Hyviä uutisia

Katariina Mustakallio

Rohkaisevia asioita tapahtuu Tampere3-rintamalla. Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi juuri mietintönsä  Tampereen korkeakoulukokonaisuutta koskevista lakimuutoksista. Sen lisäksi, että lausunto käsittelee siirtymäkauden hallintoa ja uuden yliopiston järjestäytymistä, se sisältää myös muita kiinnostavia seikkoja.

Opetusyhteistyö ja opiskelijan oikeusasema ja -turva nousevat mietinnössä keskeisesti esiin. Opiskelijat ovat tärkeä osa tulevaisuuden korkeakouluyhteisöä, niin kuin tänäkin päivänä. Uudella korkeakouluyhteisöllä on monia vaikutuksia Pirkanmaan alueelliseen kehitykseen. Valiokunta korostaa myös kansainvälistymistä: ”Uudistuksen arvioidaan vahvistavan Tampereen korkeakoulujen vetovoimaa suhteessa ulkomaisiin opiskelijoihin sekä tutkimus- ja opetushenkilökuntaan, mikä on nykyisten korkeakoulutuksen kansainvälistymislinjausten keskeinen tavoite. ”

Sivistysvaliokunta näkee kokonaisohjauksen haasteena tilanteen, jossa yksittäisten korkeakoulujen toiminta ohjaa korkeakoulujen lainsäädäntöä, kuten Tampere3-hankkeessa. Toisaalta, eihän kaikki viisaus tule aina ylhäältä alas, joskus myös toisinpäin!

Valiokunta korostaa, että ”Tampere3-hanke edistää siihen osallistuvien korkeakoulujen yhteistyötä, rakenteiden uudistamista ja uusien toimintamallien omaksumista sekä mahdollistaa aiempaa ketterämpien innovaatioekosysteemien syntymisen, koska korkeakoulukonserni kykenee ottamaan haltuun koko TKI-ketjun perustutkimuksesta käytännön soveltamiseen.”

Perustutkimuksen arvo ei jää mietinnössä varjoon: ” Valiokunta korostaa, että huomion kiinnittäminen kehitys- ja innovaatiotoimintaan ei kuitenkaan saa heikentää pitkäjänteisen perustutkimuksen edellytyksiä. ” Yliopistoyhteisössä jos missä tiedetään, että jos vapaalle tutkimukselle ei anneta tilaa, näivettyy kaikki muukin.

Tarvittavien lakimuutosten aikataulu ja samalla Tampere3 -tiekartta kirkastuvat. Tärkeitä periaatteellisia kantoja on otettu ja tulevaisuus alkaa seljetä. Uuden Tampereen yliopiston rehtorin ja hallituksen valintaprosessien määrittelyn lisäksi keskeistä mietinnössä on, että huhtikuun alku on rajana monijäsenisen toimielimen, eli koko yliopistoyhteisöä edustavan konsistorin valinnalle.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Silkkitiellä

Harri Melin

Osallistuin viime viikolla HoChiMinh Cityssä Silkkitie-yliopistojen rehtorikokoukseen. Historiallisen kauppatien nimeä kantava verkosto perustettiin vuonna 2015 Etelä-Koreassa. Verkostoon kuuluu 86 yliopistoa kaikkiaan 50 maasta. Verkosto organisoi silkkitietä käsittelevää tutkimusta sekä järjestää vuosittain lukuisia seminaareja, yhteisiä kursseja ja muita opiskelijatapahtumia. Lisäksi sillä on oma sinfoniaorkesteri, joka koostuu eri maista tulevista opiskelijoista.

Aloite verkoston perustamiseen tuli japanilaisilta, kiinalaisilta ja korealaisilta yliopistoilta, jotka halusivat vahvistaa korkeakouluyhteistyötä Euroopan ja Aasian välillä. Silkkitie valittiin teemaksi, koska se on vahvistanut kauppasiteitä jo satojen vuosien ajan. Tampereelta katsottuna verkosto avaa kokonaan uuden näkymän yliopistojen maailmaan. Mukana on nimittäin yliopistoja muiden muassa Iranista, Kirgisiasta, Mongoliasta, Myanmarista, Kambodzhasta ja Malesiasta.

Kokouksessa puhunut Korean entinen ulkoministeri käsitteli kahta tuttua teemaa, digitalisaatiota ja globalisaatiota. Hänen pohdinnoissaan korostui kaksi kiinnostavaa asiaa. Globalisaatiota ja teknistä muutosta tekevät ihmiset omilla valinnoillaan omissa arjen käytännöissään. Globalisaatio ja digitalisaatio ovat arjen asioita. Toiseksi ministeri korosti sattuman merkitystä. Molemmissa on vahvasti läsnä sattuma. Globalisaation ja digitalisaation kentillä on valtavasti toimijoita, joilla on paljon keskenään ristiriitaisia intressejä. Se mitä tapahtuu, on lopulta monien prosessien ja sattuminen summa. Tieteen tehtävänä on systemaattisesti tutkia, mitä maailmassa on meneillään, ja Silkkitieverkosto tarjoaa vertailevalle tutkimukselle erinomaisen alustan. Voiko kansainvälisen yhteistyön ja vertailevan tutkimuksen tarvetta enää paremmin perustella?

Silkkitieverkostoa kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi Vietnamissa on lähes 100 miljoonaa asukasta, maan talous kasvaa noin 8 prosentin vuosivauhtia ja tarve korkeakoulutuksen yhteistyölle ja tiedeyhteistyölle on suurta. Meillä suomalaisilla on myös hyvä maine. Koulutusjärjestelmän ohella minua tentattiin diabeteksen hoidosta, julkishallinnosta, julkisesta terveydenhuollosta, sosiaalityöstä ja sähköisistä palveluista. Vietnamilaisten ohella ainakin myanmarilaiset ja kambodzhalaiset olivat halukkaita käynnistämään yhteistyötä tamperelaisten toimijoiden kanssa.

Silkkitieyliopistojen seuraava yhteisen kokous järjestetään ensi elokuussa tien läntisessä päätepisteessä.

Harri Melin
Vararehtori

 

Työelämäprofessorit yliopistojen voimavaroihin

Liisa Laakso

Yliopiston hallitus päätti viime kokouksessaan lisätä henkilöstöjohtosääntöömme määräaikaisen työelämäprofessorin kelpoisuusvaatimukset ja valintaa koskevat määräykset. Aloitteen tekijänä oli johtamiskorkeakoulu, joka lukuvuoden alussa nimitti ensimmäisen työelämäprofessorin soveltaen voimassa olevaa henkilöstöjohtosääntöä. Päätöksen tukena olivat jo kymmenen vuoden kokemukset journalistiikan vierailijaprofessorista ja sen tuoman käytännön näkökulman hyödyllisyydestä opetukselle.

Työelämäprofessorin vaatimuksiksi hallitus täsmensi sellaiset merkittävät ansiot elinkeinoelämän, julkisen sektorin tai kolmannen sektorin tehtävissä, joista on hyötyä yliopiston opetuksessa, tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi päätettiin, että nimitettävällä henkilöllä täytyy olla tohtorin tutkinto tai sitä vastaavaa korkeatasoista osaamista tehtäväalueelta.

Työelämäprofessoreita on jo useimmissa suomalaisissa yliopistoissa, loputkin harkitsevat sellaisten nimittämistä. Käytännön voi sanoa vakiintuneen viimeistään kuluvana syksynä, kun myös Helsingin yliopisto nimitti ensimmäiset neljä työelämäprofessoriaan. Aalto noin kuudellakymmenellä työelämäprofessorilla on omassa luokassaan. Samoin Taideyliopisto, jonka varsinaisesta professorikunnasta suuri osa on valittu määräaikaisiin tehtäviin taiteellisin ja käytännön, ei tieteellisin meriitein. Tampereen teknillisessä yliopistossa on käytössä teollisuusprofessorin nimike.

Osa työelämäprofessoreista työskentelee osa-aikaisena varsinaisen tehtävänsä ohella, osa kokopäiväisesti. Tehtävät ovat aina määräaikaisia, ja täytöt ovat tapahtuneet yleensä kutsusta. Journalistiikan vierailijaprofessuurien täytössä on hyvää kokemusta hakumenettelystä. Kun kyse on työelämässä näkyvästi meritoituneista henkilöistä, avoimen haun, suorahaun ja kutsumenettelyn välinen rajanveto on ehkä melko teknistä. Tärkeintä on prosessin läpinäkyvyys oppiaineessa. Siihen kuuluu tehtäväalan määrittely yhdessä koko opettajakunnan kanssa ja asiantuntijoiden käyttö kandidaattien meriittien arvioinnissa.

Professoriliitto on oikeutetusti ollut huolissaan professori-nimikkeen arvosta, jos kriteereissä lipsutaan. Tohtorin tutkinto tai sitä vastaava osaaminen on siinä mielessä hyvin perusteltu lähtökohta. Toinen liittoa huolettava ongelma liittyy nimikkeen käyttöön. Tiedotusvälineissä tittelin alkuosa putoaa helposti pois. Oikean muodon käyttö on sekä yliopistojen viestinnälle että työelämäprofessoreille itselleen tarkka paikka. Moninaisen työelämän ja yhteiskunnallisen osaamisen käyttö ei tietenkään voi olla yhden tittelin varassa. Aallossa on käytössä myös Executive in Residence -nimike. Sen pätevyysvaatimuksissa korostuu johtamiskokemus, ei niinkään akateeminen osaaminen. Nimikkeelle tarvittaisiin kyllä sujuva suomennos.

Nyt on hyvä aika miettiä yhdessä työelämäkokemuksen tuomista innostuneiden ja pätevien osaajien kautta Tampere3:n ja koko suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tueksi parhaalla mahdollisella tavalla. Työelämäprofessoreilla itsellään on tässä tärkeä työsarka. Tavoitteen tulee olla opetuksen ja tutkimuksen laadun turvaaminen ja parantaminen, ei kilpailevien mallien luominen akateemiselle uralle.

Liisa Laakso
Rehtori

 

Uusi kansainvälisten asioiden työryhmä

Katariina Mustakallio

Toimintansa on vastikään aloittanut uusi Tampere3 – kansainvälisten asioiden työryhmä, joka jatkaa jo aiemmin eri korkeakouluissa tehtyä kv-työtä. Lähtölaukauksena ryhmän työlle oli TTY:n kansainvälisten asioiden päällikön Ilkka Virtasen kesän kynnyksellä tekemä kansainvälistymistä koskeva kysely Tampere3-yhteisön jäsenille. Vastauksia karttui mukavasti 164 kappaletta, TTY:ltä 93, TaY:stä 66 ja TAMK:sta 5. Varsinainen analyysi, joka oli suuritöisempi kuin etukäteen arvattiinkaan, julkistetaan pian. Siitä kiitos Ilkalle!

Uuden kv-työryhmän tehtävänä on selvittää, mitkä kansainvälisyyteen liittyvät asiat ovat eri korkeakouluissa tällä hetkellä erityisessä strategisessa painopisteessä. Kansainvälisyys kuuluu niin koulutuksen, tutkimuksen kuin tukipalveluidenkin ryhmien toimipiireihin, joten tätä työtä tullaan tekemään tiiviissä yhteistyössä eri ryhmien kanssa. Olennaista olisi, että kansainvälisyys olisi linjakkaana ja työtä läpäisevänä periaatteena mukana kaikessa Tampereen korkeakouluyhteisön työssä, ja erilaisissa ongelmakohdissa etsittäisiin ratkaisuja yhdessä. Tässä työssä voimme oppia toistemme hyvistä käytännöistä.

Kansainvälisyyden korostaminen ei tarkoita sitä, että yliopiston toiminta muutettaisiin pelkästään englanninkieliseksi, tai että pyrittäisiin rekrytoimaan opiskelijoiksi ja tutkijoiksi vain ulkomaalaisia, kuten joskus on epäilty. Kansainvälisyys on tieteen ja koulutuksen korkeaan tasoon kuuluva keskeinen piirre. Ei riitä, että olemme maailmankuuluja Pirkanmaalla!

Työryhmä selvittää Tampere3-yhteisössä jo olemassa olevia kansainvälisiä kumppanuuksia ja verkostoja, ja selvittää, mihin suuntaan näitä olisi syytä kehittää. Olennainen kysymys on, miten uusi yliopisto saisi lisää kansainvälistä näkyvyyttä. Työryhmä pohtii myös Tampere3:n kansainvälisyysstrategiaa yhdessä muiden ryhmien kanssa.

Työryhmään kuuluvat TTY:ltä vararehtori Jarmo Takala ja kansainvälisten suhteiden päällikkö Ilkka Virtanen, TAMKin edustajina korkeakoulupalvelujen johtaja Aura Loikkanen ja kansainvälisten palveluiden päällikkö Kirsi Jokipakka, ja TaY:ltä kv- päällikkö Leena Wilkman, hallintopäällikkö Jaana Salmensivu-Anttila ja puheenjohtajana allekirjoittanut. Ryhmässä vierailee myös kansainvälisiä asiantuntijoita.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Huippututkimusta

Harri Melin

Tällä viikolla on uutisoitu näyttävästi uudesta taloustieteen huippuyksiköstä, joka perustetaan kolmen helsinkiläisen yliopiston yhteyteen. Hyvä niin. Tieteelliseen tutkimukseen ei investoida koskaan liikaa. Yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt nyt jo neljänä perättäisenä vuotena. Siksi on mukava lukea uutisia, jossa kerrotaan noin 15 uuden tutkimuspainotteisen tehtävän avautumisesta. Yliopistojen rahoitus ei toki koostu pelkästä perusrahoituksesta. Olemme viime vuosien aikana palanneet vanhaan hankerahoituksen maailmaan. Haemme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä kärkihankerahaa, Akatemialta profiloitumisrahaa ja nyt valmistellaan lippulaivarahan hakemista. Touhua piisaa.

Elämme kummallista aikaa, jossa tarjoillaan vaihtoehtoisia totuuksia, jossa supervaltaa johdetaan ärhäkkäillä tviiteillä ja jossa käytetään satoja miljoonia dollareita sen todisteluun, ettei ihmisellä ole mitään osuutta maapallon lämpenemiseen. Tämä aika, jos mikä, suorastaan huutaa yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta. Tarvitaan perustutkimusta ihmisen ja luonnon välisen suhteen muutoksista. Teknisen kehityksen vauhti kasvaa ja tekniikan uudet keksinnöt muokkaavat perin pohjin ammatteja ja koko työelämää. Kansainvälinen kanssakäyminen saa jatkuvasti uusia muotoja, joiden seurauksista meidän on hyvä saada tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tampereen yliopiston tutkijat kohdistavat tutkimusta muun muassa näihin kysymyksiin. Uuden yhteiskuntatutkimuksen ohjelma pitää sisällään monia muitakin tärkeitä avauksia.

Tampereen yliopisto panostaa vahvasti yhteiskuntatutkimukseen. Kaksi edellistä profiloitumisrahoituksen kierrosta on meillä suunnattu yhteiskuntatieteellisen perustutkimuksen vahvistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yliopistoomme perustetaan noin 15 uutta tehtävää, joissa tutkimus ja opetus kohdistuvat ajankohtaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden analysointiin. Meille on rakentumassa yhtä vahva yhteiskuntatutkimuksen keskittymä kuin Helsingin kolmen yliopiston yhteinen uusi taloustieteen yksikkö tulee olemaan.

Huippututkimusta ei tehdä julistuksilla. Tie on pitkä ja vaatii sinnikkyyttä. Uusien avausten vaikutus nähdään vasta vuosien kuluessa. Pystymme kuitenkin tarjoamaan opiskelijoille jo tänä lukuvuonna paljon uusia kiinnostavia kursseja. Yliopistossa järjestetään toinen toistaan kiinnostavampia seminaareja. Yhteiskuntatutkimuksen alueella on meneillään tärkeitä asioita. Nyt tehdään jotakin uutta ja isoa.

Ero Helsingin taloustieteeseen on ainakin siinä, että pääministeri ja opetusministeri eivät ole pitäneet tekemisistämme tiedotustilaisuutta. Meidän tamperelaisten kannattaisi kuitenkin tehdä tästä numeroa.

Harri Melin
Vararehtori

Uuden yliopiston rakentaminen etenee

Liisa Laakso

Tampere3 menee tänä syksynä harppauksin eteenpäin. Uutta yliopistoa varten keväällä perustetun korkeakoulusäätiön hallitus on ottanut ohjat käsiinsä.

Päätösten valmistelun johtaminen on samalla järjestetty uudelleen. Operatiivisen johtoryhmän muodostavat projektijohtaja, rehtorit ja asiantuntijoina tutkimusryhmää johtava Tampereen yliopiston tutkimusvararehtori, koulutusryhmää johtava teknillisen yliopiston opetusvararehtori ja tukipalveluryhmää johtava ammattikorkeakoulun varatoimitusjohtaja.

Edessä on kauaskantoisia päätöksiä. Uuden hallituksen on tarkoitus päättää yliopiston strategian päälinjoista jo joulukuussa. Samaan aikatauluun tähdätään myös johtosäännön kirjoittamisessa. Jo tällä viikolla hallitus linjasi johtosääntötyön perusperiaatteeksi keskittymisen vain muutamiin yleisluontoisiin säännöstöihin, jotka uudessa yliopistossakin kuuluisivat hallituksen tai konsistorin päätettäviksi.

Strategia- ja johtosääntötyöhön liittyy kaikkia yliopistolaisia koskettava uuden yliopiston rakenteen suunnittelu. Tehtävä ei ole mitenkään yksinkertainen. Erityisen huolellisesti on pohdittava, kuinka edelleen osakeyhtiönä jatkavan ammattikorkeakoulun tehtävät integroidaan sujuvasti sen omistavaan säätiöyliopistoon. Keskusteltavaa riittää myös siinä, miten tiedekuntia ja oppiaineita yhdistetään, mikä on tiedekuntien autonomia-aste ja miten niitä ohjataan. Onneksi pohjatyötä on jo tehty, tärkeimpänä molemmissa yliopistoissa vuoden alusta toteutetut tiedekuntaratkaisut.

Päätösten valmistelu tapahtuu työpajoissa ja digivälinein. Puhuin avajaispuheessani demokratian tärkeydestä hyvälle päätöksenteolle. Tampere3:lle perustettu neuvottelukunta, johon on kutsuttu henkilöstöjärjestöjen ja ylioppilaskuntien edustajat, on strategia- ja johtosääntötyössä hyvänä tukena. Koska uudella yliopistolla ei vielä ole omaa vaaleilla valittua edustuksellista elintä, tarvitaan mukaan myös kollegio.

Korkeakoulusäätiön hallitus on meidän hallituksemme. On meidän kaikkien vastuullamme, että sen päätösten valmistelu tapahtuu kaikkien näkemyksiä ja niiden perusteluja kuunnellen.

Liisa Laakso
Rehtori

Opiskelijavalinnoista

Liisa Laakso

Hyvin sujuneen lukuvuoden kierrossa on päästy tärkeään vaiheeseen, jossa valitsemme uusia opiskelijoita. Tampereen yliopiston hakukohteet ovat jälleen suosiossaan maan parhaimmistoa. Myös Tampere3-kumppanimme, teknillinen yliopisto ja ammattikorkeakoulu pärjäsivät hienosti. Meillä on mistä valita. Vaikuttavien hakupainelukujen taakse kätkeytyy kuitenkin toinen todellisuus.

Opetus- ja kulttuuriministeriön laskelmien mukaan noin puolet ikäluokasta saa lopulta korkeakoulupaikan, mutta viive on melkoinen. 1970-1980-lukujen vaihteessa syntyneistä osuus 30 ikävuoteen mennessä on yli 55 prosenttia; 1992 syntyneistä osuus 22 ikävuoteen mennessä on noin 40 prosenttia. Nuoria, joilla vielä ei ole opiskelupaikkaa, mutta jotka tulevat 30 ikävuoteen mennessä aloittamaan korkeakouluopinnot on noin 60 000. Kyse on kahden vuoden sisäänottosumasta. Se luo hakupainetta.

Yliopistolle kova karsinta on tietysti hyvä juttu. Se varmistaa motivoituneet opiskelijat ja ennakko-osaamista, joka sujuvoittaa opintoja. Professoreiden kannattaa puolustaa valintakokeita omalla alallaan. Opiskelupaikkaa hakevien ylioppilaiden ja lukiolaisten osalle jää kuitenkin valtava epävarmuus: liian paljon turhautumista ja pettymyksiä. Osa hakupaineesta on näennäiskarsintaa ja hankalaa laskelmointia. Osa hakijoista panttaa ensikertalaisuuttaan eikä ota vastaan ”sekundapaikkaansa”. Tämä kyllä purkaa jonoja, mutta jättää edelleen osan parhaista hakijoista rannalle. Mieleisen opiskelupaikan hakeminen vaatii henkisiä ja taloudellisia resursseja, ja on varmasti yksi kaikkein voimakkaimmin korkeakoulutuksen periytymistä ylläpitävä tekijä. Oma subjektiivinen käsitykseni on se, että professoreiden omat ja heidän lähipiirinsä lapset kuuluvat ryhmään, josta näitä resursseja löytyy.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tekemämme tulossopimuksen mukaisesti olemme muiden yliopistojen kanssa luvanneet ottaa vuoteen 2018 mennessä käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä hakijalta pitkää valmentautumista. Merkittävä elementti tähän suuntaan etenemisessä on kandidaatin tutkintojen laaja-alaisuus.

Myös yliopistojen yhteistyöelin UNIFI haluaa kehittää opiskelijavalintajärjestelmää siten, että pitkiä etukäteisvalmisteluja ei tarvita. Tulevaisuudessa merkittävä osa opiskelijoista tulee valita todistusvalinnalla. Edellä mainittu suma on myös purettava. Tarvitaan valintakoemahdollisuuksia ja väylä avoimen yliopiston kautta niille, jotka ovat alisuoriutuneet lukiossa tai suorittaneet ammatillisen tutkinnon. Joihinkin ammatteihin tarvitaan myös soveltuvuuskoe.

Palapeli ei ole helppo, mutta sen ratkaiseminen on sitäkin tärkeämpi tehtävä, jos haluamme pysyä maailman osaavimpien kansakuntien joukossa.

Liisa Laakso
Rehtori

Ideoita maailmalta

Seppo Parkkila

Kirjoitan tätä blogia Montecatini Termen kaupungissa Italiassa, jossa parhaillaan järjestetään oman tutkimusalani kokous. Tähän kokoukseen osallistuu noin 80 tutkijaa kaikista maanosista. Meitä yhdistää se, että kaikilla tutkimuksen kohteena on hiilihappoanhydraasientsyymi. Tämän entsyymiperheen jäseniä ilmentyy kaikissa elävissä soluissa ja ne osallistuvat moniin erilaisiin biologisiin prosesseihin. Tehtävien moninaisuutta kuvaa se, että kokouksen alussa pitämässäni katsauksessa käsittelin mm. seuraavia teemoja: hiilidioksidin määrän vähentäminen ilmakehästä, hämähäkinseitin syntyminen, syöpäkasvaimen kehittyminen, lääkekehitys, makuaistimus ja kalojen uintikyky. Kun ennen lähtöäni kerroin näistä esitelmäni teemoista vararehtorikollegalleni, hän myötämielisesti ilmaisi huolestuneisuutensa, mikä on täysin ymmärrettävää. Suurin osa kokousesitelmien pitäjistä on kemistejä, mikä puolestaan on altistanut allekirjoittaneen tuhansille orgaanisen kemian rakennekaavoille. On hienoa, että hyvinkin erilaisista koulutustaustoista tulevat tutkijat voivat oppia täysin uudenlaisia asioita yhdessä keskustellen ja kuunnellen.

Kokouksen yhteydessä ja muutoinkin olen usein miettinyt kansainvälisten kokousten merkitystä. Tieteellisiä kokouksia on monenlaisia. Yhdysvalloissa olen osallistunut kokouksiin, joissa on ollut liki 20 000 osallistujaa. Sellaisillakin kokouksilla on oma paikkansa. Paikalla on yleensä monia huippututkijoita, joiden esitelmiä on hienoa kuulla. Isoissa kokouksissa vaatimattomien suomalaisten on kuitenkin oltava huomattavan aktiivisia, jotta löytää oikeita henkilöitä keskusteluihin ja tutustuu uusiin tutkijoihin. Tämänkertainen kokous on osallistujamäärältään janan toisesta päästä.

Oman kokemukseni perusteella pienet kokoukset voivat olla yksittäiselle tutkijalle erittäin arvokkaita. Niissä tutustuu hyvin oman alansa tutkijoihin ja sovitaan monia kansainvälisiä yhteistyöprojekteja. Usein parhaimpia keskusteluja käydään illallispöydissä ja posterien äärellä. Tänäänkin seitsemän hengen illallispöydässä oli edustettuina Suomen lisäksi Ranska, USA, Australia, Islanti, Turkki ja Irak. Ei ole vaikea arvata, että keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia. On mahtavaa huomata, kuinka hyvin tutkijat keskustelevat ja tulevat toimeen keskenään erilaisuuksista riippumatta. Kansainvälinen akateeminen yhteisö on todella ainutlaatuinen.

Ehdotukseni on, että jatketaan ja lisätään tieteellisissä kokouksissa käyntiä. Erityiskiitos kuuluu niille tutkijoillemme, jotka järjestävät kansainvälisiä tiedekokouksia. Tampere on hieno kokouskaupunki ja yliopistomme konferenssitukipalvelut auttavat kokousvalmisteluissa. Kansainvälinen liikkuvuus eri muodoissa on tärkeää tutkijoille uran kaikissa vaiheissa. Tärkeintä on oppia uutta ja saada uusia ajatuksia. Omalle tutkijan identiteetille on myös mukava havaita, että samanlaisten haasteiden kanssa toisetkin painivat ja uusi ratkaisu löytyy usein yhteistyön kautta.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Kansainvälistymisen oppitunti

Katariina Mustakallio

Kevätkausi on kv-vararehtorille merkinnyt useita kiertokäyntejä eri yliopistoissa, ja samalla erilaisten suhteiden päivitystä ja tutkimussuhteiden ylläpitoa. Yliopiston kansainvälistäminenhän ei merkitse vain ulkomaisten asiantuntijoiden houkuttelua meille, vaan koko yliopistojärjestelmän muuttamista avoimemmaksi, jo olemassa olevien kansainvälisten kontaktien vahvistamista ja uusien solmimista. Idean sydämenä on se, että kaikki hyvä tutkimus on luonnostaan kansainvälistä, universitas on käsitteenä sukua universumille. Kysymys on vain siitä, miten tätä luonnollista ja normaalia tieteen kansainvälisyyttä voitaisiin vahvistaa, innostaa, tukea ja edistää parhaalla mahdollisella tavalla.

Yliopistofoorumissa eteeni tuli yleisökysymys: miten käy sellaiselle kansainvälisyydelle, mikä ei näy käyttämissämme indikaattoreissa. Taisin hölmistyä täysin kysymyksestä, enkä osannut siihen mitään sanoa. Yliopiston mittarit tuovat esiin monia eri puolia aina kv-yhteisjulkaisuista tutkija- ja opiskelijaliikkuvuuteen, kv-tutkimusrahoituksesta rekrytointeihin. Totta kai monet piirteet, oikeastaan ne keskeisimmät, jäävät indikaattoreiden ulottumattomiin. Luvut mittaavat usein tuloksia, ne eivät kuvaa sitä pitkää, usein vuosikymmenten työtä, joka niiden takana on.

Niinpä ei tulekaan tuudittautua ajatukseen, että yksi kv-vararehtori tai -työryhmä pystyisi mitään muuttamaan. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu: muutos tapahtuu siellä, missä tutkijat kohtaavat toisensa, käyvät keskusteluja, tekevät kunnianhimoisia tutkimussuunnitelmia, toteuttavat projekteja ja luovat kansainvälisiä verkostoja, missä professorit ja muu opettaja- ja tutkijakunta ohjaavat opiskelijoita ja väitöskirjatutkijoita yhä kansainvälisempään ja vaativampaan suuntaan, missä opiskellaan kieliä ja päätetään käyttää niitä, vaikka alussa se ei ole helppoa, rekrytoidaan ulkomainen tohtoritutkija tai henkilökuntaan huippuhakija, joka ei vielä osaa suomea, ja päätetään yhdessä auttaa häntä alkuun suomalaisessa yliopistomaailmassa, missä varataan tiedekunnan rahoitusta konferenssimatkoihin ja kielen tarkastukseen, missä vastaväittäjäksi otetaan se arvostettu kansainvälinen tutkija, eikä turvallinen lähipiiristä, ja missä innostetaan ja ohjataan uusia tutkijapolvia kansainvälisiin kuvioihin. Tämän työn varassa yliopisto vahvistuu, kansainvälistyy ja nousee tutkimuksessa ja opetuksessa yhä arvostetummaksi ja houkuttelevammaksi tutkimus-, opiskelu- ja työpaikaksi.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Vertailevaa tutkimusta

Harri Melin

Kansainvälisesti kaikkein laajin ja kattavin vertailevan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen verkosto ISSP (International Social Survey Programme) kokoontui toukokuun alussa Lausannessa. Tällä hetkellä ISSP:ssa on mukana 49 maata. Euroopan maita on mukana eniten, mutta ohjelmaan osallistuvat myös sellaiset maat kuin Kiina, Intia, Thaimaa, Tunisia, Surinam, Chile ja Meksiko.

ISSP on toiminut vuodesta 1984 alkaen. Sen tavoitteena on tuottaa kansainvälistä vertailutietoa ihmisten asenteista, mielipiteistä ja toiminnasta. Tämän vuoden tutkimus käsittelee sosiaalisia verkostoja, ensi vuonna tutkitaan uskontoa ja vuonna 2019 teema on yhteiskunnallinen eriarvoisuus.

Suomessa ISSP toteutetaan yliopistossamme toimivan Tietoarkiston ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Monissa maissa aineistot kootaan henkilökohtaisilla haastatteluilla. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tutkimukset toteutetaan postikyselyinä. Kukin maa vastaa itse oman aineistonkeruunsa ja aineiston koodauksen kustannuksista. Meillä Suomen Akatemia on vastannut rahoituksesta. Viime vuosien aikana monilla mailla on ollut suuria vaikeuksia saada rahaa tällaiseen vertailevaan tutkimukseen. Tämän vuoksi esimerkiksi Kanada on joutunut luopumaan osallistumisestaan ainakin pariksi vuodeksi. Onkin erittäin arvokasta, että Akatemia kantaa huolen tällaisesta yhteistyöstä.

ISSP toimii hyvin demokraattisesti. Vuosikokouksessa jokaisella maalla on yksi ääni. Joka vuonna tutkimus valmistellaan niin, että viiden maan ryhmä tekee vuosikokoukselle ehdotuksen lomakkeella esitettävistä kaikkiaan 60 kysymyksestä. Yleiskeskustelun jälkeen jokaisen kysymyksen tarkasta sanamuodosta äänestetään ja enemmistön kanta ratkaisee. Mannheimissa toimiva Saksan Tietoarkisto huolehtii kansainvälisen vertailuaineiston tuottamisesta ja jakelusta. Tämän vuoden tutkimus saadaan jakeluun joskus ensi vuoden syksyllä.

ISSP on käyttäjilleen täysin ilmaista. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkijoille, ja vaikkapa graduntekijöille, on tarjolla esimerkiksi kiinalaisten ja taiwanilaisten perhettä ja sukupuolirooleja koskevat tuoreet aineistot, puhumattakaan yli 40 muun maan vastaavista tiedoista.

Elämme aikaa, jossa vaihtoehtoisilla totuuksilla ja suoranaisella pötypuheella koetetaan perustella erilaisia poliittisia ratkaisuja tai vaikuttaa ihmisten näkemyksiin maailman asioista. ISSP:n ja muiden vastaavien vertailututkimusten tuottama tieto on oiva väline tutkittuun tietoon perustuvaan argumentointiin. Toivon, että kokoamamme aineistot suorastaan kuluvat käyttäjien käsissä.

Harri Melin
Vararehtori