Tutkimuksesta priimaa

Seppo Parkkila

Tampere3 tutkimuksen valmisteluryhmä on työstänyt talven ja kevään aikana tutkimusstrategiaa/-visiota uudelle yliopistoyhteisölle. Samalla kun strategian suunnittelu on ollut mielenkiintoinen matka Tampere3-yliopistoyhteisön syvimpään olemukseen, se on myös pysäyttänyt miettimään yliopiston perustehtävää.

Yliopiston ensimmäinen tehtävä on vapaan tutkimuksen edistäminen. Yliopistolain 1. luvun 2§ kertoo sen selväsanaisesti: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä.” Sen jälkeen laki määrittelee yliopistojen koulutustehtävän: ”…antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”

Yliopistoille kuuluu autonomia päättää siitä, miten ne perustehtäviään toteuttavat. Suomen perustuslaki vakuuttaakin: ”Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.” Mitä sitten on vapaa tutkimus ja tiede? Sen vapauden ytimessä on tieteellisen tutkimuksen periaatteellinen rajoittamattomuus. Tutkijoilla on oikeus itse määritellä tutkimuksensa aiheet, menetelmät ja julkaisemisen muodot. Tieteen vapauden kriteerit muodostuvat tiedeyhteisön sisäisen valvonnan, tiedeyhteisöstä kumpuavan kritiikin ja tieteen julkisuuden kautta. Valitettavasti myös taloudellinen niukkuus rajoittaa tieteen vapautta. Käytännössä tutkijoiden täytyy nykyisin valita lähes pelkästään tutkimusaiheita, joilla on menestymisen mahdollisuuksia kovassa rahoituskilpailussa. Tosin esimerkiksi Suomen Akatemian ja ERC:n tukemat hankkeet ovat temaattisesti ”vapaita”, ja niiden keskeinen arviointikriteeri on tieteellinen laatu. Taloudelliset realiteetit on huomioitava myös tutkimusstrategiassa, mutta samalla muistaen akateemisen tutkimuksen vapaus yhtenä peruskäsitteenä.

Tutkimusstrategian tavoitteiden tulee olla samaan aikaan sekä kunnianhimoisia että realistisia. On tärkeää, että koko yhteisö tuntee strategian omakseen ja tekee innolla työtä sen viitoittamalla tiellä. Jo viime syksyn aikana etsittiin ja määriteltiin tulevan yliopiston tutkimuksen vahvuuksia. Vahvojen tutkimusalojen tunnistaminen on olennaista, kun määritellään tulevan tutkimuksen strategisia tehtäviä ja tavoitteita. Samalla on kuitenkin muistettava, että myös näiden vahvojen alojen ulkopuolella on paljon huipputason tutkimusta.

Tutkimusstrategian/-vision keskeiset osat on vastikään koottu yhteen, ja yliopistojen tiedeneuvostot ovat käsitelleet ensimmäistä versiota yhteiskokouksessaan. Tampere3-yliopistoyhteisölle järjestetään neljä työpajaa tähän samaan teemaan liittyen. Lisäksi verkossa on sähköinen alusta, johon pyydetään yhteisöltä palautetta ja mahdollisia muutosehdotuksia. Yhdessä tekemällä saamme tästä toivottavasti erinomaisen tutkimusstrategian, jota lähdemme mielellämme toteuttamaan. Nature-lehden pääkirjoituksen mukaan pelkästään hyvä ei enää riitä, vaan priimaa tarvitaan: “To be good is no longer enough — excellence, by definition, must go beyond that.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Valaisevin lyhdyin vaaleja kohti

Liisa Laakso

Pian valittavalla konsistorilla tulee olemaan tärkeä rooli uuden yliopiston käynnistämisessä. Naistenpäivänä on aihetta muistuttaa, että ehdokkaiksi tarvitaan sekä miehiä että naisia molemmista yliopistoista! Jo se, miltä konsistori näyttää, tulee vaikuttamaan uuden yliopiston kulttuuriin. Konsistori on vastuussa opintoasioiden sujuvasta käsittelystä ja niistä päättämisestä. Työssä on edettävä rivakasti. Kokouksia on aikataulutettu pelkästään tälle keväälle jo kymmenkunta.

Konsistorin yksittäisistä tehtävistä kauaskantoisin on yliopiston ensimmäisen hallituksen valinta. Nimityskomitea auttaa sopivan kokoonpanon löytämisessä, mutta päätösvalta on konsistorilla. Ja nimityskomiteakin joudutaan uudestaan asettamaan. Konsistoriin ehdolla olevilta jäseniltä on siis syytä odottaa selkeitä kannanottoja uuden hallituksen valintaan. Teen konkreettisen ehdotuksen uuden yliopiston hyväksi käytännöksi hyvien hallituskokoonpanojen varmistamiseksi. Konsistorin tulisi edellyttää, että perustajat, joiden esittämistä ehdokkaista hallitukseen nimetään kolme jäsentä, esittävät nimityskomiteassa näihin paikkoihin aina vähintään kolme miestä ja kolme naista! Tämä olisi sopusoinnussa yliopistolain kanssa. Sen mukaan perustajien esittämiä ”ehdokkaita tulee olla vähintään kaksinkertainen määrä täytettäviin paikkoihin nähden”. Se tukisi myös tasa-arvolain noudattamista. Lain mukaan julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanossa ”tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu”.

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus, joka tammikuussa valittiin myös siirtymäkauden hallitukseksi, täyttää tämän vaatimuksen: naisia siinä on 43 %. Mutta kaikki perustajien ehdokkaina nimitetyt henkilöt ovat miehiä. Heistä kuten muistakin jäsenistä suurin osa suostunee ehdolle myös uuden yliopiston ensimmäiseen hallitukseen. Ovathan he viime kesänä lupautuneet jopa vuoteen 2021 asti jatkuviin hallituskausiin. Tosin operatiiviselle tasollekin ulottuneen työn määrä on varmasti yllättänyt monet, eikä siitä ole tullut pelkkää kiitosta.

Ei ole helppo arvioida kokonaisuutena toimivan kokonaan uuden ja ulkopuolisen hallituksen toimintakykyä vajaan vuoden kokemuksella. Hallituksella on ollut paljon opeteltavaa. Monet asiat ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Mutta toiset eivät. Johtosäännön huonosta valmistelusta aiheutuu edelleen ongelmia. Hallitus halusi edetä työssä ilman avoimuutta ja korkeakouluyhteisön tukea, vaikka huhtikuussa 2016 solmitussa Tampere 3 -aiesopimuksessa oli nimenomaan päätetty yhteisestä valmistelusta. Yhteisesti oli jo tehty pohja, jossa kaikki korkeakoulut kannattivat yksimielisesti muun muassa tasakolmikantaa. Samalla kun hallitus päätti sivuuttaa näin merkittävän yhteisen tahtotilan, se tuli laiminlyöneeksi myös sukupuolten välisen tasa-arvon huomioimisen. Koska Tampereen teknillisen yliopiston professoreista alle 5 % ja Tampereen yliopiston professoreistakin vain vähän yli 40 % on naisia, johtosäännön professoreita suosiva epätasakolmikanta on syrjivä. Se uhkaa vakavasti kehitystä, joka naisten ja miesten tasa-arvon parantamisessa on Tampereella jo saavutettu. Suunta on väärä.

Kiitosta hallitukselle voi antaa siitä, että se oikeasti otti huomioon kritiikkiä, jota lopulta paljastettuun johtosääntöluonnokseen kohdistui. Keskeisin korjaus on, että hyväksytty johtosääntö palauttaa yliopistoyhteisölle sille lain mukaan kuuluvan määräysvallan. Tätä valtaa uuden konsistorin jäsenet tulevat käyttämään.

Konsistorista ei ehkä tämän johtosäännön eväillä saada kovin tasa-arvoista, joten sitäkin tärkeämpää on edellyttää siltä aktiivista tasa-arvon edistämistä. Siihen tulisi vaalien ehdokkaiden sitoutua.

Vaaliliittoja vaalisääntö ei salli, koska hallituksen mukaan ”henkilöiden toivotaan edustavan laajakatseisesti koko yliopiston etua, ei taustaryhmiä”. Ylevän periaatteen vastaisesti siirtymäsäännösten paikkajaolla hallitus kuitenkin päätti erottaa yliopistoyhteisöt toisistaan, vieläpä niin että Teknillisen yliopiston pienemmälle miesvaltaiselle henkilöstölle varattiin yhtä paljon paikkoja kuin Tampereen yliopiston suuremmalle tasapainoiselle henkilöstölle. Onneksi ei kuitenkaan olla aivan apartheid-järjestelmässä: äänestäminen yli yliopistorajan on sallittua! Koska ääniä voi kalastella molemmista yliopistoista, ehdokkaiden ei kannata lähteä työhön sammutetuin lyhdyin.

Kysymyksiä heille on paljon: Millaista päätöksentekoa ja päätösten valmistelua ehdokkaat pitävät hyvänä? Millaisen hallituksen he lupaavat valita uudelle yliopistolle? Miten korkeatasoista ja vaikuttavaa tutkimus- ja opetustyötä heidän mukaansa parhaiten edistetään?

Hyvillä vaalilupauksilla ja hyvällä kampanjalla Tampere3:sta voi jo näillä vaaleilla kehkeytyä yksi yhteisö ja sellainen kansainvälisen tason yliopisto ja korkeakoulutuksen edelläkävijä, johon tällä fuusiolla on alusta lähtien tähdätty. Tai sitten edetään hieman hitaammin ja keskustellaan vielä muutama tovi ”me” ja ”he” säätiöyliopiston toimintaperiaatteista, perustuslaillisuudesta, strategisesta johtamisesta, riippumattomuudesta, yliopiston autonomiasta jne. – keskustelun arvoisia asioita kaikki.

Liisa Laakso
Rehtori

Universitas ennen ja tulevaisuudessa

Katariina Mustakallio

”Organisaatiomuutos ei voi olla korkeakoulujen päätehtävä eikä edes toiseksi tärkein tehtävä”, sanoo Petri Koikkalainen, tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja uusimmassa Acatiimissa. Näinhän asia on, yliopiston päätehtävä on tehdä tutkimusta ja antaa tutkimukseen perustuvaa opetusta, ja vaikuttaa näiden kautta ympäröivään maailmaan – vanhan strategiamme ylpeää lausetta mukaillen: kasvattaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia.

Yliopistoajatus alkoi kehittyä Euroopassa keskiajalla kirkon ja luostarien oppineiden piirissä Italian ja Ranskan rintamailla. Itsenäisiksi toimijoiksi yliopistot tulivat vasta, kun niille annettiin erioikeudet. Bolognan yliopisto oli näistä vanhimpia, jonka vuoksi sitä kutsutaankin nimellä Alma mater studiorum, ”opinnoista huolehtiva äiti”. Keisari Fredrik Barbarossa sääti vuonna 1158 tärkeän yliopistolain Authentica Habitan, johon perustui Bolognan yliopiston vapaus opetuksessa ja tutkimuksessa. Yliopistojen toiminnan taustana on ollut laki, joka on turvannut niiden keskeisimmän tehtävän: vapaan tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen.

Bologna veti puoleensa ympäri Eurooppaa opiskelijoita, jotka muodostivat kaupungissa yhdistyksiä, joita kutsuttiin nimityksellä universitates. Sana tarkoitti alun perin järjestöjä, jotka nojautuivat yhteisiin vapaan tieteen arvoihin ja pitivät huolta opiskelijoiden oikeudesta saada opetusta. Olennaista oli, että paikalliset hallitsijat halusivat suojella yliopistojen oikeudellista asemaa. Laeissa määriteltiin, mitä tehtäviä varten opinahjot luotiin ja mitä eri tiedekuntia niihin kuului. Lait suojasivat yliopistoyhteisöä paikallisten mahtimiesten mielivallalta.

Vaikka yliopistolaitos on käynyt läpi monia kriisivaiheita ja organisaatiomuutoksia, eräitä olennaisia piirteitä on kuitenkin säilynyt. Yliopistojen keskeisiin piirteisiin on alusta lähtien kuulunut tutkijoiden ja opiskelijoiden kansainvälisyys, korkeatasoiset keskukset ovat vetäneet puoleensa opiskelijoita ja tutkijoita yli kansakuntarajojen.

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta on saatu nauttia laajalti: oppi on lisännyt vaurautta ja lisännyt innovaatioita, Organisaatiomuutokset eivät ole yliopistojen päätehtäviä, mutta ne kuuluvat olennaisesti kehitykseen, ja varmistavat menestystä tulevaisuudessa. Näin myös uudessa Tampereen yliopistossa, jossa rakennetaan uusia opintopolkuja ja tieteiden raja-aidat ylittäviä tutkimushankkeita. Tätä työtä myös yliopistolaki suojaa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Tampere3 houkuttelee ja näyttää suuntaa

Liisa Laakso

Samalla kun Tampere3 etenee kohti maalia, kiinnostus yhteisöön liittymisestä kasvaa myös Tampereen ulkopuolella. Porissa ja Seinäjoella Tampere näyttäytyy erityisen luontevana yhteistyökumppanina. Yhteistyötä on jo olemassa, ja molempien alueiden menestykselle koulutustason nosto ja sen myötä tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyminen olisi hyödyksi.

Tampereen molemmat yliopistot ovat mukana Porissa ja Seinäjoella toimivissa yliopistokeskuksissa. TTY koordinoi Porin toimintaa ja TaY Seinäjoen toimintaa. Molempien yliopistokeskusten ja kyseisissä kaupungeissa toimivien ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on tiivistetty. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, ja yliopistokeskus toimivat jo samalla kampuksella. Tampereen yliopistolla on ollut jo vuosia joustava opintopolku maisteriopintoihin sosiaalityössä Seinäjoella ja nyt myös Porissa. TTY:llä on Satakunnan ammattikorkeakoulun, SAMK:n, kanssa joustava opintopolku matematiikassa.

Niinpä sekä SeAMK:n että SAMK:n edustajat kävivät syksyllä keskustelujaTampere3:n johdon kanssa yhteistyön kehittämisestä ja työnjaosta. TAMK:n, SeAMK:n ja SAMK:n koulutustarjonnat täydentävät toisiaan. Suuria päällekkäisyyksiä ei ole. SAMK:n ja TAMK:n koulutusohjelmista löytyy paljonkin synergiaetuja. SeAMK taas on profiloitunut valtakunnallisestikin erikoistumalla elintarviketuotantoon. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa on mahdollisuuksia uudenlaisiin avauksiin. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa robotiikan, hoivan ja ruokatiedon alat. Jaettuja haasteita taas ovat kansainvälistyminen ja elinikäisen koulutuksen vaatimien voimavarojen riittävyys. Niihin kiinnittää huomiota myös opetus- ja kulttuuriministeriön ”Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle” -visiossa. Yhteistyö auttaa haasteisiin vastaamisessa.

Selvitystyö yhteistyön kehittämisestä ammattikorkeakoulujen kesken käynnistetään varmasti jo tänä keväänä – sen verran yksituumaisesti asian järkevyyteen suhtauduttiin. Sitten vuorossa olisikin yliopistokeskusten roolin miettiminen.

Tampere3 on siis monessa mielessä Tampereen kolmea korkeakoulua isompi asia. Se on edelläkävijä, mistä seuraa aivan erityinen vastuu. On opittava aiemmista fuusioista, tarkistettava etenemispolkua ja luotava hyviä toimintatapoja. Seuraava askelmerkki on uuden toimielimen, siirtymäkauden hallituksen nimittäminen. Ensimmäistä kertaa Suomessa yliopistot asettavat itsehallintonsa puitteissa uuden yliopiston siirtymäkauden toimielimen, jolla on toimivalta tehdä uuden yliopiston itsehallinnon piiriin kuuluvia päätöksiä. TaY:n ja TTY:n hallitusten tulee toimia viisaasti ja perustuslakia kunnioittaen. Paitsi että nyt luodaan pohjaa tuleville vastaaville yhdistymisille, määritellään myös sitä, mitä yliopiston itsehallinto riippumattomuutena yliopiston ulkopuolisista tahoista viime kädessä Suomessa tarkoittaa.

Liisa Laakso
Rehtori

Työelämäprofessorit yliopistojen voimavaroihin

Liisa Laakso

Yliopiston hallitus päätti viime kokouksessaan lisätä henkilöstöjohtosääntöömme määräaikaisen työelämäprofessorin kelpoisuusvaatimukset ja valintaa koskevat määräykset. Aloitteen tekijänä oli johtamiskorkeakoulu, joka lukuvuoden alussa nimitti ensimmäisen työelämäprofessorin soveltaen voimassa olevaa henkilöstöjohtosääntöä. Päätöksen tukena olivat jo kymmenen vuoden kokemukset journalistiikan vierailijaprofessorista ja sen tuoman käytännön näkökulman hyödyllisyydestä opetukselle.

Työelämäprofessorin vaatimuksiksi hallitus täsmensi sellaiset merkittävät ansiot elinkeinoelämän, julkisen sektorin tai kolmannen sektorin tehtävissä, joista on hyötyä yliopiston opetuksessa, tutkimuksessa ja yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi päätettiin, että nimitettävällä henkilöllä täytyy olla tohtorin tutkinto tai sitä vastaavaa korkeatasoista osaamista tehtäväalueelta.

Työelämäprofessoreita on jo useimmissa suomalaisissa yliopistoissa, loputkin harkitsevat sellaisten nimittämistä. Käytännön voi sanoa vakiintuneen viimeistään kuluvana syksynä, kun myös Helsingin yliopisto nimitti ensimmäiset neljä työelämäprofessoriaan. Aalto noin kuudellakymmenellä työelämäprofessorilla on omassa luokassaan. Samoin Taideyliopisto, jonka varsinaisesta professorikunnasta suuri osa on valittu määräaikaisiin tehtäviin taiteellisin ja käytännön, ei tieteellisin meriitein. Tampereen teknillisessä yliopistossa on käytössä teollisuusprofessorin nimike.

Osa työelämäprofessoreista työskentelee osa-aikaisena varsinaisen tehtävänsä ohella, osa kokopäiväisesti. Tehtävät ovat aina määräaikaisia, ja täytöt ovat tapahtuneet yleensä kutsusta. Journalistiikan vierailijaprofessuurien täytössä on hyvää kokemusta hakumenettelystä. Kun kyse on työelämässä näkyvästi meritoituneista henkilöistä, avoimen haun, suorahaun ja kutsumenettelyn välinen rajanveto on ehkä melko teknistä. Tärkeintä on prosessin läpinäkyvyys oppiaineessa. Siihen kuuluu tehtäväalan määrittely yhdessä koko opettajakunnan kanssa ja asiantuntijoiden käyttö kandidaattien meriittien arvioinnissa.

Professoriliitto on oikeutetusti ollut huolissaan professori-nimikkeen arvosta, jos kriteereissä lipsutaan. Tohtorin tutkinto tai sitä vastaava osaaminen on siinä mielessä hyvin perusteltu lähtökohta. Toinen liittoa huolettava ongelma liittyy nimikkeen käyttöön. Tiedotusvälineissä tittelin alkuosa putoaa helposti pois. Oikean muodon käyttö on sekä yliopistojen viestinnälle että työelämäprofessoreille itselleen tarkka paikka. Moninaisen työelämän ja yhteiskunnallisen osaamisen käyttö ei tietenkään voi olla yhden tittelin varassa. Aallossa on käytössä myös Executive in Residence -nimike. Sen pätevyysvaatimuksissa korostuu johtamiskokemus, ei niinkään akateeminen osaaminen. Nimikkeelle tarvittaisiin kyllä sujuva suomennos.

Nyt on hyvä aika miettiä yhdessä työelämäkokemuksen tuomista innostuneiden ja pätevien osaajien kautta Tampere3:n ja koko suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tueksi parhaalla mahdollisella tavalla. Työelämäprofessoreilla itsellään on tässä tärkeä työsarka. Tavoitteen tulee olla opetuksen ja tutkimuksen laadun turvaaminen ja parantaminen, ei kilpailevien mallien luominen akateemiselle uralle.

Liisa Laakso
Rehtori

 

Huippututkimusta

Harri Melin

Tällä viikolla on uutisoitu näyttävästi uudesta taloustieteen huippuyksiköstä, joka perustetaan kolmen helsinkiläisen yliopiston yhteyteen. Hyvä niin. Tieteelliseen tutkimukseen ei investoida koskaan liikaa. Yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt nyt jo neljänä perättäisenä vuotena. Siksi on mukava lukea uutisia, jossa kerrotaan noin 15 uuden tutkimuspainotteisen tehtävän avautumisesta. Yliopistojen rahoitus ei toki koostu pelkästä perusrahoituksesta. Olemme viime vuosien aikana palanneet vanhaan hankerahoituksen maailmaan. Haemme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä kärkihankerahaa, Akatemialta profiloitumisrahaa ja nyt valmistellaan lippulaivarahan hakemista. Touhua piisaa.

Elämme kummallista aikaa, jossa tarjoillaan vaihtoehtoisia totuuksia, jossa supervaltaa johdetaan ärhäkkäillä tviiteillä ja jossa käytetään satoja miljoonia dollareita sen todisteluun, ettei ihmisellä ole mitään osuutta maapallon lämpenemiseen. Tämä aika, jos mikä, suorastaan huutaa yhteiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta. Tarvitaan perustutkimusta ihmisen ja luonnon välisen suhteen muutoksista. Teknisen kehityksen vauhti kasvaa ja tekniikan uudet keksinnöt muokkaavat perin pohjin ammatteja ja koko työelämää. Kansainvälinen kanssakäyminen saa jatkuvasti uusia muotoja, joiden seurauksista meidän on hyvä saada tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tampereen yliopiston tutkijat kohdistavat tutkimusta muun muassa näihin kysymyksiin. Uuden yhteiskuntatutkimuksen ohjelma pitää sisällään monia muitakin tärkeitä avauksia.

Tampereen yliopisto panostaa vahvasti yhteiskuntatutkimukseen. Kaksi edellistä profiloitumisrahoituksen kierrosta on meillä suunnattu yhteiskuntatieteellisen perustutkimuksen vahvistamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yliopistoomme perustetaan noin 15 uutta tehtävää, joissa tutkimus ja opetus kohdistuvat ajankohtaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden analysointiin. Meille on rakentumassa yhtä vahva yhteiskuntatutkimuksen keskittymä kuin Helsingin kolmen yliopiston yhteinen uusi taloustieteen yksikkö tulee olemaan.

Huippututkimusta ei tehdä julistuksilla. Tie on pitkä ja vaatii sinnikkyyttä. Uusien avausten vaikutus nähdään vasta vuosien kuluessa. Pystymme kuitenkin tarjoamaan opiskelijoille jo tänä lukuvuonna paljon uusia kiinnostavia kursseja. Yliopistossa järjestetään toinen toistaan kiinnostavampia seminaareja. Yhteiskuntatutkimuksen alueella on meneillään tärkeitä asioita. Nyt tehdään jotakin uutta ja isoa.

Ero Helsingin taloustieteeseen on ainakin siinä, että pääministeri ja opetusministeri eivät ole pitäneet tekemisistämme tiedotustilaisuutta. Meidän tamperelaisten kannattaisi kuitenkin tehdä tästä numeroa.

Harri Melin
Vararehtori

Yliopistojen tuesta ja tulevaisuudesta Suomessa

Liisa Laakso

Tänään oli suuri päivä: Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistävän Tampereen korkeakoulusäätiön perustamispäivä. Työtä on tehty paljon, mutta paljon sitä on vielä edessäkin. Tampere on nyt kiistatta tulevaisuuteen katsovan korkeakoulutuksen eturintamassa. Nopeasti muuttuviin työmarkkinoihin ja globaaleihin ongelmiin vastaaminen edellyttää rohkeaa rakenteellista uudistumista.

Edessä olevat haasteet koskevat paitsi korkeakoulutuksen ja tutkimuksen arvoa ja arvostusta myös sen resursointia. Osaamisen ja innovaatioiden tarve sekä tutkimukseen ja korkeakoulutukseen kohdistetut odotukset eivät välttämättä kulje käsi kädessä niiden saaman taloudellisen tuen kanssa. Julkisen sektorin rahoittamista kokonaisuudessaan joudutaan arvioimaan monilta eri kannoilta esimerkiksi automaation myötä vähenevän palkkatyön ja tuloverojen vuoksi.

Yliopistojen taloudellinen autonomia oli monipuolisesti esillä European University Associationin, EUA:n, huhtikuun alussa järjestetyssä kokouksessa. Vaikka Euroopassa on määrätietoisesti pyritty luomaan yhteisiä markkinoita sekä henkilöstön että opiskelijoiden liikkuvuudelle, rahoitukseltaan eurooppalaiset yliopistot eroavat toisistaan suuresti. Joissakin maissa julkinen rahoitus kattaa perustoiminnot ja niiden kehittämisen niin hyvin, että varainhankitaan yksityisistä lähteistä ei kannata panostaa. Toisissa keskitytään kilpaillun tutkimusrahoituksen maksimoimiseen. Kolmansissa käydään keskustelua lukukausimaksuista ja niiden oikeudenmukaisuudesta.

Suomessa on jouduttu sopeutumaan poikkeuksellisen suuriin julkisen rahoituksen leikkauksiin. Rakenteellisen kehittämisen eli korkeakouluyhteistyön ja työnjaon kirkastamisen lisäksi yliopistot ovat vähentäneet väkeä erityisesti hallinnosta ja keränneet pääomaa yksityisistä lähteistä. Tampereen yliopiston tavoite on kerätä valtion vastinrahaan oikeuttavia lahjoituksia kesäkuuhun mennessä 5 miljoonan euron edestä. Tieteenraivaajat-kampanjassamme on nyt koossa 2,8 miljoonaa. Tampereen uuden yliopiston säätiöpääomaan keräsimme säätiön perustajilta noin 2 miljoonaa euroa. Tampereella kuten muuallakin mietitään hyviä käytänteitä saada alumnit mukaan yliopiston taloudelliseen tukeen. Kaikki lahjaeurot ovat arvokkaita, erityisesti niihin sisältyvien kumppanuuksien vuoksi, mutta eivät suomalaiset yliopistot lahjoitusten varassa kykene tulevaisuuden rahoitustarpeitaan tyydyttämään.

Jos korkeakoulutus ja tutkimus halutaan pitää Suomessa hyvällä eurooppalaisella tasolla, tarvitaan kestäviä rahoitusratkaisuja. Ja sitä varten tarvitaan kunnollista keskustelua. Tärkeä avaus on tullut Etlan tutkijoilta: Vesa Vihriälä ja Niku Määttänen esittävät kolme vaihtoehtoa koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen lisäämiseksi. Ne ovat 1) osittain markkinoita vääristävien elinkeinotukien siirtäminen Tekesin kautta innovaatiotoimintaan, 2) yliopistojen pääomittaminen valtion huomattavan finanssivarallisuuden avulla, sekä 3) maltilliset lukukausimaksut korkeakouluopiskelijoille, jotka saavat koulutuksesta taloudellista hyötyä. Kommentteja on tullut lähinnä vain tähän viimeiseen vaihtoehtoon, ja ne ovat olleet suurimmaksi osaksi kriittisiä. Tarvitaan myös pohdintoja yliopistojen rahoittamiseksi uusilla verotuloilla kohdistamalla verotusta erityisesti korkeakoulutetuille, progressiivista verotusta kiristämällä tai arvonlisäveron kautta, tai ottamalla harkitusti lisälainaa koulutukseen investoimiseksi.

Olisiko Tampereen yliopistolla tähän riittävän monipuolista osaamista? Jos keskustelua ei käydä, yliopistot saattavat tarpeineen jäädä julkisen talouden tasapainottamisen panttivangiksi. Nyt kun leikkaukset on tehty, yksimielisyyttä näyttää löytyvän vain siitä, että kaikille sopivaa vaihtoehtoista rahoitusta ei löydy, tai että muut rahoitustarpeet menevät yliopistojen edelle.

Tarvitaan siis verotuksen, tiedepolitiikan, korkeakouluhallinnon, politiikan ja tulevaisuuden tutkimuksen osaamista ja ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta käydä avointa keskustelua päätöksentekijöiden ja sidosryhmien kanssa. Sellaisen keskustelun käynnistäminen olisi paras huomenlahja uudelle yliopistolle.

Liisa Laakso
Rehtori

Suomen tiedepolitiikka puntarissa

Liisa Laakso

Uusimmat moitteet Suomen tutkimus- ja korkeakoulutuspolitiikan takkuamisesta tulevat OECD:stä. Työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön OECD:ltä tilaaman tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän arvioinnin alustavia tuloksia kuultiin helmikuun alussa. Lopullinen raportti julkaistaan kesällä.

Ei liene yllättävää, että suurin huoli kohdistuu kokonaisvaltaisen tiedepoliittisen vision puuttumiseen. Tutkimukselle ja korkeakoulutukselle on helppo määritellä hienoja tavoitteita, kuten koulutustason kasvu ja tutkimuksen parempi vaikuttavuus, ja saavuttaa näistä tavoitteista suuri yhteisymmärrys. Melko vaivatonta on myös osoittaa, että tavoitteita ei ole saavutettu. Oppivelvollisuuden ylittävän koulutuksen ulkopuolelle putoavien määrä kasvaa, ja yliopistoissa tehtävän tutkimuksen hyödyntäminen yritysten tuotekehittelyssä on vähäistä.

Syiden ja syyllisten löytäminen onkin sitten visaisempaa. OECD:n mukaan tutkimus ja opetus hajaantuvat liian pieniin yksiköihin, mikä selittää sen, että ne joutuvat pärjäämään liian pienillä resursseilla. Yksi syntipukki on yliopistojen johto. Yliopistot eivät ole kyenneet riittävästi keskittymään vahvuusalueisiinsa.  Vaikka niiden hallituksissa on vuoden 2009 yliopistolakiuudistuksen jälkeen ollut ulkopuolisia jäseniä, ja vaikka hallitukset nykyään nimittävät rehtorit vaaleilla valitsemisen sijasta, nämä ovat edelleen epäilyttävän riippuvaisia yliopiston henkilöstöstä ja opiskelijoista.

Koko ajatuksenjuoksu kuitenkin ontuu. Vahvuusalueisiin keskittyminen vie aikaa, koska tutkimuksen ja korkeakoulutuksen syklit ovat pitkiä. Ja yliopistolaitoksen hajaannusta selittää kyllä enemmän alue- ja elinkeinopolitiikka kuin akateeminen autonomia.

Taaksepäin katsominen ei edes ole kovin hedelmällistä. Edessä ja jo käynnissä olevat yhteiskunnalliset muutokset ovat isoja. Juuri tähän tarvitaan yhteistä visiota. Tulevaisuuden kehityskulkuja ja mahdollisuuksia pitäisi ennakoida rohkeasti monesta eri näkökulmasta ja laatia niiden pohjalta uskottavat suunnitelmat. Tässäkään suhteessa OECD:n ehdottamat lääkkeet eivät yllätä: sen mukaan yhteisen vision tulisi ohjata ennen kaikkea soveltavan tutkimuksen sekä yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoitusta. Taustalla on Tekesin toimintaan kohdistuneiden rahoitusleikkausten kritiikki.

Yliopistojen ja niissä tehtävän perustutkimuksen kannalta kiinnostavaa OECD:n analyysissa on eri sektorit ylittävien yhteistyötapojen korostaminen. Sitä tukee myös Suomen yliopistot UNIFI ry:n omassa visiossaan esittämä ajatus tietoyhteisöistä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry puhuu osaamiskeskittymistä ja Euroopan unionin ja valtioneuvoston jargonissa esiintyvät käsitteet osaamisalusta ja ekosysteemit. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kyse on toiminnasta, jossa tutkijat, opettajat, opiskelijat, yritykset, kunnat ja järjestöt tuottavat, soveltavat ja hyödyntävät tietoa roolejaan sekoittaen. Tampereen yliopisto ja Tampere3 haluavat olla tällaisen tekemisen ytimessä. Onnistuminen tuottaa taloudellista toimeliaisuutta, joka puolestaan vahvistaa myös yliopistoja.

Yliopistojen menestyneimpien tutkimusryhmien työn vakiinnuttaminen siten, että niiden ympärille syntyy luovaa, kansainvälisesti vaikuttavaa yhteistyötä ei kuitenkaan ole mahdollista nykyisen kaltaisella pätkärahoituksella. Korkeakoulujen lisärahoitusta pohtiva työryhmä jättää pian esityksensä hallitukselle. Sen tehtävänä on selvittää myös aiempaa merkittävämmän pääomittamisen mahdollisuudet. Pitkällä tähtäimellä yliopistojen pääomittaminen on paras tapa tukea tiedettä ja sen uudistumista. Liiallinen ohjaus ja perustoimintojenkin hankkeistaminen johtaa ylenmääräiseen kilpailuun, joka syö hallinnollisia resursseja ja kannustaa osaoptimointiin. OECD:n arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös tulosperustaisen rahoituksen negatiivisiin vaikutuksiin.

Toivomme sekä valtiovallalta että yhteistyökumppaneiltamme luottamusta yliopistojen omaan päätöksentekoon. Vahvaa osaamista ja tiedettä syntyy vain pitkäjänteisellä työllä.

Liisa Laakso
Rehtori

U5

Harri Melin

U5-yliopistojen – Itä-Suomi, Jyväskylä, Oulu, Tampere ja Turku – rehtoraatit kokoontuivat 10.1 Kuopiossa. U5- yhteistyö käynnistyi runsas vuosi sitten. Tuolloin Tampereella pidetyssä kokouksessa sovittiin, että mietimme yhdessä keinoja koulutuksen, tutkimuksen ja muun yhdessä tekemisen lisäämiseksi.

Kuopion tapaaminen oli kolmas laatuaan. Edellisen kerran pohdimme yhteistyötä Peda-forumin yhteydessä Jyväskylässä. U5-yhteistyö on tärkeä avaus suomalaisten yliopistojen kumppanuuksien kehittämisessä. Tähän mennessä olemme tottuneet näkemään muut yliopistot pikemminkin kilpailijoina kuin yhteistyökumppaneina. Nyt U5-yliopistot haluavat tehdä asioita yhdessä ja oppia toistensa kokemuksista.

Koulutuksen saralla yliopistot ovat tehneet Unifin johdolla rakenteellisen kehittämisen harjoituksia jo pari kierrosta. Tähän mennessä tulokset ovat olleet melko laihoja. Viime syksyn ns. Digi-haussa tehtiin hyvää yhteistyötä. Ministeriön rahoituspäätöksiä hankkeista odotellaan helmikuun alkuun. Koulutuksessa U5-yhteistyön seuraavat askeleet keskittyvät näiden hankkeiden edistämiseen. Yhteiset toimet tohtorikoulutuksen edistämiseksi ovat harpanneet eteenpäin mm. metodifestivaalien, ohjaajakoulutuksen ja vastaväitelleiden työelämäsuhteiden kohentamisen tiimoilta.

Tutkimuksessa U5-yliopistojen strategisissa tavoitteissa korostuu globaaleihin haasteisiin vastaaminen. Yliopistot ovat tunnistaneet yhteisiksi haastealoikseen muiden muassa ympäristön muutoksen hallinnan, digitalisoituvan tulevaisuuden ja nopeasti muuttuvat yhteiskunnat. Nämä ovat kaikki sen luokan kysymyksiä, että yhteistyölle tarjoutuu todella paljon avauksia.  Lisäksi haetaan yhteisiä ratkaisuja avoimen tieteen edistämiseksi ja innovaatiotoiminnan vahvistamiseksi. Mahdollistaakseen yhteistyön tiivistämisen niin tutkimuksessa kuin koulutuksessaan yliopistot rakentavat yhteensopivia digiratkaisuja, jotka helpottavat opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan työtä.

U5-yliopistoyhteistyö on pitkän polun alussa. Yliopistojen perinteet ja nykyiset käytännöt poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että yhdessä tekemisen edellytyksiä kohennetaan aina kun se vain on mahdollista. Matka on pitkä ja mutkainen, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Harri Melin
Vararehtori

Vertaileva tutkimus

Harri Melin

Harri Melin

Osallistuin toukokuun alussa Kaunasissa International Social Survey Programme (ISSP) -vuosikokoukseen. Vertailevan yhteiskuntatutkimuksen ISSP-tutkimusohjelmassa on mukana 42 maata. Mukana ovat mm. Kiina, Intia, Filippiinit, Meksiko, USA ja monet  Euroopan maat. Vuosittain vaihtuvat tutkimusteemat käsittelevät esimerkiksi uskontoa, perhettä, työtä, eriarvoisuutta, valtion tehtäviä, identiteettejä, terveyttä jne. ISSP toimii niin, että mukana olevat maat kokoavat omilla resursseillaan kansalliset tutkimusaineistot. Sen jälkeen Saksan tietoarkisto muokkaa kaikille aineistoista kiinnostuneille tutkijoille, opiskelijoille tai vaikkapa politiikan tekijöille vapaasti ladattavan vertailuaineiston.

Vuosikokouksessa tehdään tutkijoiden yhteistyönä seuraavan vuoden kyselylomake.
Suomi on ollut mukana ISSP:n toiminnassa vuodesta 2000 lähtien. Meillä Tietoarkisto vastaa yhdessä Tilastokeskuksen kanssa Suomen aineistojen keruusta. Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva Tietoarkisto on tutkimuksen ja opetuksen valtakunnallinen palveluinfrastruktuuri. Se arkistoi ja välittää sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Kaikki palvelut ovat maksuttomia. Tietoarkisto tekee muutenkin hyvää työtä. Se edistää osaltaan tieteen avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja olemassa olevan tiedon tehokasta tutkimuskäyttöä.

Yhtenä toimintonaan arkisto ylläpitää Aila-tietokantaa. Sieltä löytää Tietoarkistoon tallennetut tutkimusaineistot sekä niiden kattavat suomen- ja englanninkieliset kuvailutiedot. Ailassa on yli 1 200 aineistoa. Ailan käyttöönotto on lisännyt merkittävällä tavalla myös vertailevan tutkimuksen mahdollisuuksia ja vertailevan tutkimuksen tekemistä. Tämä näkyy kiinnostavalla tavalla myös meidän opinnäytetöissämme. Yhä useammassa gradussa on vertaileva tutkimusasetelma.

Itse tutkin tällä hetkellä työhyvinvoinnin eroja Suomessa ja Venäjällä. Omia, yhdessä venäläisten kollegojen kanssa keräämiämme aineistoja tukee hienolla tavalla ISSP:n vuoden 2015 aineisto. Se näet käsittelee työtä ja työhön suhtautumista.
Heti kun kevään kiireet helpottavat, aloitan Suomea ja Venäjää käsittelevät vertailuanalyysit tuoreella aineistolla. Saas nähdä mitä kaikkea sieltä löytyy.

Harri Melin
Vararehtori