Kohti entistä parempaa tiedeyliopistoa

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Nyt kun Tampereen teknillisen yliopiston hallitus on näyttänyt vihreää valoa uuden yliopiston perustamiselle, on hyvä muistuttaa koko hankkeen kunnianhimoisuudesta ja sen kontekstista. Yhteisen vision mukaan Tampere3:ssa yhteiskunnan, tekniikan ja terveyden tutkimus tulevat toimimaan tiiviissä vuorovaikutuksessa. Vuonna 2025 se tulisi olemaan tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavin suomalainen yliopisto profiilialueillaan.

Kaiken Tampere3-kohkaamisen alle on kuitenkin jäänyt korkeakoulupoliittisessa keskustelussamme sitkeästi vaikuttava ja jopa vahvistuva ajatus yliopistojen jakautumisesta tiede- ja opetusyliopistoihin. Opetus on tietysti olennainen osa kaikkia yliopistoja. Sitä ei kukaan kiistä. Mutta painotuksissa voi tulevaisuudessa olla eroja. Ovathan oppiaineetkin erilaisia: jotkut menestyvät tutkintojen tuottamisessa, toiset tieteellisessä julkaisemisessa, yksittäisten opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden työnkuvasta puhumattakaan. Mielekkään tasapainon löytäminen on jatkuva keskustelunaihe lähes kaikessa yliopistotoiminnassa.

Jos tulevaisuudessa edetään toimivaan Bolognan kolmiportaiseen tutkintorakenteeseen, eli opiskelijat oikeasti liikkuisivat kandi- ja maisteritutkinnon välissä, tullaan joissakin yliopistoissa joillakin aloilla varmasti tarjoamaan pelkästään kanditason tutkintoja. Maisteri- ja tohtorikoulutus keskittyisivät sinne, missä alan tutkimus on riittävän vahvaa. Tästä ei suoraan seuraa jakoa opetus- ja tiedeyliopistoihin, mutta alakohtaista työnjakoa täytyisi tehdä nykyistä enemmän. Eräs askel Tampereen yliopistossa on hallituksen viime kokouksessaan tekemä päätös luopua ranskan kielen tutkintokoulutuksesta. Perus- ja aineopinnot järjestetään edelleen, mutta maisterintutkinnon ja jatko-opintojen vaatimasta tutkimus- ja opetushenkilöstön resursoinnista emme voi jatkossa huolehtia. On parempi keskittyä esimerkiksi venäjän, saksan ja ruotsiin kielen syventävään opetukseen. Vastaavia valintoja on Suomen yliopistot UNIFI ry:n toimesta tehtyjen rakenteellisen kehittämisen selvitysten pohjalta tehty muissakin yliopistoissa. Helsingin yliopisto esimerkiksi luopuu hallinnon tutkimuksen erillisestä opintosuunnasta, joka taas on vahva Tampereen yliopistossa.

Tampere3 tulee olemaan vahva opetuksessa, vahva yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja työelämän vaatimuksiin vastaamisessa, ja se on vahva myös tieteessä. Mikään näistä korkeakoulujen perustehtävistä ei tule sulkemaan toisiaan pois.

Tieteellinen vahvuus syntyy määrätietoisella työllä ja tutkimukseen panostamisesta. Ensi vuodelle strategista rahoitusta on Tampereen yliopistossa budjetoitu tutkimukseen yli seitsemän miljoonaa euroa. Myös yksiköt tukevat tutkimusta. Tieteellistä vahvuutta mitataan julkaisuilla ja tutkimusrahoituksella. Opetus- ja kulttuuriministeriön uusimmat tilastot yliopistojen keskinäisestä vertailusta osoittavat Tampereen yliopiston erinomaista suuntaa. Parhaillaan tutkijamme ovat mukana Suomen Akatemiassa peräti kahdeksassa toiselle kierrokselle päässeessä huippuyksikköhakemuksessa. Täydentävän rahoituksen tuotto on kasvanut hienosti.

Kiitos tästä kuuluu koko henkilökunnalle! Kuten pääluottamusmies terveisissään yliopiston hallitukselle totesi, menestyksen taustalla on myös se, että taloudellisiin haasteisiin on onnistuttu löytämään ratkaisuja yhteistyössä henkilöstön kanssa. Tieteen tasosta huolehtiminen on yliopistojen omalla vastuulla. Yliopiston autonomiassa on kyse tästä vastuusta ja tätä tukee yliopistoyhteisön osallistuminen yliopiston johtamiseen.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen lupasi viime viikolla Turussa järjestetyssä korkeakoulujen ja tiedelaitosten johdon seminaarissa jatkaa Suomen yliopistot UNIFI ry:n ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n käynnistämää visiotyötä. Hän kutsui yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset yhteisen pöydän ääreen. Visiotyötä varten tullaan asettamaan myös parlamentaarinen seurantaryhmä.

Tässä työssä Tampere3 tulee olemaan tärkeä suunnan näyttäjä. Meidän kaikkien ääntä tarvitaan!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Liisa Laakso
Rehtori

Vaikuttamista valtatyhjiössä

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Viimeistään viime viikolla kävi ilmi, että Tampereen yhdistyvät korkeakoulut tarvitsevat mahdollisimman nopeasti yhden johdon. Perustettavan säätiöyliopiston sääntöjen yksityiskohdista käyty keskustelu kertoo tämän hetkisestä valtatyhjiöstä enemmän kuin mistään muusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää korkeakoulujen sopivan asioista. Korkeakoulut eivät voi sopia asioista, jotka kuuluvat säätiön perustajille. Säätiön perustajat voivat sopia vain asioista, jotka ministeriö niille esittää. Ja niin edelleen.

Valtatyhjiöillä on tapana täyttyä. Niin tässäkin. Kilpailevat tulkinnat ja päättelyketjut ja niihin pohjautuvat varmistelut syövät tilaa johdonmukaiselta valmistelulta ja päätösten perusteluilta. Yhteisten moneen kertaan kirkastettujen ja kirjattujen tavoitteiden ja yhdessä tunnistettujen riskien lisäksi osapuolilla on myös omia etuja ja huolia. Se on aivan inhimillistä. Vaikka yhteistä päätöksentekokykyä puuttuu, johtamisesta ja tarpeista vaikuttaa siihen ei ole pulaa. Ja huhuja riittää.

Niinpä minulle on viime viikolla kerrottu, että uutta yliopistoa halutaan johtaa kuin yritystä. Ensimmäisestä hallituksesta päättäisivät käytännössä kokonaan ulkopuoliset tahot, jotta se voisi saneerata tietyt oppiaineet ulos. Toisaalla taas ollaan kuulemma sitä mieltä, että uuden yliopiston hallituksen jäsenistä enemmistön pitää välttämättä tulla yliopiston sisältä. Näin voitaisiin käyttää säätiöpääomaa yliopistoyhteisön ylläpitämiseen ympäröivän yhteiskunnan tarpeista piittaamatta. Ammattikorkeakoulu taas halutaan yliopiston omistajaohjaukseen, että siellä voitaisiin teettää yliopistotutkintojen osia mahdollisimman halvalla, vaikka sitten laatu kärsisi. Ja niin edelleen.

100-prosenttisella varmuudella uskallan sanoa, että kaikki nuo huonot kehityskulut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, koska niiden taustaoletukset eivät ole totta. Olen nimittäin osallistunut neuvotteluihin jonkin verran itsekin, tutustunut eri tahoihin, niiden odotuksiin ja erilaisiksi luonnehdittuihin organisaatiokulttuureihin. Silti näiden epätodennäköisten huonojen kehityskulkujen toteutuminen pitäisi nyt varmuudella estää. Siksi tarvitaan reunaehtoja, uusia sopimuksia, ulostuloja ja tahtotiloja. Mutta kun valta karkaa käsistä, kaikesta tästä sopimisesta seuraa tietenkin aina uusia tulkintoja ja päättelyketjuja.

Yhdistymisen eteen on tehty valtavasti töitä sekä omin että ulkopuolelta ostetuin voimin sadoissa työryhmissä, työpajoissa, kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa. Selvityksiä, skenaarioita ja kannanottoja on tuhansia sivuja. Työtä on tehty myös ministeriössä ja perustajien keskuudessa. Keskusteluyhteyksistä ja tiedotuksesta ei ole ollut puutetta. Tavoite on selvä ja kaikki ovat siihen sitoutuneet. Siitä huolimatta päällimmäinen tunne tällä hetkellä tuntuu olevan epätietoisuus. Enkä tarkoita tässä vain opiskelijoita, opettajia, tutkijoita ja muuta henkilökuntaa, vaan niitä, jotka tekevät päätöksiä. Nuo yllä esittämäni äärimmäiset tulkinnat ja päättelyketjut edustavat ihan ylimmän tason fobioita.

Prosessi on tullut sellaiseen pisteeseen, jossa keskustelu on pakko kääntää konkreettisiksi päätöksiksi. Säätiön säännöissäkin on kyse aivan käytännöllisestä asiasta. Kuinka yliopistolakiin kirjoitettu säätiöyliopiston malli, jota toistaiseksi on sovellettu vain kahdessa yliopistossa, taipuu niitä huomattavasti suuremman kokonaisuuden ohjaukseen ja seurantaan? Mallissa on sekä vahvuuksia että haasteita. Yliopistolaki on myös kehys johtosäännölle.

Johtosääntöä onkin jo pohdittu vararehtoreiden vetämässä työryhmässä. Ryhmä on ansiokkaasti käynyt lävitse yliopistojen nykyisiä johtamiskäytäntöjä, linjannut yhteisiä periaatteita ja nostanut esiin kohdat, joiden jatkotyöstämiseen tarvitaan selkeät raamit. Lähinnä kyse on konsistorin koosta, sen puheenjohtajasta ja järjestäytymisestä hallituksen nimittämisessä. Näihin löytyy ihan varmasti hyvä ratkaisu.

Yhteinen johto tulee helpottamaan myös johtosääntötyötä. Sellainen saadaan niin pian kuin uuden säätiön hallitukselle nimetään puheenjohtaja, jonka on tarkoitus toimia myös säätiön toimitusjohtajana. Jos säädekirja suunnitelmien mukaan saadaan allekirjoitettua 2.12., ollaan hyvällä tiellä.

Liisa Laakso
Rehtori

Monitieteisyys

Harri Melin

Harri Melin

Poikkitieteellisyys on päivän sana. Aikamme visaiset haasteet suorastaan huutavat poikkitieteellisiä ratkaisuja. Olemme tekemässä Tampereelle uutta yliopistoa. Yksi sen vahvuuksista on monitieteisyys. Tampereen yliopisto on jo nyt monitieteinen, mutta vuonna 2018 starttaava uusi yliopisto on sitä ihan toisessa laajuudessa.

Ei pelkästään visaiset haasteet vaan monet taloudelliset ja sosiaaliset innovaatiot ja innovaatioiden mahdollisuudet ovat sellaisia, että uuden tiedon tuottaminen edellyttää monitieteisyyttä ja perinteisten rajojen ja osaamisalueiden ylittämistä. Hyvä esimerkki tällaisesta on tekoäly tai teknologian sovellutukset palvelujen tuotantoon, mukaan lukien uuden sukupolven robotit tai monimutkaisten institutionaalisten järjestelmien, kuten hyvinvointivaltion, uudistaminen. Kaikissa näissä uudistaminen ja kehittäminen suorastaan vaatii monitieteistä lähestymistapaa ja perinteisten ajattelutapojen ylittämistä.

Tampereella on jo käynnissä kiinnostavaa monitieteistä tutkimusta ja kehittämistoimintaa. Uuden sukupolven robottiteknologian soveltaminen palvelujen tuotantoon – sekä julkisiin että kaupallisiin palveluihin – on yksi sellainen alue, jota tällä hetkellä haarukoidaan humanististen tieteiden, teknisten titeiden ja sosiaalitieteiden yhteisvoimin. Uuden sukupolven robotiikka, jonka ominaisuuksina ovat automaatio, muisti, oppiminen, konenäkö, liikkuminen ja ohjattavuus internetin kautta on sinällään alue, joka edellyttää monitieteisyyttä jo itse teknologian tutkimuksessa. Silloin kun kyse on teknologian soveltamisesta ihmisten arkipäivään ja erilaisiin hyvinvointipalveluihin, teknologian soveltaminen saa kokonaan uutta ihmiskasvoisuutta. Tämä tarkoittaa sosiaalista hyväksyttävyyttä, sosiaalista ja eettistä vastuuta sekä taloudellista kannattavuutta. Näin robotiikan kehittämistä ei enää voidakaan tehdä erillisesti teknologisena vaan integroidusti sosiaalisena ja eettisenä kysymyksenä. Tampereella tehdään tällaista tutkimusta yhdessä useamman korkeakoulun kanssa.

Monitieteisyys on saatava vahvasti mukaan myös opetukseen. Tänä syksynä käynnistyi  laajamittainen – uudessa portaalissa on mukana yli 800 opintojaksoa – ristiinopiskelu kolmen tamperelaisen korkeakoulun kesken. Se suo tekniikan opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää yliopistomme humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden tarjontaa. Meidän opiskelijamme voivat vastaavasti valita kursseja TTY:n tai TAMK:in tutkinto-ohjelmista. Tämän lukuvuoden aikana aloitetaan myös yhteisiä Tampere3-opetuspilotteja, joissa kaikissa poikkitieteisellä lähestymistavalla on keskeinen sija.

Tampereella monitieteisyys ei ole pelkkää puhetta. Me teemme sitä jo.

Harri Melin
Vararehtori

Arvon mekin ansaitsemme

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Tämä juuri alkanut kesä on käänteentekevä Kaupin kampuksella. Eri puolilla kampusaluetta työskentelevät Tampereen yliopiston henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät kesän aikana uuteen Arvo-rakennukseen. Samoihin tiloihin tulee myös BioMediTech-instituuttiin kuuluvia Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmiä. Lisäksi uudessa Taito-keskuksessa lääketieteen opiskelijat, muut terveysalan opiskelijat sekä sairaanhoitopiirin työntekijät voivat moniammatillisesti harjoitella kliinisiä taitoja uudenlaisessa oppimisympäristössä.

Tutkimuksen näkökulmasta on erityisen merkittävää, että oppialarajat himmenevät entisestään Arvo-rakennuksen laboratorio- ja toimistotiloissa. Olennaista ei ole, millä oppialalla tutkija työskentelee, vaan millaista tutkimusta hän tekee ja millä menetelmillä. Esimerkiksi syöpätutkijat useista tutkimusryhmistä sijoittuvat samoihin toimisto- ja laboratoriotiloihin, histologian menetelmät keskitetään yhdelle alueelle ja soluviljely toisaalle. Tällaisten järjestelyjen kautta saadaan toivottavasti aikaan lisää yhteistyöprojekteja, tilankäytön tehostumista ja monia muita arvokkaita synergiaetuja.

Samalla kun muutto uuteen toimintaympäristöön on suuri positiivinen muutos, joku voi kokea hienoista haikeuttakin, kun entiset vuosikymmeniä palvelleet tilat murskautuvat suurten koneiden rautaisessa otteessa. Mistähän johtunee, mutta itse en ole kuullut juurikaan kaihoisia haikeudenosoituksia entisiä tiloja kohtaan, vaan enemmänkin ilmassa on ollut ajatusta – lopultakin tämä toteutuu.

Näihin samoihin kuukausiin ajoittuu myös toinen suuri muutos Kaupin kampuksella. Lääketieteen ja bioteknologian tutkinto-ohjelmat sekä näiden alojen tohtori- ja erikoislääkärikoulutusta toteutetaan vuodesta 2017 alkaen yhteisessä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa. Terveystieteiden opetus- ja tutkimustyötä tehdään uudessa Arvo-rakennuksessa, mutta hallinnollisesti tämä toiminta sijoittuu yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Nämä ovat hallinnollisia ratkaisuja, joiden myös toivoisi edistävän tutkimusta ja opetusta yliopistossamme. Kaikki tiedämme, etteivät tilat nosta tutkimusta huippututkimukseksi. Hallinnolliset päätökset yksikkö- tai tiedekuntarakenteista eivät myöskään sellaisenaan lisää tutkimuksen laatua tai vaikuttavuutta. Kaikkein eniten yliopisto tarvitsee huippututkijoita ja erinomaisia opiskelijoita. Toimivat tilat ja infrastruktuurit sekä tehokas ja samalla joustava hallinto voivat kuitenkin merkittävästi helpottaa tutkimuksen tekemistä.

Toivotan onnea ja menestystä kaikille uuteen Arvo-rakennukseen siirtyville! Samaa onnea ja menestystä toivon myös teille yliopistoyhteisön jäsenet, jotka ette siirry Arvoon – kaikki olemme kuitenkin arvon ansainneet. Jaakko Juteinin sanoin ”Opin teillä oppineita, Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.” Jätetään siitä lopusta se ”Lal, la, la, la…” pois, koska sivistysyliopistossa yliopistoväellä on sanoja yhtä paljon kuin melodiaa – toisin oli vanhoissa kansanlauluissa … ja politiikassa.

Seppo Parkkila
vararehtori

Dekaanivalinnat ja yliopiston tulevaisuus

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Elämme tärkeää vaihetta yliopiston tulevan toiminnan kannalta, uusia tiedekuntia johtamaan valitaan pian dekaanit. Nyt olisi syytä jokaisen tutkimukseen ja opetukseen perehtyneen vastuuntuntoisen yliopistolaisen pohtia, ilmoittautuisiko hän kisaan. Hyviä ehdokkaita, eri sukupuolten ja eri tieteenalojen edustajia, kaivataan!

Dekaanit tulevat olemaan keskeisessä asemassa uuden tiedekuntakulttuurin kehittämisessä. Se miten avoimeksi, innostavaksi, tutkimukseen ja kansainvälisyyteen orientoituneeksi tiedekunnat muodostuvat, riippuu siitä, millainen sisäinen kulttuuri niihin kehitetään. Jokainen tutkija ja opettaja, opiskelija ja tohtoriopiskelija tuo tähän panoksensa, mutta dekaani on se, jonka vastuulla on pitää huolta kokonaisuudesta.

Dekaanin tehtävänä on motivoida kaikkia – nuorista tutkijoista professoreihin – korkean tason tieteelliseen työskentelyyn ja kansainvälisten tutkimussuhteiden ylläpitoon, huolehtia opetuksen ja tutkimuksen infrastruktuureista ja edistää ulkoisen rahoituksen hankkimista. Rekrytoinnit ovat tärkeä osa tutkimuksen ja opetuksen vahvistamista. Keskeistä on innostaa raja-aitojen ylittämiseen niin tiedekunnan sisällä kuin ulkopuolellakin. Avoimuus, vuorovaikutus, luottamus ja rohkeus rakentuvat toimintakulttuurissa alusta lähtien läpinäkyvyyden ja jatkuvan vuoropuhelun pohjalle. Yliopiston toiminnan pääomana ovat ihmiset ja heidän tieteelliset kykynsä. Yhteisön henkisten voimavarojen mobilisaatio yhteiseksi menestykseksi vaatii johdonmukaista toimintaa ja luottamuksen rakentamista.

Millainen on sitten yliopiston tulevaisuuden visioni: Yliopiston ydintehtävinä ovat edelleenkin opetus ja tutkimus. Tutkimuksen ja opetuksen yhteys vahvistuu ja tutkimuksen painopistealueet tunnetaan korkeatasoisuudestaan kotimaassa ja ulkomailla. Hakupaine nousee uudelleen muotoiltuihin ja vanhat raja-aidat ylittäviin koulutusohjelmiin, joihin pyritään myös kansainvälisillä hauilla. Opiskelijat sitoutetaan työhönsä siten, että he pääsevät alusta lähtien tekemisiin  tutkimusprojektien ja tutkijan uran eri vaiheissa olevien toimijoiden kanssa. Läpivirtaus tehostuu toiminnan ansiosta. Opinnäytetyöt liittyvät linjakkaasti yksikön osaamisalueisiin ja nuoria tutkijanalkuja rekrytoidaan mukaan uusiin tutkimushankkeisiin, joita valmistellaan kansainvälisten yhteistyöyliopistojen kanssa. Yksikön opetus- ja tutkijakunta kansainvälistyy ja tutkimuksen taso nousee.

Tätä kohti!

Katariina Mustakallio
Vararehtori

 

Yksikkörakenteista

Liisa Laakso

Liisa Laakso

Uuden rehtoraatin toimikausi lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun heti ensimmäinen selvitettävä asia koski yksikkörakenteita. Yliopiston organisaatio kävi lävitse melkoisen mylläämisen vuonna 2011. Silloin sovittiin, että lopputulosta pitää arvioida ja tarvittaessa korjata. Viime syksynä hyväksytyn uuden strategian toimeenpano-ohjelmassa tämä päätettiin tehdä Tampere3:a silmällä pitäen.

Organisaatiorakenteet herättävät tunnetusti suuria tunteita. Melkein kaikilla on mielipide ja todennäköisesti myös paras tietämys siitä, millaisen yksikön alaisuudessa he pystyvät parhaiten toimimaan sekä tukemaan muiden työtä. Konsensus kallistuu lähes poikkeuksetta olemassa olevan säilyttämisen kannalle. Ongelmia toki tunnistetaan, mutta ruohonjuuritason näkökulmasta niihin on aina viisaampaa puuttua täsmätoimilla kuin koko organisaation mylläämisellä. Jatkuvat organisaatiouudistukset ovat tavattoman rasittavia ­­- ei vähiten lukuisten liioiteltujen tai turhienkin pelkojen vuoksi.

Vararehtoreiden Katariina Mustakallion ja Seppo Parkkilan vetämä selvitystyö ja sen ympärillä käyty keskustelu ovat selkiyttäneet tilannetta.

Ensinnäkin vuonna 2011 tehty muutos koetaan pääsääntöisesti hyvänä. Siirtyminen kolmiportaisesta keskushallinto-tiedekunta-laitos-rakenteesta kaksikerroksiseen rehtoraatti-yksikkö-rakenteeseen on tehnyt päätöksenteosta läpinäkyvämpää ja tukenut yhteisen opetuksen ja tutkimuksen järjestämistä, vaikka yksikkörajat ovat myös hankaloittaneet eri yksiköissä toteutettujen kokonaisuuksien yhdistämistä.

Toiseksi yksiköt ovat hyvin erikokoisia henkilöstömäärien, opiskelijamäärien ja budjettien suhteen.

Kolmanneksi yksiköiden tutkimus- ja opetustuloksissa on suurta vaihtelua. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulosohjaukseen perustuvan rahanjakomallin mukaan tuloksellisimmat yksiköt näyttävät pysyvästi subventoivan toisia yksiköitä.

Neljänneksi yksiköiden mahdollisuuksissa tehdä hedelmällistä tutkimus- ja opetusyhteistyötä TTY:n ja TAMKin oppiaineiden kanssa on suuria eroja. Jotkin oppiaineet hyötyvät jo nyt opetuksen yhdistämisestä, toisissa vain mielikuvitus asettaa rajat uusille tutkimusavauksille, kolmansissa ei yhteistä kosketuspintaa juurikaan ole.

Tästä kaikesta voi vetää muutamia reunaehtoja tulevalle uudistukselle.

Näistä tärkeintä lienee se, että on järkevää jatkaa jo aloitetulla tiellä. Yksi tavoite on siten matalan organisaatiorakenteen säilyttäminen.

Tampere3:ssa tämä tarkoittaa sitä, että yksiköiden määrä ei saa olla liian suuri. Kymmenen on varmasti yläraja sellaiselle tulosvastuullisten yksiköiden joukolle, jonka toimintaa rehtori voi riittävällä tarkkuudella seurata. Käytännössä tämä tarkoittaisi 200­­-400 opettajan/tutkijan ja 1000­­-4000 opiskelijan yksiköitä. Yksikön sopivaan kokoon vaikuttaa siinä hallinnoitavien tutkinto-ohjelmien määrä ja keskinäinen synergia. Kanditason koulutusvastuu, opiskelijaksi hyväksyminen ja tutkintotodistukset tulisi hoitaa yhdeltä luukulta, vaikka opetusta onkin mielekästä järjestää yksikkörajojen yli. Maisteriohjelmissa, tohtorikoulutuksessa ja varsinkin tutkimuksessa yksikkörajat eivät aseta samanlaisia esteitä. Yksikön vastuulla olevien tutkinto-ohjelmien tulisi tukea toisiaan. Ensikertalaiskiintiöiden myötä abiturienteille on osoitettava sujuvia mahdollisuuksia päästä unelma-ammattiin eri väyliä pitkin.

Toinen jatkuvuutta turvaava linjaus olisi se, että vuonna 2011 luotuja uusia yhdistelmiä ei hevin hajotettaisi. Pyrkimys olisi ennemminkin yhdistää nykyisiä yksiköitä suuremmiksi.

Tästä huolimatta meidän on syytä olla herkkiä nyt ja tulevaisuudessa myös yksittäisten oppiaineiden koulutus- ja tutkimustarpeiden ja edellytysten muuttumiselle. Voi olla järkevää siirtää jokin oppiaine toisten oppiaineiden yhteyteen, kuten musiikin tutkimuksen osalta tehtiin viime vuonna. Voi myös olla järkevää luopua muualla Suomessa riittävän hyvin hoidetuista oppiaineista tai perustaa nouseville aloille kokonaan uusia. Kallein tutkinto-opetus turvattaisiin parhaiten yhdistämällä sitä taloudellisesti kestäviin kokonaisuuksiin. Yhteisenä tavoitteena tulee olla laadukas opetus ja parhaimpien käytäntöjen leviäminen tutkinto-ohjelmien välillä muun muassa opetustaakkaa jakamalla.

Sanomattakin lienee selvää, että ratkaisujen tekeminen edellyttää keskusteluyhteyttä TTY:n ja TAMKin kanssa. Muutamilla yksiköillä on jo nyt laajaa yhteistyötä esimerkiksi TTY:n kanssa. Niiden osalta on tärkeätä huomioida oppiaineiden yhdistymiset. Pisimmällä ollaan ehkä biotekniikan opetuksessa ja tutkimuksessa.

Tiivistetysti kyse on siitä, että teemme sellaisia rakenneratkaisuja, joiden uskomme tukevan Tampere3:ssa opetusta ja tutkimusta parhaalla mahdollisella tavalla. Meillä täytyy olla visio siitä, miltä Tampere3:n organisaatio tulee näyttämään. Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimittäin pyytänyt meiltä kuvauksen uuden yliopiston yksikkörakenteesta jo tämän kevään aikana.

Asiaa tullaan käsittelemään tieteenalayksiköiden johtokunnissa vielä maaliskuun aikana. Hallitus luonnollisesti tekee lopullisen päätöksen.

Liisa Laakso
Rehtori

Kansainvälisyys, verkostot ja search committee

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Yliopiston vetovoimaisuus riippuu suurelta osaltaan hyvistä opettajista ja tutkijoista. Kun yliopistoon pyrkivät sukupolvet vuosittain pienenevät, täytyy uusia opiskelijoita houkutella vähitellen myös Suomen ulkopuolelta. Joillakin aloilla on jo nyt tällainen tilanne jatko-opiskelijoiden suhteen. Yliopiston, yksiköiden, tutkinto-ohjelmien ja jokaisen opettajan ja tutkijan on hyvä ottaa tämä skenaario huomioon rakentaessaan tulevaisuuden suunnitelmia.

Kansainvälisyys ei siis ole jotain, joka tapahtuu oman työn tai oman maan rajojen ulkopuolella. Olemme osa kansainvälistä akateemista maailmaa, jossa vaihdetaan tietoja, luodaan verkostoja, ollaan kanssakäymisissä, tehdään tutkimusta. Tässä yhteisössä toimiminen on arvokasta, se on tärkeää itselle, omille oppilaille, kollegoille, ja se on arvokasta myös koko yliopistolle. Kansainvälisissä verkostoissa toimiminen edistää omaa tutkimuksen alaa ja suomalaisen tieteen tunnettuutta, ja se auttaa tutkijoita myös löytämään tehtäviä Suomen rajojen ulkopuolelta. Harva tohtori- tai post doc-tutkija onnistuu pääsemään vierailemaan tai työskentelemään ulkomaiseen yliopistoon ilman senioritutkijan verkostoja ja tukea.

Näitä verkostoja tarvitsemme myös silloin, kun rekrytoimme uusia työntekijöitä Tampereen yliopistoon. Tämän vuoden alusta lähtien on yliopistollamme toiminut vararehtorin johdolla työskentelevä hakutoimikunta (search committee).

Sen tehtävänä on auttaa yksikköjä löytämään myös ulkomailta mahdollisimman hyviä hakijoita avoimiin tenure track- ja professorin tehtäviin. Hakutoimikunnan työn luonteeseen kuuluu, että jokaista tehtävää varten etsitään juuri ko. alan verkostoja ja kartoitetaan potentiaaleja hakijoita. Tämä työ tapahtuu, ennen kuin rehtori on antanut luvan panna tehtävän hakuun, jotta varmistuttaisiin, että siihen on tarjolla varteenotettavia hakijoita. Tähän kartoitukseen ottavat aina osaa ko. tieteenalan asiantuntijat.

Hakutoimikunta tekee työtä hyvien kandidaattien löytymiseksi kansainväliseltä areenalta ja auttaa valmisteluryhmää sen työssä. Onnistunut rekrytointi on paras tapa vahvistaa Tampereen yliopiston asemaa kansainvälisessä ja kansallisessa kilpailussa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Viisikko

Harri Melin

Harri Melin

Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot solmivat 3.12.2015 strategisen yhteistyösopimuksen. Sopimuksen on tarkoitus lisätä yhdessä tekemistä ja mahdollistaa yliopistojen järkevä työnjako. Jyväskylän yliopisto päättää osallistumisestaan tähän yhteistyöhön tammikuun lopulla. Näin Suomen on syntymässä viiden monialayliopiston muodostama liittoutuma, jonka tavoitteena on rakentaa yhdessä uudenlainen toimintamalli varmistamaan ja vahvistamaan korkeatasoisen ja kustannustehokkaan tutkimuksen ja koulutuksen jatkumista eri puolilla Suomea.

Yhteistyön tavoitteena on siis kehittää yliopistojen välistä työnjakoa ja edistää yliopistojen profiloitumista. Yliopistot kehittävät muun muassa tutkimusinfrastruktuureja, innovaatiotoimintaa ja yhteistä koulutusta. Koulutuksen työnjaon selkeyttäminen tapahtuu tiiviissä yhteistyössä UniFin rakenteellisen kehittämisen hankkeiden kanssa. Infrastruktuurien alueella yksi tärkeä yhteistyön kohde on yhteisen biopankin rakentaminen. Lisäksi yhteistä tekemistä on tarkoitus lisätä muun muassa sähköisten järjestelmien alalla.

Koulutuksessa yhteistyö tarkoittaa monia asioita. Yhtenä tavoitteena on yhteistutkintojen järjestäminen. Esimerkiksi oppiaineessa X opiskelija voi tehdä kandidaattiopintoja monessa yliopistossa, mutta maisteriopinnot järjestetään yhdessä. Oppimisympäristöjen uudistamisella on tärkeä sijansa. Uusien ratkaisujen avulla pystytään voittamaan maantieteelliset etäisyydet ja näin opiskelijoille tarjoutuu entistä monipuolisempia mahdollisuuksia joustaviin opintopolkuihin.  Jo nyt lääketieteessä on käytössä yhteisiä opetusresursseja, tällaista yhteistyötä on mahdollista lisätä muillakin tieteenaloilla.

Avainasemassa on yliopistojen fokusoituminen omille vahvuusaloilleen ja yliopistojen keskinäisen yhteistyön lisääminen. Yhteistyömallissa kunkin yliopiston vahvuudet ovat koko verkoston vahvuuksia ja yhteistyön avulla paikataan niitä aukkoja joita profiloitumisesta mahdollisesti seuraa.

Viiden yliopiston yhteistyö on tärkeä avaus. Opetusministeriö on jo vuosia patistellut yliopistoja sekä profiloitumiseen että yhteistyön tiivistämiseen. Maan hallituksen päätös leikata yliopistojen rahoitusta vaatii yliopistoilta selkeitä ja konkreettisia toimia. Yhteistyön kautta voidaan osaltaan turvata yliopistojen toimintaedellytyksiä. Yliopistojen keskinäiselle yhteistyölle on suorastaan huutava tilaus. On kuitenkin syytä muistaa, että Viisikko on vasta yhteisen polun alussa. Konkreettisia yhteistyön askeleita hahmotetaan rehtoreiden yhteisessä kokouksessa täällä Tampereella kuun lopussa.

Harri Melin
Vararehtori

Miltä nyt tuntuu?

Kaija Holli

Kaija Holli

Eräs kollega kertoi, että kuukautta ennen kuin hän oli lopettamassa rehtorikautensa nekin, jotka eivät olleet aikaisemmin hänelle hymyilleet tai tervehtineet alkoivat niin tehdä. Itse en ole vastaavaa havainnut, mutta sitäkin useampi on viime aikoina kysynyt, että miltä nyt tuntuu. En tiedä, minkälaista vastausta he ovat odottaneet, mutta olen ehkä tuottanut pettymyksen vastaamalla, ettei miltään. Ehkä pitäisi tuntua joltain. Päässä tuntuu kyllä sinkoilevan ajatuksia ja ideoita ilman mitään rajaa, joten siitä voisi ehkä päätellä, että vapauttavalta. Ihmisen mieli ja ajatusmaailma on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se on niin kauan yksityisaluetta, kunnes julkituot jotain joko lausumalla ajatuksesi ääneen tai kirjoittamalla ne tai muuten vain toteuttamalla ne. Toisaalta ihmistä on aina kiinnostanut se, mitä toiset ajattelevat, enkä epäile hetkeäkään, etteikö kohta olisi laitteita, jotka pystyvät kilometrin päästä lukemaan salaisimmatkin ajatuksemme pilkun tarkkuudella.

Toinen juttu on kokonaan se, onko ideoilla ja ajatuksilla mitään merkitystä, jos ne eivät tule muiden tietoisuuteen. Joskus varmaan on, joskus taas ei. Pitäisi ehkä erotella ajatukset omaan käyttöön ja ajatukset muita varten. Pitäisi päättää, että näillä ajatuksilla vaikutan muihin ihmisiin ja asioihin, näillä itseeni, ja nämä ajatukset ovat huvin vuoksi.

Joulun tienoossa luin useita kirjoja ja jäin pohtimaan sitä, miten täynnä kirjailijan pää mahtaa olla mitä kummallisimpia ajatuksia, joista hän sitten kutoo mitä erilaisimpia tarinoita ja kudelmia. Kun kirjan on lukenut loppuun jää pohtimaan, että mitähän se kirjailija yritti sanoa, vai yrittikö mitään, kirjoitteliko vain huvin vuoksi. Ehkäpä hyvinkin yritti, mutta ei tavoittanut minun ajatusmaailmaani puhumattakaan ymmärryksestäni. Miten on ylipäätään mahdollista, että niin monet ajatukset tulevat edes jonkun ymmärtämiksi kun miettii sitä, miten erilaisia ja monimutkaisia ajatusmaailmat ovat ja miten erilaisia tapoja ja kykyjä meillä on ilmaista niitä ja miten erilaisia taitoja ja viitekehyksiä tulkita niitä. Yhden sanan puuttuminen tai lisääminen saattaa muuttaa jonkun mielessä sanoman aivan toiseksi.

Niinpä jos jäisin etukäteen miettimään, että mitenkähän esimerkiksi tämän blogitekstin voi tulkita, en voisi kirjoittaa ollenkaan. Minun on vain hyväksyttävä se, että lukijalla on oikeus tulkita tekstiä miten itse haluaa eikä minulla ole oikeutta päättää hänen puolestaan.

Itse asiassa olin aikeissa kirjoittaa kuluneista vuosista tai tulevista vuosista tai harmittavista asioista tai mukavista ihmisistä tai yhteistyöstä tai tulevaisuuden yliopistosta tai pakolaisuudesta tai luonnonkatastrofeista. Mutta enpä kirjoittanut, kun ajattelin, että jokainen saa kuvitella ja pohtia kaikki ne asiat ihan oman mielensä mukaisesti ja myös  tulkita ne tahtomallaan tavalla. Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen, vaikkei se liity tähän blogiin mitenkään. Se on se, että yliopistoyhteisössä on liikkunut huhu, että rehtoraatilla on olemassa salainen suunnitelma, jota se on kaikki nämä vuodet toteuttanut. Paljastan nyt, että suunnitelman nimi oli TEHDÄÄN TULEVAISUUS! Tampereen yliopiston muutos 2010 – 2015.  Seuraava salaisuus on alkamassa.

Lopuksi toivotan teille kaikille Hyvät Ihmiset Oikein Hyvää Tulevaa Vuotta ja Onnea ja Menestystä kaikissa toimissanne.

Kaija Holli
Rehtori

Ainejärjestöt

Harri Melin

Harri Melin

Tampereen yliopisto on viettänyt kaiken vuotta 90-vuotisjuhliaan. Journalistikoulutus on ehtinyt samaan kunnioitettuun ikään, ja nuorisotyön koulutus juhlii kuluvalla viikolla 70-vuotistaivaltaan. Myös moni yliopistomme ainejärjestöistä täyttää näihin aikoihin tasavuosia.

Itse olen Interaktion kasvatti. Interaktio perustettiin syksyllä 1965 sosiologian ja sosiaalipsykologian opiskelijoiden järjestöksi. Opiskeluvuosinani aineyhdistykset olivat hyvin innokkaita maailman muuttajia. Meille ei riittänyt, että koetimme tehdä yliopistosta demokraattisen ja se, että tutkintovaatimuksissa näkyvät kriittisen kritiikin uusimmat virtaukset. Kannoimme huolta Afrikan nälästä ja suomalaisten kenkä- ja nahkatyöläisten työehdoista. Luonnollisesti vaadimme parempaa opintotukea. Kaikkia näitä tavoitteita vauhditettiin lähes jokaviikkoisilla marsseilla yliopistolta Keskustorille. Illalla juotiin sitten A-olutta.

Yliopistomme on uudistanut rakenteensa ja toimintansa. Aineyhdistykset ovat pysyneet muutosten tahdissa. Esimerkiksi Interaktio ei enää yhdistä vain sosiologian ja sosiaalipsykologian opiskelijoita. Nykyisten sääntöjensä mukaan yhdistyksen tarkoituksena on toimia Tampereen yliopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden oikeuksien ja sosiaalisen turvallisuuden puolesta, edistää sosiaalitutkimuksen opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen kehittämistä sekä toimia yhdyssiteenä sosiaalitieteitä opiskelevien välillä sekä edistää heidän yhteistyötään muiden ainejärjestöjen jäsenten kanssa. Samanlaisen uudistumisen ovat kokeneet lähes kaikki ainejärjestöt.

Aineyhdistyksillä on tärkeä tehtävä paitsi opiskelijoiden edunvalvojina, myös kasvattajina. Tutortoimintaa ei olisi ilman aineyhdistyksiä. Päivittäinen vertaisohjaus, tenttikysymysten pankit ja erilaiset liikuntamuodot ovat olennaisen osa opiskelijoiden sujuvaa arkea. Aineyhdistykset koordinoivat myös tutkinto-ohjelmien erilaisissa työryhmissä puurtavien hallopedien toimia. Opetuksen kehittämisessä opiskelijoiden kokemuksen mukaan saaminen onkin erityisen tärkeää.

Omista opiskeluajoista kaikkein lähtemättömimmät muistot koskevat kuitenkin hauskanpitoa. Interaktion ja Cortexin bileet Ylioppilastalolla olivat aina loppuunmyytyjä. Yhteiset illanvietot opiskelijoiden ja laitoksen väen kanssa ruokkivat sosiologista mielikuvitusta joskus niin runsaasti, että opiskelijanuorukaisten päitä suorastaan pakotti seuraavana aamuna.

Toivotan onnea kaikille tasavuosia juhliville aineyhdistyksille ja menestystä tuleviin toimiinne. Teette erinomaisen tärkeää työtä koko yliopistomme parhaaksi.

Harri Melin
Vararehtori