Yksikkörakenteista

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Uuden rehtoraatin toimikausi lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun heti ensimmäinen selvitettävä asia koski yksikkörakenteita. Yliopiston organisaatio kävi lävitse melkoisen mylläämisen vuonna 2011. Silloin sovittiin, että lopputulosta pitää arvioida ja tarvittaessa korjata. Viime syksynä hyväksytyn uuden strategian toimeenpano-ohjelmassa tämä päätettiin tehdä Tampere3:a silmällä pitäen.

Organisaatiorakenteet herättävät tunnetusti suuria tunteita. Melkein kaikilla on mielipide ja todennäköisesti myös paras tietämys siitä, millaisen yksikön alaisuudessa he pystyvät parhaiten toimimaan sekä tukemaan muiden työtä. Konsensus kallistuu lähes poikkeuksetta olemassa olevan säilyttämisen kannalle. Ongelmia toki tunnistetaan, mutta ruohonjuuritason näkökulmasta niihin on aina viisaampaa puuttua täsmätoimilla kuin koko organisaation mylläämisellä. Jatkuvat organisaatiouudistukset ovat tavattoman rasittavia ­­- ei vähiten lukuisten liioiteltujen tai turhienkin pelkojen vuoksi.

Vararehtoreiden Katariina Mustakallion ja Seppo Parkkilan vetämä selvitystyö ja sen ympärillä käyty keskustelu ovat selkiyttäneet tilannetta.

Ensinnäkin vuonna 2011 tehty muutos koetaan pääsääntöisesti hyvänä. Siirtyminen kolmiportaisesta keskushallinto-tiedekunta-laitos-rakenteesta kaksikerroksiseen rehtoraatti-yksikkö-rakenteeseen on tehnyt päätöksenteosta läpinäkyvämpää ja tukenut yhteisen opetuksen ja tutkimuksen järjestämistä, vaikka yksikkörajat ovat myös hankaloittaneet eri yksiköissä toteutettujen kokonaisuuksien yhdistämistä.

Toiseksi yksiköt ovat hyvin erikokoisia henkilöstömäärien, opiskelijamäärien ja budjettien suhteen.

Kolmanneksi yksiköiden tutkimus- ja opetustuloksissa on suurta vaihtelua. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjaukseen perustuvan rahanjakomallin mukaan tuloksellisimmat yksiköt näyttävät pysyvästi subventoivan toisia yksiköitä.

Neljänneksi yksiköiden mahdollisuuksissa tehdä hedelmällistä tutkimus- ja opetusyhteistyötä TTY:n ja TAMKin oppiaineiden kanssa on suuria eroja. Jotkin oppiaineet hyötyvät jo nyt opetuksen yhdistämisestä, toisissa vain mielikuvitus asettaa rajat uusille tutkimusavauksille, kolmansissa ei yhteistä kosketuspintaa juurikaan ole.

Tästä kaikesta voi vetää muutamia reunaehtoja tulevalle uudistukselle.

Näistä tärkeintä lienee se, että on järkevää jatkaa jo aloitetulla tiellä. Yksi tavoite on siten matalan organisaatiorakenteen säilyttäminen.

Tampere3:ssa tämä tarkoittaa sitä, että yksiköiden määrä ei saa olla liian suuri. Kymmenen on varmasti yläraja sellaiselle tulosvastuullisten yksiköiden joukolle, jonka toimintaa rehtori voi riittävällä tarkkuudella seurata. Käytännössä tämä tarkoittaisi 200­­-400 opettajan/tutkijan ja 1000­­-4000 opiskelijan yksiköitä. Yksikön sopivaan kokoon vaikuttaa siinä hallinnoitavien tutkinto-ohjelmien määrä ja keskinäinen synergia. Kanditason koulutusvastuu, opiskelijaksi hyväksyminen ja tutkintotodistukset tulisi hoitaa yhdeltä luukulta, vaikka opetusta onkin mielekästä järjestää yksikkörajojen yli. Maisteriohjelmissa, tohtorikoulutuksessa ja varsinkin tutkimuksessa yksikkörajat eivät aseta samanlaisia esteitä. Yksikön vastuulla olevien tutkinto-ohjelmien tulisi tukea toisiaan. Ensikertalaiskiintiöiden myötä abiturienteille on osoitettava sujuvia mahdollisuuksia päästä unelma-ammattiin eri väyliä pitkin.

Toinen jatkuvuutta turvaava linjaus olisi se, että vuonna 2011 luotuja uusia yhdistelmiä ei hevin hajotettaisi. Pyrkimys olisi ennemminkin yhdistää nykyisiä yksiköitä suuremmiksi.

Tästä huolimatta meidän on syytä olla herkkiä nyt ja tulevaisuudessa myös yksittäisten oppiaineiden koulutus- ja tutkimustarpeiden ja edellytysten muuttumiselle. Voi olla järkevää siirtää jokin oppiaine toisten oppiaineiden yhteyteen, kuten musiikin tutkimuksen osalta tehtiin viime vuonna. Voi myös olla järkevää luopua muualla Suomessa riittävän hyvin hoidetuista oppiaineista tai perustaa nouseville aloille kokonaan uusia. Kallein tutkinto-opetus turvattaisiin parhaiten yhdistämällä sitä taloudellisesti kestäviin kokonaisuuksiin. Yhteisenä tavoitteena tulee olla laadukas opetus ja parhaimpien käytäntöjen leviäminen tutkinto-ohjelmien välillä muun muassa opetustaakkaa jakamalla.

Sanomattakin lienee selvää, että ratkaisujen tekeminen edellyttää keskusteluyhteyttä TTY:n ja TAMKin kanssa. Muutamilla yksiköillä on jo nyt laajaa yhteistyötä esimerkiksi TTY:n kanssa. Niiden osalta on tärkeätä huomioida oppiaineiden yhdistymiset. Pisimmällä ollaan ehkä biotekniikan opetuksessa ja tutkimuksessa.

Tiivistetysti kyse on siitä, että teemme sellaisia rakenneratkaisuja, joiden uskomme tukevan Tampere3:ssa opetusta ja tutkimusta parhaalla mahdollisella tavalla. Meillä täytyy olla visio siitä, miltä Tampere3:n organisaatio tulee näyttämään. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimittäin pyytänyt meiltä kuvauksen uuden yliopiston yksikkörakenteesta jo tämän kevään aikana.

Asiaa tullaan käsittelemään tieteenalayksiköiden johtokunnissa vielä maaliskuun aikana. Hallitus luonnollisesti tekee lopullisen päätöksen.

Liisa Laakso
Rehtori