Karkkia Brysselistä

Kävin opintomatkalla EU:n pääkaupungissa ja opin monta vanhaa asiaa. Eurooppa aikoo pelastaa maailman ja itsensä investoimalla innovaatioihin. Uudella ohjelmakaudella halutaan laittaa 80 miljardia veroeuroa tutkimuksen rahoittamiseen. Uuden ohjelman nimi on Horisontti 2020 ja se alkaa vuonna 2014, jos EU:n budjetti ehditään ajoissa hyväksyä. Kun tulee lopullisen päätöksen aika, summa pienenee ehkä 10 miljardia. Jäsenmaat haluavat lisää rahaa tutkimukseen vasta sitten kun on varmistunut, että muut tuet eivät vähene. Tämä on politiikkaa.

Asian valoisampi puoli on se, että eurooppalaista tutkimusrahoitusta on kuitenkin paljon jaossa. Ohjelman laatijat ovat aivan tosissaan, kun he uskovat, että tutkimus kannattaa. Eurooppa ei ole kuihtumassa, vaan läntinen Eurooppa on jatkossakin maailman suurin tutkimusalue. Kun uutta ohjelmaa tehtiin, tutkijoitakin kuunneltiin: lisää rahaa on luvassa vapaaseen perustutkimukseen, tutkijanuraan, yhteistyöhön ja liikkuvuuteen. Hakeminen ja hallinto yksinkertaistuvat. Tärkeintä tutkimuksen kannalta on se, että rahoitusperusteena on laatuun perustuva kilpailu, eikä esimerkiksi alueellinen tasa-arvo. Siihen on muut lääkkeet.

Kun kilpailu kovenee, siitä hyötyvät eniten parhaat, eli ne jotka ovat jo hyviä. He ovat yleensä myös suuria. Tämä vaikuttaa epäreilulta pientä Suomea kohtaan. Niin se onkin, jos ajattelemme, että meille pitäisi olla samat palkinnot mutta lyhyemmät metrit. Julkinen tiederahoitus on kuitenkin huippu-urheilua, jossa mennään kovempaa kuin piirikisoissa. Maakunnan mestarit ovat hekin hyviä ihmisiä, eikä kaikkien tarvitse kilpailla. Kysymys onkin siitä, että jos haluaa ison pokaalin, pitää olla hyvässä kunnossa eli harjoitella todella paljon ja kestää joskus kipua.

Tulevina vuosina EU-rahoitus on suomalaiselle tutkimukselle yhtä tärkeätä kuin kansalliset lähteet. Sen ei pitäisi olla kohtalokasta. Jo nyt Ruotsi ja Suomi saavat eniten EU:n tutkimusrahaa asukasta kohti. Suomalaiset yliopistot ovat tämän perusteella ihan hyviä, mutta voisivat olla parempiakin. Kuten urheiluselostajat tietävät, vika ei ole aina taidoissa, vaan joskus myös asenteessa, kokemuksessa tai pelitavassa. Sekin tiedetään, että yleisön tuki auttaa. Tämä tarkoittaa Tampereen yliopistossa: pois pilkka, kauna ja maakuntahenki, ja tilalle isompi lotto ja eurooppalainen kilpailuhenki. Voitto voi karata käsistä, mutta asia on kuten eräs Brysselin herra muistutti: ”There is no free lunch”. Eli: huono tutkimus maksaa eniten.

Pertti Haapala
vararehtori

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *