Kevät ja takatalvi

Tämä kirjoitus ei liity mitenkään Juhani Ahon tunnettuun romaaniin, joka kuvasi viime vuosisadan alussa toissa vuosisadan ihmisten maailmankuvallista murrosta. Osa sivistyneistöstä koki uskonnollisen ja kansallisen heräämisen, kuten silloin sanottiin. Kun Aho julkaisi romaaninsa, tavallinen kansa oli kokemassa yhteiskunnallista heräämistä. Kaikkia askarrutti mihin maailma oli menossa. Se tuntui muuttuvan kummalliseen suuntaan ja joka puolelta nousi pintaan uudenlaisia uhkia ja ristiriitoja. Aho kirjoitti, että vanha vuosisata oli pettänyt kaikki suuret lupauksensa. Rauhan ja sovun sijasta maailmaa hallitsivat kiihkoilu ja valloitushalu.

Tämä talvi on ollut pitkä. Olisiko se ensimmäinen, joka ei päätykään? Ainakin EU:n komissio yrittää pitkittää talvea siirrättämällä kelloja, jotta pohjoisen aamut eivät lämpene. Kokemusperäinen tieteellinen tieto kuitenkin todistaa, että kevään pitäisi tulla, koska maapallo kääntyy lähemmäksi aurinkoa. Vanha kansa täsmensi kokemansa ristiriidan sanontaan: kevät keikkuen tulevi.

Ikuinen talvi on paljon käytetty vertaus kuvaamaan maailmaa ydinsodan tai muun suuren räjähdyksen jälkeen. Tämä on hiipinyt mieleen viime viikkoina: maanjäristys siirsi maapalloa paikaltaan, hyökyaalto hautasi ihmisiä, muutama ydinreaktori hajosi, muutama yhteiskunta ja kansantalous romahti ja pari sotaakin saatiin aloitettua. Suomen vaalitkin ovat aivan sekavat. Tuntuu kuin tulevaisuutta arvottaisiin vaalikoneilla.

Samanlainen epäselvyys oli ilmassa 1990-luvun lamavuosina – juuri kun Suomi oli ehditty julistaa maailman parhaaksi maaksi. Suomessa meni hetken huonosti, mutta maailmassa onneksi hyvin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen historian sanottiin päättyneen länsimaisen kulttuurin raukeaan itsetyytyväisyyteen. Jos olisin Juhani Aho ja hengissä, lainaisin itseäni: ”Sen olisi nyt kai kohta hautajaiset vietettävä, vanhan vuosisadan… Mahtoi kuolla aikanaan, ennenkuin ehti tehdä konkurssin, vilpillisen vararikon.”

Jotta synkkyys ei peittäisi lisääntyvää valoa, muistelen pankinjohtaja B. Wahlroosin optimismia pankkikriisin ajoilta: ”Tilanne on sikäli positiivinen, että huonojen uutisten kasaantumisvauhti on hidastunut.” Sitä voi odottaa kuin kevättä.

Pertti Haapala
vararehtori

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *