Kesä joka tuli…

Zacharias Topeliuksen poika kuoli yksivuotispäivänään toukokuussa 1858. Silloin 40-vuotias historian professori, myöhempi yliopiston rehtori ja “Suomen kansan satusetä”, kirjoitti lyhyen kertomuksen ”Om den sommar som aldrig kom”. Se on surullinen tarina pojasta, joka ei näe kesää. Ennen kaikkea se on kertomus siitä, miten paljon ihmiset kesältä odottivat. “Tuleehan sinullekin kesä ja silloin olet terve”, uskoivat sisarukset.

Kesä oli suuri asia kaikille, niin suuri, että aika laskettiin kesien mukaan ja elettiin kesän odotuksessa. Olihan toimeentulo kiinni kesän sadosta, jonka turvin päästiin seuraavaan kesään. Vanhat ihmiset laskivat miten monta kesää ehkä vielä näkevät. Nuoret odottivat kesää, jotta saisivat kokea ja toteuttaa elämänhaluaan. Kansalle juhannus oli vuoden odotetuin juhla, jossa maallinen ja kirkollinen perinne, hedelmällisyysriitit ja Johannes Kastajan syntymäpäivä, menivät iloisesti sekaisin. Niin ne menevät edelleen, vaikka juhlaa laimentaa se, että juhlapäivä on siirretty oikealta paikaltaan, vuoden valoisimmasta päivästä, lähimpään viikonloppuun. Se on yhtä luonnotonta kuin EU:n määräämä “kesäaika”.

Topeliuksen sadussa, joka oli totta, vanhemmat lohduttivat toisia lapsia, että pikkuveljellekin tuli kesä: “Siellä se oikea kesä onkin, eikä sen kesän perästä tule koskaan syksyä eikä talvea enää”. Tämä oli kaunis ajatus maailmassa, jossa joka toinen lapsi ei elänyt aikuiseksi.

Lapset ovat kesästä iloisia yhtä lailla nyt kuin menneinä aikoina. Heille kesä on edelleen käsittämättömän pitkä ja lämmin. Sen voivat pilata vain vanhemmat, juhannuksen menoliikenne, iskelmämelu ja Ilmatieteen laitos, joka ei pysty ilmoja säätämään. Kun ne unohtaa, tänäkin kesänä voi kokea ja tuntea luonnon eloa ja valoa, josta ihmiset ainakin ennen vanhaan elivät ja saivat toivoa seuraavaan kesään.

Jotta kesä ei tuntuisi itsestään selvältä, eikä pelkästään ansaitulta, kannattaa lukea mainittu satu ja ajatella hetki millaista on elää, kun kesä tulee (Z. Topelius, Lukemisia lapsille, toinen osa, s. 92).

Pertti Haapala
vararehtori

2 vastausta artikkeliin ”Kesä joka tuli…

  1. Kiitos, Pertti! Erityisen kaunis ja pysäyttävä teksti!

    Hyvää kesää!

    t. Riitta

  2. Odottamista, vaikkapa kesän, monet pitänevät kauniina. Toisaalta siinä on kärsimyksen siemen. Ja saattaapa sitä jäädä huomaamatta joitain tilaisuuksia nauttia siitä ajasta jolloin ei ole kesä. Haaveilu ja odottaminen halveksuvat nykyhetkeä – siinä on vaara että oppii haaveilevaksi ja odottavaksi ihmiseksi, joka sitten kesän tullenkin halveksuu nykyhetkeä – haaveilemalla vaikka siitä josko ensi kesänä olisi varaa ostaa vene.

    *VARO! LEFFA-SPOILERI TULOSSA!*
    Elokuvassa ”The invention of lying” http://en.wikipedia.org/wiki/The_Invention_of_Lying päähenkilö tulee keksineeksi taivaan käsitteen kun haluaa lohduttaa kuolevaa äitiään joka pelkää katoavansa ikuiseen tyhjyyteen. Vaikeaa kai olla eri mieltä siitä että ajatus on kaunis. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen? Mitä muuta syytä kuitenkaan on uskoa kun toivo?

Vastaa

Ota kantaa! Pysy kuitenkin asiassa ja muista hyvät tavat. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *