Tammerfors universitet

Ruotsin kuningas kävi Tampereella. Jotta kaikki sujuisi mukavasti, kaupunginisät kävivät ruotsin kielen preppauskurssilla (suom. valmistava harjoitus). Tamperelaisilla on tietenkin syytä olla ikuisesti kiitollisia siitä, että Kustaa III perusti Tammerforsin kaupungin vuonna 1779. Nykyisen kuninkaan vierailun syynä oli kuitenkin se, että 30 vuotta myöhemmin Ruotsi menetti Suomen ja Tampereen Venäjälle. Kuningas kävi tänä vuonna laajemminkin katsomassa entisiä maitaan. On myös järjestetty korkean tason juhlia ja sovittu maiden välisen yhteistyön kehittämisestä 200 vuotisen eron kunniaksi. Lisää miljoonia on luvattu nimenomaan tieteelliseen yhteistyöhön. Rahoja ei ole vielä nähty, mutta odotamme kärsivällisesti.

Kaarle Kustaan vierailuun liittyy hieman ironiaakin – tai historian kepponen. Nykyinen sukuhan tuli Ruotsin valtaistuimelle vasta 1812. Bernadotte edusti Napoleonin armeijaa, joka järjesteli Euroopan rajoja uudelleen. Tässä projektissa, jota Matti Klinge kuvaa tuoreessa kirjassaan Napoleonin varjo, Ruotsin itäiset maakunnat liitettiin Venäjään – Napoleonin ja Aleksanteri I:n sopimuksella. Bernadotte oli siis irrottamassa Suomea Ruotsista. En tiedä huomasiko kukaan kiittää tästä nykyistä Bernadottea.

Ruotsin vallan aikana Tammerfors ei niin sanotusti kehittynyt, vaikka asukasluku nousi yli kuudensadan. Sivistystä ja taloudellista edistystä edustivat kehruukoulu eli ”pinni” ja kruununpolttimo. Kumpikaan ei menestynyt, ja sattuipa niinkin että polttimon vuokraaja, eversti Hästesko mestattiin osallisuudesta kapinaan kaupungin perustajaa vastaan.

Tampereella alkoi tapahtua vasta kun kaupunki kytkettiin Venäjän keisarikuntaan ja globaaliin talouteen. Tamperelaiset kuuluivat nyt suurvaltaan, joka Z. Topeliuksen sanoin ulottui Ahvenanmaalta Alaskaan, ja missä aurinko ei laskenut koskaan. Topeliuksesta itsestä tuli Keisarillisen Alaksanterin Yliopiston isänmaan historian professori ja mies joka kirjoitti Maamme kirjassa suomalaisille identiteetin – Suomen. Hän kirjoitti sen ruotsiksi, mutta lukijat Tampereen kouluissa olivat suomenkielisiä lapsia, joille alkoi valjeta mikä on isänmaa. Sama Topelius kirjoitti ensimmäisen suomalaisen oopperan tekstin 1852. Se kertoo kuninkaan matkasta Suomeen ja siitä miten kuningas ja kansa löytävät toisensa.

Kun suomalaiset saivat oman historian, he alkoivat aktiivisesti unohtaa olleensa ruotsalaisia – ja ruotsalaiset unohtivat, että kolmasosa valtakuntaa oli ollut Pohjanlahden takana. Tätä kuvaa hyvin Åbo Akademin professori Max Engman kirjassaan Pitkät jäähyväiset (2009).

Kansojemme ystävyyden jälkilämmitys 200 vuotta eron jälkeen näyttää falskilta (suom. teennäinen), mutta onpa asialla toinenkin puoli. Eihän ruotsin kieli koskaan hävinnyt edes Tampereelta ja yliopistomme kantaa edelleen ruotsalaista kulttuuriperintöä. Toisaalta, jos Suomi olisi jäänyt 200 vuotta sitten osaksi Ruotsia, meillä tuskin olisi Tampereen yliopistoa. Siis kiitos Bernadottelle!

Seuraava jakso: Tampereen saksalainen yliopisto.

Pertti Haapala
Vararehtori