Koulutuksesta työelämään

Helmikuun alussa järjestetään tamperelaisissa yliopistoissa yrityspäivät. Kyse on rekrytointitapahtumasta, jossa yritykset tulevat opiskelijoiden kotikentälle etsimään hyviä kontakteja ja hankkimaan riveihinsä tulevaisuuden osaajia. Tällaista vuorovaikutusta tarvitaan. Osaava työvoima on organisaatioiden menestyksen kannalta kriittinen tekijä.

Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen on kova haaste suomalaiselle työelämälle. Asiaa sivuten Suomessa keskustellaan vilkkaasti työssä jaksamisesta, työurista, eläkeiästä, opintojen kestosta tai korkeakoulujen opiskelijavalinnoista. Monissa puheenvuorissa jaetaan yhteinen huoli osaajien riittävyydestä. Tähän vedoten yliopistoilta odotetaan toimia opiskeluaikojen lyhentämiseksi ja opiskelijoilta ripeää valmistumista ja välitöntä siirtymistä työmarkkinoille.

Opiskelunaikainen työssäkäynti on kiinnostava kysymys. Me kaikki tiedämme, että puolipäiväinen työssäkäynti, saati kokopäivätyö vaikuttaa opiskeluun. Kahdessa paikassa ei voi olla samaan aikaan. Tilastojen mukaan keskimäärin runsas 11 % kaikista työllisistä on opiskelijoita. Muutamissa ammateissa opiskelijoiden osuus on jopa neljännes kaikista.  Tilastot kertovat myös, että noin kaksi kolmesta yliopisto-opiskelijasta käy töissä lukukausien aikana.  Laskennallisesti siis vain kolmannes läsnä olevista on päätoimisia opiskelijoita. Mitähän muuten työmarkkinoilla tapahtuisi, jos opiskelijat häviäisivät yliopistoihin?

Opiskelijoiden työssäkäynti on monipiippuinen juttu. Vastoin yleisiä mielikuvia, töissä ei olla pääsääntöisesti hampurilaisravintolassa tai Prisman kassalla. Kaksi kolmesta työssä olevasta opiskelijasta on ammatiltaan johtaja, ylempi virkamies tai erityisasiantuntija  – ollaan siis koulutusta vastaavissa tehtävissä, ja vain neljännes on toimisto- palvelu- tai myyntityössä. Työssä olevat, viisi vuotta sitten valmistuneet maisterit, kertoivat heille suunnatussa kyselyssä, että opiskelunaikaisesta työssäkäynnistä oli hyötyä myöhemmän työuran kannalta, että työssäkäynti opiskeluaikana lisäsi opiskelumotivaatiota ja että työssäkäynti opiskeluaikana vaikutti myös nykyisen työpaikan saamiseen. Opiskelijoille työssäkäynti merkitsee siis toimeentuloa ja urapolun alkua, ei hukkaan heitettyä aikaa.

Yliopistojen tavoitteena on taata opiskelijoille mahdollisuudet tutkintojen suorittamiseen määräajassa. Yliopiston näkökulmasta on myös tärkeää, että mahdollisimman suuri osa opiskelijoista todella suorittaa tutkinnon, ja mieluummin määräajassa. Tämä on myös työmarkkinoiden näkökulmasta perusteltua. Käytännössä koulutuksesta työelämään kulkee kuitenkin monia mutkaisia reittejä.

Harri Melin
vararehtori

4 vastausta artikkeliin ”Koulutuksesta työelämään

  1. Tämä sotii vahvasti arkikokemusta vastaan opiskelunaikaisista töistä (yhteiskuntatieteissä):

    ”Vastoin yleisiä mielikuvia, töissä ei olla pääsääntöisesti hampurilaisravintolassa tai Prisman kassalla. Kaksi kolmesta työssä olevasta opiskelijasta on ammatiltaan johtaja, ylempi virkamies tai erityisasiantuntija”

    Siksi tiedustelenkin näiden opiskelunaikaisten töiden lukujen lähdettä, johon voin tutustua? Vai ovatko kyseessä myöhemmin opinnot aloittaneet aikuisopiskelijat?

  2. Hyvä Tiedustelija
    Tässä esitetyt luvut perustuvat vuoden 2006 työssäkäyntitilastoihin.

  3. Erittäin hyvä näkökulma ja mielenkiintoisia lukuja. Lukuja pitäisi vaan päivittää kuluvalle vuosikymmenelle ja eritellä vielä tarkemmin. Muutamia tarkentavia kysymyksiä tulee mieleen, eli opiskeluaikainen työura, siirrytäänkö opintojen edetessä tulevan ammatin kannalta relevantteihin töihin vai mikä mikä on ns. hanttihommien suhde ammatillisesti vaativampiin töihin. Mikä on opiskelijoiden merkitys työvoimareservinä ja miten heidän osuutensa työmarkkinoilla vaikuttaa yleiseen palkkakehitykseen? Olisiko näistä ajankohtaisia selvityksiä?

  4. Osa opiskelijoista käy töissä ja usein se on myös suositeltavaa. Etenkin jos se tukee opintoja ja työuraa. Tässä olen kohdannut kuitenkin yliopiston puolelta kompastuskiven. Järjestelmä on kankea eikä kurssien suorittamiseen ole muuta mahdollisuutta kuin ne tentit (vain ja ainoastaan yleisinä tenttipäivinä) ja luennot, joissa mahdollisesti läsnäolopakko. Itse toivoisin vaihtoehtoisia opetusmuotoja, luentojen videointia nettiin, vaihtoehtoisia tenttipäiviä, mahdollisuus esseesuorituksiin jne.

    Työntekijän tulee olla joustava, työnantajat pyrkivät ainakin jossan määrin joustavuuteen, eikö yliopistonkin pitäisi?

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *