Kuka muuttaa ja minne?

Kun kuuntelee kuntauudistukseen liittyvää keskustelua ja sen herättämiä ristiriitaisia tunteita, alkavat meidän oman yliopistomme uudistukset tuntua varsin sopuisasti läpiviedyiltä. Tahtotila yliopistossa on ollut huomattavasti yhtenäisempi kuin kuntasektorilla. Ristiriidat voivat kuitenkin kärjistyä millä kohdalla tahansa, sillä kun työtä on tehty vuorotta ja omista mielipiteistä on joutunut useissa kohdissa tinkimään, räjähdysalttius on olemassa.

Tällainen räjähdysaltis kohta on parhaillaan käsillä, kun pitäisi ryhtyä tekemään tilajärjestelyjä pääkampuksella. Tuntuu kuin siinä olisi mennyt kaikki pieleen tähän mennessä, vaikka itse asiassa mitään ei ole vielä varsinaisesti tehty. Tiloja on kyllä kartoitettu, tilatarvetta on kysytty, keskustelua on käyty ja suunnitelmia erilaisiksi ratkaisuiksi on tehty. Yhteinen näkemys ja päätös vain puuttuvat.

Henkilöstön lisäksi tilat ovat elinehto yliopiston toimintojen toteuttamisessa. Ne ovat myös seuraavaksi suurin kuluerä. Tilakustannusten kurissa pitäminen on viisasta, jotta ne eivät syö henkilöstöresursseja. Tyhjä tila on hyödytön, mutta liiallinen ahtaus ei mahdollista toimintojen optimaalista toteutusta. Täytyy siis löytää tasapaino. Tällä kertaa tilajärjestelyjen tarkoitus ei ole säästäminen, vaan uudistettujen toimintojen tukeminen ja tilakustannusten tasapuolisempi jakaminen yksiköiden kesken. Mikäli järjestelyjen seurauksena syntyy säästöjä, ne siirtyvät yksiköille muuhun käyttöön.

Omasta totutusta työhuoneesta tai ympäristöstä luopuminen voi olla vaikeaa, vaikka seiniin ei kyllä kannattaisi kiintyä. Tilajärjestelyn tavoitteena on tukea yksiköiden toimintaa eikä vaikeuttaa tai huonontaa sitä. Kaikki yksiköt joutuvat joustamaan, jotta koko yliopiston toimintojen kannalta optimaalinen ratkaisu löydettäisiin. Vaikka kuinka tasapuolisesti haluttaisiin toimia, jotkut yksiköt joutuvat joustamaan enemmän kuin toiset.

Tilojen vaihtamisessa on myös omat hyvät puolensa. Uusi ympäristö voi inspiroida aivan uusiin suorituksiin. Uusi naapuri voi olla mukavampi ja yhteistyökykyisempi kuin edellinen. Työhuoneeseen kertyneet geologiset paperikerrostumat on mahdollisuus perata, ja ehkäpä se antaa inspiraation siirtyä aina vain vähäpaperisempaan työskentelytapaan. Siinä voisi olla itua.

Kaija Holli
rehtori

 

6 vastausta artikkeliin ”Kuka muuttaa ja minne?

  1. Tilajärjestelyt ovat viime aikoina kiinnostaneet erityisesti yliopiston opetushenkilökuntaa, yliopisto-opettajia, lehtoreita ja yliopistonlehtoreita. Omassa yksikössäni (LTL) me opettajat olemme keskustelleet malli B:n vaikutuksista opettajien ajankäyttöön; tässä mallissahan LTL muuttaisi Pinni B:stä Linnaan, jossa on huomattavasti vähemmän pieniä opetustiloja kuin Pinni B:ssä. Opettajamme joutuisivat siis päivittäin opettamaan eri rakennuksissa kuin missä työhuoneet sijaitsevat. LTL:n opetusintensiivisissä kieliaineissa on runsaasti pienryhmäopetusta, koska kielitaitokomponenttia ei voi oppia ja opettaa kirjatenteillä tai massaluennoilla. Tästä syystä työhuoneiden ja opetustilojen sijainti eri rakennuksissa olisi todellinen ongelma nimenomaan opettajille, ja vaikeuttaisi päivittäisen ajankäytön suunnittelua. Koska opetushenkilökunnan jäsenet ovat nykyään opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon moniosaajia, aikaa ei riitä tuhlattavaksi rakennuksesta toiseen siirtymiseen. Kun ensi lukuvuonna toteutetaan kunnianhimoisen koulutusuudistuksen uudet ja ’uusvanhat’ kurssit, luulisinpa, että ns. suorittava porras, eli opetushenkilökunta, mieluusti käyttäisi kaiken aikansa laadukkaan opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Opetushenkilökunnan järkevä ajankäyttö vaikuttaa sekä työhyvinvointiin että tukee yksikön toimintaa ja tavoitteiden saavuttamista.

    Maarit Piipponen
    lehtori, LTL

  2. Mikä ihmeen malli B ? Onko muitakin aakkostettuja malleja ? Jos on,saiskos linkin

  3. Yliopistolle on tärkeää ylläpitää traditioita. Huoneen tai rakennuksen muuttamisen vastustaminen kuuluu näihin. Aikoinaan professorien rouvat vastustivat miestensä työpaikkojen muuttamista Helsingistä Tampereelle, koska Tampereella ei ole oopperaa.
    1970-luvulla eräs lehtori haukkui yliopistoon johtoon kuuluvaa ”apinaksi”, kun oli joutunut vuoden sisällä muuttamaan työhuonetta jo kolmatta kertaa. Johtaja suuttui ja ilmoitti haastavansa lehtorin oikeuteen kunnianloukkauksesta. Saimme neuvottelemalla asian ratkeamaan win-win -periaatteella: molemmat suostuivat olemaan näissä muuttoasioissa apinoita.
    Matti Parjanen
    eläkeläinen

  4. Kuinka tällaisia hyvin yleisellä tasolla hahmotettuja toimintoja voi ylipäänsä toteuttaa optimaalisesti? Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi Pinni B:n tiloja suunniteltiin aikoinaan sillä silmällä, ketkä tiloja tulevat lopulta käyttämään. Jos tuolloin olisi puhuttu vain toiminnoista, voi vain arvailla, minkä näköinen Pinni B olisi nyt.

    ”Kaikki yksiköt joutuvat joustamaan – – jotkut yksiköt joutuvat joustamaan enemmän kuin toiset.” Tätä ei voi tulkita muuten kuin siten, että jos joidenkin yksiköiden kohdalla nykyinen tilaratkaisu on onnistunut, he kärsivät muutoksesta eniten. Quelle logique!

  5. Myös yksikössämme (YKY/psykologia) olemme keskustelleet tilasuunnitelmien B mallista. Uusia tilajärjestelyjä perustellaan mm. rahalla ja uusien yhteistyösuhteiden mahdollisuuksilla. Nykyiset tilamme Linnassa vastaavat opetus- ja palvelutoimintaamme, ja ne ovat tärkeitä mm. opetusklinikkamme ostopalveluista kilpailtaessa. Hankimme siis rahoitusta sekä opetukseen että tutkimukseen, ja meillä on jo nyt runsaasti yhteistyötä mm. kansantaloustieteen, terveys- ja lääketieteen, Teknisen ylopiston, ministeriöiden ja Tre kaupungin kanssa. ’Viereinen huone’ yhteistyö-käsitteenä on mielestäni outo, sillä yhteistyö on jo syntynuyt yhteisistä tutkimuskysymyksistä.
    Haluaisin tähdentää, että emme vastusta tilajärjestelyjä siksi että olemme kiintyneet seiniimme, nyhräämme itseksemme tai tykkämme naapureistamme. Pikemminkin syyt ovat taloudelliset ja rationaaliset. Haluan että yliopiston Johto vielä harkitsisi näin suurta ja monia koskevaa uudistusta ainakin 2 periaatteen mukaan: Hyvin toimivia ja suuria työpanoksia vaatineita toimintoja ei pureta/muuteta,ja turvallinen, ympäristöhaitoista vapaa työtila kuuluu kaikille.

  6. Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa huokailen lähinnä itse muuttamisurakkaa. Taprilla on kansallisesti uniikki kirjastokokoelma, jossa on 5300 kirjaa, toiset 5000 ohuempaa nidettä ja kiitettävästi noin 150 lehden mappeja. Vaikka muuttofirma hoitaakin kuskaamisen oli viimeksi tutkimushenkilökunta (tai osa siitä)se, joka – ja vain kaksi vuotta sitten – purki, luetteloi muuttolaatikoihin kuljetusjärjestyksen ja hyllytti nämä. Useampi kuukausihan siihen mukavasti vierähti oman toimen ohella. Olisi kiva, jos tähän tulisi avustavia käsiäkin.

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *