Viestinnän vaikeudesta

Harri Melin

Yliopistomme viestintä palkitsi minut jokin aika sitten, suureksi yllätyksekseni, hyvästä viestinnästä. Sain kunniakirjan ja komean kukkapuskan. Kiitokset palkinnosta.

Ihminen eroaa muusta luonnosta siinä, että meillä on käytössä lukuisia tapoja ja välineitä viestiä. Voimme ainakin ilmehtiä, puhua, kirjoittaa tai tehdä tekoja. Nykyaikainen tekniikka on lisäksi tuonut mukaan tukun uusia välineitä, jotka edelleen monipuolistavat ja nopeuttavat ihmisten keskinäistä viestintää.

Kaikesta tästä huolimatta viestintä on vaikea asia. Viestintä on monesti vaikeaa ihan vain kahden ihmisen keskinäisissä suhteissa. Se on usein vaikeaa perheen piirissä, emmekä me aina oikein osaa vieraidenkaan kanssa viestiä. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan organisaatioviestintä ja organisaatioviestinnässä asiantuntijaorganisaatio, kuten yliopisto, on vielä poikkeuksellisen hankala tapaus.

Lähtökohta kaikessa organisaatioviestinnässä on, että minulle ei ole kerrottu mitään ja että kuulen tästä kaikesta vasta ensimmäisen kerran. Jos sitten paljastuu, että jostakin asiasta on tiedotettu hyvissä ajoin esimerkiksi intrassa, niin eihän nyt kukaan sieltä intrasta mitään löydä. Kaikki viestit hukkuvat sinne intran syövereihin. Jos asiasta taas on järjestetty keskustelutilaisuus, niin eihän minulla ole aikaa kaiken maailman kissanristiäisissä istua. Jos kuulen asiasta kollegalta, niin voiko kaikenlaisiin kuulupuheisiin luottaa. Ei voi. Kun minulle ei olla kerrottu, en tiedä. Vai pitäisikö minun sittenkin tietää?

Organisaatiot viestivät monella tavalla. Meillä on Aikalainen, verkkosivut ja intra. Rehtorin päätöksen löytyvät T-Webistä. Hallituksen, tiedekuntaneuvostojen tai opetusneuvoston pöytäkirjat ja kokousmateriaalit ovat myös verkossa. Johdon tietojärjestelmästä saa ajantakaista tietoa yliopiston toiminnassa. Vipunen kertoo koko korkeakoululaitoksen suoritteista. SoleCris viestii tieteellisistä saavutuksistamme. Kaikkein tehokkainta viestintää on kuitenkin istuminen kahvihuoneissa ja kuppiloissa. Niissä kuulee monista asioista ja niissä voi kertoa uutisia kavereille ja vähän etäisimmillekin kollegoille. Kahvihuoneissa kerrotut viestit muuten leviävät hämmästyttävän nopeasti ja hämmästyttävän laajalle.

Muutosviestintä on viestinnän muodoista kenties kaikkein vaikein. Ei käy kateeksi niitä, jotka tekevät Tampere3 viestintää. Pitkällä yliopistokokemuksella voin sanoa, että viestintää ei ole koskaan liikaa. Tärkeistä asioista pitää kertoa asianomaisille mahdollisimman nopeasti, laajasti ja avoimesti. Viestintä pitää olla myös kaksisuuntaista. Muutostilanteissa vastaanottamisen ja kuulemisen merkitys korostuu. Kuunnellaan toisiamme.

Tsemppiä viestijöille!

Harri Melin
Vararehtori

 

Rehtorin valinta

Liisa Laakso

Kuluneen rehtoreiden vaihtoviikon jälkeen on hyvä arvioida kahden yliopiston varsin erilaisia prosesseja. Tampereen uusi yliopisto teki valinnan salassa. Oikeusoppineet arvostelivat hakijalistan salailua julkisuuslain vastaisena. Ulkopuolisen konsultin myötä lista on kuitenkin melko epämääräinen. Kandidaatteja ilmoittautuu mukaan tai heidät löydetään ilman, että he tekevät varsinaista hakemusta. Eron tekeminen tehtävään hakemisen ja konsultin yhteydenoton välillä voi kuulostaa saivartelulta, mutta käytännössä se ei sitä ole. Hakijoita ilmaantuu normaalisti kymmenkunta. Tampereen prosessissa oli tutkittu jopa kahta sataa henkilöä. Moniko heistä sitten olisi ollut varsinainen hakija, ja millä kriteereillä, kun tohtorin tutkintoakaan ei edellytetty?

Salailu jatkui aivan loppuun asti. Huhuja kyllä kiersi. Kyseltiin, kuka on hakenut ja kuka ei. Minä en hakenut, eikä minua pyydetty hakemaan. Hallitus etsi uuteen yliopistoon uutta rehtoria. Sopivia henkilöitä kyllä pohdin ja lähetin marraskuussa hallituksen puheenjohtajalle hyvin lyhyen listan: ensimmäisellä sijalla Mari Walls! Listallani oli myös nyt Helsingin yliopistoon valittu Jari Niemelä.

Lopulta tihkui tieto, milloin nimi julkistetaan, ja sitten julkaistiin tiedote, jossa kerrottiin Mari Wallsin valinnasta perusteluineen. Mutta sitä ei kerrottu, millaisten ehdokkaiden joukosta hänet valittiin. Yhteisö ei voinut esittää näkemyksiään kärkikandidaateista, eikä antaa siten tukeaan lopulliseen valintaan. Se että tarkasteltuja henkilöitä oli yhteensä pari sataa, ei kerro kisan tasosta mitään. Olisiko ollut mahdollista nostaa esimerkiksi kolme kärkihakijaa julkisuuteen? Antaa yhteisölle mahdollisuus esittää heille kysymyksiä ja olla mukana valinnassa? Olisihan kärkeen pääsy pitkän prosessin jälkeen ollut kaikille kandidaateille kunnia. Eikä julkisessa syynissä olisi tarvinnut kauaa olla.

Helsingin yliopistossa toimittiin päin vastoin. Hakijalista oli kaikkien tiedossa jo varhain. Itse pyysin, että omaa nimeäni ei heti julkisuuteen annettaisi, vaikka tiesin, että kaikki kiinnostuneet sen kirjaamosta saivat. Sitten alkoi hakijoiden valikointi ja julkinen keskustelu. Ensin hallitus hakijoiden ansioiden vertailun perusteella päätyi haastattelemaan viittä henkilöä, joista piti karsia vielä kaksi pois kollegion kuulemiseen. Olin näiden viiden henkilön joukossa, ja niin oli myös nykyinen rehtori Jukka Kola. Kaksi muuta henkilöä karsiutuikin, mutta samalla hallitus palasi alkuperäiseen hakijajoukkoon ja kutsui sieltä neljä uutta henkilöä haastatteluun. Heistä kaksi, mukana Jari Niemelä, valikoitiin lyhyelle listalle. Näin viiden joukko karsiutui uudeksi viiden joukoksi! Se pääsi yliopiston kollegion kuultavaksi, kuten Helsingin yliopiston johtosääntö edellyttää. Kollegion kuulemisen jälkeen Helsingin lista supistui kolmeen hakijaan. Jukka Kola ei enää ollut mukana. Mukana olivat molemmat uudet henkilöt ja minä.

Voi hyvin olla, että Tampereen prosessissakin on ollut soutamista ja huopaamista, mutta Helsingin prosessin julkisuus toi näkyväksi sen, kuinka vaikeaa valintaa oltiin tekemässä. Hakijoiden pätevyyden arvioiminen on suhteellisen suoraviivaista. Hakuilmoituksessa luetellut ansiot voidaan todeta ja niitä voidaan vertailla. Tätä edellyttää lakikin, kun hakijoina on miehiä ja naisia. Mutta kun päätös henkilöityi ja se tehtiin Jukka Kolan ja hänen poisvalintansa välillä, joilla molemmilla oli kannatusta, näyttää yhteinen harkinta hankaloituneen. Hakijoiden ansioiden, johtamistaitojen ja sukupuolten tasa-arvon sijasta sitä näyttää ohjanneen kompromissin löytäminen hallituksen oman toimintakyvyn turvaamiseksi. Tärkeä asia sekin.

Julkisuus antoi Helsingin prosessille avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Mutta veikö se hallitukselta työrauhan? Yhteisö pystyi kuukausikaupalla arvioimaan kandidaatteja ja sanomaan mielipiteensä, niin myös yhteisön ulkopuoliset tahot. Minun menestystäni veikkasivat muun muassa arkkiatri, Helsingin sanomien toimitus ja EK:n Jyri Häkämies – aika vaikuttava joukko! Hallitusta varmasti painostettiin, mutta avointa keskustelua oli vähän. Lisäsikö laaja julkisuus prosessin laatua? Kohdeltiinko hakijoita tasapuolisesti? Valittiinko paras?

Avoimia kysymyksiä ainakin jäi, ja jäi niitä Tampereellekin.

Liisa Laakso
Rehtori

Tutkimuksesta priimaa

Seppo Parkkila

Tampere3 tutkimuksen valmisteluryhmä on työstänyt talven ja kevään aikana tutkimusstrategiaa/-visiota uudelle yliopistoyhteisölle. Samalla kun strategian suunnittelu on ollut mielenkiintoinen matka Tampere3-yliopistoyhteisön syvimpään olemukseen, se on myös pysäyttänyt miettimään yliopiston perustehtävää.

Yliopiston ensimmäinen tehtävä on vapaan tutkimuksen edistäminen. Yliopistolain 1. luvun 2§ kertoo sen selväsanaisesti: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä.” Sen jälkeen laki määrittelee yliopistojen koulutustehtävän: ”…antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”

Yliopistoille kuuluu autonomia päättää siitä, miten ne perustehtäviään toteuttavat. Suomen perustuslaki vakuuttaakin: ”Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.” Mitä sitten on vapaa tutkimus ja tiede? Sen vapauden ytimessä on tieteellisen tutkimuksen periaatteellinen rajoittamattomuus. Tutkijoilla on oikeus itse määritellä tutkimuksensa aiheet, menetelmät ja julkaisemisen muodot. Tieteen vapauden kriteerit muodostuvat tiedeyhteisön sisäisen valvonnan, tiedeyhteisöstä kumpuavan kritiikin ja tieteen julkisuuden kautta. Valitettavasti myös taloudellinen niukkuus rajoittaa tieteen vapautta. Käytännössä tutkijoiden täytyy nykyisin valita lähes pelkästään tutkimusaiheita, joilla on menestymisen mahdollisuuksia kovassa rahoituskilpailussa. Tosin esimerkiksi Suomen Akatemian ja ERC:n tukemat hankkeet ovat temaattisesti ”vapaita”, ja niiden keskeinen arviointikriteeri on tieteellinen laatu. Taloudelliset realiteetit on huomioitava myös tutkimusstrategiassa, mutta samalla muistaen akateemisen tutkimuksen vapaus yhtenä peruskäsitteenä.

Tutkimusstrategian tavoitteiden tulee olla samaan aikaan sekä kunnianhimoisia että realistisia. On tärkeää, että koko yhteisö tuntee strategian omakseen ja tekee innolla työtä sen viitoittamalla tiellä. Jo viime syksyn aikana etsittiin ja määriteltiin tulevan yliopiston tutkimuksen vahvuuksia. Vahvojen tutkimusalojen tunnistaminen on olennaista, kun määritellään tulevan tutkimuksen strategisia tehtäviä ja tavoitteita. Samalla on kuitenkin muistettava, että myös näiden vahvojen alojen ulkopuolella on paljon huipputason tutkimusta.

Tutkimusstrategian/-vision keskeiset osat on vastikään koottu yhteen, ja yliopistojen tiedeneuvostot ovat käsitelleet ensimmäistä versiota yhteiskokouksessaan. Tampere3-yliopistoyhteisölle järjestetään neljä työpajaa tähän samaan teemaan liittyen. Lisäksi verkossa on sähköinen alusta, johon pyydetään yhteisöltä palautetta ja mahdollisia muutosehdotuksia. Yhdessä tekemällä saamme tästä toivottavasti erinomaisen tutkimusstrategian, jota lähdemme mielellämme toteuttamaan. Nature-lehden pääkirjoituksen mukaan pelkästään hyvä ei enää riitä, vaan priimaa tarvitaan: “To be good is no longer enough — excellence, by definition, must go beyond that.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Ranskalainen tuulahdus

Katariina Mustakallio

Tänään kävi vieraita Ranskasta, tarkemmin sanottuna Nizzasta, joka eteläisestä sijainnistaan johtuen on monietninen, monikielinen ja ehkä myös valmiimpi luomaan suhteita valtakunnan rajojen yli. Tampereen yliopistolla on ollut pitkään hyvä yhteys Université Côte d’Azur -korkeakoulukeskittymään, joka tarjoaa koulutusohjelmia mm. tekniikasta ja tähtitieteestä aina lääketieteeseen, humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aloihin asti. Tällä kertaa käynnin teki ajankohtaiseksi Ranskan pyrkimys nousta eurooppalaisen yliopistoyhteistyön suurvallaksi.

Presidentti Macron lanseerasi viime syksynä uuden yliopistopolitiikan, jossa painotetaan yhteistyötä. Sen pääajatuksena on luoda korkeatasoisia eurooppalaisia yhteistyökampuksia yliopistojen välille. Kyse on paitsi eurooppalaisen identiteetin vahvistamisesta myös Brexitin aiheuttamasta tyhjiöstä. Tärkeänä tekijänä on Ranskan presidentin usko korkeakoulutuksen merkitykseen uutta luovana innovatiivisena voimana. Eurooppalainen kampus on tämän Macronin kamppanjan nimityksenä. Se kokoaa jo piiriinsä ranskalaisten lisäksi sveitsiläisiä ja saksalaisia yliopistoja. Yhteistyösopimus Baselin, Freiburgin, Haute-Alsacen ja Strasbourgin yliopiston sekä Karlsruhen teknologisen instituutin välillä mahdollistaa opiskelijoiden vapaan liikkumisen ja yhtäläiset opiskeluoikeudet, ja varaa siemenrahoitusta yhteisten tutkimushankkeiden suunnittelulle. Seuraavina mielenkiinnon kohteina ovat Pohjoismaat.

Tampereen yliopisto on kohonnut viime vuosina erilaisissa kansainvälisissä arvioinneissa ilahduttavasti. Times Higher Educationin ranking-listalla yliopisto on noussut arvostettuun 200-250 maailman parhaan yliopiston kategoriaan, kolmanneksi suomalaisista yliopistoista (Helsinki sijalla 90 ja Aalto 190). Tampere3 -perspektiivistä Tampereen attraktiivisuus vain nousee, ja mahdollisuus luoda hyviä kansainvälisiä verkostoja paranee. Eurooppalainen kampus -idea sisältää ajatuksen yhteistyöstä niin opetuksen kuin tutkimuksenkin alueilla. Ideana on, että käytetään jo olemassa olevia Erasmus-vaihtosuhteita ja luodaan opiskelijoille joustavia moduuleja, jotka sopivat heidän koulutusohjelmiinsa. Digitaalinen oppiminen ja virtuaalikurssit ovat tässä keskiössä. Tärkeä yhteistyön alue on tutkimus, jossa ajatuksena on fasilitoida erilaisia tutkimusyhteistyön muotoja ja hyödyntää jo olemassa olevaa eurooppalaista tutkimusrahoitusta, Horizon 2020 -ohjelmaa ja sitä seuraavia ohjelmia TKI-yhteishankkeissa.

Tämä kaikki vaatii uudenlaista ajattelua, joustavuutta ja avoimuutta niin tutkimuksen kuin koulutuksenkin suunnittelussa ja johtamisessa. Côte d’Azur on valikoitunut Ranskassa yliopistovertailussa niiden joukkoon, joiden odotetaan toimivan aktiivisesti Macronin eurooppalaisen kampuksen ja yhteistyöverkostojen luomisessa. Tampere3:lle tämä lupaa uusia kansainvälisiä avauksia ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Hidas muutos

Harri Melin

Erik Allardtilla on ollut suuri merkitys suomalaisessa sosiologiassa. Lisäksi hän toimi keskeisenä vaikuttajana sosiaalista ja yhteiskunnallista integraatiota koskeneissa poliittisissa ratkaisuissa 1960-luvun puolivälissä. Vuonna 1976 Allardt julkaisi laajan pohjoismaita verranneen tutkimuksen Hyvinvoinnin ulottuvuuksia, jossa hän pohti hyvinvoinnin osatekijöitä ja niiden jakautumista. Kirjassa Allardt lähestyy aihetta ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeiden arvojen tai arvoulottuvuuksien kannalta. Tällaisen katsannon mukaan hyvässä yhteiskunnassa toteutuvat sellaiset arvot, jotka ovat tärkeitä ihmisten hyvinvoinnille ja tarpeentyydytykselle.

Kysymys hyvästä elämästä, sen edellytyksistä ja vajeista on jatkuvasti ajankohtainen. Professori Juho Saaren johtama tutkijaryhmä on saanut Sitralta rahoituksen Allardtin tutkimuksen toistamiseksi Suomessa. Tutkimusaineisto koottiin viime vuoden syksyllä ja tutkijat ovat parhaillaan omien artikkeliensa analyysien ja kirjoittamisen kimpussa. Tavoitteena on julkaista tuloksia käsittelevä kirja joskus kuluvan vuoden lopussa.

Olen kirjoittamassa kirjaan lukua suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksesta viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana. Tätä varten olen lukenut koko joukon eri alojen tutkimusta. Yksi lukemistani kirjoista käsitteli korkeakoulututkintojen uudistamista. Professori Yrjö-Paavo Häyrysen johtaman filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten korkeakoulututkintojen uudistamistyöryhmä (FYTT) julkaisi keväällä 1971 teoksen tutkinnonuudistuksesta.

Opetusministeriön asettama työryhmä esitti tutkinnonuudistuksen tavoitteeksi muiden muassa seuraavia asioita: opiskeluaikojen lyhentäminen, opiskelumuotojen monipuolistaminen, opiskelijoiden valinnanvapauden lisääminen, monitieteisen opiskelun lisääminen sekä yliopiston ja sen ympäristön välimatkan supistaminen. Työryhmä esitti, että Suomessa tulisi siirtyä oppiainepohjaisista koulutuksista aikaisempaa laaja-alaisempiin koulutusohjelmiin. Lisäksi korostettiin, että koulutuksessa tulisi siirtyä oppiainekeskeisyydestä opiskelijakeskeisyyteen ja arvosanojen (approbatur, cum laude ja laudatur) suorittamisesta opintojaksojen suorittamiseen.

Suomessa keskustellaan jälleen kerran hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. 1970-luvun alkuun verrattuna Suomi on taloudellisesti paljon vauraampi ja suuri osa suomalaisista elää suoranaisessa yltäkylläisyydessä. Voimme kuitenkin esittää perustellusti kysymyksen, että onko hyvinvointimme lisääntynyt tai olemmeko onnellisempia kuin 40 vuotta sitten.

Tampere3 koulutuksen vision ensimmäinen versio on valmistumassa. Siinä piirretään kuva korkeakoulutuksen mallista, joka vastaa FYTT:n aikanaan esittämiin tutkinnonuudistuksen haasteisiin.

Mikä oli opetus? Näyttää siltä, että yhteiskunta ja korkeakoululaitos sen osana uudistuvat sangen hitaasti ja monet yhteiskunnallisen keskustelun teemat toistuvat aika ajoin.

Harri Melin
Vararehtori

Valaisevin lyhdyin vaaleja kohti

Liisa Laakso

Pian valittavalla konsistorilla tulee olemaan tärkeä rooli uuden yliopiston käynnistämisessä. Naistenpäivänä on aihetta muistuttaa, että ehdokkaiksi tarvitaan sekä miehiä että naisia molemmista yliopistoista! Jo se, miltä konsistori näyttää, tulee vaikuttamaan uuden yliopiston kulttuuriin. Konsistori on vastuussa opintoasioiden sujuvasta käsittelystä ja niistä päättämisestä. Työssä on edettävä rivakasti. Kokouksia on aikataulutettu pelkästään tälle keväälle jo kymmenkunta.

Konsistorin yksittäisistä tehtävistä kauaskantoisin on yliopiston ensimmäisen hallituksen valinta. Nimityskomitea auttaa sopivan kokoonpanon löytämisessä, mutta päätösvalta on konsistorilla. Ja nimityskomiteakin joudutaan uudestaan asettamaan. Konsistoriin ehdolla olevilta jäseniltä on siis syytä odottaa selkeitä kannanottoja uuden hallituksen valintaan. Teen konkreettisen ehdotuksen uuden yliopiston hyväksi käytännöksi hyvien hallituskokoonpanojen varmistamiseksi. Konsistorin tulisi edellyttää, että perustajat, joiden esittämistä ehdokkaista hallitukseen nimetään kolme jäsentä, esittävät nimityskomiteassa näihin paikkoihin aina vähintään kolme miestä ja kolme naista! Tämä olisi sopusoinnussa yliopistolain kanssa. Sen mukaan perustajien esittämiä ”ehdokkaita tulee olla vähintään kaksinkertainen määrä täytettäviin paikkoihin nähden”. Se tukisi myös tasa-arvolain noudattamista. Lain mukaan julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanossa ”tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu”.

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus, joka tammikuussa valittiin myös siirtymäkauden hallitukseksi, täyttää tämän vaatimuksen: naisia siinä on 43 %. Mutta kaikki perustajien ehdokkaina nimitetyt henkilöt ovat miehiä. Heistä kuten muistakin jäsenistä suurin osa suostunee ehdolle myös uuden yliopiston ensimmäiseen hallitukseen. Ovathan he viime kesänä lupautuneet jopa vuoteen 2021 asti jatkuviin hallituskausiin. Tosin operatiiviselle tasollekin ulottuneen työn määrä on varmasti yllättänyt monet, eikä siitä ole tullut pelkkää kiitosta.

Ei ole helppo arvioida kokonaisuutena toimivan kokonaan uuden ja ulkopuolisen hallituksen toimintakykyä vajaan vuoden kokemuksella. Hallituksella on ollut paljon opeteltavaa. Monet asiat ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Mutta toiset eivät. Johtosäännön huonosta valmistelusta aiheutuu edelleen ongelmia. Hallitus halusi edetä työssä ilman avoimuutta ja korkeakouluyhteisön tukea, vaikka huhtikuussa 2016 solmitussa Tampere 3 -aiesopimuksessa oli nimenomaan päätetty yhteisestä valmistelusta. Yhteisesti oli jo tehty pohja, jossa kaikki korkeakoulut kannattivat yksimielisesti muun muassa tasakolmikantaa. Samalla kun hallitus päätti sivuuttaa näin merkittävän yhteisen tahtotilan, se tuli laiminlyöneeksi myös sukupuolten välisen tasa-arvon huomioimisen. Koska Tampereen teknillisen yliopiston professoreista alle 5 % ja Tampereen yliopiston professoreistakin vain vähän yli 40 % on naisia, johtosäännön professoreita suosiva epätasakolmikanta on syrjivä. Se uhkaa vakavasti kehitystä, joka naisten ja miesten tasa-arvon parantamisessa on Tampereella jo saavutettu. Suunta on väärä.

Kiitosta hallitukselle voi antaa siitä, että se oikeasti otti huomioon kritiikkiä, jota lopulta paljastettuun johtosääntöluonnokseen kohdistui. Keskeisin korjaus on, että hyväksytty johtosääntö palauttaa yliopistoyhteisölle sille lain mukaan kuuluvan määräysvallan. Tätä valtaa uuden konsistorin jäsenet tulevat käyttämään.

Konsistorista ei ehkä tämän johtosäännön eväillä saada kovin tasa-arvoista, joten sitäkin tärkeämpää on edellyttää siltä aktiivista tasa-arvon edistämistä. Siihen tulisi vaalien ehdokkaiden sitoutua.

Vaaliliittoja vaalisääntö ei salli, koska hallituksen mukaan ”henkilöiden toivotaan edustavan laajakatseisesti koko yliopiston etua, ei taustaryhmiä”. Ylevän periaatteen vastaisesti siirtymäsäännösten paikkajaolla hallitus kuitenkin päätti erottaa yliopistoyhteisöt toisistaan, vieläpä niin että Teknillisen yliopiston pienemmälle miesvaltaiselle henkilöstölle varattiin yhtä paljon paikkoja kuin Tampereen yliopiston suuremmalle tasapainoiselle henkilöstölle. Onneksi ei kuitenkaan olla aivan apartheid-järjestelmässä: äänestäminen yli yliopistorajan on sallittua! Koska ääniä voi kalastella molemmista yliopistoista, ehdokkaiden ei kannata lähteä työhön sammutetuin lyhdyin.

Kysymyksiä heille on paljon: Millaista päätöksentekoa ja päätösten valmistelua ehdokkaat pitävät hyvänä? Millaisen hallituksen he lupaavat valita uudelle yliopistolle? Miten korkeatasoista ja vaikuttavaa tutkimus- ja opetustyötä heidän mukaansa parhaiten edistetään?

Hyvillä vaalilupauksilla ja hyvällä kampanjalla Tampere3:sta voi jo näillä vaaleilla kehkeytyä yksi yhteisö ja sellainen kansainvälisen tason yliopisto ja korkeakoulutuksen edelläkävijä, johon tällä fuusiolla on alusta lähtien tähdätty. Tai sitten edetään hieman hitaammin ja keskustellaan vielä muutama tovi ”me” ja ”he” säätiöyliopiston toimintaperiaatteista, perustuslaillisuudesta, strategisesta johtamisesta, riippumattomuudesta, yliopiston autonomiasta jne. – keskustelun arvoisia asioita kaikki.

Liisa Laakso
Rehtori

Uusia kokemuksia ja lisää turvallisuutta

Seppo Parkkila

Osallistuin neljän viikon ajan valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Kokemus oli ainutlaatuinen. Osallistujille tarjottiin suorastaan massiivinen tietopaketti kokonaisturvallisuudesta. Kuulimme monien asiantuntijoiden esittäminä, kuinka suomalainen yhteiskunta on varautunut poikkeustilanteisiin. Tutustuminen Kainuun prikaatin toimintaan oli hieno kokemus. Paljon oli tapahtunut Kainuussa sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten olin kertausharjoituksissa samaisessa paikassa. Erityisesti säväytti, että sotilaskodin alakerta oli saanut uuden käyttötarkoituksen. Siitä kertoi ulos saakka kyltti: Pizza and Grill! Aikoinaan tuollainen fasiliteetti olisi ollut täysin mahdoton ajatuksenakin. Lienee turha edes mainita, että aikaisemmin ei ollut myöskään suklaapatukka-automaattia kasarmilla – nyt oli, ja se löytyi viiden askeleen etäisyydellä punkasta eli vuoteesta. Sitten vielä ihmettelemme, miksi varusmiesten Cooper-tulokset ovat viime vuosien aikana heikentyneet!

YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan: ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.” Tiedämme ja tunnustamme, että tätäkin julistuksen kohtaa on poljettu lukemattomia kertoja sen laatimisvuoden 1948 jälkeen. Länsimaisena sivistysvaltiona Suomi on kuitenkin vahvasti sitoutunut näihin tärkeisiin periaatteisiin. Turvallisuus on jokaisen perusoikeus, ja Suomi työskentelee turvallisuuden edistämiseksi sekä maamme rajojen sisällä että kansainvälisesti. Kansainvälinen turvallisuustilanne on kuitenkin heikentynyt. Vaikka Suomi on maailman turvallisimpia valtioita, suurin osa suomalaisistakin kokee tulevaisuuden turvattomampana kuin aikaisemmin. Monet yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat riippuvaisia kansainvälisestä tietoliikenteestä ja -järjestelmistä. Siksi kyberturvallisuuden merkitys kasvaakin nopeasti. Esimerkiksi pankki- ja sähköjärjestelmien toimivuus on pystyttävä turvaamaan myös mahdollisissa poikkeustilanteissa. Sekään ei riitä, vaan on huolehdittava monista muista kansalaisten palveluista, huoltovarmuudesta, maan sisäisestä turvallisuudesta, puolustuskyvystä ja rajojen turvaamisesta, hyvästä johtamisesta, henkisestä kriisinkestävyydestä jne. Valtionjohto on paljon vartijana, ettemme ensinkään joutuisi poikkeustilanteisiin.

Turvallisuustutkimus on Tampere3-näkökulmasta erittäin kiinnostava ja laaja tutkimus- ja kehittämisalue. Yliopistoissamme tehdään jo merkittävää tutkimusta mm. rauhan ja konfliktintutkimuksen, kansainvälisen politiikan, turvallisuusjohtamisen ja työturvallisuuden aloilla. Tampereella on maan ainoa poliisiammattikorkeakoulu sekä sotilaslääketieteen professuuri. Alueellamme on myös lukuisia muita merkittäviä alan toimijoita kuten turvallisuusalan yritykset, TAMK, VTT, PSHP, Pirkanmaan pelastuslaitos, Sisä-Suomen poliisilaitos ja puolustusvoimat. Vuonna 2011 Pirkanmaan liiton toimesta perustettu turvallisuusklusteri on jo olemassa ja sen toimintaa viitoittanut esiselvitys on luettavissa verkossa. On hyviä ideoita, osaavia tekijöitä, yhteinen tahtotila ja maailmassa paljon turvallisuushaasteita. Nostetaan yhdessä Tampere eurooppalaiseksi turvallisuuspääkaupungiksi!

Seppo Parkkila
Vararehtori

 

Universitas ennen ja tulevaisuudessa

Katariina Mustakallio

”Organisaatiomuutos ei voi olla korkeakoulujen päätehtävä eikä edes toiseksi tärkein tehtävä”, sanoo Petri Koikkalainen, tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja uusimmassa Acatiimissa. Näinhän asia on, yliopiston päätehtävä on tehdä tutkimusta ja antaa tutkimukseen perustuvaa opetusta, ja vaikuttaa näiden kautta ympäröivään maailmaan – vanhan strategiamme ylpeää lausetta mukaillen: kasvattaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia.

Yliopistoajatus alkoi kehittyä Euroopassa keskiajalla kirkon ja luostarien oppineiden piirissä Italian ja Ranskan rintamailla. Itsenäisiksi toimijoiksi yliopistot tulivat vasta, kun niille annettiin erioikeudet. Bolognan yliopisto oli näistä vanhimpia, jonka vuoksi sitä kutsutaankin nimellä Alma mater studiorum, ”opinnoista huolehtiva äiti”. Keisari Fredrik Barbarossa sääti vuonna 1158 tärkeän yliopistolain Authentica Habitan, johon perustui Bolognan yliopiston vapaus opetuksessa ja tutkimuksessa. Yliopistojen toiminnan taustana on ollut laki, joka on turvannut niiden keskeisimmän tehtävän: vapaan tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen.

Bologna veti puoleensa ympäri Eurooppaa opiskelijoita, jotka muodostivat kaupungissa yhdistyksiä, joita kutsuttiin nimityksellä universitates. Sana tarkoitti alun perin järjestöjä, jotka nojautuivat yhteisiin vapaan tieteen arvoihin ja pitivät huolta opiskelijoiden oikeudesta saada opetusta. Olennaista oli, että paikalliset hallitsijat halusivat suojella yliopistojen oikeudellista asemaa. Laeissa määriteltiin, mitä tehtäviä varten opinahjot luotiin ja mitä eri tiedekuntia niihin kuului. Lait suojasivat yliopistoyhteisöä paikallisten mahtimiesten mielivallalta.

Vaikka yliopistolaitos on käynyt läpi monia kriisivaiheita ja organisaatiomuutoksia, eräitä olennaisia piirteitä on kuitenkin säilynyt. Yliopistojen keskeisiin piirteisiin on alusta lähtien kuulunut tutkijoiden ja opiskelijoiden kansainvälisyys, korkeatasoiset keskukset ovat vetäneet puoleensa opiskelijoita ja tutkijoita yli kansakuntarajojen.

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta on saatu nauttia laajalti: oppi on lisännyt vaurautta ja lisännyt innovaatioita, Organisaatiomuutokset eivät ole yliopistojen päätehtäviä, mutta ne kuuluvat olennaisesti kehitykseen, ja varmistavat menestystä tulevaisuudessa. Näin myös uudessa Tampereen yliopistossa, jossa rakennetaan uusia opintopolkuja ja tieteiden raja-aidat ylittäviä tutkimushankkeita. Tätä työtä myös yliopistolaki suojaa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Tampere3 houkuttelee ja näyttää suuntaa

Liisa Laakso

Samalla kun Tampere3 etenee kohti maalia, kiinnostus yhteisöön liittymisestä kasvaa myös Tampereen ulkopuolella. Porissa ja Seinäjoella Tampere näyttäytyy erityisen luontevana yhteistyökumppanina. Yhteistyötä on jo olemassa, ja molempien alueiden menestykselle koulutustason nosto ja sen myötä tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyminen olisi hyödyksi.

Tampereen molemmat yliopistot ovat mukana Porissa ja Seinäjoella toimivissa yliopistokeskuksissa. TTY koordinoi Porin toimintaa ja TaY Seinäjoen toimintaa. Molempien yliopistokeskusten ja kyseisissä kaupungeissa toimivien ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on tiivistetty. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, ja yliopistokeskus toimivat jo samalla kampuksella. Tampereen yliopistolla on ollut jo vuosia joustava opintopolku maisteriopintoihin sosiaalityössä Seinäjoella ja nyt myös Porissa. TTY:llä on Satakunnan ammattikorkeakoulun, SAMK:n, kanssa joustava opintopolku matematiikassa.

Niinpä sekä SeAMK:n että SAMK:n edustajat kävivät syksyllä keskustelujaTampere3:n johdon kanssa yhteistyön kehittämisestä ja työnjaosta. TAMK:n, SeAMK:n ja SAMK:n koulutustarjonnat täydentävät toisiaan. Suuria päällekkäisyyksiä ei ole. SAMK:n ja TAMK:n koulutusohjelmista löytyy paljonkin synergiaetuja. SeAMK taas on profiloitunut valtakunnallisestikin erikoistumalla elintarviketuotantoon. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa on mahdollisuuksia uudenlaisiin avauksiin. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa robotiikan, hoivan ja ruokatiedon alat. Jaettuja haasteita taas ovat kansainvälistyminen ja elinikäisen koulutuksen vaatimien voimavarojen riittävyys. Niihin kiinnittää huomiota myös opetus- ja kulttuuriministeriön ”Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle” -visiossa. Yhteistyö auttaa haasteisiin vastaamisessa.

Selvitystyö yhteistyön kehittämisestä ammattikorkeakoulujen kesken käynnistetään varmasti jo tänä keväänä – sen verran yksituumaisesti asian järkevyyteen suhtauduttiin. Sitten vuorossa olisikin yliopistokeskusten roolin miettiminen.

Tampere3 on siis monessa mielessä Tampereen kolmea korkeakoulua isompi asia. Se on edelläkävijä, mistä seuraa aivan erityinen vastuu. On opittava aiemmista fuusioista, tarkistettava etenemispolkua ja luotava hyviä toimintatapoja. Seuraava askelmerkki on uuden toimielimen, siirtymäkauden hallituksen nimittäminen. Ensimmäistä kertaa Suomessa yliopistot asettavat itsehallintonsa puitteissa uuden yliopiston siirtymäkauden toimielimen, jolla on toimivalta tehdä uuden yliopiston itsehallinnon piiriin kuuluvia päätöksiä. TaY:n ja TTY:n hallitusten tulee toimia viisaasti ja perustuslakia kunnioittaen. Paitsi että nyt luodaan pohjaa tuleville vastaaville yhdistymisille, määritellään myös sitä, mitä yliopiston itsehallinto riippumattomuutena yliopiston ulkopuolisista tahoista viime kädessä Suomessa tarkoittaa.

Liisa Laakso
Rehtori

Kirje Joulupukille

Seppo Parkkila

Parahin Joulupukki! Kirjoitan sinulle nyt toista kertaa. Ensimmäisessä kirjeessäni vuosi sitten esitin kolmen kohdan toivomuslistan. Luotin, että sinulle lähes kaikki on mahdollista, koska olet Joulupukki. Siksi osa pyynnöistäni oli aika haastavia – Joulupukillekin. Vuoden aikana on toki tapahtunut paljon, mutta vielä olisi keskeneräisiä asioita jäljellä.

Vuosi sitten ensimmäinen toiveeni oli, että Tampere3-nimellä tunnettu prosessi jatkuisi. Tämä toiveeni on toteutunut: prosessi jatkuu ja uusi yliopisto käynnistyy vuoden 2019 alussa. Vuoden aikana syntyi uusi Tampereen korkeakoulusäätiö, valmisteltiin uuden yliopiston opetus- ja tutkimusasioita sekä keskusteltiin yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisestä. Eduskunta käsitteli ja hyväksyi yliopistolain muutokset, joita uuden Tampereen yliopiston syntyminen edellyttää. Kuluneen vuoden aikana saatiin monia positiivisia viestejä uusista rahoituspäätöksistä tutkijoille, jotka tekevät loistavaa työtä kansainvälisen tieteen huipulla. Tästä on hyvä jatkaa tulevana vuonna.

Toinen toiveeni oli, että Suomeen saataisiin vihdoin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Ehdotin, että yhdistäisit eri ihmisiltä tulleita toiveita yhteen ja määräisit tonttusi rakentamaan sellaisen uudistuksen, jossa kaikkien toiveet toteutuvat. Tämä on kieltämättä osoittautunut mahdottomaksi. 18 maakunnan Suomi taitaa olla haastava Joulupukillekin. Uudistukselle asetettu kolmen miljardin euron säästötavoite tuntuu epärealistiselta. Sote-himmeli on kallis; jouluhimmeli on halvempi ja kauniimpi. Ehkä voisit tuoda sellaisen meille, jotka suhtaudumme epäillen uudistuksen onnistumiseen.

Kolmas toiveeni oli kaikkein tärkein, mutta vaikein toteuttaa. Toivoin, että rauha ja hyvä tahto vallitsisivat ihmisten ja kansojen välillä. Se näyttää kyllä toteutuvan ainakin Suomen presidentinvaalien tenteissä. Niissä tunteet eivät nouse pintaan, vaan näyttää vallitsevan suorastaan jouluinen harmonia. Sitä vastoin maailmalla on rauhatonta. Vuoden aikana sotatoimet ovat jatkuneet Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Somaliassa ja lukuisissa muissa maissa. Kansainvälinen terrorismi haastaa länsimaisia arvoja. Tilanne Korean niemimaalla on jännittyneempi kuin aikaisemmin. Israelin ja Palestiinan väliset suhteet ovat kireät. Suurvaltojenkin suhteet voisivat olla paremmat. Vaikka pysyvä rauha maailmassa taitaakin olla mahdotonta, toivon, että veisit lohtua sinne missä on kärsimystä, rakkautta sinne missä on vihaa ja iloa sinne missä on surua.

Tämän kirjeen välityksellä toivotan kaikille yliopistoyhteisömme jäsenille ja blogiemme lukijoille rauhallista joulua ja menestyksekästä vuotta 2018!

Seppo Parkkila
vararehtori