Kansainvälisyys ja kapasiteetin rakentaminen

Katariina Mustakallio

Kansainvälisyys on aina huolena, kun keskustellaan Suomen tieteen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n linjauksissa kansainvälisyys nähdään tutkimuksen tason mittarina, samalla kun kannetaan huolta myös suomalaisen koulutuksen viennin edistämisestä.

Myös meillä on tehty työtä ja pohdittu omia linjauksia. Tampere3-kansainvälisyystyöryhmä on selvittänyt kansainvälisyyden nykytilaa ja tulevaisuutta kolmessa korkeakoulussamme ja identifioinut viisi osa-aluetta, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Henkilöstön ja opiskelijoiden liikkuvuus vaatii tukevia palveluita myös tulevaisuudessa, johon liittyy liikkuvuuden sisäinen markkinointi ja organisointi. Kansainvälinen näkyvyys ja vaikuttaminen pohjautuvat verkostoihin ja kumppanuuksiin, viestintään ja markkinointiin, ja siihen limittyy myös kv-alumnityö, konferenssitoiminta ja muut kansainväliset tapahtumat. Kansainväliseen henkilöstöön liittyy haasteita rekrytoinnin tehostamisesta ja tarvittavista palveluista kielikysymyksiin ja rekrytoitujen sosiaaliseen osallistamiseen. Kansainvälinen tutkimus ja opetus kaipaavat kv-tutkinto-ohjelmien ja tutkimusympäristöjen kehittämistä ja varhaista vaikuttamista mm. uusiin EU:n tutkimusohjelmasuunnitelmiin. Tätä kaikkea varten tarvitaan linjakasta kansainvälistymisen ohjausta ja seurantaa, selkeää tavoitetilan asettamista, toimenpideohjelmaa.

Oma alueensa näiden lisäksi on ministeriönkin huomion kohteena ollut koulutusvienti. KV-kevätpäivillä Jyväskylässä nostettiin toukokuun alussa esiin kysymys vastuusta: sessiossa Global responsibility in the new international strategy for higher education and research korostui ajatus, että koulutusviennillekin tulisi asettaa uudenlaisia vaatimuksia. Valmiiden kurssien ja koulutuskokonaisuuksien myyminen nähdään lyhytnäköisenä toimintana. Varsinaisena päämääränä tulisi olla kapasiteetin, kyvykkyyden rakentaminen kohdemaahan. Globaali vastuu ja capacity building voisivat muodostua myös osaksi suomalaisen koulutusviennin laatutakuuta. Tällaisella laatumerkinnällä luulisi olevan enemmänkin vientiä.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Valaisevin lyhdyin vaaleja kohti

Liisa Laakso

Pian valittavalla konsistorilla tulee olemaan tärkeä rooli uuden yliopiston käynnistämisessä. Naistenpäivänä on aihetta muistuttaa, että ehdokkaiksi tarvitaan sekä miehiä että naisia molemmista yliopistoista! Jo se, miltä konsistori näyttää, tulee vaikuttamaan uuden yliopiston kulttuuriin. Konsistori on vastuussa opintoasioiden sujuvasta käsittelystä ja niistä päättämisestä. Työssä on edettävä rivakasti. Kokouksia on aikataulutettu pelkästään tälle keväälle jo kymmenkunta.

Konsistorin yksittäisistä tehtävistä kauaskantoisin on yliopiston ensimmäisen hallituksen valinta. Nimityskomitea auttaa sopivan kokoonpanon löytämisessä, mutta päätösvalta on konsistorilla. Ja nimityskomiteakin joudutaan uudestaan asettamaan. Konsistoriin ehdolla olevilta jäseniltä on siis syytä odottaa selkeitä kannanottoja uuden hallituksen valintaan. Teen konkreettisen ehdotuksen uuden yliopiston hyväksi käytännöksi hyvien hallituskokoonpanojen varmistamiseksi. Konsistorin tulisi edellyttää, että perustajat, joiden esittämistä ehdokkaista hallitukseen nimetään kolme jäsentä, esittävät nimityskomiteassa näihin paikkoihin aina vähintään kolme miestä ja kolme naista! Tämä olisi sopusoinnussa yliopistolain kanssa. Sen mukaan perustajien esittämiä ”ehdokkaita tulee olla vähintään kaksinkertainen määrä täytettäviin paikkoihin nähden”. Se tukisi myös tasa-arvolain noudattamista. Lain mukaan julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanossa ”tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu”.

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus, joka tammikuussa valittiin myös siirtymäkauden hallitukseksi, täyttää tämän vaatimuksen: naisia siinä on 43 %. Mutta kaikki perustajien ehdokkaina nimitetyt henkilöt ovat miehiä. Heistä kuten muistakin jäsenistä suurin osa suostunee ehdolle myös uuden yliopiston ensimmäiseen hallitukseen. Ovathan he viime kesänä lupautuneet jopa vuoteen 2021 asti jatkuviin hallituskausiin. Tosin operatiiviselle tasollekin ulottuneen työn määrä on varmasti yllättänyt monet, eikä siitä ole tullut pelkkää kiitosta.

Ei ole helppo arvioida kokonaisuutena toimivan kokonaan uuden ja ulkopuolisen hallituksen toimintakykyä vajaan vuoden kokemuksella. Hallituksella on ollut paljon opeteltavaa. Monet asiat ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Mutta toiset eivät. Johtosäännön huonosta valmistelusta aiheutuu edelleen ongelmia. Hallitus halusi edetä työssä ilman avoimuutta ja korkeakouluyhteisön tukea, vaikka huhtikuussa 2016 solmitussa Tampere 3 -aiesopimuksessa oli nimenomaan päätetty yhteisestä valmistelusta. Yhteisesti oli jo tehty pohja, jossa kaikki korkeakoulut kannattivat yksimielisesti muun muassa tasakolmikantaa. Samalla kun hallitus päätti sivuuttaa näin merkittävän yhteisen tahtotilan, se tuli laiminlyöneeksi myös sukupuolten välisen tasa-arvon huomioimisen. Koska Tampereen teknillisen yliopiston professoreista alle 5 % ja Tampereen yliopiston professoreistakin vain vähän yli 40 % on naisia, johtosäännön professoreita suosiva epätasakolmikanta on syrjivä. Se uhkaa vakavasti kehitystä, joka naisten ja miesten tasa-arvon parantamisessa on Tampereella jo saavutettu. Suunta on väärä.

Kiitosta hallitukselle voi antaa siitä, että se oikeasti otti huomioon kritiikkiä, jota lopulta paljastettuun johtosääntöluonnokseen kohdistui. Keskeisin korjaus on, että hyväksytty johtosääntö palauttaa yliopistoyhteisölle sille lain mukaan kuuluvan määräysvallan. Tätä valtaa uuden konsistorin jäsenet tulevat käyttämään.

Konsistorista ei ehkä tämän johtosäännön eväillä saada kovin tasa-arvoista, joten sitäkin tärkeämpää on edellyttää siltä aktiivista tasa-arvon edistämistä. Siihen tulisi vaalien ehdokkaiden sitoutua.

Vaaliliittoja vaalisääntö ei salli, koska hallituksen mukaan ”henkilöiden toivotaan edustavan laajakatseisesti koko yliopiston etua, ei taustaryhmiä”. Ylevän periaatteen vastaisesti siirtymäsäännösten paikkajaolla hallitus kuitenkin päätti erottaa yliopistoyhteisöt toisistaan, vieläpä niin että Teknillisen yliopiston pienemmälle miesvaltaiselle henkilöstölle varattiin yhtä paljon paikkoja kuin Tampereen yliopiston suuremmalle tasapainoiselle henkilöstölle. Onneksi ei kuitenkaan olla aivan apartheid-järjestelmässä: äänestäminen yli yliopistorajan on sallittua! Koska ääniä voi kalastella molemmista yliopistoista, ehdokkaiden ei kannata lähteä työhön sammutetuin lyhdyin.

Kysymyksiä heille on paljon: Millaista päätöksentekoa ja päätösten valmistelua ehdokkaat pitävät hyvänä? Millaisen hallituksen he lupaavat valita uudelle yliopistolle? Miten korkeatasoista ja vaikuttavaa tutkimus- ja opetustyötä heidän mukaansa parhaiten edistetään?

Hyvillä vaalilupauksilla ja hyvällä kampanjalla Tampere3:sta voi jo näillä vaaleilla kehkeytyä yksi yhteisö ja sellainen kansainvälisen tason yliopisto ja korkeakoulutuksen edelläkävijä, johon tällä fuusiolla on alusta lähtien tähdätty. Tai sitten edetään hieman hitaammin ja keskustellaan vielä muutama tovi ”me” ja ”he” säätiöyliopiston toimintaperiaatteista, perustuslaillisuudesta, strategisesta johtamisesta, riippumattomuudesta, yliopiston autonomiasta jne. – keskustelun arvoisia asioita kaikki.

Liisa Laakso
Rehtori

Uusia kokemuksia ja lisää turvallisuutta

Seppo Parkkila

Osallistuin neljän viikon ajan valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Kokemus oli ainutlaatuinen. Osallistujille tarjottiin suorastaan massiivinen tietopaketti kokonaisturvallisuudesta. Kuulimme monien asiantuntijoiden esittäminä, kuinka suomalainen yhteiskunta on varautunut poikkeustilanteisiin. Tutustuminen Kainuun prikaatin toimintaan oli hieno kokemus. Paljon oli tapahtunut Kainuussa sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten olin kertausharjoituksissa samaisessa paikassa. Erityisesti säväytti, että sotilaskodin alakerta oli saanut uuden käyttötarkoituksen. Siitä kertoi ulos saakka kyltti: Pizza and Grill! Aikoinaan tuollainen fasiliteetti olisi ollut täysin mahdoton ajatuksenakin. Lienee turha edes mainita, että aikaisemmin ei ollut myöskään suklaapatukka-automaattia kasarmilla – nyt oli, ja se löytyi viiden askeleen etäisyydellä punkasta eli vuoteesta. Sitten vielä ihmettelemme, miksi varusmiesten Cooper-tulokset ovat viime vuosien aikana heikentyneet!

YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan: ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.” Tiedämme ja tunnustamme, että tätäkin julistuksen kohtaa on poljettu lukemattomia kertoja sen laatimisvuoden 1948 jälkeen. Länsimaisena sivistysvaltiona Suomi on kuitenkin vahvasti sitoutunut näihin tärkeisiin periaatteisiin. Turvallisuus on jokaisen perusoikeus, ja Suomi työskentelee turvallisuuden edistämiseksi sekä maamme rajojen sisällä että kansainvälisesti. Kansainvälinen turvallisuustilanne on kuitenkin heikentynyt. Vaikka Suomi on maailman turvallisimpia valtioita, suurin osa suomalaisistakin kokee tulevaisuuden turvattomampana kuin aikaisemmin. Monet yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat riippuvaisia kansainvälisestä tietoliikenteestä ja -järjestelmistä. Siksi kyberturvallisuuden merkitys kasvaakin nopeasti. Esimerkiksi pankki- ja sähköjärjestelmien toimivuus on pystyttävä turvaamaan myös mahdollisissa poikkeustilanteissa. Sekään ei riitä, vaan on huolehdittava monista muista kansalaisten palveluista, huoltovarmuudesta, maan sisäisestä turvallisuudesta, puolustuskyvystä ja rajojen turvaamisesta, hyvästä johtamisesta, henkisestä kriisinkestävyydestä jne. Valtionjohto on paljon vartijana, ettemme ensinkään joutuisi poikkeustilanteisiin.

Turvallisuustutkimus on Tampere3-näkökulmasta erittäin kiinnostava ja laaja tutkimus- ja kehittämisalue. Yliopistoissamme tehdään jo merkittävää tutkimusta mm. rauhan ja konfliktintutkimuksen, kansainvälisen politiikan, turvallisuusjohtamisen ja työturvallisuuden aloilla. Tampereella on maan ainoa poliisiammattikorkeakoulu sekä sotilaslääketieteen professuuri. Alueellamme on myös lukuisia muita merkittäviä alan toimijoita kuten turvallisuusalan yritykset, TAMK, VTT, PSHP, Pirkanmaan pelastuslaitos, Sisä-Suomen poliisilaitos ja puolustusvoimat. Vuonna 2011 Pirkanmaan liiton toimesta perustettu turvallisuusklusteri on jo olemassa ja sen toimintaa viitoittanut esiselvitys on luettavissa verkossa. On hyviä ideoita, osaavia tekijöitä, yhteinen tahtotila ja maailmassa paljon turvallisuushaasteita. Nostetaan yhdessä Tampere eurooppalaiseksi turvallisuuspääkaupungiksi!

Seppo Parkkila
Vararehtori

 

Uusi Tampereen yliopisto

Harri Melin

Tampere3-hanketta on tehty vuodesta 2014. Nyt ollaan pääsemässä ensimmäisen etapin maaliin. Uusi säätiöyliopisto, johon kuuluu myös Tampereen ammattikorkeakoulu, aloittaa toimintansa 1.1.2019. Viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistelu on edennyt ripeästi. Korkeakoulusäätiön hallitus on aloittanut työnsä viime elokuussa, ja sen johdolla tehdään strategiaa, johtosääntöä ja uudistetaan koulutusta ja tutkimusta. Monet olisivat toivoneet, että yhteisö olisi otettu tekemiseen mukaan vieläkin vahvemmin.

Koulutuksen valmisteluryhmä (kolmen korkeakoulun opetusvararehtorit), opintopalveluiden asiantuntijat ja korkeakoulujen opetusneuvostot ovat tehneet lujasti töitä. Ristiinopiskelu lisääntyy koko ajan. Yhteisesti hyväksytyt periaatteet ohjaavat vuoden 2019 opetussuunnitelmatyötä. Koulutuksen visio on kommenttikierroksella. Syksylle 2019 on luvassa tukku uusia houkuttelevia koulutusavauksia. Yhteistä kirjastoa ja yhdessä toteutettavia kielipalveluita suunnitellaan hyvässä hengessä. Koulutuksen tietojärjestelmiä uudistetaan vauhdilla. Ensi kesänä meillä on yhteinen kansainvälinen Summer School. Tätä listaa voisi jatkaa.

Tutkimuksen ja tutkimuspalveluiden kehittäminen etenee yhtä vauhdikkaasti. Muutaman viime vuoden aikana on käynnistynyt lukuisia eri tieteenalojen yhteisiä tutkimushankkeita ja uusia on luvassa. Jo viime syksynä esiteltiin Tampere3-tutkimuksen visio. Akatemialle on jätetty Profi-hakemus, jonka keskeinen ajatus on yhteisen tekemisen vahvistaminen kiertotalouden ja älykkään yhteiskunnan tutkimuksessa. Tutkijakoulun yhteinen opetus käynnistyy syksyllä 2018. Tutkimuspalveluiden rakentaminen etenee. Tätäkin listaa voisi jatkaa.

Tukipalveluiden rakentaminen on oma tarinansa. Työtä tehdään kaikilla lohkoilla. Osa palveluista on ensi vuoden alussa yhteisiä, osa valmistuu myöhemmin. Nyt tarvittaisiin pikaisesti johtosääntö, jotta tekemiset saataisiin kiinnitettyä oikeisiin kohteisiinsa. Johtosääntöä kaipaavat tietysti tutkimus ja koulutuskin.

Tampere3 on tärkein yliopistolaitoksen kehittämishanke koko maassa. Olemme tekemässä isoa ja vaikuttavaa yliopistoa, joka kokoaa ainutkertaisella tavalla tekniikan, terveyden ja yhteiskunnan tutkimuksen ja koulutuksen. Tampere3 tarjoaa opiskelijalle valtavan hienot mahdollisuudet rohkeisiin henkilökohtaisiin valintoihin. Olemme vaikuttavia jo nyt. Tampere3 on tärkeä toimija esimerkiksi SOTE-koulutuksen valtakunnallisessa uudistamisessa, turvallisuusklusterin kehittämisessä tai älykkäiden kaupunkiratkaisujen suunnittelussa.

Vaikka matkassa on ollut mutkia, eikä kaikkia mutkia ole vieläkään saatu suoriksi, meidän on syytä olla ylpeitä siitä, mitä olemme yhdessä tekemässä ja mitä jo nyt on saatu aikaiseksi. Uudesta yliopistosta kannattaa tehdä numero! Toinen etappi alkaa ensi vuonna. Uuden yliopiston rakentaminen ole koskaan ollut helppoa, ei nytkään. Kulttuurien ja perinteiden yhteensovittaminen vie varmasti vuosia, samoin uusien käytäntöjen hiominen. Sen ei pitäisi olla mikään painiottelu vaan yhdessä tekemistä.

Harri Melin
vararehtori

Tampere3 houkuttelee ja näyttää suuntaa

Liisa Laakso

Samalla kun Tampere3 etenee kohti maalia, kiinnostus yhteisöön liittymisestä kasvaa myös Tampereen ulkopuolella. Porissa ja Seinäjoella Tampere näyttäytyy erityisen luontevana yhteistyökumppanina. Yhteistyötä on jo olemassa, ja molempien alueiden menestykselle koulutustason nosto ja sen myötä tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyminen olisi hyödyksi.

Tampereen molemmat yliopistot ovat mukana Porissa ja Seinäjoella toimivissa yliopistokeskuksissa. TTY koordinoi Porin toimintaa ja TaY Seinäjoen toimintaa. Molempien yliopistokeskusten ja kyseisissä kaupungeissa toimivien ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on tiivistetty. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, ja yliopistokeskus toimivat jo samalla kampuksella. Tampereen yliopistolla on ollut jo vuosia joustava opintopolku maisteriopintoihin sosiaalityössä Seinäjoella ja nyt myös Porissa. TTY:llä on Satakunnan ammattikorkeakoulun, SAMK:n, kanssa joustava opintopolku matematiikassa.

Niinpä sekä SeAMK:n että SAMK:n edustajat kävivät syksyllä keskustelujaTampere3:n johdon kanssa yhteistyön kehittämisestä ja työnjaosta. TAMK:n, SeAMK:n ja SAMK:n koulutustarjonnat täydentävät toisiaan. Suuria päällekkäisyyksiä ei ole. SAMK:n ja TAMK:n koulutusohjelmista löytyy paljonkin synergiaetuja. SeAMK taas on profiloitunut valtakunnallisestikin erikoistumalla elintarviketuotantoon. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa on mahdollisuuksia uudenlaisiin avauksiin. Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa robotiikan, hoivan ja ruokatiedon alat. Jaettuja haasteita taas ovat kansainvälistyminen ja elinikäisen koulutuksen vaatimien voimavarojen riittävyys. Niihin kiinnittää huomiota myös opetus- ja kulttuuriministeriön ”Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle” -visiossa. Yhteistyö auttaa haasteisiin vastaamisessa.

Selvitystyö yhteistyön kehittämisestä ammattikorkeakoulujen kesken käynnistetään varmasti jo tänä keväänä – sen verran yksituumaisesti asian järkevyyteen suhtauduttiin. Sitten vuorossa olisikin yliopistokeskusten roolin miettiminen.

Tampere3 on siis monessa mielessä Tampereen kolmea korkeakoulua isompi asia. Se on edelläkävijä, mistä seuraa aivan erityinen vastuu. On opittava aiemmista fuusioista, tarkistettava etenemispolkua ja luotava hyviä toimintatapoja. Seuraava askelmerkki on uuden toimielimen, siirtymäkauden hallituksen nimittäminen. Ensimmäistä kertaa Suomessa yliopistot asettavat itsehallintonsa puitteissa uuden yliopiston siirtymäkauden toimielimen, jolla on toimivalta tehdä uuden yliopiston itsehallinnon piiriin kuuluvia päätöksiä. TaY:n ja TTY:n hallitusten tulee toimia viisaasti ja perustuslakia kunnioittaen. Paitsi että nyt luodaan pohjaa tuleville vastaaville yhdistymisille, määritellään myös sitä, mitä yliopiston itsehallinto riippumattomuutena yliopiston ulkopuolisista tahoista viime kädessä Suomessa tarkoittaa.

Liisa Laakso
Rehtori

Kirje Joulupukille

Seppo Parkkila

Parahin Joulupukki! Kirjoitan sinulle nyt toista kertaa. Ensimmäisessä kirjeessäni vuosi sitten esitin kolmen kohdan toivomuslistan. Luotin, että sinulle lähes kaikki on mahdollista, koska olet Joulupukki. Siksi osa pyynnöistäni oli aika haastavia – Joulupukillekin. Vuoden aikana on toki tapahtunut paljon, mutta vielä olisi keskeneräisiä asioita jäljellä.

Vuosi sitten ensimmäinen toiveeni oli, että Tampere3-nimellä tunnettu prosessi jatkuisi. Tämä toiveeni on toteutunut: prosessi jatkuu ja uusi yliopisto käynnistyy vuoden 2019 alussa. Vuoden aikana syntyi uusi Tampereen korkeakoulusäätiö, valmisteltiin uuden yliopiston opetus- ja tutkimusasioita sekä keskusteltiin yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisestä. Eduskunta käsitteli ja hyväksyi yliopistolain muutokset, joita uuden Tampereen yliopiston syntyminen edellyttää. Kuluneen vuoden aikana saatiin monia positiivisia viestejä uusista rahoituspäätöksistä tutkijoille, jotka tekevät loistavaa työtä kansainvälisen tieteen huipulla. Tästä on hyvä jatkaa tulevana vuonna.

Toinen toiveeni oli, että Suomeen saataisiin vihdoin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Ehdotin, että yhdistäisit eri ihmisiltä tulleita toiveita yhteen ja määräisit tonttusi rakentamaan sellaisen uudistuksen, jossa kaikkien toiveet toteutuvat. Tämä on kieltämättä osoittautunut mahdottomaksi. 18 maakunnan Suomi taitaa olla haastava Joulupukillekin. Uudistukselle asetettu kolmen miljardin euron säästötavoite tuntuu epärealistiselta. Sote-himmeli on kallis; jouluhimmeli on halvempi ja kauniimpi. Ehkä voisit tuoda sellaisen meille, jotka suhtaudumme epäillen uudistuksen onnistumiseen.

Kolmas toiveeni oli kaikkein tärkein, mutta vaikein toteuttaa. Toivoin, että rauha ja hyvä tahto vallitsisivat ihmisten ja kansojen välillä. Se näyttää kyllä toteutuvan ainakin Suomen presidentinvaalien tenteissä. Niissä tunteet eivät nouse pintaan, vaan näyttää vallitsevan suorastaan jouluinen harmonia. Sitä vastoin maailmalla on rauhatonta. Vuoden aikana sotatoimet ovat jatkuneet Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Somaliassa ja lukuisissa muissa maissa. Kansainvälinen terrorismi haastaa länsimaisia arvoja. Tilanne Korean niemimaalla on jännittyneempi kuin aikaisemmin. Israelin ja Palestiinan väliset suhteet ovat kireät. Suurvaltojenkin suhteet voisivat olla paremmat. Vaikka pysyvä rauha maailmassa taitaakin olla mahdotonta, toivon, että veisit lohtua sinne missä on kärsimystä, rakkautta sinne missä on vihaa ja iloa sinne missä on surua.

Tämän kirjeen välityksellä toivotan kaikille yliopistoyhteisömme jäsenille ja blogiemme lukijoille rauhallista joulua ja menestyksekästä vuotta 2018!

Seppo Parkkila
vararehtori

Hyviä uutisia

Katariina Mustakallio

Rohkaisevia asioita tapahtuu Tampere3-rintamalla. Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi juuri mietintönsä  Tampereen korkeakoulukokonaisuutta koskevista lakimuutoksista. Sen lisäksi, että lausunto käsittelee siirtymäkauden hallintoa ja uuden yliopiston järjestäytymistä, se sisältää myös muita kiinnostavia seikkoja.

Opetusyhteistyö ja opiskelijan oikeusasema ja -turva nousevat mietinnössä keskeisesti esiin. Opiskelijat ovat tärkeä osa tulevaisuuden korkeakouluyhteisöä, niin kuin tänäkin päivänä. Uudella korkeakouluyhteisöllä on monia vaikutuksia Pirkanmaan alueelliseen kehitykseen. Valiokunta korostaa myös kansainvälistymistä: ”Uudistuksen arvioidaan vahvistavan Tampereen korkeakoulujen vetovoimaa suhteessa ulkomaisiin opiskelijoihin sekä tutkimus- ja opetushenkilökuntaan, mikä on nykyisten korkeakoulutuksen kansainvälistymislinjausten keskeinen tavoite. ”

Sivistysvaliokunta näkee kokonaisohjauksen haasteena tilanteen, jossa yksittäisten korkeakoulujen toiminta ohjaa korkeakoulujen lainsäädäntöä, kuten Tampere3-hankkeessa. Toisaalta, eihän kaikki viisaus tule aina ylhäältä alas, joskus myös toisinpäin!

Valiokunta korostaa, että ”Tampere3-hanke edistää siihen osallistuvien korkeakoulujen yhteistyötä, rakenteiden uudistamista ja uusien toimintamallien omaksumista sekä mahdollistaa aiempaa ketterämpien innovaatioekosysteemien syntymisen, koska korkeakoulukonserni kykenee ottamaan haltuun koko TKI-ketjun perustutkimuksesta käytännön soveltamiseen.”

Perustutkimuksen arvo ei jää mietinnössä varjoon: ” Valiokunta korostaa, että huomion kiinnittäminen kehitys- ja innovaatiotoimintaan ei kuitenkaan saa heikentää pitkäjänteisen perustutkimuksen edellytyksiä. ” Yliopistoyhteisössä jos missä tiedetään, että jos vapaalle tutkimukselle ei anneta tilaa, näivettyy kaikki muukin.

Tarvittavien lakimuutosten aikataulu ja samalla Tampere3 -tiekartta kirkastuvat. Tärkeitä periaatteellisia kantoja on otettu ja tulevaisuus alkaa seljetä. Uuden Tampereen yliopiston rehtorin ja hallituksen valintaprosessien määrittelyn lisäksi keskeistä mietinnössä on, että huhtikuun alku on rajana monijäsenisen toimielimen, eli koko yliopistoyhteisöä edustavan konsistorin valinnalle.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Uuden yliopiston rakentaminen etenee

Liisa Laakso

Tampere3 menee tänä syksynä harppauksin eteenpäin. Uutta yliopistoa varten keväällä perustetun korkeakoulusäätiön hallitus on ottanut ohjat käsiinsä.

Päätösten valmistelun johtaminen on samalla järjestetty uudelleen. Operatiivisen johtoryhmän muodostavat projektijohtaja, rehtorit ja asiantuntijoina tutkimusryhmää johtava Tampereen yliopiston tutkimusvararehtori, koulutusryhmää johtava teknillisen yliopiston opetusvararehtori ja tukipalveluryhmää johtava ammattikorkeakoulun varatoimitusjohtaja.

Edessä on kauaskantoisia päätöksiä. Uuden hallituksen on tarkoitus päättää yliopiston strategian päälinjoista jo joulukuussa. Samaan aikatauluun tähdätään myös johtosäännön kirjoittamisessa. Jo tällä viikolla hallitus linjasi johtosääntötyön perusperiaatteeksi keskittymisen vain muutamiin yleisluontoisiin säännöstöihin, jotka uudessa yliopistossakin kuuluisivat hallituksen tai konsistorin päätettäviksi.

Strategia- ja johtosääntötyöhön liittyy kaikkia yliopistolaisia koskettava uuden yliopiston rakenteen suunnittelu. Tehtävä ei ole mitenkään yksinkertainen. Erityisen huolellisesti on pohdittava, kuinka edelleen osakeyhtiönä jatkavan ammattikorkeakoulun tehtävät integroidaan sujuvasti sen omistavaan säätiöyliopistoon. Keskusteltavaa riittää myös siinä, miten tiedekuntia ja oppiaineita yhdistetään, mikä on tiedekuntien autonomia-aste ja miten niitä ohjataan. Onneksi pohjatyötä on jo tehty, tärkeimpänä molemmissa yliopistoissa vuoden alusta toteutetut tiedekuntaratkaisut.

Päätösten valmistelu tapahtuu työpajoissa ja digivälinein. Puhuin avajaispuheessani demokratian tärkeydestä hyvälle päätöksenteolle. Tampere3:lle perustettu neuvottelukunta, johon on kutsuttu henkilöstöjärjestöjen ja ylioppilaskuntien edustajat, on strategia- ja johtosääntötyössä hyvänä tukena. Koska uudella yliopistolla ei vielä ole omaa vaaleilla valittua edustuksellista elintä, tarvitaan mukaan myös kollegio.

Korkeakoulusäätiön hallitus on meidän hallituksemme. On meidän kaikkien vastuullamme, että sen päätösten valmistelu tapahtuu kaikkien näkemyksiä ja niiden perusteluja kuunnellen.

Liisa Laakso
Rehtori

Opiskelijavalinnoista

Liisa Laakso

Hyvin sujuneen lukuvuoden kierrossa on päästy tärkeään vaiheeseen, jossa valitsemme uusia opiskelijoita. Tampereen yliopiston hakukohteet ovat jälleen suosiossaan maan parhaimmistoa. Myös Tampere3-kumppanimme, teknillinen yliopisto ja ammattikorkeakoulu pärjäsivät hienosti. Meillä on mistä valita. Vaikuttavien hakupainelukujen taakse kätkeytyy kuitenkin toinen todellisuus.

Opetus- ja kulttuuriministeriön laskelmien mukaan noin puolet ikäluokasta saa lopulta korkeakoulupaikan, mutta viive on melkoinen. 1970-1980-lukujen vaihteessa syntyneistä osuus 30 ikävuoteen mennessä on yli 55 prosenttia; 1992 syntyneistä osuus 22 ikävuoteen mennessä on noin 40 prosenttia. Nuoria, joilla vielä ei ole opiskelupaikkaa, mutta jotka tulevat 30 ikävuoteen mennessä aloittamaan korkeakouluopinnot on noin 60 000. Kyse on kahden vuoden sisäänottosumasta. Se luo hakupainetta.

Yliopistolle kova karsinta on tietysti hyvä juttu. Se varmistaa motivoituneet opiskelijat ja ennakko-osaamista, joka sujuvoittaa opintoja. Professoreiden kannattaa puolustaa valintakokeita omalla alallaan. Opiskelupaikkaa hakevien ylioppilaiden ja lukiolaisten osalle jää kuitenkin valtava epävarmuus: liian paljon turhautumista ja pettymyksiä. Osa hakupaineesta on näennäiskarsintaa ja hankalaa laskelmointia. Osa hakijoista panttaa ensikertalaisuuttaan eikä ota vastaan ”sekundapaikkaansa”. Tämä kyllä purkaa jonoja, mutta jättää edelleen osan parhaista hakijoista rannalle. Mieleisen opiskelupaikan hakeminen vaatii henkisiä ja taloudellisia resursseja, ja on varmasti yksi kaikkein voimakkaimmin korkeakoulutuksen periytymistä ylläpitävä tekijä. Oma subjektiivinen käsitykseni on se, että professoreiden omat ja heidän lähipiirinsä lapset kuuluvat ryhmään, josta näitä resursseja löytyy.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tekemämme tulossopimuksen mukaisesti olemme muiden yliopistojen kanssa luvanneet ottaa vuoteen 2018 mennessä käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä hakijalta pitkää valmentautumista. Merkittävä elementti tähän suuntaan etenemisessä on kandidaatin tutkintojen laaja-alaisuus.

Myös yliopistojen yhteistyöelin UNIFI haluaa kehittää opiskelijavalintajärjestelmää siten, että pitkiä etukäteisvalmisteluja ei tarvita. Tulevaisuudessa merkittävä osa opiskelijoista tulee valita todistusvalinnalla. Edellä mainittu suma on myös purettava. Tarvitaan valintakoemahdollisuuksia ja väylä avoimen yliopiston kautta niille, jotka ovat alisuoriutuneet lukiossa tai suorittaneet ammatillisen tutkinnon. Joihinkin ammatteihin tarvitaan myös soveltuvuuskoe.

Palapeli ei ole helppo, mutta sen ratkaiseminen on sitäkin tärkeämpi tehtävä, jos haluamme pysyä maailman osaavimpien kansakuntien joukossa.

Liisa Laakso
Rehtori

Yliopistojen tuesta ja tulevaisuudesta Suomessa

Liisa Laakso

Tänään oli suuri päivä: Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistävän Tampereen korkeakoulusäätiön perustamispäivä. Työtä on tehty paljon, mutta paljon sitä on vielä edessäkin. Tampere on nyt kiistatta tulevaisuuteen katsovan korkeakoulutuksen eturintamassa. Nopeasti muuttuviin työmarkkinoihin ja globaaleihin ongelmiin vastaaminen edellyttää rohkeaa rakenteellista uudistumista.

