Kaiken maailman outlookit ja sähkökalenterit

Kaija Holli

Kaija Holli

Ettäkö sähköposti muuttuisi? Ei tule kuuloonkaan. Olen tottunut tähän, ja se toimii ihan hyvin. Sitä paitsi minulla on 4500 sähköpostiviestiä siellä odottamassa perkaamista. Kaikki ovat nykyisin pilvessä, kaikilla on sähköinen kalenteri – ja voithan sinä deletoida ne vanhat postit yhdellä napinpainalluksella. Käytännössä ei muutu mikään, tulee vain uusia hyviä ominaisuuksia, näin minulle kerrottiin. Niin varmaan. Siinäpä taas tuli sellaiset neuvot, että olisi voinut vaikka loukkaantua, jos ne olisi suomennettu. Suomeksihan se tarkoitti, että olet vanhanaikainen, et seuraa aikaasi, olet kaavoihin kangistunut, et halua oppia uutta, et hallitse sähköisiä järjestelmiä – et edes tiedä, mitä pilvessä oleminen tarkoittaa. Eihän sitä voinut tuollaista sietää ja siksi tuumasin, että viekää pilveen ja tuokaa outlookit ja sähkökalenterit, sekoittakaa puhelimeni ja tietokoneeni ja hukatkaa kaikki minun vanhat postini. Siinäpähän menee kallista tietoa. Ja niin ne tekivät.

”Näkymähän on ihan erilainen, eihän tuohon totu ikinä”, mutisin. ”Mitähän nuokin tekstit tarkoittavat? Miten niin insert – onko pakko piilottaa kaikki?” Jos jokaisen näpäytyksen takana olevan toiminnon ryhdyn tutkimaan, niin siihen menee ainakin viikko. Missä se New Emailkin on, ihan väärässä paikassa? Että ne osaavat. Olisivat kysyneet ennen kuin suunnittelivat tuollaisen ohjelman. Kaikki väärässä paikassa, ja väärin otsikoitu ja miten sen emailin ja kalenterinkin saa samanaikaisesti kuvaruudulle. Ei voi olla näin tuskaista! Missä minun osoitteetkin ovat, pitääkö minun muka muistaa kaikki sähköpostiosoitteet? ”Ei tuu kesää”, jatkoin jupinaani. Kenen kanssa haluat jakaa kalenterin? kysyttiin. Miten niin jakaa kalenterin, tekeekö se joku puolet minun töistänikin? Ei kuulemma tee, vaan merkkailee minulle lisätehtäviä. Kyllä on aikoihin eletty.

Siinähän istuin koneen ääreen ja jatkoin jupinaa. Samalla huomaamattani aloin vastailla ja kirjoitella uusia sähköposteja. Pari kertaa oli pakko käydä tarkistamassa osoitteita webmailin puolelta. Eihän tämä itseasiassa olekaan niin hankala. Tuohan on kätevä juttu, ja nuokin saa noin näppärästi. Oli pakko myöntää, että on siinä Outlookissa ihan hyviäkin ominaisuuksia. Sähköiseen kalenteriin siirtyminen oli pieni urakka. Sillä kohtaa olin valmis jakamaan kalenterini sihteerini kanssa.

Seuraavana aamuna töihin tultuani tartuin ensimmäisenä tutuksi käyneeseen paperikalenteriini. Se oli tyhjä. Niinpä tietysti, kun kaikki tiedot oli siirretty sinne sähköiseen. No missä se kalenterinappulakin on? Auttakaa nyt hiukan. Jotenkin en huomannut kissankokoisin kirjaimin olevaa Calender-merkintää. Hävetti. ”Hei tämähän on hieno ja kätevä, eri väreillä eri aiheet, selonteot missä, mikä, kauanko. Tämähän on loistava itseasiassa. Niin tietysti, kun joku tekee sen puolestani”, ajattelin. Minäpäs koitan, josko itsekin osaisin ja ryhtyisin samalla hallitsemaan aikataulujani. Laitan kaikkiin tyhjiin väleihin ’ei saa ottaa’ (ESO). Ulkopuoliset luulevat, että European Society of Overdosing tai jotain yhtä merkittävää.

Hiukan kyllä harmittaa, että olin näin helposti vietävissä. Olin vannoutunut paperikalenterin käyttäjä, ja nyt en ole neljään kuukauteen edes vahingossa yrittänyt avata sitä, vaikka säästin sen. Webmailistä olen kaksi kertaa hakenut vanhaa postia niiden 4500 joukosta. Sormi alkaa olla aika lähellä delete all -nappulaa.

Kaija Holli
rehtori

Yksi vastaus artikkeliin ”Kaiken maailman outlookit ja sähkökalenterit

  1. Rehtori Kaija Holli

    Sähköposti on kätevän rehtorin paras ystävä.
    Sinne tulee tärkeää tietoa. Myös pyytämättä ja yllättäen.
    Tietoa, johon vain täytyy paneutua. Ja toimia.
    Kuten suuret Johtajat tekevät.

    Lämmöllä, ”Kaarina”

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *