Työn ilo

Tänään Tampereen yliopisto järjesti seminaarin, jonka yhteydessä luettiin työn ilon julistus. Hyvä niin, tarvitsemme työn iloa, muutoin työ olisi ainakin joskus varsin ikävää.

Suomessa on keskusteltu vilkkaasti työelämästä. Työelämän muutos ja muutoksen suunnat kiinnostavat tutkijoita, toimittajia ja myös itse työn tekijöitä. Työelämän on koettu muuttuneen kielteiseen suuntaan. Työttömyys ei ota talttuakseen. Monet väittävät, että pätkätyöt ovat yleistyneet. Työ koetaan aikaisempaa kiireisemmäksi, ja ylipäätään ihmisiä jäytävät työssä erilaiset epävarmuudet.

Työttömyys on ollut tuskallisen suurta 1990-luvun alun lamasta lähtien. Eläkeläisten määrän nopea kasvu tulee lisäämään työtilaisuuksia joillakin aloilla, mutta joillakin aloilla ja alueilla on odotettavissa, että työttömyysongelma ei hevin helpota. Pätkätyöt eivät ole lisääntyneet, itse asiassa niiden määrä on ollut laskussa jo vuosia. Työ on muuttunut intensiivisemmäksi, ja monilla työpaikoilla kiire on lisääntynyt huomattavasti. Samaan aikaan ihmisten kokemukset kertovat myös motivoivista työtehtävistä ja työn itsenäisyyden lisääntymisestä. Toisaalta työoloja koskevien tutkimuksien mukaan työ koetaan henkisesti rasittavaksi, ja monet pelkäävät vaikeasti määriteltäviä uhkia.

Työelämä ei ole muuttunut yksiselitteisesti huonoon suuntaan, mutta kaikkia asioita ei ole suinkaan järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla. Työelämä on täynnä ristiriitaisia kehityskulkuja. Työ on sekä kovaa että kivaa.

Tampereen yliopisto on Suomen johtava yliopisto työelämän tutkimuksen alueella. Tieteen peruslähtökohtiin kuuluu, että tutkittavia ilmiöitä tarkastellaan kriittisesti, kyseenalaisetaan vallitsevat asiantilat ja katsotaan, mitä on arjen itsestäänselvyyksien takana. Työelämää ei voida kehittää ilman kriittistä tutkimusta. Jotta meillä olisi työn iloa, me tarvitsemme tietoa muutoksen tueksi. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä. Muutos tarvitsee myös tekijänsä, maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia. Työelämän kehittämiseen tarvitaan kriittistä asiantuntemusta, ja uudistuva Tampereen yliopisto kouluttaa tällaisia asiantuntijoita. Työn iloa meille kaikille!

Harri Melin
vararehtori

Yksi vastaus artikkeliin ”Työn ilo

  1. Viimeisen vuoden aikana on työelämän tilasta keskusteltu kiivaasti julkisuudessa. Varsin yleinen on ollut käsitys, että työelämä on mennyt huonompaan suuntaan. Toisaalta Evan raportissa Mainettaan parempi työ (2010) esitetään kymmenen teesiä, jotka kumoavat käsityksiä työelämän huonontumisesta – toki myöntäen, että ihmisten usko työelämän muuttumiseen paremmaksi on kärsinyt kolauksen. Kumpaako näkökulmaa uskoa?
    Evan 2010 julkistaman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan yli 82 % vastaajista on sitä mieltä, että suomalaisilla työpaikoilla työskennellään ylikierroksilla ja niin kovan paineen alla, että moni palaa ennenaikaisesti loppuun. Työ- ja elinkeinoministeriön vuosittainen Työolobarometri ei anna näin synkkiä lukuja, mutta toki kuntien sosiaali- ja terveystoimessa ja kouluissa runsas seitsemän kymmenestä kokee olevansa psyykkisesti melko tai erittäin rasittunut. Valtionhallinnon myllerryksen seurauksesta myös kaksi kolmesta valtiotyönantajan palveluksessa olevasta kokee samoin.
    Työstä lähdetään ennen aikojaan: vanhuuseläkkeelle jäi v. 2009 vain noin puolet kaikista eläköityjistä. Työkyvyttömyyseläkkeelle ja työttömyyseläkkeelle jäi toinen puolikas. Työkyvyttömäksi jäätiin vain 52-vuoden ikäisenä, joten se laskee keskimääräistä eläköitysmisikää. Mielenterveysongelmista –erityisesti masennuksesta – on tullut eläköitymisen suuri syy tuki- ja liikuntaelinsairauksien rinnalle. Nuortenkin työkyvyttömyyseläkkeissä mielenterveyden häiriöt ovat selvästi suurin sairausryhmä, vaikka viimeaikainen kohukeskustelu nuorten räjähdysmäisestä masennusoireiden kasvusta näyttäisikin johtuvan pääsääntöisesti tilastoharhasta.
    Negatiivisista työelämän piirteistä voisi mainita vielä kyseenalaisen ykkössijan, jota Suomi kantaa kiusaamisessa ja häirinnässä Euroopassa. Erityisesti hierarkkisissa organisaatioissa kuten kirkossa ja kunnissa kiusaaminen on yleisintä.
    Työhyvinvoinnin laiminlyönneille on laskettu hintalappukin: 3-6 % bruttokansantuotteesta, joten kysymys ei ole kovin pienistä summista vaan kymmenistä miljardeista.
    Tutkimusten valossa näyttää siis siltä, että työelämässä on myönteisiä ja kielteisiä piirteitä. Realiteetit kannattaa tiedostaa, mutta tärkeämpää olisi pohtia, miten voisimme rakentaa innostavaa työelämän tulevaisuutta. Sellaisen, johon eri-ikäiset voisivat sitoutua ja tuntea työniloa. Se ei olisi vain työntekijän, vaan myös työnantajan etu.
    Meillä on olemassa runsaasti erilaisia terveellisen elämän suosituksia. Meillä ei kuitenkaan ole suosituksia, miten meidän pitäisi ruokkia mieltämme tai tehdä työtämme, jotta voisimme hyvin. Hakusanalla ”hyvän elämän suositus” löytyy netistä tietoa vain fyysisen kunnon ja sairauksien hoitamiseksi. Työyhteisön toimivuuden kehittämisellä pääsisimme kuitenkin pitemmälle.
    Haastammekin työpaikat pohtimaan henkilöstön kanssa, millä tavoin työniloa saataisiin lisättyä. Työnilonjulistus on vapaasti käytettävissä virikkeeksi ja keskustelun avaajaksi (www.uta.fi/synergos). Olen yrittänyt kiteyttää julistukseen viimeisimmän tutkimustiedon kansanomaiseen muotoon. Tavoitteena on kertoa, että jokainen voi vaikuttaa työhyvinvointiinsa.

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *