Tervehdys tulokkaille

Yliopiston avajaiset olisivat suuri tapaus uudelle opiskelijalle, jos hän eksyisi paikalle ja ymmärtäisi mistä on kysymys. Joskus tähänkin on kiinnitetty huomiota. Senaattori J.V. Snellman kirjoitti vuonna 1876 kirjasen, joka jaettiin uusille ylioppilaille eli yliopiston tulokkaille. Snellman kertoi ”miten ylioppilaaksi pääseminen on kaikkina aikoina täyttänyt entisen koulupojan rinnan riemulla”. Edessä oli odotettu elämänmuutos:

”Tämän muutoksen merkitys on tunnettu ja tunnustettu. Se on muutos pakonalaisuudesta vapauteen. Koulussa oli läksyn ja kurin pakko; yliopistossa opinharjoituksen vapaus, sekä opittavien aineiden valinnassa että myös oppimisen järjestyksen ja ajan määräämisessä; samoin avarain rajain sisällä liikkuva vapaus omasta elintavasta päättäessä.”

Yliopisto oli yhtä kuin vapaus, mutta tuo vapaus piti käyttää tieteellisen vakaumuksen kehittämiseen. Snellmanin mielestä yliopistossa harrastettiin liikaa käytännöllisiä opintoja, joilla pääsi toki lääkäriksi, papiksi, tuomariksi tai virkamieheksi, mutta liian usein näiltä ammatinharjoittajilta puuttui tieteellinen sivistys. Sellainen oli kuitenkin myös ”valtiontarpeeksi myönnetty” ja siksi annettu yliopistolle niin runsaat varat, että ne herättivät ihmetystä muukalaisissa. Tätä köyhän kansan lahjaa taas eivät opettajat ja opiskelijat aina arvostaneet. ”Mutta jos oleskeleminen näissä valoisissa, kauneissa, sivistykselle omistetuissa saleissa joka päivä heidän mieleensä muistuttaa, kuinka tärkeä tämä yliopisto on isänmaalle ja kuinka pyhät ovat heidän velvollisuutensa tätä isänmaata kohtaan, jos se saattaa nuoren ylioppilaan mielen ylenemään kaiken yli, mikä elämässä on huonoa, niin ne kustannukset eivät ole turhaan tuhlatut”.

Kirjasen nimi oli Ylioppilaan velvollisuudet. Niitä oli paljon. ”Se ylioppilas, joka tämän tilansa oikein miettii, ei voi olla tuntematta olevansa raskaan edesvastauksen alla”. Mutta: ”Keneltä voisi isänmaa toivoa tulevaisuuttaan, jos ei ensi sijassa enimmin sivistyneiltä pojiltansa”. Opiskelu oli tuolloinkin rankkaa, koska ”totiseen tieteelliseen tietoon ei voi koskaan mukavasti päästä” ja oppi vaatii ”paljon öljyä lamppuun”. Vanha setä neuvoi, että opiskelija oli ”päivätyöläinen”. Yöt olivat nukkumista varten ja lukuvoimia sai voimistelemalla, liikkumalla raittiissa ilmassa ja välttämällä viinaa ja tupakkaa.

Vain kaksi asiaa näyttää nyt olevan toisin kuin Snellmanin yliopistossa: uudet opiskelijat ovat enimmäkseen tyttöjä ja professorit osaavat suomea.

Pertti Haapala
vararehtori

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *