Down under

Pertti Haapala

Pertti Haapala

Lupasin kirjoittaa siita, milta tuntuu olla maapallon toisella puolella, taalla alhaalla. Oikeastaan paallaan oloa ei huomaa, mutta muuten on outoa: autot ajavat vaaraan suuntaan, auringolla ei ole selvaa rataa, se vain paistaa,  joutsenet ovat kaikki  mustia, ravintolaan saa vieda oman pullon, ja tietokoneen nappaimistossa ei ole aakkosia, vaikka muutoin taalla ollaan kovin monikulttuurisia.  Takalaiset sanovat itsekin asuvansa alapuolella, koska heidan identiteettinsa on puoliksi eurooppalainen. Myos suuri aasialaisvaesto nayttaa omaksuvan nopeasti hassut ’englantilaiset’  tavat. Viikonloppuna on kansallispaiva, jota juhlitaan massiivisesti. Sen jalkeen on vapaapaiva, koska perin vapaa alkoholipolitiikka tehnee tehtavansa.

Australian uusi hallitus on ollut helisemassa, kun alkoivat ensi toikseen arvostella naapurimaita, erityisesti Indonesiaa. Kun huomasivat, etta siella on asukkaita kymmenen kertaa enemman, alkoivat pyydella anteeksi. Australian talous kun todellakin elaa  Aasiasta ja maahanmuuttajista., joita seka tarvitaan etta yritetaan palauttaa. Mutta enpa ole havainnut arkipaivan rasismin ituakaan, jos unohdetaan miten huonosti maan alkuperaisvaestolle on kaynyt. Sitakin pyydellaan nyt kovasti anteeksi ja aboriginaalien kunnioittaminen nayttaa olevan poliittinen valttamattomyys. Toinen konsensus-asia on ilmastomuutos, johon taalla kokemuksen perusteella uskotaan, kun metsaa palaa joka vuosi enemman.

Luin paivan lehdesta, etta ainakin hallituksen mukaan Australian hyvinvointivaltio on kestamattomalla pohjalla, ja siksi etuisuuksia ja erityisesti Afrikan kehitysapua pitaa leikata. Rahat siis uhkaavat loppua. En voi vaittaa vastaan, mutta kun katsoo ymparilleen, ei jaksa pelastya: jos tama maa koyhtyisi yhdella, viidella tai kymmenella prosentilla, edelleen olisi paljon jaettavaa. Samassa lehdessa oli uutinen Bill Gatesin saation raportista, jossa paateltiin, etta koyhyys maailmasta on poistumassa. Tarkeinta on lasten terveyden parantaminen koyhissa maissa ja siihen tarvitaan rikkaiden maiden apua. Suurin este kehitykselle on poliitikkojen asenne: siella ja taalla. Ja siella.

Koska yliopistossa on kesaloma, laaja kampus on hiljainen ja opettajat nauttivat omasta ajasta, jonka nipistamista hallitus myos suunnittelee. Akateemiset kissanpaivat ovat nakojaan kaikkialla loppumassa. En uskalla sanoa asiasta enempaa, koska olen luvannut olla esittamatta julkisuudessa sellaisia lausuntoja, jotka eivat vastaa yliopiston (ANU) linjaa, mutta voidaan tulkita yliopiston nakemyksiksi.

Yhta asiaa mina ihmettelen: miksi yhteiskunnat ovat niin samanlaisia, ihmisista puhumattakaan.

Pertti Haapala
Visiting Fellow
Australian National University

Yksi vastaus artikkeliin ”Down under

  1. Yhteiskuntien moderniteetissa (ja ehkä muutenkin) ilmenevä samanlaisuus voidaan ihmetellen tai ihastellen katsoa ensimmäiseksi indiisiksi tai lopulliseksi todisteeksi siitä, että ihmiset ovat niin samanlaisia. Tämä koskee myös niin kutsuttuja ANTIPODEJA eli vastajalkaisia, joita australialaiset MEILLE ovat – ja me taas astelemme Telluksen kamaraa aivan yhtä tasa-arvoisesti antipodisessa suhteessa australialaisiin. – Kreikan kielessä ’antípodes’ tarkoittaa Maan vastakkaisella puolella asuvia ihmisiä, ja tämä kulttuuritermi tavataan luonnollisesti latinassa ja erinäisissä muissa kielissä. Joskus se tarkoittaa vallan toisen taivaankappaleen ihmisenkaltaisia olentoja, jotka ovat teknologisesti joko meistä jäljessä tai pikemminkin niin paljon meitä edellä, ettei kommunikaatio tahdo ottaa onnistuakseen… Viittaan Professori Lauri Seppäsen kirjaan ’Kieltä ei ole'(Tampere University Press 2004); tyylikkäästi tehty opus tarkastelee voittoisaa, uuspragmatistista kielikäsitystä.

    Juhani Sarsila
    http://www.vulgusnedecipiatur.blogspot.com

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *