinassa tai Intiassa. Meiltä odotetaan myös koulutusvientiä. Taas kysymys kuuluu, voisiko meillä olla yhteisiä koulutushankkeita, jotka toteuttaisimme ja markkinoisimme yhdessä.

Tamperelaiset korkeakoulut ovat jo muutaman vuoden harjoittaneet Unipoli-yhteistyötä. Nyt meidän on aika tiivistää tätä yhteistyötä ja hakea sille meitä kaikkia hyödyttäviä uusia muotoja. On paljon esimerkiksi opiskeluun liittyviä palveluja, jotka voisimme tehdä yhdessä ja näin vahvistaa osaamistamme.

Harri Melin
vararehtori

Elämä putkessa

Nykyään yhä useamman elämä käynnistyy koeputkessa. Muutaman vuoden kuluttua siitä alkaa kouluputki, jossa hyvistä arvosanoista kilvoittelu muodostuu tärkeimmäksi päämääräksi, sillä varmistaahan se viiveettömän pääsyn seuraavaan putkeen eli opiskeluputkeen. Opiskeluputki on määrätietoista etenemistä, täysipäiväistä opiskelua, ei sisällä välivuosia, ei työkokemuksen hankintaa eikä muutakaan haihattelua, vaan tähtää tiiviisti alusta alkaen tiettyyn loppututkintoon. Sitten odottaakin uraputki, johon sujuva siirtyminen varmistaa urakehityksen ensimmäiselle askelmalle pääsyn. Siitä alkaa kiipeäminen, jossa vähän väliä arvioidaan suoriutumista ja kilpaillaan seuraavasta paikasta tutkijan urapolulla tai muualla työelämässä. Tätä jatkuu valtiovallan toiveiden mukaan vähintään 40 vuotta, kunnes ansaittujen eläkevuosien jälkeen hautakummun peittää koiranputki.

Matti Vanhasen Lapin hiihtoladuilla oivaltama työurien pidentäminen eläkeikää nostamalla on aikaansaanut keskustelun myös opiskelijoiden työhön siirtymisen varhentamisesta keinona työurien pidentämiseksi. Kaikki mahdolliset keinot on mietitty erilaisissa työryhmissä. Näistä opiskelun välitön aloittaminen ylioppilaaksi pääsyn jälkeen ja opintojen nopea läpivienti ovat päällimmäisenä. Välivuosien pitäminen on yksimielisesti tuomittu miettimättä lainkaan sen mahdollisia positiivisia vaikutuksia tulevan ammatinvalinnan tai työuran kannalta. Opiskelujen nopeuttamisen vuoksi on oltu valmiita siirtymään vaikka palkka-armeijaan, jotta armeijan aiheuttama viive opiskeluun saataisiin pois. Varsin yksipuolisesti on asiaa tarkasteltu. Osin on syyllistetty opiskelijoita mukavuudenhalusta tai muuten vaan laiskuudesta suorittaa opintojaan nopeammin, tai yliopistoja, etteivät osaa huolehtia sujuvasta opintojen järjestämisestä. Onkohan kukaan tullut ajatelleeksi, mitä tarkoittaa, jos opiskelijat vedetään pois työmarkkinoilta tai mitä tarkoittaa nuorten jaksamisen kannalta se, että lakimuutoksin tai pakkokeinoin heitä juoksutetaan kiihtyvällä nopeudella koko elämän mittaisessa putkessa.

Varsin vähälle huomiolle on jäänyt se, että maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Ajatus työurasta ja uskollisuudesta yhtä työnantajaa kohtaan ei ehkä ole tästä päivästä. Tämän päivän nuorille työ merkitsee luultavasti muuta kuin 60- tai 70-luvulla työnsä aloittaneille. Ehkäpä he haluavat tehdä erilaisia työrupeamia, vaikkapa sellaisia, joiden välissä on opintojaksoja, sapattivapaita tai muita innostavia ja motivoivia projekteja, eikä kiipeäminen uraportaita pitkin kiinnostakaan heitä siinä määrin kuin kuvittelemme.

Yliopiston velvollisuus on toki järjestää sujuva opintojen suorittamismahdollisuus. Sen täytyy myös huolehtia siitä, että nuoret saavat riittävän laaja-alaiset tiedot opintojensa alkuvaiheessa voidakseen päättää suuntautumisvaihtoehdoista tulevaa ammattiaan ajatellen. On luultavaa, että kaikissa työtehtävissä on eduksi laaja-alainen tietämys ja ymmärrys asioiden, ilmiöiden, tapahtumien ja ihmisten vuorovaikutuksesta sekä syy-seuraussuhteista. Jos opiskelu ja työ on motivoivaa, innostavaa ja mieluisaa, ei tarvita pakkokeinoja työurien pidentämiseksi.

Kaija Holli
rehtori

Tieteen suurvalta

Sata vuotta sitten Suomessa ajateltiin ja koulussa opetettiin, että koska olemme pieni kansa, voimme kilpailla maailman sivistyskansojen joukossa vain henkisellä alalla. Kaikki eivät olleet samaa mieltä. Taloustieteilijä O. K. Kilpi piti ajatusta järkyttävänä. Hänen mukaansa sivistyneistölle ehkä riitti, että meillä on ”maailman suurimmat loitsukokoelmat”, mutta todellinen yhteiskuntakehitys edellytti ”kapitalismin henkeä”, joka taas näytti Suomesta puuttuvan. Kirjoituksessaan Suomalaisen kansanluonteen taipuvaisuus nykyaikaiseen kapitalismiin ja industrialismiin (Aika 1915) Kilpi laski suomalaisten tulevaisuuden teollisuuden, kaupan, rahan, luonnontieteiden ja avoimmuuden varaan. Malli löytyi muista pohjoismaista, Saksasta, Britanniasta ja Yhdysvalloista.

Sata vuotta myöhemmin Suomi on yksi maailman rikkaimmista ja teknisesti edistyneimmistä maista – edellä mainittujen seurassa. Tästä voimme kiittää paitsi laajaa koulutusta myös talouden globalisaatiota, josta suomalaiset ovat hyötyneet sekä sata vuotta sitten että nyt. Jo 1900-luvun alussa Suomen talous kansainvälistyi nopeasti, täällä oltiin hyvin selvillä muun maailman tieteestä ja uutta tekniikkaa omaksuttiin nopeasti. Lyhyessä ajassa lähes 300 000 ihmistä muutti Amerikkaan ja yhtä moni kotimaisiin kaupunkeihin. Se oli ensimmäisen globalisaation aikaa, jolloin kaikki alkoi liikkua, jopa kuvat. Suomessa oli 1910-luvulla enemmän elokuvateattereita kuin nykyään – ja yksi yliopisto. Kansa olikin juroa, hidasta ja liikkumatonta vain Topeliuksen Maamme kirjassa, jota koulussa luettiin.

Tänä päivänä Suomessa on asukasta kohti enemmän tutkijoita kuin missään muualla. Jos tutkimukseen sijoitettu raha ja tuotokset lasketaan asukasta kohti, maailman johtavia tiedemaita ovat (tietenkin) Ruotsi ja Sveitsi – ja Suomi. Lisäksi suomalaiset päiväkotilapset saavat tieteellisen kasvatuksen, peruskoululaiset ovat maailman tietävimpiä ja ylioppilaita tulee niin paljon, että yliopistot loppuvat kesken. Kuka olisi tätä uskonut sata vuotta sitten, kun vanhempia piti pakottaa laittamaan lapsensa kouluun.

Harmi, että väkilukumme ei ole kasvanut samassa vauhdissa kuin talous ja tiede. Jo 50 miljoonalla asukkaalla olisimme tällä tehokkuudella tieteen suurvalta myös absoluuttisin luvuin. Nyt Suomessa asuu vain yksi prosentti maailman tutkijoista ja Tampereella yksi promille. Mutta ilmaan se pienikin hyppää ja kiinalainen sananlasku kannustaa: suuret asiat on tehty pienistä asioista. Se mikä on maailmassa vähän, on Suomessa paljon ja meille kaikki.

Pertti Haapala
vararehtori

Opintojen eteneminen

On se aika vuodesta kun yliopistojen salit täyttyvät pääsykokeisiin osallistujista. Julkisuudessa on keskusteltu vilkkaasti opintojen etenemisen nopeuttamisesta. Huolta on kannettu niin opiskelijavalinnoista kuin opiskelijoiden työssäkäynnistäkin. Tuorein esimerkki on opetusministeriön työryhmän esitys yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnan kehittämiseksi. Ministeriön mielestä uusien ylioppilaiden määrää yliopistoissa pitäisi lisätä. Näin nopeutettaisiin opintoja ja lisättäisiin korkeakoulutettujen työpanosta.

Pääsykokeita on puolustettu monilla syillä. Eri oppiaineissa katsotaan, että kyse on laadunvarmistuksesta ja samalla myös soveltuvuuden testaamisesta. On myös huomautettu, että muutos merkitsisi ylioppilaskokeiden merkityksen kohtuutonta kasvua ja samalla abiturienttien kuormituksen kasvua. Tampereen yliopistossa on oltu pääosin tyytyväisiä nykyiseen käytäntöön. Myös kokemukset valtakunnallisesta valintayhteistyöstä ovat olleet hyviä. Kenties suuntana voisikin olla valtakunnallisten pääsykokeiden kehittäminen ja lisääminen.

Pääsykokeiden ohella opiskelijoiden työssäkäynnin katsotaan hidastavan opintoja. Lisäksi arvellaan, että opiskelijat ovat pääosin erilaisissa hanttihommissa. On totta, että palkkatyötä tehtäessä ei opiskella, mutta opiskelujen venyminen voi johtua monista syistä. Ensimmäiset tiedot opiskelijoiden työssäkäyntiä koskevista tilastoista ovat mielenkiintoisia. Vuonna 2006 melkein kaksi kolmesta korkeakouluopiskelijasta oli työssä lukukausien aikana. He eivät suinkaan myyneet pitsoja tai hampurilaisia. Valtaosa oli omalla koulutusalallaan, siis asiantuntijatehtävissä, kasvattamassa omaa osaamistaan käytännössä.

Tilastot kertovat myös, että monilla aloilla korkeakouluopiskelijoiden osuus alan työvoimasta on yli 10 prosenttia, parhaimmillaan yli neljännes. Leikitään mielikuvituksella. Opintotukea korotetaan tuntuvasti ja opiskelijat poistuvat työmarkkinoilta oppilaitoksiin. Mitä tapahtuu? Suomesta häviää työttömyys, joillekin aloille tulee myös välitön työvoimapula. No ihan näin ei varmaan käy, mutta monet alat joutuisivat suuriin vaikeuksiin, sillä opiskelijat ovat osaavaa ja hyvin joustavaa työvoimaa.

On kaikkien etu, että opintojen etenemisen tiellä ei ole turhia esteitä. Opiskelijavalinta, opintojen aikainen työssäkäynti ja opintojen eteneminen on kuitenkin paljon moni-ilmeisempi kimppu kuin miltä se näyttää.

Harri Melin
vararehtori