Paljon töitä ja joulun taikaa

Harri Melin

Harri Melin

Taas on vuosi vierähtänyt. Onko kyse pelkästään ikääntymisestä vai myös tekemisen lisääntymisestä, mutta jotenkin vuodenkierto tuntuu vain nopeutuvan ja nopeutuvan? Ennen oli tapana miettiä, kuinka viikonloput kuluvat niin nopeasti. Nyt huomaa ihmettelevänsä sitä, kuinka on jo taas perjantai ja tuliko viikon aikana tehtyä edes alkuunkaan kaikki suunniteltu.

Kuluvana vuotena on Tampereen yliopistossa tehty paljon töitä. Tutkimuksen ulkoiseen arviointiin osallistui eri tavoin suurin osa henkilöstöstä. Tuskin arviointipanelistit olivat lähteneet kotiyliopistoihinsa, kun saimme vieraaksemme laatujärjestelmän arviointiryhmän. Ennakkotietojen mukaan saavutamme myös tänä vuonna tutkintotavoitteemme, ja ainakin tohtoritavoite ylittyy reilusti. Yli 55 opintopistettä vuodessa suorittavien opiskelijoiden määrä kasvaa niin ikään tuntuvasti. Opetusohjelmia valmistellaan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi, suurin työ tulee tehdyksi ennen vuoden vaihtumista. Kauppiin rakennetaan uutta taloa ja samalla mietitään uusia tapoja toimia monissa asioissa.

Tamperelaiset korkeakoulut ovat aloittaneet prosessin, jonka tavoitteena on keskinäisen yhteistyön tiivistäminen. Lopputuloksena voi olla kokonaan uudenlainen korkeakouluyhteisö. Korkeakoulujen hallitusten puheenjohtajista ja rehtoreista koostuva ohjausryhmä antoi lokakuussa vararehtoreille tehtäväksi laatia kevään aikana suunnitelma uuden korkeakouluyhteisön profiilista, tutkimuksen painopisteistä, uusista tutkinto-ohjelmista ja toteutuksen tavoista. Suunnittelu on käynnistynyt kaikilla osa-alueilla. Kaikki tietävät, että nyt ollaan tekemässä jotakin ihan uutta. Kyse ei ole korkeakoulujen yhdistämisestä vaan kokonaan uudenlaisen toimintamallin rakentamisesta. Tässä vaiheessa selvitetään nykytilaa ja pohditaan sitä, mitä kaikkea uuden rakentamisessa pitääkään ottaa huomioon. Yksityiskohtaisen suunnittelun aika tulee vasta, kun hallitukset päättävät jatkosta.

Jouluun on aikaa viikko. Kaikkialla on hirveä kiire, tekemiset on saatava raportoitua, projektien talous täsmäämään, matkalaskut hoidettua ja monet muutkin työt saatetuksi loppuun. Tuntuu siltä kuin koko maailma pitäisi saada valmiiksi viimeistään perjantaina. Näin on joka ikisenä vuotena. Vuosi kyllä vaihtuu, mutta maailmaa emme saa valmiiksi, ehkä sitten ensi vuonna.

Joulu tulee joka vuosi, ja jos jouluun valmistautumisen ottaisi ihan kaikkien ohjeiden mukaan, kasvaisi tekemättömien töiden määrä entisestään. Vuosi on ollut työteliäs, ja voimme olla vähän ylpeitäkin työstämme. Nyt on aika levätä ja nauttia kaikesta siitä, mitä olemme tänä vuonna saaneet aikaan. Pimeimmässä vuodenajassakin on paljon hyvää, ja etenkin joulussa on aina oma taikansa. Hyvää joulua ja riemuisaa uutta vuotta!

Harri Melin
vararehtori

Excel(lence)

Pertti Haapala

Pertti Haapala

Kun joulu lähestyy, ihmisen mieli harrastuu pohtimaan henkisiä asioita. Minä olen jo aloittanut lukemalla pääministerin johtaman tutkimus- ja innovaationeuvoston ohjelman: Uudistava Suomi: tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015–2020. Huomaa otsikkoon upotettu nokkeluus: uudistava. Itsekin luin ensin uudistuva, mutta ymmärrän nyt, että mikään ei uudistu itsestään. Asiakirja onkin selväsanainen lista siitä mitä kunkin tulee nyt tehdä uudistuakseen. Tosin tekstiä on paikoin vaikea ymmärtää, koska se on niin tieteellistä. Esimerkiksi: ”Investoinnit aineettomaan pääomaan ja aineettomuuden hyödyntäminen ovat nousseet tuottavuuden ja talouskasvun keskeisiksi lähteiksi. Arvoa luodaan yhä enemmän aineettomilla tekijöillä […] arvioidaan koulutus- ja tutkimusjärjestelmän kyky tuottaa aineettoman arvonluonnin osaamista”. Ymmärsin, että juuri tämä koskee meikäläistä, joka on tutkivinaan yhteiskuntaa.

Ei pidä pilkata. Kyse on vakavasta asiasta. Maamme talous taantuu ja innovaatiotoiminta sen mukana, vaikka juuri sen pitäisi pelastaa maa. Asiakirjasta hahmottuu ammottava osaamisvaje: ”Suhteellisen suurista investoinneista huolimatta Suomeen tieteen taso ei ole noussut, huippuja on vähän ja ne ovat kapeita sekä tutkimustulosten hyödyntäminen on riittämätöntä. Olemme jääneet jälkeen muista edistyneistä ja johtavista vertaisryhmämme tiedemaista.” Suomen korkeakoulut eivät saa todellakaan korkeata arvosanaa. Tuntuu, että ne ovat pikemminkin syypäitä asioiden heikkoon jamaan. Myönnetään.

Lääkkeitä on monia, kuten ”korkeakoulujärjestelmän radikaali uudistaminen” ja porukan vaihtaminen: ”Ulkomaalaisille osoitetaan toimia ja tutkijapaikkoja joustavin ehdoin, tarvittaessa nopeasti ja kutsurekrytoinneilla […] Varmistetaan ulkomaisten avainhenkilöiden ja asiantuntijoiden verotuksen kilpailukyky sekä tämän veroedun jatkuvuus vuoden 2015 jälkeen.” Joku Suomessa syntynyt voisi olla kateellinen, mutta ei kannata: meitä kehotetaan menemään ulkomaille, missä on paremmat edut.

Ymmärrän toki vastuullisen suunnittelun vaikeuden:
”Rahoittajaorganisaatioiden merkityksen huomattava kasvu on korostanut niiden roolia ja vastuuta koko julkisen tutkimusjärjestelmän toiminnasta. Lineaarisen innovaatiomallin osittainen korvautuminen vuorovaikutukseen innovaatioprosessin eri vaiheissa perustuvalla mallilla on tehnyt t&k:n hyödyntämisestä ja siihen liittyvistä tukitoimista entistä vaativampia kehittämiskysymyksiä.” Kannatan myös päätelmää: ”On luotava jäsentynyt kokonaisnäkemys innovaatiojärjestelmän toimivuudesta ja t&i-politiikasta.”

Onneksi ohjelmasta löytyy myös virke, josta oikein innostuin: ”Korkeatasoinen tieteellinen tutkimus ja opetus ovat tiedon ja osaamisen perusta.” Se vain hukkuu osaamattomuuteen. Ymmärsin myös, että ”yliopistoissa on ymmärrettävä uuden tiedon ja osaamisen hyödyntämisen ja laajan käyttöönoton edistämisen tärkeys.” Kun tämän hoksaa, voi odottaa palkintoa: ”Tutkimuksen vaikuttavuuden osoittamiseksi kehitetään mittaamista ja arviointia. Tietoa vaikuttavuudesta käytetään jatkossa korkeakoulujen rahoituksen suuntaamisessa.” Tämän laatukannustimen voi kuvata lyhyemmin tieteen kielellä: excellence by excel.

Asiakirja, joka ”lähetetään valtioneuvoston kanslialle ja ministeriöille asiaankuuluvia toimenpiteitä varten”, on niin arvovaltaisen joukon laatima, että en uskalla sanoa sitä vastaan puolta sanaa. Tottelen vaan.

Pertti Haapala
vararehtori ja johtaja
Centre of Excellence in Historical Research

Laatupolitiikka

Kaija Holli

Kaija Holli

”Mikä ihmeen laatupolitiikka, ei vois vähemmän kiinnostaa.” Todennäköisyys saada tällainen kommentti vuonna 2008 tai 2011 oli huomattavasti suurempi kuin marraskuussa 2014. Kahden viimeisen vuoden aikana on laadunhallinta viety yliopistossamme aivan uudelle tasolle. Suuri joukko yliopistoyhteisön jäsenistä on osallistunut sen kehittämiseen. Ilmapiiri ja asenne ovat muuttuneet huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Varmuudella voin tämän sanoa tietenkin vain omalta kohdaltani. Se kuinka hyvin olemme työssämme onnistuneet, selviää viimeistään huhtikuussa, kun tänään 27.11. vierailunsa päättävä auditointiryhmä antaa raporttinsa. Ainakin olemme tehneet parhaamme.

Lyhyesti muotoiltuna laatupolitiikalla tuemme yliopiston strategian mukaisia arvoja ja tavoitteita ja vahvistamme yhteisön jäsenten tasavertaisia mahdollisuuksia oppia, tietää, osallistua ja vaikuttaa. Laatujärjestelmän tavoitteena taas on tuottaa johtamiseen ja toiminnanohjaukseen tietoa ja menettelytapoja, joilla jatkuvasti kehitetään koulutuksen ja tutkimuksen edellytyksiä sekä henkilöstön osaamista yliopiston strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Ei ole kyse mistään irrallisesta ja tarpeettomasta toiminnasta, vaan toiminnanohjauksen välttämättömästä osasta, jonka avulla ehkä pystymme parantamaan viime aikoinakin esiin nousseita puutteita, kuten osallistamista ja vaikuttamista.

Epäilijä kysyy luultavasti seuraavaksi, että mitä se laatu sitten on. Laatu on oman määritelmämme mukaan järjestelmällistä pyrkimystä tehdä työmme mahdollisimman hyvin, saada aikaan strategisesti oikeita asioita ja vaikuttavia tuloksia. Seuraava kysymys luultavasti kuuluu, että mitä sillä enää on väliä, kun auditointikin on juuri päättynyt. Kyllä on väliä, sillä emme ole tehneet laatujärjestelmää auditoijaa varten, vaan itseämme ja omaa toimintaamme varten. Ulkoisella auditoinnilla voimme kuitenkin varmistaa sen, että järjestelmämme ja toimintamme täyttävät korkeakoululaitokselle asetetut vaatimukset, ja voimmepa vielä saada varteenotettavia kehittämisideoitakin. Laadunhallinta on ja tulee olemaan oleellinen osa johtamista ja toiminnanohjausta, siten osa arkeamme.

Tämä oli laadunhallinnan lyhyt oppimäärä. Niille tiedoksi, jotka arvelevat, että nyt se rehtori on hurahtanut laatupolitiikkaan, että väärin arvattu. Rehtori on vain oivaltanut asioita ja tekee parhaansa, että yliopistossamme kaikki toiminta tukee strategian mukaisia arvoja ja tavoitteita.

Kaija Holli
rehtori

Opetussuunnitelmatyö

Harri Melin

Harri Melin

Teimme Tampereen yliopistossa jokunen vuosi sitten ison koulutusuudistuksen. Monilla koulutusaloilla siirryttiin laaja-alaisiin tutkinto-ohjelmiin. Samalla siirryttiin osaamisperustaiseen koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Lisäksi omaksuttiin ajatus koulutuksen toteuttamisesta kokonaisuutena. Nyt ensimmäinen kolmivuotiskausi lähenee loppuaan.

Kokemukset tehdystä remontista ovat myönteisiä. Uudet opetussuunnitelmat ovat lisänneet joustavuutta ja valinnaisuutta. Opiskelijoilla on nyt paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissaan tavoiteajassa kuin aiemmin. Kun tarjoamme osaamistavoitteiden mukaisia ja perusteltuja vaihtoehtoja opintojen suorittamiseen, opiskelijat voivat ennakoida ja suunnitella opintojaan aiempaa pidemmällä tähtäimellä.

Osaamisperustaisuus on hyvä kulmakivi sekä joustavien opiskelumahdollisuuksien lisäämiselle että osaamisen arvioinnille. Samalla se helpottaa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Opetusneuvoston johdolla on käynnistynyt verkko-opetuksen kehittämishanke. Verkko-opetusta lisäämällä voimme tarjota opiskelijoille ajasta ja paikasta riippumattomia oppimismahdollisuuksia. Myös tämä lisää osaltaan opintojen joustavuutta ja laajentaa myös avoimen yliopiston tarjontaa.

Meneillään olevan opetussuunnitelmatyön tärkeitä kysymyksiä ovat etenkin joustavien opiskelumahdollisuuksien kehittäminen ja edistäminen tutkintojen sisällä ja eri tutkinto-ohjelmien välillä. Toinen tunnistettu kehittämisen paikka koskee tutkinto-ohjelmien ja yksikkörajojen ylittävää yhteistyötä. Nyt kaivattaisiin rohkeita yhteisiä rajojen rikkomisia. Opintojen ohjaukseen ei panosteta koskaan liikaa. Ohjauksen huomioiminen jo opetussuunnitelmia laadittaessa vähentää varmasti turhia kysymyksiä tulevaisuudessa. Lisäksi kannattaa aina miettiä, onko suunnitelmissa jotakin sellaista joista voisi luopua.

Kaikki korkeakoulut ovat siirtymässä syksyllä 2016 uuteen sähköiseen opiskelijavalintajärjestelmään. Samaan aikaan tullaan päävalinnassa lisäämään sellaisten opiskelijoiden osuutta, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Yliopistojen kesken pyritään pääsemään alakohtaisiin valintoja koskeviin ratkaisuihin ensi talven aikana. Omassa opetussuunnitelmatyössämme meidän kannattaa ennakoida tulevaa ja miettiä jo nyt erityisesti erillisvalintojen kehittämistä. Etenkin maisteriopintojen kohdalla erillisvalintojen merkitys tulee kasvamaan.

Opetussuunnitelma on tärkeä laadun kehittämisen ja laadunvarmistamisen väline. Siksi suunnittelutyö kannattaa tehdä huolella.

Harri Melin
Vararehtori

Arvioimisesta

Pertti Haapala

Pertti Haapala

Tampereen yliopiston tutkimuksen kansainvälinen taso arvioitiin viime viikolla. Emme tiedä vielä tuloksia. Vieraat vaikuttivat kuitenkin tyytyväisiltä, kehuivat kohteluaan, asioiden organisointia, yliopiston tiloja ja muita resursseja. Tällaiset asiat ovatkin kunnossa suomalaisissa yliopistoissa. Tutkimuksemme taso ei varmaankin ole huono, sitä ei tarvitse pelätä. Tärkeämpi kysymys onkin: voisiko se olla parempi. Tähän saamme varmasti hyviä ehdotuksia. Naapuri näkee ruohon vihreyden paremmin kuin me itse.

Ulkomaiset asiantuntijat vaikuttivat päteviltä. Jos he eivät vaikuttaneet, sittenhän olemme parempia kuin he! Monet vieraat kyselivät etukäteen mitä tapahtuu arvioinnin jälkeen. Kun vastasin, että ketään ei tapeta, he olivat helpottuneita. Kysymys oli sikäli aiheellinen, että tutkimuksen arviointeja on monenlaisia: jossakin se on osa saneeraus- tai säästöohjelmaa ja jossakin se on sidottu valtion rahoitukseen. Huono tulos tarkoittaa siis potkuja. Meidän arvointimme oli yliopiston omaa toimintaa, ja tärkeintä on saada tietoa siitä miten voisimme tehdä asioita paremmin. Keinot ovat auki, mutta tieto varmasti näkyy siinä miten yliopisto määrittelee itsensä tulevassa strategiassa eli tulevina vuosina.

Tutkimuksen arviointi teetti paljon työtä ja vähän jännittikin. Kaikki eivät ehkä asiasta innostuneet ja tavallaan syystä: yliopiston tutkimus on lähtökohtaisesti laadukasta ja sen tulee olla vapaata, jotta se olisi laadukasta. Mihin arviointia tarvitaan? Ehkä siihen, että yli 2000 ihmisen yliopisto on iso organisaatio, eikä se toimi aivan itsestään, eikä ilman tietoa kokonaisuudesta. Toinen syy on se, että me emme tiedä tarpeeksi siitä mitä muualla tehdään. Jonkun täytyy kertoa se. Maailmaa nähnyt professori on tähän hyvä apu. Hän on myös realistinen verrattuna vaikkapa niihin kotimaisiin virkamiehiin, poliitikkoihin ja suunsoittajiin, jotka mielellään osallistuvat tiedepoliittiikkaan.

Periaatteessa vastustan tutkimuksen mittaamista – siksi että mittarit ovat useammin huonoja kuin hyviä ja huonojen mittarien perässä juokseminen vie väärään suuntaan. Pahinta on se, jos tulostavoite peittää tutkimustavoitteen. Silloin tutkimus tuottaa jotakin muuta kuin uutta tietoa ja tutkija on jotakin muuta kuin vapaa ajattelija. Jotenkin tähän istuu Väinö Linnan toteamus: työläiskirjailija on sellainen joka kirjoittaa työkseen.

Pertti Haapala
vararehtori

Palaute

Harri Melin

Harri Melin

Parhaillaan on käynnissä valtakunnallisen kandipalautteen keruu. Kandipalaute on osa OKM:n ja yliopistojen välistä rahoitusmallia. Kyselyllä selvitetään kandidaatin tutkinnon suorittaneiden tyytyväisyyttä yliopistoonsa ja kokemuksia opintojen sujumisesta. Kysely tuottaa yliopistoille vertailukelpoista tietoa koulutuksen laadusta ja siitä, miten opiskelijat kokevat saamansa koulutuksen. Kyselyn tuloksia käytetään parempien toimintatapojen kehittämiseen ja opiskeluedellytysten parantamiseen.

Kyse on myös rahasta. Opiskelijoiden kokema opetuksen ja ohjauksen laatu päätellään uudessa rahoitusmallissa pistemäärästä, jonka yliopistot saavat palautteesta. Vuodesta 2015 lähtien kandipalautteen perusteella jaetaan kolme prosenttia yliopistojen perusrahoituksesta.

Edellinen palauteaineisto koottiin syksyllä 2013. Tulokset osoittavat, että kaikkein paras kokemus opiskelijoilla oli Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Taideyliopistossa. Tampereen yliopisto on hyvin lähellä valtakunnallisia keskiarvoja. Kaikkein huonoimmin taas menestyivät Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto. Olimme valtakunnallisen keskiarvon alapuolella kolmella alueella: opiskelijoiden hyvinvointi, tuki opintojen suunnitteluun ja tiedon löytäminen opinnoista. Tosin yliopistojen keskinäiset erot ovat hyvin pieniä. Nykyisessä mallissa rahoituksen jakautumiseen vaikuttaakin eniten vastausprosentit, siis se kuinka moni opiskelijoista vastaa kyselyyn.

Palautetta ei kuitenkaan pidä koota rahan takia. Toki rahalle on aina käyttöä, mutta palaute on tärkeää ennen muuta oman toiminnan kehittämiseksi. Olemme syksyllä käynnistäneet seuraavia kolmea vuotta koskevan opetusohjelmatyön. Uusien opetusohjelmien rakentamisessa säännöllisesti kootulla palautteella ja palautteen arvioinnilla on erittäin suuri merkitys.

Olemme toteuttaneet ison koulutusuudistuksen. Tutkinto-ohjelmat ovat osaamisperustaisia ja laaja-alaisia. Opetusneuvosto on linjannut palautejärjestelmää yliopisto- ja yksikkötasolla. Viime syksynä tehty tutkinto-ohjelmien itsearviointi osoitti, että meillä kootaan jatkuvaa seurantatietoa opintojen suorittamisesta, myös kurssipalautetta kerätään pääosin kattavasti. Yliopistoon onkin rakentumassa vahva palautteen hyödyntämisen kulttuuri. Tämä tarkoittaa sitä, että palautteen antaminen, arviointi ja hyödyntäminen on osa normaalia tekemistämme. Työssä tarvitaan koko yliopistoyhteisöä, ja avainasemassa ovat opiskelijat. Kandipalaute on osa opetuksen kehittämistä!

Harri Melin
vararehtori

Säätämisestä

Pertti Haapala

Pertti Haapala

Näin kesän lopulla täytyy myöntää, että Suuri Säätäjä piti lupauksensa ja onnistui melko hyvin ainakin ilmojen säätämisessä. Tosin kannattaa huomata, että vielä sataakin kunnolla. Nimittäin jos ei sada, Suomen järvistä loppuu vesi, ja sitä ei kai kukaan halua.

Toinen suuri säätäjä, valtiovalta, on pärjännyt huonommin. Lakien säätäminen on ollut jotenkin epäselvää ja epävarmaa. Esimerkiksi lastenlasteni eläkeikää säädetään loputtomasti – ikäänkuin ei tiedettäisi mitä ollaan säätämässä. Toisin oli alkuperäisessä sääty-yhteiskunnassa, jossa oli pysyvä järjestys (ordo) ja kullekin säädetty paikka. Eivät silloinkaan ihmiset paikallaan pysyneet, mutta heillä oli päässä selvä järjestys siitä, miten asioiden tulisi olla ja miten pääsee taivaaseen.

Säätämisen alemmalla tasolla puuhaavat erilaiset säätelijät. Esimerkiksi EU, keskuspankit ja ammattijärjestöt yrittävät säädellä toimeentulomme ehtoja. Sanon että yrittävät, koska säätely ei ota onnistuakseen. Näin on koska ei haluta laittaa ikäviä rajoja vaan asetellaan kannustimia, jotka ohjaavat ihmisiä ikäänkuin oikeaan suuntaan. Näin syntyy dynaamisia vaikutuksia kuten talouskasvu ja tutkimuksen tason nousu. Esimerkiksi pisteetön julkaisu alentaa huippujulkaisujen osuutta kaikista julkaisuista ja siten alentaa joukkoälykkyysosamäärää.

Säätämisen alin taso on tietenkin arkielämä tai hienommin sanottuna ubiikkisäätäminen. Varsinkin tamperelaiset ovat hyviä säätämään, sekä hyvässä että pahassa. Toisinaan kuulee sanottavan, että onpa hienosti säädetty, ja toisinaan, että lopeta jo se säätäminen. Niin tai näin, kyseessä on arjen hienoviritteisyys ja aste-eroilla leikkiminen. Tosi säätäjiä.

Olen kateellisena katsellut erästä liikettä yliopiston lähellä. Sen nimi on Vakio-Säätäjä. En ole mennyt kysymään mitä he tekevät, mutta nimi tuntuu jotenkin hienolta ja varmalta. Lupaavalta tuntuu myös juoru, jonka kuulin kesällä. Valtion korkean virkamiehen sanotaan sanoneen, että aina voidaan säätää lisää. Kysymys oli korkeakoulujen ”rakenteellisesta kehittämisestä”, siis niiden, joille yliopistolaissa vuonna 2010 säädettiin autonomia. Suomalaisilla oli 1800-luvulla ns. valtiollinen autonomia. Se tarkoitti, että paikalliset asukkaat saivat päättää omista asioistaan keisarin tahdon mukaisesti. Säädöskokoelma löytyy yliopiston kirjastosta.

Pertti Haapala
vararehtori

Rehtorin ikkunasta

Kaija Holli

Kaija Holli

Rehtorin työpöydän äärestä näkee yliopiston päärakennuksen etupihalle ja Kalevantielle. On ollut riemastuttavaa seurata sitä vipinää, jota pihalla kesän päätyttyä on alkanut tapahtua. Tiistaina 2.9., lukuvuoden avajaispäivänä vilske oli sitä luokkaa, että ei jäänyt epäselväksi ettemmekö olisi elävä yliopisto. Opiskelijat ehdottivat pari vuotta sitten, että avajaispäivänä järjestettäisiin muutakin tohinaa keskustakampuksella kuin virallinen avajaisseremonia. Yliopiston johdon eduksi on tässä kohtaa laskettava se, että heti innostuimme ja olemme vakuuttuneet, että kyllä kannatti innostua.  Opiskelijat tuovat elämän yliopistoon, ilman heitä täällä olisi hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Ilman heitä ei olisi edes koko yliopistoa tai jos olisi, se näyttäisi varsin elottomalta kuten mikä tahansa tutkimuslaitos.

Tampereen yliopisto on valtakunnallinen yliopisto verrattuna muihin Suomen yliopistoihin, vaikka monissa yhteyksissä meitä nimitellään maakuntayliopistoksi. Tampereen yliopiston opiskelijoista suurempi osa kuin missään muualla tulee maakuntarajojen ulkopuolelta. Hakijamäärä suhteessa sisään otettaviin on huikea, ja sillä kiilaamme myöskin suosituimmaksi yliopistoksi, vaikka toki absoluuttinen hakijamäärä Helsingin yliopistoon on suurempi. Osa suosiostamme perustuu varmasti meidän monipuolisiin ja laadukkaisiin tutkinto-ohjelmiin, vaikka sijaintimme ja Tampereen kaupunkiympäristö ovat ilman muuta myötävaikuttamassa siihen, että opiskelijat haluavat meille. Suomen opiskelijaystävällisin kaupunki -ajatus onkin varsin mainio, ja tätä yliopisto haluaa olla osaltaan tukemassa.

Lukuvuosi on nyt julistettu virallisesti alkaneeksi. Avajaisisiin oli huikea määrä osallistujia, enkä koskaan ole kuullut niin hyvin ja riemulla laulettua Maamme laulua kuin tiistaina. Se ei jättänyt ketään kylmäksi. Tästä on hyvä käynnistää toiminta. Kesän aikana kerätty energia purkautuu varsin nopeasti, jos emme muista huolehtia itsestämme myös muina vuoden aikoina. Työkykyä ja omaa hyvinvointia kannattaa vaalia. Työhön pitää voida rauhassa keskittyä eikä ole haitaksi, että työn tekemisestä nauttii.

Kaija Holli
rehtori

 

Kesää odotellessa

Kaija Holli

Kaija Holli

Kevätlukukausi alkaa olla lopuillaan. Perjantaina 13.6. oli valmistujaisjuhla, joka kruunasi kevätkauden. Oli upeaa nähdä juhlasali täpösen täynnä väkeä. Valmistujaisjuhlaan osallistui ennätysmäärä nuoria. Yliopistomme on oikeastaan aikamoinen tuotantolaitos. Se tuuppaa maailmalle joka vuosi noin 1200 maisteria ja 120 tohtoria. Tämä ei olisi mitenkään mahdollista, jollei koneisto toimisi kitkattomasti ja tehokkaasti – semminkin kun nämä tutkinnot ovat vain osa tuotantoa. Julkaisukoneisto suoltaa pari tuhatta tieteellistä julkaisua vuosittain. Ja sitten on vielä se kaikki muu, jota on vaikeampi pukea numeroiksi. Mutta kuuluuko yliopiston olla tuotantolaitos, ja jos niin, minkälainen ja millä sen tuotantoa pitäisi oikeasti mitata?

Vuoden 2010 strategiassamme julistimme, että tavoitteenamme on yhteiskunnallinen vaikuttaminen, jota me teemme opetuksen, tutkimuksen ja asiantuntijuuden avulla. Tämä on ehkä itsestään selvää: yliopistossa kuuluu opettaa ja tutkia ja olla vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Mutta mikä yliopisto oikeasti on ja millä periaatteilla se toimii? Onko se tuotantolaitos, joka liukuhihnalta suoltaa erilaisia tuotteita? Tällainen pelko on syystä viime vuosina herännyt, kun tehokkuus ja tuottavuus ovat nousseet toimintaa ohjaaviksi tekijöiksi. Ministeriötä on kritisoitu siitä, että se ohjaa rahoitusmallin indikaattorivalikoimalla yliopistoja väärään suuntaan. Rahoitusmallin pääasiallinen tarkoitus on jakaa rahat yliopistoille, mutta rahalla on kiistatta myös huomattava ohjaava vaikutus. Rahoitusmalli ei kuitenkaan ole ainut keino, jolla yliopistoja ohjataan ministeriön suunnalta eikä se ole missään tapauksessa ainoa väline, jolla yliopisto itse linjaa toimintaansa. Toisaalta olimmepa mitä mieltä tahansa rahoitusmallin ohjaavasta vaikutuksesta, on se ainakin oikeudenmukaisempi ja läpinäkyvämpi tapa jakaa rahaa kuin aikaisempi tavoitteisiin ja lupauksiin perustunut malli.

Mikä se yliopisto sitten on?  Me Tampereen yliopiston väki olemme sen varsin hyvin määrittäneet vuoden 2010 strategiassamme.

”Tampereen yliopisto on yhteiskunnallisesti vaikuttava sivistysyhteisö, joka kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia. Kriittisellä tiedolla ja koulutuksella yliopisto auttaa ihmisiä ja yhteiskuntaa parantamaan sivistyksellistä, terveydellistä, sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia.”

No millä periaatteilla se sitten toimii? Senkin määritimme: ”Yliopiston keskeiset arvot ovat akateeminen vapaus, luovuus, tasavertaiset mahdollisuudet oppia, tietää, osallistua ja vaikuttaa sekä yhteisöllinen vastuu.”  Yhteisöllistä vastuuta ja osallistumista tarvitaan taas syksyllä, kun käydään todenteolla suunnittelemaan seuraavaa menestysstrategiaa. Sitä ennen on syytä nauttia odotetusta kesästä ja viettää vapaasti luovaa joutilaisuutta.

Kaija Holli
rehtori

Suomalainen koulutusosaaminen

Harri Melin

Harri Melin

Tampereen ammattikorkeakoulun, Tampereen kaupungin ja yliopistomme edustajia vieraili toukokuun lopussa Indonesiassa. Jakartaan meidät houkutteli Suomen Indonesian suurlähettiläs Kai Sauer, joka on yliopistomme alumni. Matkan aikana vierailimme lukuisissa johtavissa yliopistoissa, opetusministeriössä ja Jakartan kaupungin koulutoimessa. Lisäksi suurlähetystö organisoi suomalaista koulutusjärjestelmää ja opettajainkoulutusta käsitelleen kutsuseminaarin.

Seminaariin osallistui liki 70 indonesialaista koulutuksen huippuasiantuntijaa. Mikä saa yli 250 miljoonan asukkaan nopeasti kasvavan talouden kiinnostumaan pikkuisesta Suomesta? Nopea vastaus on tietysti menestyksemme PISA-tutkimuksissa. Tämä ei kuitenkaan riitä. Jotkut Aasian maista ovat kirineet Suomen ohi, malleja on siis tarjolla lähempänäkin. Kansainvälisissä vertailuissa pärjäämisen ohella Indonesialaiset kertoivat vaikuttuneensa suomalaisen koulutusjärjestelmän kokonaisuudesta, opettajainkoulutuksesta ja tavasta jolla oppilaita kohdellaan.

Suomalaisen koulutussysteemin yksi erikoisuus on se, että meillä ei ole koulutuksen umpiperiä. Teinivuosien kouluallergia ei välttämättä johda syrjäytymiseen. Aikaa voi opiskelussa mennä normaalia pidempään, mutta kouluallergiasta joskus kärsineen nuoren on mahdollisuus päätyä yliopisto-opiskelijaksi muutoinkin kuin lukion kautta. Monissa maailman maissa tällainen ei ole yksikertaisesti mahdollista.

Kaikki suomalaiset opettajat ovat suorittaneet ylemmän korkeakulututkinnon, päiväkotien ja esikoulujen opettajista huomattava osa on niin ikään maistereita. Meillä opettajat ovat oman alansa arvostettuja huippuosaajia. Aasian maissa opettajaksi valmistutaan tyypillisesti kandidaattitutkinnolla. Lisäksi ammatin arvostus on monesti vaatimatonta ja palkat huonoja. Suomalaista opettajuutta arvostetaan myös siksi, että opettajilla on huomattavan laaja autonomia sekä sisältöjen että pedagogisten ratkaisujen suhteen. Indonesiassa koulutarkastajat pitävät huolen, että erikouluissa mennään ministeriön ohjeistamalla tavalla.

Koulukiusaaminen tuntuu olevan iso kansainvälinen ongelma. Suomessakin on kiusaamista, mutta ainakin indonesialaisten asiantuntijoiden mukaan suomalaiset oppilaat kunnioittavat toisiaan paljon enemmän kuin heidän kotimaassaan. He jaksoivat ihmetellä myös sitä, miten niin hyviin oppimistuloksiin päästään perin lyhyillä työpäivillä ja jokseenkin olemattomilla kotitehtävillä.

Suomalaisessa peruskoulussa, lukioissa ja korkeakouluissa on jotakin, joka toimii kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen hyvin. Siitä kannattaisi tehdä ihan numeroa.

Harri Melin
vararehtori