Jatkuvuuksia

Harri Melin

Työelämää koskevaa keskustelua on hallinnut muutospuhe. Näyttävästi esillä on ollut kaksi teemaa,  digitalisaatio ja työsuhteiden mureneminen. Jotkut ovat ennakoineet, että seuraavien kymmen vuoden aikana runsas neljännes ammateista voidaan korvata roboteilla ja tekoälyllä. Tämä tarkoittaa sitä, että teknologisen työttömyyden uhka kasvaa nopeasti ja etenkin työläisammateissa toimivien on syytä olla huolissaan omasta tulevaisuudestaan. Monet tutkijat väittävät, että elämme hapertuvan palkkatyön yhteiskunnassa, jossa jatkuvasti kasvava osa työvoimasta on lyhyissä työsuhteissa, osa-aikatyössä tai he työllistävät itse itsensä. Tämä tarkoittaa sitä, että toistaiseksi voimassa olevat, vakaat, työsuhteet ovat nopeasti vähenemässä.

Työelämä on muuttunut aina. Teknologian kehitys on syrjäyttänyt ihmistyötä höyrykoneesta ja ”kehruujennystä” lähtien jo yli 200 vuotta. On perusteltua olettaa, että muutoksen vauhti vain kiihtyy. Samaan aikaan kuitenkin syntyy jatkuvasti uusia töitä ja uusia ammatteja. Pätkätöitä on ollut aina ja ilmiö on vanhempi kuin säännöllinen palkkatyö. Myös itsensä työllistäminen on palkkatyötä vanhempi tapa toimeentulon hankkimiseksi. Tässä ei ole mitään uutta. Kiinnostavaa on se, että tilastojen mukaan säännöllinen palkkatyö on yleistymässä kaikkialla maailmassa.

Muutospuheessa on paljon ideologisia piirteitä. Kyse ei ole vain käynnissä olevien kehityskulkujen kuvaamisesta, halutaan myös luoda pelkoa ja epävarmuutta. Työelämän tutkijat puhuvat tässä yhteydessä tuotetusta epävarmuudesta.
Kaiken muutoksen keskellä työelämää hallitsevat jatkuvuudet. Palkkatyösuhde sosiaalisena suhteena ei ole kadonnut. Yksityiselle yrittäjyydelle perustuva tavaratuotanto jyllää kenties vahvempana kuin koskaan. Johtajat johtavat ja työläiset toteuttavat annettuja ohjeita. Naiset tekevät naisten töitä ja miehet miesten. Tämä kaikki viestii jatkuvuuden voimasta.

Tampere3-prosessi saavuttaa yhden välietapin tammikuussa. Olemme uudistaneet rakenteitamme ja uudistamme toimintatapojamme. Myös yliopistoissa pitää kiinnittää huomiota jatkuvuuksiin. On tärkeää, että meiltä valmistuu kandidaatteja, maistereita ja tohtoreita. On tärkeää, että saamme kilpailtua tutkimusrahoitusta, ja että tutkijat julkaisevat korkeatasoisissa lehdissä ja kirjasarjoissa. Tämä edellyttää sellaisia työoloja, joissa pystymme muutosten keskellä keskittymään jatkuvuuden kannalta keskeiseen tekemiseen.

Harri Melin
Vararehtori

Viestinnän vaikeudesta

Harri Melin

Yliopistomme viestintä palkitsi minut jokin aika sitten, suureksi yllätyksekseni, hyvästä viestinnästä. Sain kunniakirjan ja komean kukkapuskan. Kiitokset palkinnosta.

Ihminen eroaa muusta luonnosta siinä, että meillä on käytössä lukuisia tapoja ja välineitä viestiä. Voimme ainakin ilmehtiä, puhua, kirjoittaa tai tehdä tekoja. Nykyaikainen tekniikka on lisäksi tuonut mukaan tukun uusia välineitä, jotka edelleen monipuolistavat ja nopeuttavat ihmisten keskinäistä viestintää.

Kaikesta tästä huolimatta viestintä on vaikea asia. Viestintä on monesti vaikeaa ihan vain kahden ihmisen keskinäisissä suhteissa. Se on usein vaikeaa perheen piirissä, emmekä me aina oikein osaa vieraidenkaan kanssa viestiä. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan organisaatioviestintä ja organisaatioviestinnässä asiantuntijaorganisaatio, kuten yliopisto, on vielä poikkeuksellisen hankala tapaus.

Lähtökohta kaikessa organisaatioviestinnässä on, että minulle ei ole kerrottu mitään ja että kuulen tästä kaikesta vasta ensimmäisen kerran. Jos sitten paljastuu, että jostakin asiasta on tiedotettu hyvissä ajoin esimerkiksi intrassa, niin eihän nyt kukaan sieltä intrasta mitään löydä. Kaikki viestit hukkuvat sinne intran syövereihin. Jos asiasta taas on järjestetty keskustelutilaisuus, niin eihän minulla ole aikaa kaiken maailman kissanristiäisissä istua. Jos kuulen asiasta kollegalta, niin voiko kaikenlaisiin kuulupuheisiin luottaa. Ei voi. Kun minulle ei olla kerrottu, en tiedä. Vai pitäisikö minun sittenkin tietää?

Organisaatiot viestivät monella tavalla. Meillä on Aikalainen, verkkosivut ja intra. Rehtorin päätöksen löytyvät T-Webistä. Hallituksen, tiedekuntaneuvostojen tai opetusneuvoston pöytäkirjat ja kokousmateriaalit ovat myös verkossa. Johdon tietojärjestelmästä saa ajantakaista tietoa yliopiston toiminnassa. Vipunen kertoo koko korkeakoululaitoksen suoritteista. SoleCris viestii tieteellisistä saavutuksistamme. Kaikkein tehokkainta viestintää on kuitenkin istuminen kahvihuoneissa ja kuppiloissa. Niissä kuulee monista asioista ja niissä voi kertoa uutisia kavereille ja vähän etäisimmillekin kollegoille. Kahvihuoneissa kerrotut viestit muuten leviävät hämmästyttävän nopeasti ja hämmästyttävän laajalle.

Muutosviestintä on viestinnän muodoista kenties kaikkein vaikein. Ei käy kateeksi niitä, jotka tekevät Tampere3 viestintää. Pitkällä yliopistokokemuksella voin sanoa, että viestintää ei ole koskaan liikaa. Tärkeistä asioista pitää kertoa asianomaisille mahdollisimman nopeasti, laajasti ja avoimesti. Viestintä pitää olla myös kaksisuuntaista. Muutostilanteissa vastaanottamisen ja kuulemisen merkitys korostuu. Kuunnellaan toisiamme.

Tsemppiä viestijöille!

Harri Melin
Vararehtori

 

Hidas muutos

Harri Melin

Erik Allardtilla on ollut suuri merkitys suomalaisessa sosiologiassa. Lisäksi hän toimi keskeisenä vaikuttajana sosiaalista ja yhteiskunnallista integraatiota koskeneissa poliittisissa ratkaisuissa 1960-luvun puolivälissä. Vuonna 1976 Allardt julkaisi laajan pohjoismaita verranneen tutkimuksen Hyvinvoinnin ulottuvuuksia, jossa hän pohti hyvinvoinnin osatekijöitä ja niiden jakautumista. Kirjassa Allardt lähestyy aihetta ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeiden arvojen tai arvoulottuvuuksien kannalta. Tällaisen katsannon mukaan hyvässä yhteiskunnassa toteutuvat sellaiset arvot, jotka ovat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja tarpeentyydytykselle.

Kysymys hyvästä elämästä, sen edellytyksistä ja vajeista on jatkuvasti ajankohtainen. Professori Juho Saaren johtama tutkijaryhmä on saanut Sitralta rahoituksen Allardtin tutkimuksen toistamiseksi Suomessa. Tutkimusaineisto koottiin viime vuoden syksyllä ja tutkijat ovat parhaillaan omien artikkeliensa analyysien ja kirjoittamisen kimpussa. Tavoitteena on julkaista tuloksia käsittelevä kirja joskus kuluvan vuoden lopussa.

Olen kirjoittamassa kirjaan lukua suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksesta viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana. Tätä varten olen lukenut koko joukon eri alojen tutkimusta. Yksi lukemistani kirjoista käsitteli korkeakoulututkintojen uudistamista. Professori Yrjö-Paavo Häyrysen johtaman filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten korkeakoulututkintojen uudistamistyöryhmä (FYTT) julkaisi keväällä 1971 teoksen tutkinnonuudistuksesta.

Opetusministeriön asettama työryhmä esitti tutkinnonuudistuksen tavoitteeksi muiden muassa seuraavia asioita: opiskeluaikojen lyhentäminen, opiskelumuotojen monipuolistaminen, opiskelijoiden valinnanvapauden lisääminen, monitieteisen opiskelun lisääminen sekä yliopiston ja sen ympäristön välimatkan supistaminen. Työryhmä esitti, että Suomessa tulisi siirtyä oppiainepohjaisista koulutuksista aikaisempaa laaja-alaisempiin koulutusohjelmiin. Lisäksi korostettiin, että koulutuksessa tulisi siirtyä oppiainekeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen ja arvosanojen (approbatur, cum laude ja laudatur) suorittamisesta opintojaksojen suorittamiseen.

Suomessa keskustellaan jälleen kerran hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. 1970-luvun alkuun verrattuna Suomi on taloudellisesti paljon vauraampi ja suuri osa suomalaisista elää suoranaisessa yltäkylläisyydessä. Voimme kuitenkin esittää perustellusti kysymyksen, että onko hyvinvointimme lisääntynyt tai olemmeko onnellisempia kuin 40 vuotta sitten.

Tampere3 koulutuksen vision ensimmäinen versio on valmistumassa. Siinä piirretään kuva korkeakoulutuksen mallista, joka vastaa FYTT:n aikanaan esittämiin tutkinnonuudistuksen haasteisiin.

Mikä oli opetus? Näyttää siltä, että yhteiskunta ja korkeakoululaitos sen osana uudistuvat sangen hitaasti ja monet yhteiskunnallisen keskustelun teemat toistuvat aika ajoin.

Harri Melin
Vararehtori

Uusi Tampereen yliopisto

Harri Melin

Tampere3-hanketta on tehty vuodesta 2014. Nyt ollaan pääsemässä ensimmäisen etapin maaliin. Uusi säätiöyliopisto, johon kuuluu myös Tampereen ammattikorkeakoulu, aloittaa toimintansa 1.1.2019. Viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistelu on edennyt ripeästi. Korkeakoulusäätiön hallitus on aloittanut työnsä viime elokuussa, ja sen johdolla tehdään strategiaa, johtosääntöä ja uudistetaan koulutusta ja tutkimusta. Monet olisivat toivoneet, että yhteisö olisi otettu tekemiseen mukaan vieläkin vahvemmin.

Koulutuksen valmisteluryhmä (kolmen korkeakoulun opetusvararehtorit), opintopalveluiden asiantuntijat ja korkeakoulujen opetusneuvostot ovat tehneet lujasti töitä. Ristiinopiskelu lisääntyy koko ajan. Yhteisesti hyväksytyt periaatteet ohjaavat vuoden 2019 opetussuunnitelmatyötä. Koulutuksen visio on kommenttikierroksella. Syksylle 2019 on luvassa tukku uusia houkuttelevia koulutusavauksia. Yhteistä kirjastoa ja yhdessä toteutettavia kielipalveluita suunnitellaan hyvässä hengessä. Koulutuksen tietojärjestelmiä uudistetaan vauhdilla. Ensi kesänä meillä on yhteinen kansainvälinen Summer School. Tätä listaa voisi jatkaa.

Tutkimuksen ja tutkimuspalveluiden kehittäminen etenee yhtä vauhdikkaasti. Muutaman viime vuoden aikana on käynnistynyt lukuisia eri tieteenalojen yhteisiä tutkimushankkeita ja uusia on luvassa. Jo viime syksynä esiteltiin Tampere3-tutkimuksen visio. Akatemialle on jätetty Profi-hakemus, jonka keskeinen ajatus on yhteisen tekemisen vahvistaminen kiertotalouden ja älykkään yhteiskunnan tutkimuksessa. Tutkijakoulun yhteinen opetus käynnistyy syksyllä 2018. Tutkimuspalveluiden rakentaminen etenee. Tätäkin listaa voisi jatkaa.

Tukipalveluiden rakentaminen on oma tarinansa. Työtä tehdään kaikilla lohkoilla. Osa palveluista on ensi vuoden alussa yhteisiä, osa valmistuu myöhemmin. Nyt tarvittaisiin pikaisesti johtosääntö, jotta tekemiset saataisiin kiinnitettyä oikeisiin kohteisiinsa. Johtosääntöä kaipaavat tietysti tutkimus ja koulutuskin.

Tampere3 on tärkein yliopistolaitoksen kehittämishanke koko maassa. Olemme tekemässä isoa ja vaikuttavaa yliopistoa, joka kokoaa ainutkertaisella tavalla tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimuksen ja koulutuksen. Tampere3 tarjoaa opiskelijalle valtavan hienot mahdollisuudet rohkeisiin henkilökohtaisiin valintoihin. Olemme vaikuttavia jo nyt. Tampere3 on tärkeä toimija esimerkiksi SOTE-koulutuksen valtakunnallisessa uudistamisessa, turvallisuusklusterin kehittämisessä tai älykkäiden kaupunkiratkaisujen suunnittelussa.

Vaikka matkassa on ollut mutkia, eikä kaikkia mutkia ole vieläkään saatu suoriksi, meidän on syytä olla ylpeitä siitä, mitä olemme yhdessä tekemässä ja mitä jo nyt on saatu aikaiseksi. Uudesta yliopistosta kannattaa tehdä numero! Toinen etappi alkaa ensi vuonna. Uuden yliopiston rakentaminen ole koskaan ollut helppoa, ei nytkään. Kulttuurien ja perinteiden yhteensovittaminen vie varmasti vuosia, samoin uusien käytäntöjen hiominen. Sen ei pitäisi olla mikään painiottelu vaan yhdessä tekemistä.

Harri Melin
vararehtori

Silkkitiellä

Harri Melin

Osallistuin viime viikolla HoChiMinh Cityssä Silkkitie-yliopistojen rehtorikokoukseen. Historiallisen kauppatien nimeä kantava verkosto perustettiin vuonna 2015 Etelä-Koreassa. Verkostoon kuuluu 86 yliopistoa kaikkiaan 50 maasta. Verkosto organisoi silkkitietä käsittelevää tutkimusta sekä järjestää vuosittain lukuisia seminaareja, yhteisiä kursseja ja muita opiskelijatapahtumia. Lisäksi sillä on oma sinfoniaorkesteri, joka koostuu eri maista tulevista opiskelijoista.

Aloite verkoston perustamiseen tuli japanilaisilta, kiinalaisilta ja korealaisilta yliopistoilta, jotka halusivat vahvistaa korkeakouluyhteistyötä Euroopan ja Aasian välillä. Silkkitie valittiin teemaksi, koska se on vahvistanut kauppasiteitä jo satojen vuosien ajan. Tampereelta katsottuna verkosto avaa kokonaan uuden näkymän yliopistojen maailmaan. Mukana on nimittäin yliopistoja muiden muassa Iranista, Kirgisiasta, Mongoliasta, Myanmarista, Kambodzhasta ja Malesiasta.

Kokouksessa puhunut Korean entinen ulkoministeri käsitteli kahta tuttua teemaa, digitalisaatiota ja globalisaatiota. Hänen pohdinnoissaan korostui kaksi kiinnostavaa asiaa. Globalisaatiota ja teknistä muutosta tekevät ihmiset omilla valinnoillaan omissa arjen käytännöissään. Globalisaatio ja digitalisaatio ovat arjen asioita. Toiseksi ministeri korosti sattuman merkitystä. Molemmissa on vahvasti läsnä sattuma. Globalisaation ja digitalisaation kentillä on valtavasti toimijoita, joilla on paljon keskenään ristiriitaisia intressejä. Se mitä tapahtuu, on lopulta monien prosessien ja sattuminen summa. Tieteen tehtävänä on systemaattisesti tutkia, mitä maailmassa on meneillään, ja Silkkitieverkosto tarjoaa vertailevalle tutkimukselle erinomaisen alustan. Voiko kansainvälisen yhteistyön ja vertailevan tutkimuksen tarvetta enää paremmin perustella?

Silkkitieverkostoa kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi Vietnamissa on lähes 100 miljoonaa asukasta, maan talous kasvaa noin 8 prosentin vuosivauhtia ja tarve korkeakoulutuksen yhteistyölle ja tiedeyhteistyölle on suurta. Meillä suomalaisilla on myös hyvä maine. Koulutusjärjestelmän ohella minua tentattiin diabeteksen hoidosta, julkishallinnosta, julkisesta terveydenhuollosta, sosiaalityöstä ja sähköisistä palveluista. Vietnamilaisten ohella ainakin myanmarilaiset ja kambodzhalaiset olivat halukkaita käynnistämään yhteistyötä tamperelaisten toimijoiden kanssa.

Silkkitieyliopistojen seuraava yhteisen kokous järjestetään ensi elokuussa tien läntisessä päätepisteessä.

Harri Melin
Vararehtori

 

Huippututkimusta

Harri Melin

Tällä viikolla on uutisoitu näyttävästi uudesta taloustieteen huippuyksiköstä, joka perustetaan kolmen helsinkiläisen yliopiston yhteyteen. Hyvä niin. Tieteelliseen tutkimukseen ei investoida koskaan liikaa. Yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt nyt jo neljänä perättäisenä vuotena. Siksi on mukava lukea uutisia, jossa kerrotaan noin 15 uuden tutkimuspainotteisen tehtävän avautumisesta. Yliopistojen rahoitus ei toki koostu pelkästä perusrahoituksesta. Olemme viime vuosien aikana palanneet vanhaan hankerahoituksen maailmaan. Haemme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä kärkihankerahaa, Akatemialta profiloitumisrahaa ja nyt valmistellaan lippulaivarahan hakemista. Touhua piisaa.

Elämme kummallista aikaa, jossa tarjoillaan vaihtoehtoisia totuuksia, jossa supervaltaa johdetaan ärhäkkäillä tviiteillä ja jossa käytetään satoja miljoonia dollareita sen todisteluun, ettei ihmisellä ole mitään osuutta maapallon lämpenemiseen. Tämä aika, jos mikä, suorastaan huutaa yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta. Tarvitaan perustutkimusta ihmisen ja luonnon välisen suhteen muutoksista. Teknisen kehityksen vauhti kasvaa ja tekniikan uudet keksinnöt muokkaavat perin pohjin ammatteja ja koko työelämää. Kansainvälinen kanssakäyminen saa jatkuvasti uusia muotoja, joiden seurauksista meidän on hyvä saada tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tampereen yliopiston tutkijat kohdistavat tutkimusta muun muassa näihin kysymyksiin. Uuden yhteiskuntatutkimuksen ohjelma pitää sisällään monia muitakin tärkeitä avauksia.

Tampereen yliopisto panostaa vahvasti yhteiskuntatutkimukseen. Kaksi edellistä profiloitumisrahoituksen kierrosta on meillä suunnattu yhteiskuntatieteellisen perustutkimuksen vahvistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yliopistoomme perustetaan noin 15 uutta tehtävää, joissa tutkimus ja opetus kohdistuvat ajankohtaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden analysointiin. Meille on rakentumassa yhtä vahva yhteiskuntatutkimuksen keskittymä kuin Helsingin kolmen yliopiston yhteinen uusi taloustieteen yksikkö tulee olemaan.

Huippututkimusta ei tehdä julistuksilla. Tie on pitkä ja vaatii sinnikkyyttä. Uusien avausten vaikutus nähdään vasta vuosien kuluessa. Pystymme kuitenkin tarjoamaan opiskelijoille jo tänä lukuvuonna paljon uusia kiinnostavia kursseja. Yliopistossa järjestetään toinen toistaan kiinnostavampia seminaareja. Yhteiskuntatutkimuksen alueella on meneillään tärkeitä asioita. Nyt tehdään jotakin uutta ja isoa.

Ero Helsingin taloustieteeseen on ainakin siinä, että pääministeri ja opetusministeri eivät ole pitäneet tekemisistämme tiedotustilaisuutta. Meidän tamperelaisten kannattaisi kuitenkin tehdä tästä numeroa.

Harri Melin
Vararehtori

Vertailevaa tutkimusta

Harri Melin

Kansainvälisesti kaikkein laajin ja kattavin vertailevan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen verkosto ISSP (International Social Survey Programme) kokoontui toukokuun alussa Lausannessa. Tällä hetkellä ISSP:ssa on mukana 49 maata. Euroopan maita on mukana eniten, mutta ohjelmaan osallistuvat myös sellaiset maat kuin Kiina, Intia, Thaimaa, Tunisia, Surinam, Chile ja Meksiko.

ISSP on toiminut vuodesta 1984 alkaen. Sen tavoitteena on tuottaa kansainvälistä vertailutietoa ihmisten asenteista, mielipiteistä ja toiminnasta. Tämän vuoden tutkimus käsittelee sosiaalisia verkostoja, ensi vuonna tutkitaan uskontoa ja vuonna 2019 teema on yhteiskunnallinen eriarvoisuus.

Suomessa ISSP toteutetaan yliopistossamme toimivan Tietoarkiston ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Monissa maissa aineistot kootaan henkilökohtaisilla haastatteluilla. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tutkimukset toteutetaan postikyselyinä. Kukin maa vastaa itse oman aineistonkeruunsa ja aineiston koodauksen kustannuksista. Meillä Suomen Akatemia on vastannut rahoituksesta. Viime vuosien aikana monilla mailla on ollut suuria vaikeuksia saada rahaa tällaiseen vertailevaan tutkimukseen. Tämän vuoksi esimerkiksi Kanada on joutunut luopumaan osallistumisestaan ainakin pariksi vuodeksi. Onkin erittäin arvokasta, että Akatemia kantaa huolen tällaisesta yhteistyöstä.

ISSP toimii hyvin demokraattisesti. Vuosikokouksessa jokaisella maalla on yksi ääni. Joka vuonna tutkimus valmistellaan niin, että viiden maan ryhmä tekee vuosikokoukselle ehdotuksen lomakkeella esitettävistä kaikkiaan 60 kysymyksestä. Yleiskeskustelun jälkeen jokaisen kysymyksen tarkasta sanamuodosta äänestetään ja enemmistön kanta ratkaisee. Mannheimissa toimiva Saksan Tietoarkisto huolehtii kansainvälisen vertailuaineiston tuottamisesta ja jakelusta. Tämän vuoden tutkimus saadaan jakeluun joskus ensi vuoden syksyllä.

ISSP on käyttäjilleen täysin ilmaista. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkijoille, ja vaikkapa graduntekijöille, on tarjolla esimerkiksi kiinalaisten ja taiwanilaisten perhettä ja sukupuolirooleja koskevat tuoreet aineistot, puhumattakaan yli 40 muun maan vastaavista tiedoista.

Elämme aikaa, jossa vaihtoehtoisilla totuuksilla ja suoranaisella pötypuheella koetetaan perustella erilaisia poliittisia ratkaisuja tai vaikuttaa ihmisten näkemyksiin maailman asioista. ISSP:n ja muiden vastaavien vertailututkimusten tuottama tieto on oiva väline tutkittuun tietoon perustuvaan argumentointiin. Toivon, että kokoamamme aineistot suorastaan kuluvat käyttäjien käsissä.

Harri Melin
Vararehtori

Pietari kutsuu

Harri Melin

Suomella on erityinen suhde Venäjään. Olemme olleet osa Venäjää ja käyneet kaksi sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Venäjällä ja Suomella on pitkä yhteinen raja. Meillä on paljon yhteistä historiaa ja kulttuuria. Taloudessa Venäjä on ollut – ja on edelleen – tärkeä kumppanimme. Suomalaiset matkailuyrittäjät suorastaan odottavat, että venäläiset turistit löytäisivät maamme uudelleen. Emme voi hyväksyä Venäjän toimia Krimin niemimaalla tai itäisessä Ukrainassa. Emme myöskään ymmärrä venäläistä sisäpolitiikkaa saati maassa rehottavaa korruptiota. Meitä suorastaan pöyristyttää se, että jotkut byrokraatit haluavat sulkea Pietarin eurooppalaisen yliopiston. Slaavilainen melankolia ja kaiho ovat osa omaakin olemistamme.

Kaikista ristiriitaisuuksista huolimatta Venäjä on naapurimme myös huomenna; naapurit kannattaa tuntea ja heidän kanssaan kannattaa olla mahdollisimman hyvissä väleissä. Tuulisista ajoista huolimatta Venäjä tarjoaa paljon mahdollisuuksia yhteistyölle. Tampereen yliopistolla on tutkimusyhteistyötä monien venäläisten yliopistojen kanssa. Meillä on yhteinen maisteriohjelma Pietarin valtionyliopiston kanssa. Olemme tarjonneet hyvän hallinnon tuntemusta venäläisille asiantuntijoille. Tampereen yliopistossa on myös paljon venäläisiä opiskelijoita.

Parin viime vuoden aikana Tampereen kaupunki, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (PSHP) ja Tampereen yliopisto ovat neuvotelleet pietarilaisten lääketieteellisten yliopistojen ja terveysviranomaisten kanssa laajentuvasta yhteistyöstä. Lisäksi Pietarin kaupunki on kiinnostunut Smart City -yhteistyöstä koko kaupunkiseutumme kanssa. Viralliset yhteistyösopimukset on allekirjoitettu, nyt ollaan siirtymässä konkreettiseen tekemiseen.

Suunniteltuja konkreettisen yhteistyön muotoja ovat muiden muassa venäläisten terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutus yhdessä PSHP:n ja yliopiston kanssa, tamperelaisen tekonivelosaamisen vienti Pietariin ja BioMediTech-yhteistyö. Pietarilaisia kiinnostavat myös älyliikenne ja kiertotalous. Nyt ilmassa on tekemisen meininkiä, ja uskon, että konkreettisiin toimiin päästään vielä kuluvan vuoden aikana.

Pietari on hieno kulttuurikaupunki, jossa kannattaa vierailla. Tampereen Yliopiston Tukisäätiö on mukana Pietarin Suomi-talossa ja yliopistolaisten on mahdollista majoittua varsin edullisesti Suomi-talon vierashuoneissa. Pietari kutsuu.

Harri Melin
Vararehtori

U5

Harri Melin

U5-yliopistojen – Itä-Suomi, Jyväskylä, Oulu, Tampere ja Turku – rehtoraatit kokoontuivat 10.1 Kuopiossa. U5- yhteistyö käynnistyi runsas vuosi sitten. Tuolloin Tampereella pidetyssä kokouksessa sovittiin, että mietimme yhdessä keinoja koulutuksen, tutkimuksen ja muun yhdessä tekemisen lisäämiseksi.

Kuopion tapaaminen oli kolmas laatuaan. Edellisen kerran pohdimme yhteistyötä Peda-forumin yhteydessä Jyväskylässä. U5-yhteistyö on tärkeä avaus suomalaisten yliopistojen kumppanuuksien kehittämisessä. Tähän mennessä olemme tottuneet näkemään muut yliopistot pikemminkin kilpailijoina kuin yhteistyökumppaneina. Nyt U5-yliopistot haluavat tehdä asioita yhdessä ja oppia toistensa kokemuksista.

Koulutuksen saralla yliopistot ovat tehneet Unifin johdolla rakenteellisen kehittämisen harjoituksia jo pari kierrosta. Tähän mennessä tulokset ovat olleet melko laihoja. Viime syksyn ns. Digi-haussa tehtiin hyvää yhteistyötä. Ministeriön rahoituspäätöksiä hankkeista odotellaan helmikuun alkuun. Koulutuksessa U5-yhteistyön seuraavat askeleet keskittyvät näiden hankkeiden edistämiseen. Yhteiset toimet tohtorikoulutuksen edistämiseksi ovat harpanneet eteenpäin mm. metodifestivaalien, ohjaajakoulutuksen ja vastaväitelleiden työelämäsuhteiden kohentamisen tiimoilta.

Tutkimuksessa U5-yliopistojen strategisissa tavoitteissa korostuu globaaleihin haasteisiin vastaaminen. Yliopistot ovat tunnistaneet yhteisiksi haastealoikseen muiden muassa ympäristön muutoksen hallinnan, digitalisoituvan tulevaisuuden ja nopeasti muuttuvat yhteiskunnat. Nämä ovat kaikki sen luokan kysymyksiä, että yhteistyölle tarjoutuu todella paljon avauksia.  Lisäksi haetaan yhteisiä ratkaisuja avoimen tieteen edistämiseksi ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi. Mahdollistaakseen yhteistyön tiivistämisen niin tutkimuksessa kuin koulutuksessaan yliopistot rakentavat yhteensopivia digiratkaisuja, jotka helpottavat opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan työtä.

U5-yliopistoyhteistyö on pitkän polun alussa. Yliopistojen perinteet ja nykyiset käytännöt poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että yhdessä tekemisen edellytyksiä kohennetaan aina kun se vain on mahdollista. Matka on pitkä ja mutkainen, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Harri Melin
Vararehtori

Koulutuksen arviointi

Harri Melin

Harri Melin

Edellisen strategiakauden aikana yliopistossamme toteutettiin mittava koulutusuudistus. Yli 50:stä hakukohteesta siirryttiin 26 hakukohteeseen. Opetussuunnittelussa yhdeksi keskeiseksi ohjenuoraksi otettiin osaamisperusteisuus ja laaja-alaisuus. Tähdensimme myös, että meillä koulutus mietitään ja toteutetaan kokonaisuutena: samaa opintojaksoa voidaan hyödyntää tutkinto-opetuksen ohella avoimessa yliopistossa ja täydennyskoulutuksessa. Samalla siirryimme kolmen vuoden mittaisiin opetussuunnitelmakausiin.

Vuonna 2012 opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa sovimme, että toteutamme koulutusuudistuksen ulkoisen arvioinnin sen jälkeen, kun ensimmäiset uusiin tutkinto-ohjelmiin tullet opiskelijat siirtyvät kandidaattiopinnoista maisteriopintoihin. Koulutuksen arviointi käynnistyi jokseenkin vuosi sitten, jolloin aloitettiin tutkinto-ohjelmien vertaisarviointi. Nämä vertaisarvioinnit muodostavat tärkeän osan arviointiaineistoja. Lisäksi kokosimme kattavan koulutustamme käsittelevän tilastoaineiston. Varsinaista arviointia varten kutsuimme asiantuntijapaneelin, joka edustaa opiskelijoita, pedagogiikan asiantuntijoita, sidosryhmiä ja yliopistojen johtoa.

Nyt arviointi on tehty. Arviointivierailu tehtiin kuluvan viikon tiistaina ja keskiviikkona. Panelistit haastattelivat opiskelijoita, yliopistopalveluiden asiantuntijoita, opettajia ja professorikuntaa sekä yliopiston johtoa. Haastatteluissa pureuduttiin viiteen teemaan: laaja-alaisuus, osaamisperusteisuus, opintojen sujuvuus, koulutustarjonta ja pedagoginen johtaminen. Meille esitettiin kiperiä kysymyksiä, joihin osasimme antaa hyviä vastauksia. Keskusteluissa on kriittisen rakentava henki. Oli myös ilo havaita, kuinka oma väki näytti omaksuvan toisten hyviä käytäntöjä.

Arvioitsijat antoivat meille lyhyesti välitöntä palautetta. Heidän mielestään tekemämme koulutusuudistus on merkittävä saavutus. Olemme ottaneet ison loikan, joka näyttää onnistuneen hienosti. Se on toiminut esimerkkinä monille muillekin yliopistoille, muiden muassa Helsingin yliopistolle. Kehittämisen kohteitakin löytyi. Esimerkiksi opiskelijoiden ohjausta voidaan edelleen tehostaa. Uusien opettajien perehdyttämiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi valinnaisten opintojen paljoutta voisi jäsentää laajoiksi kokonaisuuksiksi.

Arvioinnin varsinainen raportti ilmestyy tammikuussa. Samassa yhteydessä järjestämme seminaarin joissa on mahdollisuus pohtia tuloksia koko yliopistoyhteisön kesken. Tuloksia hyödynnämme koulutuksen kehittämisessä heti ensi talvella. Uskon, että kaikkein suurin hyöty lankeaa kuitenkin Tampere3-opetussuunnitelmatyölle.

Harri Melin
Vararehtori