Rekrytointi – tärkeää ja vaikeaa

Kaija Holli

Kaija Holli

Henkilöstön rekrytointi on yksi tärkeimmistä yliopistojen uudistamis- ja menestymismahdollisuuksista. Se on myös yksi vaikeimmista. Vain harvoin on tilanteita, joissa kaikki olisivat yksimielisiä. Mikä sopii yhdelle, ei missään tapauksessa sovi toiselle. Jokainen on varmasti samaa mieltä kuitenkin siitä, että rekrytointien pitää olla oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia. Senkin hyväksyy kaikki, että pätevimmät pitää valita. Yhteinen ymmärrys löytyy myös sille, että yliopistojen kansainvälistyminen parantaa niiden laatua, ja siksi pitäisi tehdä kansainvälisiä rekrytointeja, tai että yliopiston ulkopuoliset rekrytoinnit tuovat uudenlaista osaamista yhteisöön tai että pätevyyden lisäksi työyhteisötaidoilla on merkitystä ja että menestyäkseen yliopisto tarvitsee osaavaa henkilöstöä.

Mikä sitten on niin vaikeaa? Ensimmäinen vaikeus on yhteisymmärryksen löytäminen henkilöstösuunnittelussa. Se, että vapautuvia resursseja pitäisi kohdentaa uudelleen tämän päivän tai mieluummin tulevaisuuden tarpeiden mukaisesti. Erityisesti professorirekrytoinneissa perinteisestä oppiaine- ja virkapohja-ajattelusta on vaikea luopua. Vaatimus siitä, että jokaisen vapautuvan resurssin tuleva käyttö pitää perusteellisesti uudelleen harkita, aiheuttaa ristiriitoja. Yliopiston pitää toki vaalia perinteitä ja ylläpitää jatkuvuutta, mutta se ei voi elää menneessä maailmassa, vaan sen on menestyttävä alati ja nopealla tempolla muuttuvassa nykyisyydessä. Henkilöstön rekrytoinnin merkitys kasvaa entisestään, sillä se on yliopistojen tärkein ja lähes ainoa muunneltavissa oleva voimavara.

Yksittäisissä rekrytoinneissa tulee vastaan lukematon määrä vaikeita tilanteita. Nykymuotoiset yliopistot ovat vapaita valitsemaan parhaiksi katsomansa henkilöt, eikä tätä tehtävää haluta antaa pelkästään ulkopuolisille asiantuntijoille. Asiantuntijoiden pätevyysarvioinnit ovat silti tärkeitä, vaikka heidän mahdollisesti asettamansa ensisijaisuusjärjestys ei valintaa ratkaisekaan.

Vaikea on myöskin kaikkien hyväksyä sitä, että nousujohteisuus ja potentiaalisuus tutkimusuralla voi olla tärkeämpi rekrytoinnissa kuin hiipumassa oleva vaikkakin merkittävä tutkimusura. Ehkä kaikkein vaikeimpia ovat tilanteet, joissa oman yliopiston kasvatti tai työntekijä joutuu kilpailuasetelmaan ulkopuolelta tulevan hakijan kanssa tai kaksi samantasoista hakijaa kilpailee samasta paikasta. Tilanteet ovat vaikeita ja ne on ratkaistava huolellisella arvioinnilla. Prosessin pitää olla läpinäkyvä, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen. Silti väärinkohdelluksi tulemisen tunne jää monille. Rekrytointiprosessi ei saisi koskaan päättyä pelkkään henkilön valintaan, vaan informaatioon osallisille ja valitun huolelliseen perehdyttämiseen.

Kaija Holli
rehtori

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *