Koulutuksen arviointi

Harri Melin

Harri Melin

Edellisen strategiakauden aikana yliopistossamme toteutettiin mittava koulutusuudistus. Yli 50:stä hakukohteesta siirryttiin 26 hakukohteeseen. Opetussuunnittelussa yhdeksi keskeiseksi ohjenuoraksi otettiin osaamisperusteisuus ja laaja-alaisuus. Tähdensimme myös, että meillä koulutus mietitään ja toteutetaan kokonaisuutena: samaa opintojaksoa voidaan hyödyntää tutkinto-opetuksen ohella avoimessa yliopistossa ja täydennyskoulutuksessa. Samalla siirryimme kolmen vuoden mittaisiin opetussuunnitelmakausiin.

Vuonna 2012 opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa sovimme, että toteutamme koulutusuudistuksen ulkoisen arvioinnin sen jälkeen, kun ensimmäiset uusiin tutkinto-ohjelmiin tullet opiskelijat siirtyvät kandidaattiopinnoista maisteriopintoihin. Koulutuksen arviointi käynnistyi jokseenkin vuosi sitten, jolloin aloitettiin tutkinto-ohjelmien vertaisarviointi. Nämä vertaisarvioinnit muodostavat tärkeän osan arviointiaineistoja. Lisäksi kokosimme kattavan koulutustamme käsittelevän tilastoaineiston. Varsinaista arviointia varten kutsuimme asiantuntijapaneelin, joka edustaa opiskelijoita, pedagogiikan asiantuntijoita, sidosryhmiä ja yliopistojen johtoa.

Nyt arviointi on tehty. Arviointivierailu tehtiin kuluvan viikon tiistaina ja keskiviikkona. Panelistit haastattelivat opiskelijoita, yliopistopalveluiden asiantuntijoita, opettajia ja professorikuntaa sekä yliopiston johtoa. Haastatteluissa pureuduttiin viiteen teemaan: laaja-alaisuus, osaamisperusteisuus, opintojen sujuvuus, koulutustarjonta ja pedagoginen johtaminen. Meille esitettiin kiperiä kysymyksiä, joihin osasimme antaa hyviä vastauksia. Keskusteluissa on kriittisen rakentava henki. Oli myös ilo havaita, kuinka oma väki näytti omaksuvan toisten hyviä käytäntöjä.

Arvioitsijat antoivat meille lyhyesti välitöntä palautetta. Heidän mielestään tekemämme koulutusuudistus on merkittävä saavutus. Olemme ottaneet ison loikan, joka näyttää onnistuneen hienosti. Se on toiminut esimerkkinä monille muillekin yliopistoille, muiden muassa Helsingin yliopistolle. Kehittämisen kohteitakin löytyi. Esimerkiksi opiskelijoiden ohjausta voidaan edelleen tehostaa. Uusien opettajien perehdyttämiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi valinnaisten opintojen paljoutta voisi jäsentää laajoiksi kokonaisuuksiksi.

Arvioinnin varsinainen raportti ilmestyy tammikuussa. Samassa yhteydessä järjestämme seminaarin joissa on mahdollisuus pohtia tuloksia koko yliopistoyhteisön kesken. Tuloksia hyödynnämme koulutuksen kehittämisessä heti ensi talvella. Uskon, että kaikkein suurin hyöty lankeaa kuitenkin Tampere3-opetussuunnitelmatyölle.

Harri Melin
Vararehtori

 

Vilkasta syksyä!

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Syyskirpeyttä alkaa olla jo ilmassa ja lukukausi hyvin etenemässä. Tämä syksy on siitä poikkeuksellinen, että Tampere3-prosessi on avannut suuren määrän uusia opintopolkuja ja kursseja kaikille korkeakoulujemme opiskelijoille. Nyt nähdään käytännössä, miten Tampere3 tulee hyödyttämään opiskelijoita ja antamaan uusia suuntautumismahdollisuuksia! Monia yhteisiä hankkeita on käynnissä: olemme valmistelemassa yhdessä seuraavaa Suomen Akatemian profi-hakua, korkeakoulujen yhteisten verkkosivujen suunnittelu on alkanut, ideatori kokoontui 28.9 TAMK:issa ja vararehtoreiden työryhmät etenevät suunnitelmien mukaisesti työssään.

Tärkeä tehtävä tulevaisuudessa on rakentaa entistä korkeatasoisempi ja kansainvälisempi yliopistoyhteisö. Sen tehtävänä on vastata niin kotimaamme tarpeisiin kuin kansainvälisiinkin haasteisiin opetuksen ja tutkimuksen aloilla. Yliopistossamme vuoden alusta lähtien toiminut hakutoimikunta on kartoittanut hakuun pantavia tehtäviä varten kansainvälisiä potentiaaleja hakijoita yhdessä ko. alojen asiantuntijoiden kanssa. Teknillinen yliopisto puolestaan on jo pystynyt rekrytoimaan ulkomaisia tutkijoita avautuneisiin tehtäviin.

Tänä syksynä myös valmistaudutaan vuoden vaihteen uuteen tiedekuntajakoon ja opetellaan uutta toimintakulttuuria, joka rikkoo vanhat raja-aidat. Kaikkialla siis tapahtuu ja energia virtaa vuolaana. Valmistelun edetessä keskustelu keskeisistä linjauksista käy vilkkaana joka tasolla kaikissa kolmessa korkeakoulussa ja niiden taustaorganisaatioissa.

Työn alla on myös kansainvälisten strategisten yliopistokumppanien identifiointi tulevaa verkostoa varten. Lähdemme jo olemassa olevista hyvistä kumppaneista, ja tulenkin syksyn aikana vaivaamaan monia kyselyilläni. Tarkoitus ei ole muodostaa mitään keinotekoista uutta tasoa, vaan rakentaa jo olemassa olevien pitempiaikaisten ja laaja-alaisten tutkimuskumppanuuksien pohjalle. Tässä työssä olemme yhteyksissä myös Tampere3-kumppaniemme suuntaan ja katsomme, millaisia kannustimia pystymme yhdessä luomaan tälläkin alueella.

Hyvää lokakuuta kaikille!

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Globaalista vastuusta

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Tampereen yliopiston vahvuusalueet: terveys ja yhteiskunta tuovat tänä päivänä ensimmäiseksi mieleen soten ja sitä kautta kotimaisen politiikan. Ehkäpä senkin vuoksi olen viime päivinä aivan erityisesti pannut merkille globaalit kysymykset tutkimus- ja opetustyössä.

Yliopistossa vieraili viime viikolla korkea-arvoinen delegaatio Namibiasta. Kunniakonsulin tilaisuudessa esittämä yhteenveto tamperelaisten korkeakoulujen, niin TTYn, TAMKin kuin meidänkin, pitkäaikaisesta yhteistyöstä namibialaisten kanssa oli melkein hengästyttävä. Samalla viikolla Tampereen kaupungin edustaja kertoi minulle yhteistyöstä Tampereen tansanialaisen ystävyyskaupungin Mwanzan kanssa ja kyseli, miten yliopisto voisi olla siinä jatkossakin mukana. Kokemukset esimerkiksi sosiaalityön harjoittelun järjestämisestä Mwanzassa ovat olleet hyviä. Tällä viikolla tapasin Tunisian lähetystön edustajia. Heidän päällimmäinen asiansa oli kiittää Tampereen yliopistoa tunisialaisille viestinnän ammattilaisille järjestetystä koulutuksesta aiemmin tänä vuonna. Samalla he toivoivat lisää yhteistyötä.

Toissa viikolla Euroopan merkittävin kehitystutkimuksen ja -työn yhdistys EADI hyväksyi Tampereen yliopiston jäsenekseen ja päätti samalla, että ensi kevään johtokunnan ja työryhmien vetäjien kokous pidetään Tampereella. Mm. tämän yhdistyksen kautta Public and Global Health -maisteriohjelma ja International Doctoral Programme in Epidemiology saavat entistä enemmän näkyvyyttä.

Viime viikolla osallistuin kansalaisjärjestöjen ja ulkoasiainministeriön järjestämään keskustelutilaisuuteen turvallisuuspoliittisesta globaalistrategiasta. Tampereen yliopisto oli edustettuna niin esiintyjien kuin yleisönkin joukossa. Väliajalla käymissäni keskusteluissa kuulin yliopiston hyvästä maineesta kansainvälisten asioiden osaajien kouluttajana. Meiltä rekrytoidaan maistereita niin diplomaattiuralle kuin vaikutustyöhönkin. Tampereelta löytyy vahvaa ulkopolitiikan ja EU:n tuntemusta. Huippuyksikkötasolla tutkitaan globaalia hallintaa ja Venäjän ulkopolitiikkaa. Rauhan- ja konfliktintutkimuksella on kunniakkaat ja pitkät perinteet. Välimeri kasvattaa merkitystään ja Tampereelle on poikkeuksellisen hyvät verkostot alueen yliopistojen kanssa.

Yliopiston strategia alkaa viittauksella YK:n vuonna 2015 hyväksymään kestävän kehityksen tavoitteeseen: maailmaan, jossa kaikilla ihmisillä on mahdollisuus hyvinvointiin. Edellä on vain muutamia omien työpäivieni aikana esiin nousseita esimerkkejä siitä, miten Tampereen yliopisto edistää tätä tavoitetta. Globaalivastuu on itseasiassa niin läpileikkaavasti mukana niin monen yksikön ja oppiaineen opetuksessa ja tutkimuksessa, että se saattaa unohtua, kun yliopiston vahvuusalueita luetellaan. Samalla jää ehkä arvokaita yhteistyömahdollisuuksia hyödyntämättä.

Olisiko globaalivastuu sopiva teema seuraavaan profilaatioharjoitukseen? Löytäisimmekö siihen erityisen Tampereen yliopiston ja Tampere3:n näkökulman?

Tiedekuntien paluu

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Tampereen yliopiston hallitus teki 8.4.2016 pidetyssä kokouksessaan päätöksiä, jotka vievät yliopistoamme kohti uutta Tampere3-rakennetta. Yksikkörakenneratkaisu oli yksi näistä merkittävistä päätöksistä. Tampereen yliopistossa kaksiportainen organisaatiorakenne otettiin käyttöön jo vuonna 2011. Tuolloin laitokset ja tiedekunnat yhdistettiin tieteenalayksiköiksi. Näiden reilun viiden vuoden aikana kaksiportainen rakenne on osoittautunut hyvin toimivaksi. Siksi Tampereen yliopisto päätti jatkaa samalla kaksiportaisen hallinnon linjalla eteenpäin. Koska erittäin monet Tampereen yliopiston työntekijät, opiskelijat ja alumnit ovat kaivanneet tiedekuntanimitystä takaisin ja Tampereen teknillisessä yliopistossa on myös tiedekunnat, oli sopiva hetki palata tähän perinteiseen ja hyväksi koettuun nimitykseen. Yksiköiden sijasta yliopistossamme on siis ensi vuoden alusta alkaen tiedekunnat – muttei laitoksia. Kunkin tiedekunnan johdossa on dekaani, jonka tehtävät vastaavat nykyisten tieteenalayksiköiden johtajien tehtäviä.

Hallitus päätti kokouksessaan myös tiedekuntien lukumäärästä ja nimistä. Vuoden 2017 alusta Tampereen yliopistossa on kuusi tiedekuntaa: johtamiskorkeakoulu, kasvatustieteiden tiedekunta, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, yhteiskuntatieteiden tiedekunta ja viestintätieteiden tiedekunta. Näiden lisäksi muodostetaan kooltaan pienehkö luonnontieteiden tiedekunta, joka liittyy yhteen Tampereen teknillisen yliopiston vastaavan tiedekunnan kanssa uuden yliopiston syntyessä vuonna 2018.

Uudet tiedekunnat muodostettiin mahdollisimman yhteensopiviksi tuleviin Tampere3-rakenteisiin, jotta uuden yliopiston muodostuminen olisi tältä osin mahdollisimman sujuvaa. Lääketieteen ja biotieteiden tiedekuntaan yhdistyvät lääketieteen yksikkö sekä BioMediTech. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteinen BioMediTech-instituutti säilyy taloudeltaan itsenäisenä tutkimusinstituuttina lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnan sisällä. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö sekä terveystieteiden yksikkö yhdistyvät uudeksi yhteiskuntatieteiden tiedekunnaksi. Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö, viestinnän, median ja teatterin yksikkö sekä informaatiotieteiden yksikkö yhdistyvät uudeksi viestintätieteiden tiedekunnaksi. Nykyisestä informaatiotieteiden yksiköstä matematiikka, tilastotiede ja osa tietojenkäsittelytieteistä muodostavat väliaikaisen luonnontieteiden tiedekunnan. Johtamiskorkeakoulun ja kasvatustieteiden tiedekunnan perusrakenteet säilyvät ennallaan. Johtamiskorkeakoulun osalta Tampereen teknillisessä yliopistossa on tunnistettavissa vastinpareja, joiden mahdollista liittymistä johtamiskorkeakoulun kanssa tulee jatkossa selvittää. Kasvatustieteiden tiedekunta jää muihin verrattuna pienemmäksi, mutta sen kokoa ja vaikuttavuutta lisää Tampereen yliopiston normaalikoulu, joka toimii kasvatustieteiden tiedekunnan osana.

On itsestään selvää, etteivät uudet tiedekuntarakenteet sinänsä saa aikaan uutta tiedettä, yhteiskunnallista vaikuttavuutta eivätkä anna erinomaista opetusta, vaan tämän kaiken tekevät yliopiston työntekijät ja opiskelijat yhdessä. Toivottavasti uudet rakenteet voisivat kuitenkin tehdä työnteosta ja opiskelusta ainakin hivenen sujuvampaa. Jatkossa voidaan edelleen siirtää yksittäisiä oppialoja ja tutkinto-ohjelmia tiedekuntien välillä, jos siirrot todetaan järkeviksi opetuksen ja tutkimuksen kannalta.

Uusien tiedekuntien myötä yliopistojemme kolme kärkeä: terveys, yhteiskunta ja teknologia liittyvät kiinteästi toisiinsa. Uudessa rakenteessa yhteiskunta- ja terveystutkimuksen välillä on entistä tiiviimpi yhteys. Uusi lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta, ja BioMediTech-instituutti sen osana, yhdistävät bioalan tutkimusta ja teknologiaa lääketieteeseen. Yhteiskuntatutkimuksen ja teknologian yhteys on myös suuri mahdollisuus uudessa yliopistossa, jossa koulutetaan uudenlaisia teknologian ja yhteiskuntatieteiden osaajia sekä tehdään tutkimusta, jossa perinteisesti varsin kaukana toisistaan olleet tieteenalat yhdistävät osaamistaan ennakkoluulottomasti uusilla tavoilla ja alueilla.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Tampereen Uusi yliopisto – mahdollisuus vai uhka?

Kaija Holli

Kaija Holli

Päätös jatkaa Tampere3 -prosessia tavoitteena kolmen korkeakoulun yhteinen uusi yliopisto tuntuu entistäkin paremmalta, kun tutustuu tarkemmin viime viikolla julkistettuun hallitusohjelmaan. Maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuonna 2020 pyrkivän maan koulutussektori sai kylmän suihkun havaittuaan osaamiseen liittyvät leikkaukset hallitusohjelmassa. Kylmä suihku saa aina aluksi haukkomaan henkeä, mutta kun alkusäikähdyksestä selviää, alkaa olo tuntua paremmalta. Tässä tapauksessa oloa helpottaa se, että olemme liikkeellä oma-aloitteisesti, oikeaan aikaan ja mitä ilmeisemmin oikeaan suuntaan. Vaikka perusrahoituksen vähennys, indeksikorotuksen jäädyttäminen ja täydentävän rahoituksen monimuotoiset leikkaukset kurjistavat selkeästi yliopiston taloutta, on ohjelmassa myös lupauksia, joiden varaan voi tulevaisuutta rakentaa. Mikäli hallituksella on kykyä investoida todellisiin, isoihin rakenteellisiin uudistuksiin ja uudenlaisten toimintojen kehittämiseen, se voi ohjata toimijoita tekemään rohkeita ja visionäärisiä ratkaisuja, joilla on sekä laadullisia että taloudellisia vaikutuksia.

Turhan säätelyn purkaminen, yhteistyön lisääminen, työnjako, päällekkäisyyksien poistaminen, vahvuuksiin keskittyminen, uusien työskentelytapojen edistäminen, toimintojen tehostaminen ja rationalisointi eivät liene kenenkään edunvastaisia. Toisaalta nämä eivät ole kenenkään edunmukaisiakaan, jos ne jäävät pelkäksi sanahelinäksi. Istuvan hallituksen kyvykkyyttä voi arvioida vasta, kun nähdään, miten se saa hallitustavoitteet toimeenpannuksi. Varmaa on se, että toimeenpano ei tule olemaan helppoa. Vastustajia tulee olemaan kaikilla sektoreilla enemmän kuin puolestapuhujia, vaikka jokainen myöntää, että jotain on pakko tehdä ja viimeistään nyt.

Hallitusohjelmassa on joitakin kirjauksia, jotka syystäkin kauhistuttavat korkeakoulusektoria. Korkeimman koulutuksen vähentäminen tuntuu vähintäänkin oudolta, semminkin kun viime vuosien suurin huoli on ollut se, että Suomessa korkeasti koulutettujen osuus ei enää kasva niin kuin muualla maailmassa. Itseäni huolestuttaa eniten se, että hallitusohjelmassa ei puhuta sanaakaan akateemisen tutkimuksen, perus- ja soveltavan tutkimuksen tärkeydestä. Innovaatiot, tuotteistus ja kaupallistaminen ovat vieneet kaiken huomion. Nämä tärkeät tutkimustuloksia eteenpäin vievät ja taloutta edistävät elementit on syytä huomioida, mutta niiden varassa ei yliopisto pärjää. Toisaalta sovelluksia ja tuotteistusta ei synny, ellei osata, haluta tai voida tehdä aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa perustutkimusta. Sitä taas ei voi tehdä ilman pitkäjänteistä rahoitusta.

Tampereen Uusi yliopisto saattaa olla meidän mahdollisuutemme, vaikka uhkakuvien virittelijöitäkin löytyy. Tuoreessa Aamulehdessä 3.5.2015 Veikko Vuorikoski vertaa Tampere3 -prosessia estejuoksuun ja epäilee, etteivät lainsäädännön muutokset ole ollenkaan varmoja poukkoilevassa nykypolitiikassa. Tässä hän saattaa olla oikeassa, mutta epäillessään, että jopa aiemmin suoritettujen tutkintojen arvostus alenisi, hän ehkä liioittelee. Lähtökohtaisesti korkeakoulujen toimijat itse suunnittelevat sekä tutkinto-ohjelmat että niiden sisällöt, kuten myös tutkimuksen, enkä usko, että he lähtisivät huonontamaan oman työnsä laatua. Tätä ei pidä edes vahingossa päästää tapahtumaan, siksi myös tästä aiheesta on syytä keskustella.

Kaija Holli
Rehtori