Mistä eväitä vielä parempaan?

    Seppo Parkkila

    Seppo Parkkila

    Yliopistomaailma on kokenut valtavan murroksen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Jonkinlaisella kaiholla ainakin itse muistan 1990-luvun alun kultaiset ajat, jolloin yliopistojen perusrahoitus oli lamasta huolimatta varsin ruhtinaallista ja virkoja oli yllin kyllin jaettavana – virkamiehiä ja -naisia kun oltiin. Voi toki olla, että tässäkin suhteessa aika on kullannut muistoni. 2000-luku toi kovenevan kilpailun tutkimusrahoituksesta ja julkaisujen määrää ja laatua alettiin mitata entistä tarkemmin. Muistan kuinka eräs kollegani totesi vuosituhannen vaihteen aikoihin, ettei mikään ole niin tärkeää kuin impact factorit. Hän oli tosin saanut tutkijanuran alkumetreillä koulutuksensa sittemmin edesmenneen akateemikko Leena Palotien oppilaana. Palotie tunnetusti julkaisi tutkimuksensa usein huippulehdissä ja artikkelit keräsivät – ja keräävät edelleen – valtavan määrän viittauksia.

    Viime vuosina kovasta kansainvälisestä kilpailusta on tullut tiedemaailman status quo. Englanninkielisissä teksteissä julkaisemisen välttämättömyyttä kuvataan usein sanonnalla ”publish or perish.” Julkaiseminen erinomaisissa lehdissä on tullut erittäin haastavaksi. Julkaisusarjoja löytyy kyllä joka lähtöön, mutta valitettavan suuri osa niistä on täysin kelvottomia. Ulkoisen rahoituksen saamiseen ei enää välttämättä riitä, että hakemus on erinomainen. Tarvitaan vielä parempaa ja enemmän. Näistä syistä onkin ajankohtaista kysyä, mistä vielä löytyisi eväitä parempaan? Onneksi on monia keinoja, jotka yksi kerrallaan tai yhdessä parantavat mahdollisuuksia. Tampere3-yliopistoyhteisössä olemme juuri tehneet ratkaisuja, joilla pyrimme jatkossa helpottamaan tutkijoiden työtä ulkoisen rahoituksen hakemisessa. Uusi yliopisto toivottavasti lisää myös tieteenalojen välistä vuorovaikutusta ja helpottaa tutkimusta tieteenalojen välisillä rajapinnoilla. Tiede on kansainvälistä ja parhaat tutkimustulokset ja julkaisut syntyvät usein yhteistyössä kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Siksi tutkimusryhmien kansainvälisten suhteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

    Vaikka kansainväliset ranking-mittaukset eivät kerro koko totuutta, niitäkin on hyödyllistä seurata. Times Higher Education -vertailussa Tampereen yliopisto sijoittui neljänneksi suomalaisista yliopistoista ja lisäksi useilla tieteenaloilla toiseksi. Kansainvälisessä vertailussa Tampereen yliopisto oli sijalla 251-300. Uusimmassa NTU-ranking-vertailussa yliopistomme sijoittui viidenneksi suomalaisten yliopistojen joukossa. Keskustelut lukuisten yliopistomme tutkijoiden kanssa ovat vakuuttaneet ainakin minut, että Tampereen yliopiston suunta on oikea. Yliopiston tutkimuksen laadun nousu on pitkäjänteisen ja kovan työn tulosta. Siitä kiitos koko yliopistoyhteisölle sekä tieteellisen työmme rahoittajille ja muille tukijoille!

    Seppo Parkkila
    Vararehtori

      Vilkasta syksyä!

        Katariina Mustakallio

        Katariina Mustakallio

        Syyskirpeyttä alkaa olla jo ilmassa ja lukukausi hyvin etenemässä. Tämä syksy on siitä poikkeuksellinen, että Tampere3-prosessi on avannut suuren määrän uusia opintopolkuja ja kursseja kaikille korkeakoulujemme opiskelijoille. Nyt nähdään käytännössä, miten Tampere3 tulee hyödyttämään opiskelijoita ja antamaan uusia suuntautumismahdollisuuksia! Monia yhteisiä hankkeita on käynnissä: olemme valmistelemassa yhdessä seuraavaa Suomen Akatemian profi-hakua, korkeakoulujen yhteisten verkkosivujen suunnittelu on alkanut, ideatori kokoontui 28.9 TAMK:issa ja vararehtoreiden työryhmät etenevät suunnitelmien mukaisesti työssään.

        Tärkeä tehtävä tulevaisuudessa on rakentaa entistä korkeatasoisempi ja kansainvälisempi yliopistoyhteisö. Sen tehtävänä on vastata niin kotimaamme tarpeisiin kuin kansainvälisiinkin haasteisiin opetuksen ja tutkimuksen aloilla. Yliopistossamme vuoden alusta lähtien toiminut hakutoimikunta on kartoittanut hakuun pantavia tehtäviä varten kansainvälisiä potentiaaleja hakijoita yhdessä ko. alojen asiantuntijoiden kanssa. Teknillinen yliopisto puolestaan on jo pystynyt rekrytoimaan ulkomaisia tutkijoita avautuneisiin tehtäviin.

        Tänä syksynä myös valmistaudutaan vuoden vaihteen uuteen tiedekuntajakoon ja opetellaan uutta toimintakulttuuria, joka rikkoo vanhat raja-aidat. Kaikkialla siis tapahtuu ja energia virtaa vuolaana. Valmistelun edetessä keskustelu keskeisistä linjauksista käy vilkkaana joka tasolla kaikissa kolmessa korkeakoulussa ja niiden taustaorganisaatioissa.

        Työn alla on myös kansainvälisten strategisten yliopistokumppanien identifiointi tulevaa verkostoa varten. Lähdemme jo olemassa olevista hyvistä kumppaneista, ja tulenkin syksyn aikana vaivaamaan monia kyselyilläni. Tarkoitus ei ole muodostaa mitään keinotekoista uutta tasoa, vaan rakentaa jo olemassa olevien pitempiaikaisten ja laaja-alaisten tutkimuskumppanuuksien pohjalle. Tässä työssä olemme yhteyksissä myös Tampere3-kumppaniemme suuntaan ja katsomme, millaisia kannustimia pystymme yhdessä luomaan tälläkin alueella.

        Hyvää lokakuuta kaikille!

        Katariina Mustakallio
        Vararehtori

          Monitieteisyys

            Harri Melin

            Harri Melin

            Poikkitieteellisyys on päivän sana. Aikamme visaiset haasteet suorastaan huutavat poikkitieteellisiä ratkaisuja. Olemme tekemässä Tampereelle uutta yliopistoa. Yksi sen vahvuuksista on monitieteisyys. Tampereen yliopisto on jo nyt monitieteinen, mutta vuonna 2018 starttaava uusi yliopisto on sitä ihan toisessa laajuudessa.

            Ei pelkästään visaiset haasteet vaan monet taloudelliset ja sosiaaliset innovaatiot ja innovaatioiden mahdollisuudet ovat sellaisia, että uuden tiedon tuottaminen edellyttää monitieteisyyttä ja perinteisten rajojen ja osaamisalueiden ylittämistä. Hyvä esimerkki tällaisesta on tekoäly tai teknologian sovellutukset palvelujen tuotantoon, mukaan lukien uuden sukupolven robotit tai monimutkaisten institutionaalisten järjestelmien, kuten hyvinvointivaltion, uudistaminen. Kaikissa näissä uudistaminen ja kehittäminen suorastaan vaatii monitieteistä lähestymistapaa ja perinteisten ajattelutapojen ylittämistä.

            Tampereella on jo käynnissä kiinnostavaa monitieteistä tutkimusta ja kehittämistoimintaa. Uuden sukupolven robottiteknologian soveltaminen palvelujen tuotantoon – sekä julkisiin että kaupallisiin palveluihin – on yksi sellainen alue, jota tällä hetkellä haarukoidaan humanististen tieteiden, teknisten titeiden ja sosiaalitieteiden yhteisvoimin. Uuden sukupolven robotiikka, jonka ominaisuuksina ovat automaatio, muisti, oppiminen, konenäkö, liikkuminen ja ohjattavuus internetin kautta on sinällään alue, joka edellyttää monitieteisyyttä jo itse teknologian tutkimuksessa. Silloin kun kyse on teknologian soveltamisesta ihmisten arkipäivään ja erilaisiin hyvinvointipalveluihin, teknologian soveltaminen saa kokonaan uutta ihmiskasvoisuutta. Tämä tarkoittaa sosiaalista hyväksyttävyyttä, sosiaalista ja eettistä vastuuta sekä taloudellista kannattavuutta. Näin robotiikan kehittämistä ei enää voidakaan tehdä erillisesti teknologisena vaan integroidusti sosiaalisena ja eettisenä kysymyksenä. Tampereella tehdään tällaista tutkimusta yhdessä useamman korkeakoulun kanssa.

            Monitieteisyys on saatava vahvasti mukaan myös opetukseen. Tänä syksynä käynnistyi  laajamittainen – uudessa portaalissa on mukana yli 800 opintojaksoa – ristiinopiskelu kolmen tamperelaisen korkeakoulun kesken. Se suo tekniikan opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää yliopistomme humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden tarjontaa. Meidän opiskelijamme voivat vastaavasti valita kursseja TTY:n tai TAMK:in tutkinto-ohjelmista. Tämän lukuvuoden aikana aloitetaan myös yhteisiä Tampere3-opetuspilotteja, joissa kaikissa poikkitieteisellä lähestymistavalla on keskeinen sija.

            Tampereella monitieteisyys ei ole pelkkää puhetta. Me teemme sitä jo.

            Harri Melin
            Vararehtori

              Näyttelijäkoulutuksesta vielä

                Liisa Laakso

                Liisa Laakso

                Useat tahot, muun muassa Suomen näyttelijäliitto, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Taideyliopiston ylioppilaskunta,  Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ja Tampereen kaupunki ovat vedonneet Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutuksen jatkamisen puolesta. Koulutuksen sisällöllisen kehittämisen kannalta nähdään tärkeäksi, että se ei liiaksi keskity. Moninaisuus antaa tilaa erilaisille taidekäsityksille ja terveelle kilpailulle, joka ehkä menetettäisiin, jos opetusta annettaisiin vain yhdessä yliopistossa. Teatterialan koulutus nähdään tärkeänä myös Tampereen kaupungin kehitykselle ja vetovoimalle.

                Näyttelijäkoulutuksessa kuten kaikessa muussakin yliopistollisessa toiminnassa joudutaan koko ajan arvioimaan voimavarojen käyttöä. Mihin kannattaa satsata ja missä on päällekkäisyyttä tai tehottomuutta? Ja miten voimavarat voidaan paremmin kohdentaa? Joissakin tapauksissa opetuksen keskittäminen voi olla hyödyllistä. Joskus yhteistyö tai työnjako tuottavat paremman tuloksen. On varmasti kokonaisuuden kannalta hyödyllistä, jos eri näkökohtia punnitaan silloin tällöin myös yhteisessä selvityksessä, jollaista opetus- ja kulttuuriministeriö Taideyliopistolta ja Tampereen yliopistolta nyt näyttelijäkoulutuksesta perää.

                Päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta on hyvä, että olemme Tampereella avoimia keskustelulle. Yliopistolla on autonomia, mutta työssämme olemme riippuvaisia suomalaisten veronmaksajien varoista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on meidän suurin rahoittajamme.

                Mitä paremmat perusteet meillä on näyttelijäntyön koulutuksen säilyttämiseksi Tampereella, sitä avoimemmin voimme keskusteluun osallistua. Tampere3-hankkeen edistyminen on oiva aika tälle keskustelulle. Isossakaan yliopistokonsernissa ei kannata yrittää tehdä kaikkea. Toisaalta yhdistyminen Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa tarjoaa entistäkin monitieteisemmän kontekstin koulutukselle ja siis aivan erilaisen kuin Taideyliopisto. Taiteen, tieteen ja työn kohtaaminen olisi erityinen näyttelijäkoulutuksen lisäarvo Tampereella. Kannattaa siis miettiä, miten näitä kohtaamisia voisi edistää. Miten näyttelijöiden koulutus voi tukea myös muita tieteen ja opetuksen aloja?

                Liisa Laakso
                Rehtori

                  Arvon mekin ansaitsemme

                    Seppo Parkkila

                    Seppo Parkkila

                    Tämä juuri alkanut kesä on käänteentekevä Kaupin kampuksella. Eri puolilla kampusaluetta työskentelevät Tampereen yliopiston henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät kesän aikana uuteen Arvo-rakennukseen. Samoihin tiloihin tulee myös BioMediTech-instituuttiin kuuluvia Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmiä. Lisäksi uudessa Taito-keskuksessa lääketieteen opiskelijat, muut terveysalan opiskelijat sekä sairaanhoitopiirin työntekijät voivat moniammatillisesti harjoitella kliinisiä taitoja uudenlaisessa oppimisympäristössä.

                    Tutkimuksen näkökulmasta on erityisen merkittävää, että oppialarajat himmenevät entisestään Arvo-rakennuksen laboratorio- ja toimistotiloissa. Olennaista ei ole, millä oppialalla tutkija työskentelee, vaan millaista tutkimusta hän tekee ja millä menetelmillä. Esimerkiksi syöpätutkijat useista tutkimusryhmistä sijoittuvat samoihin toimisto- ja laboratoriotiloihin, histologian menetelmät keskitetään yhdelle alueelle ja soluviljely toisaalle. Tällaisten järjestelyjen kautta saadaan toivottavasti aikaan lisää yhteistyöprojekteja, tilankäytön tehostumista ja monia muita arvokkaita synergiaetuja.

                    Samalla kun muutto uuteen toimintaympäristöön on suuri positiivinen muutos, joku voi kokea hienoista haikeuttakin, kun entiset vuosikymmeniä palvelleet tilat murskautuvat suurten koneiden rautaisessa otteessa. Mistähän johtunee, mutta itse en ole kuullut juurikaan kaihoisia haikeudenosoituksia entisiä tiloja kohtaan, vaan enemmänkin ilmassa on ollut ajatusta – lopultakin tämä toteutuu.

                    Näihin samoihin kuukausiin ajoittuu myös toinen suuri muutos Kaupin kampuksella. Lääketieteen ja bioteknologian tutkinto-ohjelmat sekä näiden alojen tohtori- ja erikoislääkärikoulutusta toteutetaan vuodesta 2017 alkaen yhteisessä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa. Terveystieteiden opetus- ja tutkimustyötä tehdään uudessa Arvo-rakennuksessa, mutta hallinnollisesti tämä toiminta sijoittuu yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Nämä ovat hallinnollisia ratkaisuja, joiden myös toivoisi edistävän tutkimusta ja opetusta yliopistossamme. Kaikki tiedämme, etteivät tilat nosta tutkimusta huippututkimukseksi. Hallinnolliset päätökset yksikkö- tai tiedekuntarakenteista eivät myöskään sellaisenaan lisää tutkimuksen laatua tai vaikuttavuutta. Kaikkein eniten yliopisto tarvitsee huippututkijoita ja erinomaisia opiskelijoita. Toimivat tilat ja infrastruktuurit sekä tehokas ja samalla joustava hallinto voivat kuitenkin merkittävästi helpottaa tutkimuksen tekemistä.

                    Toivotan onnea ja menestystä kaikille uuteen Arvo-rakennukseen siirtyville! Samaa onnea ja menestystä toivon myös teille yliopistoyhteisön jäsenet, jotka ette siirry Arvoon – kaikki olemme kuitenkin arvon ansainneet. Jaakko Juteinin sanoin ”Opin teillä oppineita, Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.” Jätetään siitä lopusta se ”Lal, la, la, la…” pois, koska sivistysyliopistossa yliopistoväellä on sanoja yhtä paljon kuin melodiaa – toisin oli vanhoissa kansanlauluissa … ja politiikassa.

                    Seppo Parkkila
                    vararehtori

                      Dekaanivalinnat ja yliopiston tulevaisuus

                        Katariina Mustakallio

                        Katariina Mustakallio

                        Elämme tärkeää vaihetta yliopiston tulevan toiminnan kannalta, uusia tiedekuntia johtamaan valitaan pian dekaanit. Nyt olisi syytä jokaisen tutkimukseen ja opetukseen perehtyneen vastuuntuntoisen yliopistolaisen pohtia, ilmoittautuisiko hän kisaan. Hyviä ehdokkaita, eri sukupuolten ja eri tieteenalojen edustajia, kaivataan!

                        Dekaanit tulevat olemaan keskeisessä asemassa uuden tiedekuntakulttuurin kehittämisessä. Se miten avoimeksi, innostavaksi, tutkimukseen ja kansainvälisyyteen orientoituneeksi tiedekunnat muodostuvat, riippuu siitä, millainen sisäinen kulttuuri niihin kehitetään. Jokainen tutkija ja opettaja, opiskelija ja tohtoriopiskelija tuo tähän panoksensa, mutta dekaani on se, jonka vastuulla on pitää huolta kokonaisuudesta.

                        Dekaanin tehtävänä on motivoida kaikkia – nuorista tutkijoista professoreihin – korkean tason tieteelliseen työskentelyyn ja kansainvälisten tutkimussuhteiden ylläpitoon, huolehtia opetuksen ja tutkimuksen infrastruktuureista ja edistää ulkoisen rahoituksen hankkimista. Rekrytoinnit ovat tärkeä osa tutkimuksen ja opetuksen vahvistamista. Keskeistä on innostaa raja-aitojen ylittämiseen niin tiedekunnan sisällä kuin ulkopuolellakin. Avoimuus, vuorovaikutus, luottamus ja rohkeus rakentuvat toimintakulttuurissa alusta lähtien läpinäkyvyyden ja jatkuvan vuoropuhelun pohjalle. Yliopiston toiminnan pääomana ovat ihmiset ja heidän tieteelliset kykynsä. Yhteisön henkisten voimavarojen mobilisaatio yhteiseksi menestykseksi vaatii johdonmukaista toimintaa ja luottamuksen rakentamista.

                        Millainen on sitten yliopiston tulevaisuuden visioni: Yliopiston ydintehtävinä ovat edelleenkin opetus ja tutkimus. Tutkimuksen ja opetuksen yhteys vahvistuu ja tutkimuksen painopistealueet tunnetaan korkeatasoisuudestaan kotimaassa ja ulkomailla. Hakupaine nousee uudelleen muotoiltuihin ja vanhat raja-aidat ylittäviin koulutusohjelmiin, joihin pyritään myös kansainvälisillä hauilla. Opiskelijat sitoutetaan työhönsä siten, että he pääsevät alusta lähtien tekemisiin  tutkimusprojektien ja tutkijan uran eri vaiheissa olevien toimijoiden kanssa. Läpivirtaus tehostuu toiminnan ansiosta. Opinnäytetyöt liittyvät linjakkaasti yksikön osaamisalueisiin ja nuoria tutkijanalkuja rekrytoidaan mukaan uusiin tutkimushankkeisiin, joita valmistellaan kansainvälisten yhteistyöyliopistojen kanssa. Yksikön opetus- ja tutkijakunta kansainvälistyy ja tutkimuksen taso nousee.

                        Tätä kohti!

                        Katariina Mustakallio
                        Vararehtori

                         

                          Vertaileva tutkimus

                            Harri Melin

                            Harri Melin

                            Osallistuin toukokuun alussa Kaunasissa International Social Survey Programme (ISSP) -vuosikokoukseen. Vertailevan yhteiskuntatutkimuksen ISSP-tutkimusohjelmassa on mukana 42 maata. Mukana ovat mm. Kiina, Intia, Filippiinit, Meksiko, USA ja monet  Euroopan maat. Vuosittain vaihtuvat tutkimusteemat käsittelevät esimerkiksi uskontoa, perhettä, työtä, eriarvoisuutta, valtion tehtäviä, identiteettejä, terveyttä jne. ISSP toimii niin, että mukana olevat maat kokoavat omilla resursseillaan kansalliset tutkimusaineistot. Sen jälkeen Saksan tietoarkisto muokkaa kaikille aineistoista kiinnostuneille tutkijoille, opiskelijoille tai vaikkapa politiikan tekijöille vapaasti ladattavan vertailuaineiston.

                            Vuosikokouksessa tehdään tutkijoiden yhteistyönä seuraavan vuoden kyselylomake.
                            Suomi on ollut mukana ISSP:n toiminnassa vuodesta 2000 lähtien. Meillä Tietoarkisto vastaa yhdessä Tilastokeskuksen kanssa Suomen aineistojen keruusta. Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva Tietoarkisto on tutkimuksen ja opetuksen valtakunnallinen palveluinfrastruktuuri. Se arkistoi ja välittää sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Kaikki palvelut ovat maksuttomia. Tietoarkisto tekee muutenkin hyvää työtä. Se edistää osaltaan tieteen avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja olemassa olevan tiedon tehokasta tutkimuskäyttöä.

                            Yhtenä toimintonaan arkisto ylläpitää Aila-tietokantaa. Sieltä löytää Tietoarkistoon tallennetut tutkimusaineistot sekä niiden kattavat suomen- ja englanninkieliset kuvailutiedot. Ailassa on yli 1 200 aineistoa. Ailan käyttöönotto on lisännyt merkittävällä tavalla myös vertailevan tutkimuksen mahdollisuuksia ja vertailevan tutkimuksen tekemistä. Tämä näkyy kiinnostavalla tavalla myös meidän opinnäytetöissämme. Yhä useammassa gradussa on vertaileva tutkimusasetelma.

                            Itse tutkin tällä hetkellä työhyvinvoinnin eroja Suomessa ja Venäjällä. Omia, yhdessä venäläisten kollegojen kanssa keräämiämme aineistoja tukee hienolla tavalla ISSP:n vuoden 2015 aineisto. Se näet käsittelee työtä ja työhön suhtautumista.
                            Heti kun kevään kiireet helpottavat, aloitan Suomea ja Venäjää käsittelevät vertailuanalyysit tuoreella aineistolla. Saas nähdä mitä kaikkea sieltä löytyy.

                            Harri Melin
                            Vararehtori

                              Globaalista vastuusta

                                Liisa Laakso

                                Liisa Laakso

                                Tampereen yliopiston vahvuusalueet: terveys ja yhteiskunta tuovat tänä päivänä ensimmäiseksi mieleen soten ja sitä kautta kotimaisen politiikan. Ehkäpä senkin vuoksi olen viime päivinä aivan erityisesti pannut merkille globaalit kysymykset tutkimus- ja opetustyössä.

                                Yliopistossa vieraili viime viikolla korkea-arvoinen delegaatio Namibiasta. Kunniakonsulin tilaisuudessa esittämä yhteenveto tamperelaisten korkeakoulujen, niin TTYn, TAMKin kuin meidänkin, pitkäaikaisesta yhteistyöstä namibialaisten kanssa oli melkein hengästyttävä. Samalla viikolla Tampereen kaupungin edustaja kertoi minulle yhteistyöstä Tampereen tansanialaisen ystävyyskaupungin Mwanzan kanssa ja kyseli, miten yliopisto voisi olla siinä jatkossakin mukana. Kokemukset esimerkiksi sosiaalityön harjoittelun järjestämisestä Mwanzassa ovat olleet hyviä. Tällä viikolla tapasin Tunisian lähetystön edustajia. Heidän päällimmäinen asiansa oli kiittää Tampereen yliopistoa tunisialaisille viestinnän ammattilaisille järjestetystä koulutuksesta aiemmin tänä vuonna. Samalla he toivoivat lisää yhteistyötä.

                                Toissa viikolla Euroopan merkittävin kehitystutkimuksen ja -työn yhdistys EADI hyväksyi Tampereen yliopiston jäsenekseen ja päätti samalla, että ensi kevään johtokunnan ja työryhmien vetäjien kokous pidetään Tampereella. Mm. tämän yhdistyksen kautta Public and Global Health -maisteriohjelma ja International Doctoral Programme in Epidemiology saavat entistä enemmän näkyvyyttä.

                                Viime viikolla osallistuin kansalaisjärjestöjen ja ulkoasiainministeriön järjestämään keskustelutilaisuuteen turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta. Tampereen yliopisto oli edustettuna niin esiintyjien kuin yleisönkin joukossa. Väliajalla käymissäni keskusteluissa kuulin yliopiston hyvästä maineesta kansainvälisten asioiden osaajien kouluttajana. Meiltä rekrytoidaan maistereita niin diplomaattiuralle kuin vaikutustyöhönkin. Tampereelta löytyy vahvaa ulkopolitiikan ja EU:n tuntemusta. Huippuyksikkötasolla tutkitaan globaalia hallintaa ja Venäjän ulkopolitiikkaa. Rauhan- ja konfliktintutkimuksella on kunniakkaat ja pitkät perinteet. Välimeri kasvattaa merkitystään ja Tampereelle on poikkeuksellisen hyvät verkostot alueen yliopistojen kanssa.

                                Yliopiston strategia alkaa viittauksella YK:n vuonna 2015 hyväksymään kestävän kehityksen tavoitteeseen: maailmaan, jossa kaikilla ihmisillä on mahdollisuus hyvinvointiin. Edellä on vain muutamia omien työpäivieni aikana esiin nousseita esimerkkejä siitä, miten Tampereen yliopisto edistää tätä tavoitetta. Globaalivastuu on itseasiassa niin läpileikkaavasti mukana niin monen yksikön ja oppiaineen opetuksessa ja tutkimuksessa, että se saattaa unohtua, kun yliopiston vahvuusalueita luetellaan. Samalla jää ehkä arvokaita yhteistyömahdollisuuksia hyödyntämättä.

                                Olisiko globaalivastuu sopiva teema seuraavaan profilaatioharjoitukseen? Löytäisimmekö siihen erityisen Tampereen yliopiston ja Tampere3:n näkökulman?

                                  Tiedekuntien paluu

                                    Seppo Parkkila

                                    Seppo Parkkila

                                    Tampereen yliopiston hallitus teki 8.4.2016 pidetyssä kokouksessaan päätöksiä, jotka vievät yliopistoamme kohti uutta Tampere3-rakennetta. Yksikkörakenneratkaisu oli yksi näistä merkittävistä päätöksistä. Tampereen yliopistossa kaksiportainen organisaatiorakenne otettiin käyttöön jo vuonna 2011. Tuolloin laitokset ja tiedekunnat yhdistettiin tieteenalayksiköiksi. Näiden reilun viiden vuoden aikana kaksiportainen rakenne on osoittautunut hyvin toimivaksi. Siksi Tampereen yliopisto päätti jatkaa samalla kaksiportaisen hallinnon linjalla eteenpäin. Koska erittäin monet Tampereen yliopiston työntekijät, opiskelijat ja alumnit ovat kaivanneet tiedekuntanimitystä takaisin ja Tampereen teknillisessä yliopistossa on myös tiedekunnat, oli sopiva hetki palata tähän perinteiseen ja hyväksi koettuun nimitykseen. Yksiköiden sijasta yliopistossamme on siis ensi vuoden alusta alkaen tiedekunnat – muttei laitoksia. Kunkin tiedekunnan johdossa on dekaani, jonka tehtävät vastaavat nykyisten tieteenalayksiköiden johtajien tehtäviä.

                                    Hallitus päätti kokouksessaan myös tiedekuntien lukumäärästä ja nimistä. Vuoden 2017 alusta Tampereen yliopistossa on kuusi tiedekuntaa: johtamiskorkeakoulu, kasvatustieteiden tiedekunta, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, yhteiskuntatieteiden tiedekunta ja viestintätieteiden tiedekunta. Näiden lisäksi muodostetaan kooltaan pienehkö luonnontieteiden tiedekunta, joka liittyy yhteen Tampereen teknillisen yliopiston vastaavan tiedekunnan kanssa uuden yliopiston syntyessä vuonna 2018.

                                    Uudet tiedekunnat muodostettiin mahdollisimman yhteensopiviksi tuleviin Tampere3-rakenteisiin, jotta uuden yliopiston muodostuminen olisi tältä osin mahdollisimman sujuvaa. Lääketieteen ja biotieteiden tiedekuntaan yhdistyvät lääketieteen yksikkö sekä BioMediTech. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteinen BioMediTech-instituutti säilyy taloudeltaan itsenäisenä tutkimusinstituuttina lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnan sisällä. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö sekä terveystieteiden yksikkö yhdistyvät uudeksi yhteiskuntatieteiden tiedekunnaksi. Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö, viestinnän, median ja teatterin yksikkö sekä informaatiotieteiden yksikkö yhdistyvät uudeksi viestintätieteiden tiedekunnaksi. Nykyisestä informaatiotieteiden yksiköstä matematiikka, tilastotiede ja osa tietojenkäsittelytieteistä muodostavat väliaikaisen luonnontieteiden tiedekunnan. Johtamiskorkeakoulun ja kasvatustieteiden tiedekunnan perusrakenteet säilyvät ennallaan. Johtamiskorkeakoulun osalta Tampereen teknillisessä yliopistossa on tunnistettavissa vastinpareja, joiden mahdollista liittymistä johtamiskorkeakoulun kanssa tulee jatkossa selvittää. Kasvatustieteiden tiedekunta jää muihin verrattuna pienemmäksi, mutta sen kokoa ja vaikuttavuutta lisää Tampereen yliopiston normaalikoulu, joka toimii kasvatustieteiden tiedekunnan osana.

                                    On itsestään selvää, etteivät uudet tiedekuntarakenteet sinänsä saa aikaan uutta tiedettä, yhteiskunnallista vaikuttavuutta eivätkä anna erinomaista opetusta, vaan tämän kaiken tekevät yliopiston työntekijät ja opiskelijat yhdessä. Toivottavasti uudet rakenteet voisivat kuitenkin tehdä työnteosta ja opiskelusta ainakin hivenen sujuvampaa. Jatkossa voidaan edelleen siirtää yksittäisiä oppialoja ja tutkinto-ohjelmia tiedekuntien välillä, jos siirrot todetaan järkeviksi opetuksen ja tutkimuksen kannalta.

                                    Uusien tiedekuntien myötä yliopistojemme kolme kärkeä: terveys, yhteiskunta ja teknologia liittyvät kiinteästi toisiinsa. Uudessa rakenteessa yhteiskunta- ja terveystutkimuksen välillä on entistä tiiviimpi yhteys. Uusi lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, ja BioMediTech-instituutti sen osana, yhdistävät bioalan tutkimusta ja teknologiaa lääketieteeseen. Yhteiskuntatutkimuksen ja teknologian yhteys on myös suuri mahdollisuus uudessa yliopistossa, jossa koulutetaan uudenlaisia teknologian ja yhteiskuntatieteiden osaajia sekä tehdään tutkimusta, jossa perinteisesti varsin kaukana toisistaan olleet tieteenalat yhdistävät osaamistaan ennakkoluulottomasti uusilla tavoilla ja alueilla.

                                    Seppo Parkkila
                                    Vararehtori

                                      Muuttuva yliopisto

                                        Katariina Mustakallio

                                        Katariina Mustakallio

                                        Yliopiston muutosvaiheissa tuntuu välillä siltä, että olemme kadottamassa kosketuksen yliopiston alkuperäiseen merkitykseen ja olemukseen. Pelkona on, että rakennemuutoksissa syntyy vain lisää hallintoa ja yliopiston varsinainen tehtävä, tehdä tutkimusta ja antaa siihen pohjautuvaa opetusta, katoaa näköpiiristä. Muutosten tuottamia epäselviä välivaiheita on vaikeaa kestää.

                                        Millainen on sitten yliopiston alkuperä? Minkä pitkän kehityksen osia me olemme?

                                        On tunnettua, että yliopisto-ajatus alkoi kehittyä joskus keskiajalla kirkon ja luostarien oppineiden piirissä Italian ja Ranskan rintamailla. Itsenäisiksi toimijoiksi yliopistot tulivat vasta, kun niille annettiin erioikeudet. Bolognan yliopisto oli näistä vanhimpia, jonka vuoksi sitä kutsutaankin nimellä Alma mater studiorum, ”opinnoista huolehtiva äiti”.  Keisari Fredrik Barbarossa sääti tärkeän yliopistolain Authentica Habitan vuonna 1158, johon perustui Bolognan yliopiston vapaus opetuksessa ja tutkimuksessa.

                                        Bologna veti puoleensa ympäri Eurooppaa opiskelijoita, jotka muodostivat kaupungissa yhdistyksiä, joita kutsuttiin nimityksellä universitates. Voisimme siis sanoa, että se tarkoitti alun perin järjestöjä, jotka pitivät huolta opiskelijoiden oikeuksista saada opetusta. Tosin universitas-nimitys oli käytössä myös kaikilla muillakin killoilla ja ammattikunnilla, joilla oli omat sääntönsä.

                                        Bolognassa tästä kehittyi kaksi eri sääntökuntaa, meikäläiset (citramontani) ja heikäläiset (ultramontani), eli siis italialaiset ja vierasperäiset opiskelijat. Tästä syntyi myös kansakunta- ja osakuntajako, joka tunnetaan edelleen yliopistomaailmasta. Molempia siedettiin alusta alkaen.

                                        Universitas muuttui merkitykseltään ja se alettiin ymmärtää oppineiden yhteisöksi, johon kuuluivat niin opiskelijat kuin opettajatkin. Olennaista oli, että paikalliset hallitsijat halusivat suojella yliopistojen oikeudellista asemaa. Laeissa määriteltiin, mitä tehtäviä varten opinahjot luotiin ja mitä eri tiedekuntia niihin kuului. Lait suojasivat yliopistoyhteisöä paikallisten mahtimiesten mielivallalta. Samalla kuitenkin edellytettiin, että se myös toimi  korkeamman opetuksen tyyssijana.

                                        Vaikka yliopistolaitos on käynyt läpi monia kriisivaiheita ja muutoksia, eräitä olennaisia piirteitä on siinä kuitenkin säilynyt. Universitas on syntynyt opettajien ja opiskelijoiden yhteydestä ja yhteisöstä. Yliopistojen keskeisiin piirteisiin on alusta lähtien kuulunut myös tutkijoiden ja opiskelijoiden kansainvälisyys, korkeatasoiset keskukset ovat vetäneet puoleensa opiskelijoita ja tutkijoita yli kansakuntarajojen.

                                        Ilman korkeimman vallan osoittamaa oppineisuuden arvostamista ja panostamista vapaaseen tieteeseen, ei yliopisto ole kuitenkaan koskaan kukoistanut.

                                        Katariina Mustakallio
                                        Vararehtori