Yliopiston laadunvarmistusjärjestelmien auditointi askarruttaa

Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) auditoi yliopistomme laatujärjestelmät vuonna 2008 ja reputti meidät. Palautteesta voi  päätellä, että useimmat puutteet laatujärjestelmässämme liittyivät johtamiseen ja yliopiston silloiseen tulosjohtamisjärjestelmään.

Päätimme tietysti korjata asian,  ja kun  nyt voimassa olevaa strategiaa lähdettiin suunnittelemaan, nämä puutteet pidettiin kirkkaana mielessä. Rakenteet muutettiin tukemaan uudistettua toimintaa. Johtamisjärjestelmä uudistettiin hallinnon keventämiseksi, laadun parantamiseksi, läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja ennen kaikkea opettajien, tutkijoiden ja professoreiden työpanoksen vapauttamiseksi ydintehtäviin.

Johtamisjärjestelmä ja toiminnanohjaus suunniteltiin johdonmukaiseksi ja systemaattiseksi, vastuut selkiytettiin ja jokainen prosessi käytiin läpi ja dokumentoitiin. Laadunvarmistus sisällytettiin johtamisjärjestelmään ja toiminnanohjaukseen aukottomasti kaikilta osin – seuranta, arviointi, raportointi ja dokumentaatio mukaan lukien.

Auditointiin liittyvä kirjallinen materiaali lähetettiin ajoissa syksyllä ja olimme tyytyväisiä sen sisältöön. Innokkaina jäimme odottamaan auditointivierailupäivää, joka oli tiistaina 22.11. Yhden päivän aikana oli ryhmähaastatteluissa 39 henkilöä ja ylin johto kaksi kertaa.

Hymy hyytyi jo ensimmäisen tunnin aikana. Nopeasti oli havaittavissa, että olemme eri maailmoissa tai eri aikakaudessa. Haastattelijat ja haastateltavat puhuivat eri kieltä. Kohtaanto oli huono. Meiltä odotettiin aivan jotain muuta kuin mihin olimme varustautuneet. Kirjallinen materiaali ei ollut avautunut  auditointiryhmälle, kuten kuvittelimme. Vaikutelmaksi jäi, että emme pystyneet vakuuttamaan arviointiryhmää siitä, että laadunvarmistus toimii. Yritimme selittää, että korjasimme koko systeemin, selkiytimme ja dokumentoimme johtamisjärjestelmän ja toiminnanohjauksen yksityiskohtia myöten ja  kun systeemiä lisäksi arvioidaan sisäisesti koko ajan, se varmistaa jatkuvan korjaamisen ja parantamisen.

Onko laadunvarmistusjärjestelmän oltava jotakin erillistä, ketään kiinnostamatonta ja irrallista toimintaa? Vai voiko se olla  järjestelmän toiminnan hyvyyttä, joka näkyy johtamisjärjestelmän toimivuutena, vastuiden ja päätöksentekoprosessien selkeytenä, sekä jatkuvana, sisään rakennettuna laadun systemaattisena seurantana, arviointina ja parantamisena, joka kulkee läpi kaiken toiminnan? Näin me arvelimme ja näin me teimme ja tulemme tekemään vastakin. Yliopiston laadunvarmistus on meidän etumme ja siksi se on tärkeää. Se, miltä se yliopistoyhteisön mielestä näyttää ja tuntuu, on oleellista. Siksi kriittinen sisäinen arviointi on tarpeen.

Auditointihaastatteluun osallistuneet suoriutuivat tehtävästään kiitettävästi – siitä suuret kiitokset heille. Jos joku huononsi  mahdollisuuksiamme saada KKA:n hyväksyntä, se oli ylin johto.  Yritimme tyrkyttää arviointiryhmälle omaa näkemystämme. Kaiken kukkuraksi olimme vakaasti sitä mieltä, että meillä on hyvä laadunvarmistus, ymmärtämättä, että arviointiryhmä – meidän sijastamme – oli palkattu sitä arvioimaan. Luulimme, että itsearviointi on suotavaa.

Kaija Holli
rehtori

5 vastausta artikkeliin ”Yliopiston laadunvarmistusjärjestelmien auditointi askarruttaa

  1. Toivon sinulle edelleen Voimia Kaija! Kirjoitan uudestaan, mutta muista yksi asia: Platonin myrkytti KKA.

  2. Parhain kiitos tekstistä. Auditoinnin latinankielinen terminologia näkyy sanaluokasta riippumatta (”auditio”, kuuleminen, kuulustelu) olleen inkvisition käytössä, esim. Espanjan maineikkaan Inkvisition (josta olen lukenut). ”Auditores” olivat verbaalisesti hyvin eteviä; ”audiendi” (m) ja ”audiendae” (f) olivat sananmukaisesti pahassa pulassa. Jos kerran läpinäkyvyys sallitaan, aiheesta pitää voida kirjoittaa tuonnempana perusteellisesti. – Auditoitavat eli epäillyt (”suspecti”) olivat Espanjassa lähtökohtaisesti eli täysin kafkamaisesti syyllisiä. – Ystävällisin terveisin. JS

  3. Vaikuttaa siltä että arviointitoiminnassa on koko yliopistosektorillamme jotakin pahasti vialla. Me emme tarvitse keinotekoisia, ylimääräisiä ja irrallisia järjestelmiä jotka vievät ihmisten aikaa. Cambridge ja Oxford eivät kehittyneet huippuyliopistoiksi laadunvarmistamisjärjestelmän olemassaolon takia, vaan siitä riippumatta. Auditointi siinä mielessä kuin osa sitä harrastavista tuntuu ajattelevan — enkä ota nyt kantaa KKA:n toimintaan kun en ole sitä pätevä kommentoimaan — vaikuttaa olevan täysin yliopiston ydintehtävistä irrallinen asia, jollaisen kanssa meidän ei ole syytä kamppailla kuin minimitasolla. Toivottavasti puoleemme ei käännytä samalla asialla enää uudestaan ja saamme keskittyä yliopistomme loppusuoralla olevaan uudistusprosessiin.

  4. Koulutusorganisaation toiminta voi olla aivan mallikelpoista ja erittäin laadukasta riippumatta laadunvarmistusjärjestelmän kuvauksesta ja tietoisesta, ylöskirjatusta olemassaolosta. Kuitenkin, sekä KKA:n että Oamkin sisäisenä arvioijana toimineena voin todeta, laadunvarmistusjärjestelmä parhaillaan tukee tätä laadukasta toimintaa. Huonoimmillaan se on itseisarvo, josta hyödyt ovat vain nähtävissä muutamissa osissa organisaatiota. Vastikään tehty muutos schooleihin ei voi näkyä heti laadunvarmistusjärjestelmässä. Näin suuressa organisaatiossa LVJ ei ole yksi asia, vaan suuri ilmiö, koko ajan suhteessa osistaan ja osiinsa – erityisesti mielenkiinnolla odotan, millaisiksi keskushallinnon ja schoolien omien laadunvarmistustoimintojen rajapinnat muodostetaan ja muodostuvat ajan mittaan.

  5. ’Auditores’ (lat. plur.) olivat (näkökulmasta riippuen) paha- tai hyvämaineisia, byrokraattisen inkvisitiokoneiston nokkelia toimihenkilöitä – siinä missä vielä maineikkaammat ja usein vielä sanavalmiimmat ’inquisitores’ (fidei) eli (oikean uskon) tutkijat. Epäillyn (suspectus / suspecta) ei ollut kafkamaisissa oloissa mitään mahdollisuutta selvitä auditoinnista tai ”kehityskeskustelusta” kuiville.

    Nimitys ’inquisitor fidei’ palautuu Rooman keisariajan Theodosiuksen, kristityn keisarin, lainsäädäntöön. Ja kirkko, eikä suinkaaan maallinen valta, keksi, suunnitteli ja formuloi moninaiset rangaistukset (jotka maallisen vallan piti panna toimeen välttääkseen syytökset dissidenttien suojelemisesta ja leimautumisesta itse harhaoppiseksi). Auditointineen ja rangaistuksineen inkvisitio hamusi ja myöskin sai taloudellista valtaa. Sille oli autuaan samantekevää, rypivätkö ihmiset synneissä vai eivät. Ihmisten ”oikea” usko – eli kuuliaisuus – varmisti inkvisition taloudellisen ja sosiaalisen vallan aikana, kun kristinuskoa hallitsi sen totalitaristinen tulkinta.

    Kaikki on parhaillaan silloin, kun se on aluillaan ja vähän sen jälkeen. – Jo ”pimeän” keskiajan yliopisto sai aikaa myöten kärsiä ”rahastavista” välikäsistä. Niin kärsitään nytkin tänä mitä valoisimpana aikana, kun taloustotalitarismi, huomatkaa, suvereenisti hallitsee. – Uudet feodaaliset rakenteet syövät yliopistoa, ja niitä on typerää kehua ”fantastisiksi” – paitsi jos halutaan kehua, että ulkopuolisten intressien pitää saada korjata voittonsa (ja konsulttien kerätä rahansa SOLESTA ja muusta hyvästä). Ikävä kyllä, konsulteilla on paljon hartaita kannattajia yliopiston sisälläkin eikä vain valtion hallinnossa. – Ja samat konsulttitopokset komeilevat kai maailman kaikkien yliopistojen nettiportaaleissa.

    Omasta puolestani tämä saa riittää tällä kertaa tässä yhteydessä. Muut olisivat siveellisesti velvollisia jatkamaan nyt kommentointia osin tai kokonaan omista lähtökohdistaan. Kaikkea hyvää ja mieluummin parempaa! – Juhani Sarsila, FT, aate- ja oppihistorian dosentti

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *