Työn ja työn yhteensovittamisesta

Katariina Mustakallio

Facebookissa eräs kollega pohti, miten hänen työntekoonsa on vaikuttanut se, että vuodesta 2009 lähtien hän oli vaihtanut työpistettä yli kymmenen kertaa. Tuollainen vauhti varmasti jättää jälkensä ainakin työskentelytapaan: aina on huolehdittava, että kaikki tarvittava on mukana ja muistettava mihin mitäkin säilöö. Monet yliopistolaiset asuvat eri paikkakunnilla kuin tekevät työtä, joten matkakassi pitää aina olla perusteellisesti pakattu. Mietin omaa tilannettani, olen asunut kahden maan välillä ja tehnyt työtä kuudessa eri työpisteessä viimeisten vuosien aikana, ja nykyään liikun päivittäin kahden työpisteen välillä. Kannettava tietokone on perusturvani pohja. Se pysyy mukana aina yöpöydälle asti.

Työn tehokkuuden kärsiminen on myös persoonakohtainen asia, olemme erilaisia, kaikille ei esimerkiksi avokonttorointi sovi. Itse huomaan sopeutuvani monenlaiseen. Nyt kun rehtori ja vararehtorit istuvat kaikki nokakkain entisessä Rehtorin huoneessa, yhteistyöskentely tuntuu varsin luontevalta ja mukavalta. Tosin rehtorilla ei ole toista työhuonetta mihin välillä vetäytyä, kuten meillä muilla.

Palasin nyt vuoden alussa myös alkuperäiseen yliopiston lehtorin tehtävääni historian tutkinto-ohjelmaan viisikymmenprosenttisesti: opetan, olen tentaattori ja otan osaa muuhunkin työhön tutkinto-ohjelmassamme. Paluu on sujunut hyvin ja toivon, että kollegani jaksavat vastata tyhmiin kysymyksiini liittyen tietojärjestelmiin ja muuhun, mikä on muuttunut poissa ollessani.

Opetus ja tutkimus ovat yliopiston verenkiertoa ja niihin osallistuminen antaa energiaa hallintohommiinkin. Nyt kv-asioissa ovatkin vuorossa keskeiset haasteet, jotka liittyvät kansainvälisiin verkostoihin ja yhteyksiin. Tämän vuoden aikana on tarkoitus selvittää, miten ja millaista kv-verkostoa Tampereen yliopisto yhteistyössä muiden Tampere3-korkeakoulujen kanssa tulee tulevaisuudessa rakentamaan. Sitä rakennetaan jo olemassa olevien yhteyksien pohjalle tutkimuksemme profiilialueilla. Käytännön työ lähtee heti helmikuun alusta käyntiin.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

U5

Harri Melin

U5-yliopistojen – Itä-Suomi, Jyväskylä, Oulu, Tampere ja Turku – rehtoraatit kokoontuivat 10.1 Kuopiossa. U5- yhteistyö käynnistyi runsas vuosi sitten. Tuolloin Tampereella pidetyssä kokouksessa sovittiin, että mietimme yhdessä keinoja koulutuksen, tutkimuksen ja muun yhdessä tekemisen lisäämiseksi.

Kuopion tapaaminen oli kolmas laatuaan. Edellisen kerran pohdimme yhteistyötä Peda-forumin yhteydessä Jyväskylässä. U5-yhteistyö on tärkeä avaus suomalaisten yliopistojen kumppanuuksien kehittämisessä. Tähän mennessä olemme tottuneet näkemään muut yliopistot pikemminkin kilpailijoina kuin yhteistyökumppaneina. Nyt U5-yliopistot haluavat tehdä asioita yhdessä ja oppia toistensa kokemuksista.

Koulutuksen saralla yliopistot ovat tehneet Unifin johdolla rakenteellisen kehittämisen harjoituksia jo pari kierrosta. Tähän mennessä tulokset ovat olleet melko laihoja. Viime syksyn ns. Digi-haussa tehtiin hyvää yhteistyötä. Ministeriön rahoituspäätöksiä hankkeista odotellaan helmikuun alkuun. Koulutuksessa U5-yhteistyön seuraavat askeleet keskittyvät näiden hankkeiden edistämiseen. Yhteiset toimet tohtorikoulutuksen edistämiseksi ovat harpanneet eteenpäin mm. metodifestivaalien, ohjaajakoulutuksen ja vastaväitelleiden työelämäsuhteiden kohentamisen tiimoilta.

Tutkimuksessa U5-yliopistojen strategisissa tavoitteissa korostuu globaaleihin haasteisiin vastaaminen. Yliopistot ovat tunnistaneet yhteisiksi haastealoikseen muiden muassa ympäristön muutoksen hallinnan, digitalisoituvan tulevaisuuden ja nopeasti muuttuvat yhteiskunnat. Nämä ovat kaikki sen luokan kysymyksiä, että yhteistyölle tarjoutuu todella paljon avauksia.  Lisäksi haetaan yhteisiä ratkaisuja avoimen tieteen edistämiseksi ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi. Mahdollistaakseen yhteistyön tiivistämisen niin tutkimuksessa kuin koulutuksessaan yliopistot rakentavat yhteensopivia digiratkaisuja, jotka helpottavat opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan työtä.

U5-yliopistoyhteistyö on pitkän polun alussa. Yliopistojen perinteet ja nykyiset käytännöt poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että yhdessä tekemisen edellytyksiä kohennetaan aina kun se vain on mahdollista. Matka on pitkä ja mutkainen, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Harri Melin
Vararehtori

Kohti entistä parempaa tiedeyliopistoa

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Nyt kun Tampereen teknillisen yliopiston hallitus on näyttänyt vihreää valoa uuden yliopiston perustamiselle, on hyvä muistuttaa koko hankkeen kunnianhimoisuudesta ja sen kontekstista. Yhteisen vision mukaan Tampere3:ssa yhteiskunnan, tekniikan ja terveyden tutkimus tulevat toimimaan tiiviissä vuorovaikutuksessa. Vuonna 2025 se tulisi olemaan tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavin suomalainen yliopisto profiilialueillaan.

Kaiken Tampere3-kohkaamisen alle on kuitenkin jäänyt korkeakoulupoliittisessa keskustelussamme sitkeästi vaikuttava ja jopa vahvistuva ajatus yliopistojen jakautumisesta tiede- ja opetusyliopistoihin. Opetus on tietysti olennainen osa kaikkia yliopistoja. Sitä ei kukaan kiistä. Mutta painotuksissa voi tulevaisuudessa olla eroja. Ovathan oppiaineetkin erilaisia: jotkut menestyvät tutkintojen tuottamisessa, toiset tieteellisessä julkaisemisessa, yksittäisten opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden työnkuvasta puhumattakaan. Mielekkään tasapainon löytäminen on jatkuva keskustelunaihe lähes kaikessa yliopistotoiminnassa.

Jos tulevaisuudessa edetään toimivaan Bolognan kolmiportaiseen tutkintorakenteeseen, eli opiskelijat oikeasti liikkuisivat kandi- ja maisteritutkinnon välissä, tullaan joissakin yliopistoissa joillakin aloilla varmasti tarjoamaan pelkästään kanditason tutkintoja. Maisteri- ja tohtorikoulutus keskittyisivät sinne, missä alan tutkimus on riittävän vahvaa. Tästä ei suoraan seuraa jakoa opetus- ja tiedeyliopistoihin, mutta alakohtaista työnjakoa täytyisi tehdä nykyistä enemmän. Eräs askel Tampereen yliopistossa on hallituksen viime kokouksessaan tekemä päätös luopua ranskan kielen tutkintokoulutuksesta. Perus- ja aineopinnot järjestetään edelleen, mutta maisterintutkinnon ja jatko-opintojen vaatimasta tutkimus- ja opetushenkilöstön resursoinnista emme voi jatkossa huolehtia. On parempi keskittyä esimerkiksi venäjän, saksan ja ruotsiin kielen syventävään opetukseen. Vastaavia valintoja on Suomen yliopistot UNIFI ry:n toimesta tehtyjen rakenteellisen kehittämisen selvitysten pohjalta tehty muissakin yliopistoissa. Helsingin yliopisto esimerkiksi luopuu hallinnon tutkimuksen erillisestä opintosuunnasta, joka taas on vahva Tampereen yliopistossa.

Tampere3 tulee olemaan vahva opetuksessa, vahva yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja työelämän vaatimuksiin vastaamisessa, ja se on vahva myös tieteessä. Mikään näistä korkeakoulujen perustehtävistä ei tule sulkemaan toisiaan pois.

Tieteellinen vahvuus syntyy määrätietoisella työllä ja tutkimukseen panostamisesta. Ensi vuodelle strategista rahoitusta on Tampereen yliopistossa budjetoitu tutkimukseen yli seitsemän miljoonaa euroa. Myös yksiköt tukevat tutkimusta. Tieteellistä vahvuutta mitataan julkaisuilla ja tutkimusrahoituksella. Opetus- ja kulttuuriministeriön uusimmat tilastot yliopistojen keskinäisestä vertailusta osoittavat Tampereen yliopiston erinomaista suuntaa. Parhaillaan tutkijamme ovat mukana Suomen Akatemiassa peräti kahdeksassa toiselle kierrokselle päässeessä huippuyksikköhakemuksessa. Täydentävän rahoituksen tuotto on kasvanut hienosti.

Kiitos tästä kuuluu koko henkilökunnalle! Kuten pääluottamusmies terveisissään yliopiston hallitukselle totesi, menestyksen taustalla on myös se, että taloudellisiin haasteisiin on onnistuttu löytämään ratkaisuja yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tieteen tasosta huolehtiminen on yliopistojen omalla vastuulla. Yliopiston autonomiassa on kyse tästä vastuusta ja tätä tukee yliopistoyhteisön osallistuminen yliopiston johtamiseen.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen lupasi viime viikolla Turussa järjestetyssä korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa jatkaa Suomen yliopistot UNIFI ry:n ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n käynnistämää visiotyötä. Hän kutsui yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset yhteisen pöydän ääreen. Visiotyötä varten tullaan asettamaan myös parlamentaarinen seurantaryhmä.

Tässä työssä Tampere3 tulee olemaan tärkeä suunnan näyttäjä. Meidän kaikkien ääntä tarvitaan!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Liisa Laakso
Rehtori

Kirje Joulupukille

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Parahin Joulupukki! Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa, mutta olemme toki tavanneet monta kertaa – viimeksi elokuussa Napapiirillä. Minulla on aika monta toivomusta täksi jouluksi. Olen pahoillani, että niiden toteuttaminen ei välttämättä ole helppoa. Kuitenkin luotan, että sinulle lähes kaikki on mahdollista, koska olet Joulupukki.

Ensimmäinen toiveeni on, että Tampere3-nimellä tunnettu prosessi jatkuisi. Tavoitteena olisi luoda Tampereelle tieteellisesti korkeatasoinen yliopisto, joka vastaisi monialaisella tutkimuksellaan vaativiin globaaleihin ja paikallisiin haasteisiin. Tässä yliopistossa yhteiskunnan, tekniikan ja terveyden tutkimus toimisivat tiiviissä vuorovaikutuksessa tuottaen läpimurtoja tieteessä, elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa. Lupaan olla kiltti ja tehdä työtä sen puolesta, että vuonna 2025 uusi yliopisto olisi tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavin suomalainen yliopisto profiilialueillaan.

Toinen toiveeni on, että Suomeen saataisiin vihdoin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Luulen, että aika moni muukin on lähettänyt tämän saman toiveen sinulle. Voit vapaasti yhdistää eri ihmisiltä tulleet toiveet yhteen ja määrätä tonttusi rakentamaan sellaisen uudistuksen, jossa kaikkien toiveet toteutuvat. Olen varma, että siitä tulee hyvä.

Kolmas toiveeni on kaikkein tärkein ja vaikein toteuttaa. Toivon, että rauha ja hyvä tahto vallitsisivat ihmisten ja kansojen välillä. Tämän toiveen täyttämiseksi sinun kannattaa olla yhteydessä kollegaasi Pakkasukkoon ja myös siihen kollegaasi, joka väittää asuvansa Pohjoisnavalla. Heidän vaikutusvaltansa voisi auttaa.

Niin, ja vielä lopuksi muistuttaisin, että lähetä WhatsApp-viesti etukäteen, jos tulet jouluna käymään. Silloin tiedän nuohota savupiipun valmiiksi.