Edessä olevat haasteet koskevat paitsi korkeakoulutuksen ja tutkimuksen arvoa ja arvostusta myös sen resursointia. Osaamisen ja innovaatioiden tarve sekä tutkimukseen ja korkeakoulutukseen kohdistetut odotukset eivät välttämättä kulje käsi kädessä niiden saaman taloudellisen tuen kanssa. Julkisen sektorin rahoittamista kokonaisuudessaan joudutaan arvioimaan monilta eri kannoilta esimerkiksi automaation myötä vähenevän palkkatyön ja tuloverojen vuoksi.

Yliopistojen taloudellinen autonomia oli monipuolisesti esillä European University Associationin, EUA:n, huhtikuun alussa järjestetyssä kokouksessa. Vaikka Euroopassa on määrätietoisesti pyritty luomaan yhteisiä markkinoita sekä henkilöstön että opiskelijoiden liikkuvuudelle, rahoitukseltaan eurooppalaiset yliopistot eroavat toisistaan suuresti. Joissakin maissa julkinen rahoitus kattaa perustoiminnot ja niiden kehittämisen niin hyvin, että varainhankitaan yksityisistä lähteistä ei kannata panostaa. Toisissa keskitytään kilpaillun tutkimusrahoituksen maksimoimiseen. Kolmansissa käydään keskustelua lukukausimaksuista ja niiden oikeudenmukaisuudesta.

Suomessa on jouduttu sopeutumaan poikkeuksellisen suuriin julkisen rahoituksen leikkauksiin. Rakenteellisen kehittämisen eli korkeakouluyhteistyön ja työnjaon kirkastamisen lisäksi yliopistot ovat vähentäneet väkeä erityisesti hallinnosta ja keränneet pääomaa yksityisistä lähteistä. Tampereen yliopiston tavoite on kerätä valtion vastinrahaan oikeuttavia lahjoituksia kesäkuuhun mennessä 5 miljoonan euron edestä. Tieteenraivaajat-kampanjassamme on nyt koossa 2,8 miljoonaa. Tampereen uuden yliopiston säätiöpääomaan keräsimme säätiön perustajilta noin 2 miljoonaa euroa. Tampereella kuten muuallakin mietitään hyviä käytänteitä saada alumnit mukaan yliopiston taloudelliseen tukeen. Kaikki lahjaeurot ovat arvokkaita, erityisesti niihin sisältyvien kumppanuuksien vuoksi, mutta eivät suomalaiset yliopistot lahjoitusten varassa kykene tulevaisuuden rahoitustarpeitaan tyydyttämään.

Jos korkeakoulutus ja tutkimus halutaan pitää Suomessa hyvällä eurooppalaisella tasolla, tarvitaan kestäviä rahoitusratkaisuja. Ja sitä varten tarvitaan kunnollista keskustelua. Tärkeä avaus on tullut Etlan tutkijoilta: Vesa Vihriälä ja Niku Määttänen esittävät kolme vaihtoehtoa koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen lisäämiseksi. Ne ovat 1) osittain markkinoita vääristävien elinkeinotukien siirtäminen Tekesin kautta innovaatiotoimintaan, 2) yliopistojen pääomittaminen valtion huomattavan finanssivarallisuuden avulla, sekä 3) maltilliset lukukausimaksut korkeakouluopiskelijoille, jotka saavat koulutuksesta taloudellista hyötyä. Kommentteja on tullut lähinnä vain tähän viimeiseen vaihtoehtoon, ja ne ovat olleet suurimmaksi osaksi kriittisiä. Tarvitaan myös pohdintoja yliopistojen rahoittamiseksi uusilla verotuloilla kohdistamalla verotusta erityisesti korkeakoulutetuille, progressiivista verotusta kiristämällä tai arvonlisäveron kautta, tai ottamalla harkitusti lisälainaa koulutukseen investoimiseksi.

Olisiko Tampereen yliopistolla tähän riittävän monipuolista osaamista? Jos keskustelua ei käydä, yliopistot saattavat tarpeineen jäädä julkisen talouden tasapainottamisen panttivangiksi. Nyt kun leikkaukset on tehty, yksimielisyyttä näyttää löytyvän vain siitä, että kaikille sopivaa vaihtoehtoista rahoitusta ei löydy, tai että muut rahoitustarpeet menevät yliopistojen edelle.

Tarvitaan siis verotuksen, tiedepolitiikan, korkeakouluhallinnon, politiikan ja tulevaisuuden tutkimuksen osaamista ja ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta käydä avointa keskustelua päätöksentekijöiden ja sidosryhmien kanssa. Sellaisen keskustelun käynnistäminen olisi paras huomenlahja uudelle yliopistolle.

Liisa Laakso
Rehtori