Tämän kirjeen välityksellä haluan toivottaa kaikille yliopistoyhteisömme jäsenille ja blogiemme lukijoille Riemullista Joulujuhlaa ja Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Seppo Parkkila
Vararehtori

Kansainvälinen verkostotyö tehostuu

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Tämän vuoden alusta lähtien on yliopistollamme toiminut kv-vararehtorin johdolla työskentelevä hakutoimikunta, jonka tehtävänä on auttaa yksikköjä löytämään mahdollisimman hyviä kansainvälisiä hakijoita avoimiin tenure track -tehtäviin ja professorin tehtäviin. Ensi vuonna toimintansa aloittaa kansainvälisten asioiden työryhmä, joka jatkaa tänä vuonna aloitettua kv-työtä. Tätä ovat edeltäneet aiempien vuosien  (2014 ja 2015) kansainvälisten kumppanuuksien ja sidosryhmien kartoitukset, joissa yliopisto on identifioinut partnereita ja strategisia kumppaneita yksikkö- ja yliopistotasolla. Työryhmän tehtävänä on kehittää yhteinen strategisten kumppaneiden verkosto.

Taustalla työssä on useita kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Roskilden malli, The Critical Edge Alliance, joka koostuu samanhenkisten yliopistojen verkostosta. Roskilden mallissa strategista yliopistojen kv-verkostoa on rakennettu tutkimuksen haasteista käsin (Critical approaches to higher education in the 21st century).

Meillä lähtökohtana on, että kumppaniverkostoamme rakennetaan tutkimuksessa identifioitujen profiilialueiden, laaja-alaisen yhteiskunnan ja terveyden tutkimuksen haasteiden pohjalta – ja lähtien jo olemassa olevista yhteyksistä kansainvälisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Verkostoa laajennetaan tarpeen mukaan.

Kumppaniverkostoa on tarkoitus käyttää yhteisiin tutkimus- ja koulutusprojekteihin, kv-tutkimusrahoituksen hakuun, liikkuvuuden lisäämiseen verkoston jäsenten kesken, sekä yhteisten tutkimusohjelmien luomiseen. Se voisi toimia ”bench markingin” apuna ja siitä voisimme kerätä myös asiantuntijaryhmiä tarpeen mukaan.

Ajatuksena on, että yhteistyön pitäisi olla eri puolia hyödyttävää ja aktiivista. Kumppanit voisivat olla verkoston jäseninä määräajan ja ajanoloon myös vaihtua. Verkostoajatus lähtee liikkeelle tutkimusyhteistyöstä, mutta mielellään siihen voisi olla sisällytettynä myös koulutusyhteistyötä ja henkilöstön vaihtosopimuksia ym. Olemme olleet yhteyksissä jo useampiin eurooppalaisiin yliopistoihin ja saaneet jo positiivisia vastauksiakin. Työryhmän puheenjohtajana toimii allekirjoittanut ja sihteerinä toimii Jaana Salmensivu-Anttila.

Lisätietoja: Katariina.Mustakallio@uta.fi

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Vaikuttamista valtatyhjiössä

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Viimeistään viime viikolla kävi ilmi, että Tampereen yhdistyvät korkeakoulut tarvitsevat mahdollisimman nopeasti yhden johdon. Perustettavan säätiöyliopiston sääntöjen yksityiskohdista käyty keskustelu kertoo tämän hetkisestä valtatyhjiöstä enemmän kuin mistään muusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää korkeakoulujen sopivan asioista. Korkeakoulut eivät voi sopia asioista, jotka kuuluvat säätiön perustajille. Säätiön perustajat voivat sopia vain asioista, jotka ministeriö niille esittää. Ja niin edelleen.

Valtatyhjiöillä on tapana täyttyä. Niin tässäkin. Kilpailevat tulkinnat ja päättelyketjut ja niihin pohjautuvat varmistelut syövät tilaa johdonmukaiselta valmistelulta ja päätösten perusteluilta. Yhteisten moneen kertaan kirkastettujen ja kirjattujen tavoitteiden ja yhdessä tunnistettujen riskien lisäksi osapuolilla on myös omia etuja ja huolia. Se on aivan inhimillistä. Vaikka yhteistä päätöksentekokykyä puuttuu, johtamisesta ja tarpeista vaikuttaa siihen ei ole pulaa. Ja huhuja riittää.

Niinpä minulle on viime viikolla kerrottu, että uutta yliopistoa halutaan johtaa kuin yritystä. Ensimmäisestä hallituksesta päättäisivät käytännössä kokonaan ulkopuoliset tahot, jotta se voisi saneerata tietyt oppiaineet ulos. Toisaalla taas ollaan kuulemma sitä mieltä, että uuden yliopiston hallituksen jäsenistä enemmistön pitää välttämättä tulla yliopiston sisältä. Näin voitaisiin käyttää säätiöpääomaa yliopistoyhteisön ylläpitämiseen ympäröivän yhteiskunnan tarpeista piittaamatta. Ammattikorkeakoulu taas halutaan yliopiston omistajaohjaukseen, että siellä voitaisiin teettää yliopistotutkintojen osia mahdollisimman halvalla, vaikka sitten laatu kärsisi. Ja niin edelleen.

100-prosenttisella varmuudella uskallan sanoa, että kaikki nuo huonot kehityskulut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, koska niiden taustaoletukset eivät ole totta. Olen nimittäin osallistunut neuvotteluihin jonkin verran itsekin, tutustunut eri tahoihin, niiden odotuksiin ja erilaisiksi luonnehdittuihin organisaatiokulttuureihin. Silti näiden epätodennäköisten huonojen kehityskulkujen toteutuminen pitäisi nyt varmuudella estää. Siksi tarvitaan reunaehtoja, uusia sopimuksia, ulostuloja ja tahtotiloja. Mutta kun valta karkaa käsistä, kaikesta tästä sopimisesta seuraa tietenkin aina uusia tulkintoja ja päättelyketjuja.

Yhdistymisen eteen on tehty valtavasti töitä sekä omin että ulkopuolelta ostetuin voimin sadoissa työryhmissä, työpajoissa, kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa. Selvityksiä, skenaarioita ja kannanottoja on tuhansia sivuja. Työtä on tehty myös ministeriössä ja perustajien keskuudessa. Keskusteluyhteyksistä ja tiedotuksesta ei ole ollut puutetta. Tavoite on selvä ja kaikki ovat siihen sitoutuneet. Siitä huolimatta päällimmäinen tunne tällä hetkellä tuntuu olevan epätietoisuus. Enkä tarkoita tässä vain opiskelijoita, opettajia, tutkijoita ja muuta henkilökuntaa, vaan niitä, jotka tekevät päätöksiä. Nuo yllä esittämäni äärimmäiset tulkinnat ja päättelyketjut edustavat ihan ylimmän tason fobioita.

Prosessi on tullut sellaiseen pisteeseen, jossa keskustelu on pakko kääntää konkreettisiksi päätöksiksi. Säätiön säännöissäkin on kyse aivan käytännöllisestä asiasta. Kuinka yliopistolakiin kirjoitettu säätiöyliopiston malli, jota toistaiseksi on sovellettu vain kahdessa yliopistossa, taipuu niitä huomattavasti suuremman kokonaisuuden ohjaukseen ja seurantaan? Mallissa on sekä vahvuuksia että haasteita. Yliopistolaki on myös kehys johtosäännölle.

Johtosääntöä onkin jo pohdittu vararehtoreiden vetämässä työryhmässä. Ryhmä on ansiokkaasti käynyt lävitse yliopistojen nykyisiä johtamiskäytäntöjä, linjannut yhteisiä periaatteita ja nostanut esiin kohdat, joiden jatkotyöstämiseen tarvitaan selkeät raamit. Lähinnä kyse on konsistorin koosta, sen puheenjohtajasta ja järjestäytymisestä hallituksen nimittämisessä. Näihin löytyy ihan varmasti hyvä ratkaisu.

Yhteinen johto tulee helpottamaan myös johtosääntötyötä. Sellainen saadaan niin pian kuin uuden säätiön hallitukselle nimetään puheenjohtaja, jonka on tarkoitus toimia myös säätiön toimitusjohtajana. Jos säädekirja suunnitelmien mukaan saadaan allekirjoitettua 2.12., ollaan hyvällä tiellä.

Liisa Laakso
Rehtori

Mistä eväitä vielä parempaan?

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Yliopistomaailma on kokenut valtavan murroksen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Jonkinlaisella kaiholla ainakin itse muistan 1990-luvun alun kultaiset ajat, jolloin yliopistojen perusrahoitus oli lamasta huolimatta varsin ruhtinaallista ja virkoja oli yllin kyllin jaettavana – virkamiehiä ja -naisia kun oltiin. Voi toki olla, että tässäkin suhteessa aika on kullannut muistoni. 2000-luku toi kovenevan kilpailun tutkimusrahoituksesta ja julkaisujen määrää ja laatua alettiin mitata entistä tarkemmin. Muistan kuinka eräs kollegani totesi vuosituhannen vaihteen aikoihin, ettei mikään ole niin tärkeää kuin impact factorit. Hän oli tosin saanut tutkijanuran alkumetreillä koulutuksensa sittemmin edesmenneen akateemikko Leena Palotien oppilaana. Palotie tunnetusti julkaisi tutkimuksensa usein huippulehdissä ja artikkelit keräsivät – ja keräävät edelleen – valtavan määrän viittauksia.

Viime vuosina kovasta kansainvälisestä kilpailusta on tullut tiedemaailman status quo. Englanninkielisissä teksteissä julkaisemisen välttämättömyyttä kuvataan usein sanonnalla ”publish or perish.” Julkaiseminen erinomaisissa lehdissä on tullut erittäin haastavaksi. Julkaisusarjoja löytyy kyllä joka lähtöön, mutta valitettavan suuri osa niistä on täysin kelvottomia. Ulkoisen rahoituksen saamiseen ei enää välttämättä riitä, että hakemus on erinomainen. Tarvitaan vielä parempaa ja enemmän. Näistä syistä onkin ajankohtaista kysyä, mistä vielä löytyisi eväitä parempaan? Onneksi on monia keinoja, jotka yksi kerrallaan tai yhdessä parantavat mahdollisuuksia. Tampere3-yliopistoyhteisössä olemme juuri tehneet ratkaisuja, joilla pyrimme jatkossa helpottamaan tutkijoiden työtä ulkoisen rahoituksen hakemisessa. Uusi yliopisto toivottavasti lisää myös tieteenalojen välistä vuorovaikutusta ja helpottaa tutkimusta tieteenalojen välisillä rajapinnoilla. Tiede on kansainvälistä ja parhaat tutkimustulokset ja julkaisut syntyvät usein yhteistyössä kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Siksi tutkimusryhmien kansainvälisten suhteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Vaikka kansainväliset ranking-mittaukset eivät kerro koko totuutta, niitäkin on hyödyllistä seurata. Times Higher Education -vertailussa Tampereen yliopisto sijoittui neljänneksi suomalaisista yliopistoista ja lisäksi useilla tieteenaloilla toiseksi. Kansainvälisessä vertailussa Tampereen yliopisto oli sijalla 251-300. Uusimmassa NTU-ranking-vertailussa yliopistomme sijoittui viidenneksi suomalaisten yliopistojen joukossa. Keskustelut lukuisten yliopistomme tutkijoiden kanssa ovat vakuuttaneet ainakin minut, että Tampereen yliopiston suunta on oikea. Yliopiston tutkimuksen laadun nousu on pitkäjänteisen ja kovan työn tulosta. Siitä kiitos koko yliopistoyhteisölle sekä tieteellisen työmme rahoittajille ja muille tukijoille!

Seppo Parkkila
Vararehtori

Monitieteisyys

Harri Melin

Harri Melin

Poikkitieteellisyys on päivän sana. Aikamme visaiset haasteet suorastaan huutavat poikkitieteellisiä ratkaisuja. Olemme tekemässä Tampereelle uutta yliopistoa. Yksi sen vahvuuksista on monitieteisyys. Tampereen yliopisto on jo nyt monitieteinen, mutta vuonna 2018 starttaava uusi yliopisto on sitä ihan toisessa laajuudessa.

Ei pelkästään visaiset haasteet vaan monet taloudelliset ja sosiaaliset innovaatiot ja innovaatioiden mahdollisuudet ovat sellaisia, että uuden tiedon tuottaminen edellyttää monitieteisyyttä ja perinteisten rajojen ja osaamisalueiden ylittämistä. Hyvä esimerkki tällaisesta on tekoäly tai teknologian sovellutukset palvelujen tuotantoon, mukaan lukien uuden sukupolven robotit tai monimutkaisten institutionaalisten järjestelmien, kuten hyvinvointivaltion, uudistaminen. Kaikissa näissä uudistaminen ja kehittäminen suorastaan vaatii monitieteistä lähestymistapaa ja perinteisten ajattelutapojen ylittämistä.

Tampereella on jo käynnissä kiinnostavaa monitieteistä tutkimusta ja kehittämistoimintaa. Uuden sukupolven robottiteknologian soveltaminen palvelujen tuotantoon – sekä julkisiin että kaupallisiin palveluihin – on yksi sellainen alue, jota tällä hetkellä haarukoidaan humanististen tieteiden, teknisten titeiden ja sosiaalitieteiden yhteisvoimin. Uuden sukupolven robotiikka, jonka ominaisuuksina ovat automaatio, muisti, oppiminen, konenäkö, liikkuminen ja ohjattavuus internetin kautta on sinällään alue, joka edellyttää monitieteisyyttä jo itse teknologian tutkimuksessa. Silloin kun kyse on teknologian soveltamisesta ihmisten arkipäivään ja erilaisiin hyvinvointipalveluihin, teknologian soveltaminen saa kokonaan uutta ihmiskasvoisuutta. Tämä tarkoittaa sosiaalista hyväksyttävyyttä, sosiaalista ja eettistä vastuuta sekä taloudellista kannattavuutta. Näin robotiikan kehittämistä ei enää voidakaan tehdä erillisesti teknologisena vaan integroidusti sosiaalisena ja eettisenä kysymyksenä. Tampereella tehdään tällaista tutkimusta yhdessä useamman korkeakoulun kanssa.

Monitieteisyys on saatava vahvasti mukaan myös opetukseen. Tänä syksynä käynnistyi  laajamittainen – uudessa portaalissa on mukana yli 800 opintojaksoa – ristiinopiskelu kolmen tamperelaisen korkeakoulun kesken. Se suo tekniikan opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää yliopistomme humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden tarjontaa. Meidän opiskelijamme voivat vastaavasti valita kursseja TTY:n tai TAMK:in tutkinto-ohjelmista. Tämän lukuvuoden aikana aloitetaan myös yhteisiä Tampere3-opetuspilotteja, joissa kaikissa poikkitieteisellä lähestymistavalla on keskeinen sija.

Tampereella monitieteisyys ei ole pelkkää puhetta. Me teemme sitä jo.

Harri Melin
Vararehtori

Näyttelijäkoulutuksesta vielä

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Useat tahot, muun muassa Suomen näyttelijäliitto, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Taideyliopiston ylioppilaskunta,  Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ja Tampereen kaupunki ovat vedonneet Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutuksen jatkamisen puolesta. Koulutuksen sisällöllisen kehittämisen kannalta nähdään tärkeäksi, että se ei liiaksi keskity. Moninaisuus antaa tilaa erilaisille taidekäsityksille ja terveelle kilpailulle, joka ehkä menetettäisiin, jos opetusta annettaisiin vain yhdessä yliopistossa. Teatterialan koulutus nähdään tärkeänä myös Tampereen kaupungin kehitykselle ja vetovoimalle.

Näyttelijäkoulutuksessa kuten kaikessa muussakin yliopistollisessa toiminnassa joudutaan koko ajan arvioimaan voimavarojen käyttöä. Mihin kannattaa satsata ja missä on päällekkäisyyttä tai tehottomuutta? Ja miten voimavarat voidaan paremmin kohdentaa? Joissakin tapauksissa opetuksen keskittäminen voi olla hyödyllistä. Joskus yhteistyö tai työnjako tuottavat paremman tuloksen. On varmasti kokonaisuuden kannalta hyödyllistä, jos eri näkökohtia punnitaan silloin tällöin myös yhteisessä selvityksessä, jollaista opetus- ja kulttuuriministeriö Taideyliopistolta ja Tampereen yliopistolta nyt näyttelijäkoulutuksesta perää.

Päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta on hyvä, että olemme Tampereella avoimia keskustelulle. Yliopistolla on autonomia, mutta työssämme olemme riippuvaisia suomalaisten veronmaksajien varoista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on meidän suurin rahoittajamme.

Mitä paremmat perusteet meillä on näyttelijäntyön koulutuksen säilyttämiseksi Tampereella, sitä avoimemmin voimme keskusteluun osallistua. Tampere3-hankkeen edistyminen on oiva aika tälle keskustelulle. Isossakaan yliopistokonsernissa ei kannata yrittää tehdä kaikkea. Toisaalta yhdistyminen Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa tarjoaa entistäkin monitieteisemmän kontekstin koulutukselle ja siis aivan erilaisen kuin Taideyliopisto. Taiteen, tieteen ja työn kohtaaminen olisi erityinen näyttelijäkoulutuksen lisäarvo Tampereella. Kannattaa siis miettiä, miten näitä kohtaamisia voisi edistää. Miten näyttelijöiden koulutus voi tukea myös muita tieteen ja opetuksen aloja?

Liisa Laakso
Rehtori

Arvon mekin ansaitsemme

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Tämä juuri alkanut kesä on käänteentekevä Kaupin kampuksella. Eri puolilla kampusaluetta työskentelevät Tampereen yliopiston henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät kesän aikana uuteen Arvo-rakennukseen. Samoihin tiloihin tulee myös BioMediTech-instituuttiin kuuluvia Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmiä. Lisäksi uudessa Taito-keskuksessa lääketieteen opiskelijat, muut terveysalan opiskelijat sekä sairaanhoitopiirin työntekijät voivat moniammatillisesti harjoitella kliinisiä taitoja uudenlaisessa oppimisympäristössä.

Tutkimuksen näkökulmasta on erityisen merkittävää, että oppialarajat himmenevät entisestään Arvo-rakennuksen laboratorio- ja toimistotiloissa. Olennaista ei ole, millä oppialalla tutkija työskentelee, vaan millaista tutkimusta hän tekee ja millä menetelmillä. Esimerkiksi syöpätutkijat useista tutkimusryhmistä sijoittuvat samoihin toimisto- ja laboratoriotiloihin, histologian menetelmät keskitetään yhdelle alueelle ja soluviljely toisaalle. Tällaisten järjestelyjen kautta saadaan toivottavasti aikaan lisää yhteistyöprojekteja, tilankäytön tehostumista ja monia muita arvokkaita synergiaetuja.

Samalla kun muutto uuteen toimintaympäristöön on suuri positiivinen muutos, joku voi kokea hienoista haikeuttakin, kun entiset vuosikymmeniä palvelleet tilat murskautuvat suurten koneiden rautaisessa otteessa. Mistähän johtunee, mutta itse en ole kuullut juurikaan kaihoisia haikeudenosoituksia entisiä tiloja kohtaan, vaan enemmänkin ilmassa on ollut ajatusta – lopultakin tämä toteutuu.

Näihin samoihin kuukausiin ajoittuu myös toinen suuri muutos Kaupin kampuksella. Lääketieteen ja bioteknologian tutkinto-ohjelmat sekä näiden alojen tohtori- ja erikoislääkärikoulutusta toteutetaan vuodesta 2017 alkaen yhteisessä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa. Terveystieteiden opetus- ja tutkimustyötä tehdään uudessa Arvo-rakennuksessa, mutta hallinnollisesti tämä toiminta sijoittuu yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Nämä ovat hallinnollisia ratkaisuja, joiden myös toivoisi edistävän tutkimusta ja opetusta yliopistossamme. Kaikki tiedämme, etteivät tilat nosta tutkimusta huippututkimukseksi. Hallinnolliset päätökset yksikkö- tai tiedekuntarakenteista eivät myöskään sellaisenaan lisää tutkimuksen laatua tai vaikuttavuutta. Kaikkein eniten yliopisto tarvitsee huippututkijoita ja erinomaisia opiskelijoita. Toimivat tilat ja infrastruktuurit sekä tehokas ja samalla joustava hallinto voivat kuitenkin merkittävästi helpottaa tutkimuksen tekemistä.

Toivotan onnea ja menestystä kaikille uuteen Arvo-rakennukseen siirtyville! Samaa onnea ja menestystä toivon myös teille yliopistoyhteisön jäsenet, jotka ette siirry Arvoon – kaikki olemme kuitenkin arvon ansainneet. Jaakko Juteinin sanoin ”Opin teillä oppineita, Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.” Jätetään siitä lopusta se ”Lal, la, la, la…” pois, koska sivistysyliopistossa yliopistoväellä on sanoja yhtä paljon kuin melodiaa – toisin oli vanhoissa kansanlauluissa … ja politiikassa.

Seppo Parkkila
vararehtori