Katse eteenpäin

Seppo Parkkila

Olemme jo useamman vuoden ajan rakentaneet Tampere3-kokonaisuutta. Matkan varrella on ollut monia haastavia tilanteita, mutta uutta yliopistoa on viety päättäväisesti eteenpäin. Prosessin aikana on muodostunut Tampere3-korkeakouluyhteisö. Ihmiset eri korkeakouluista ovat oppineet tuntemaan toisiaan, yhteisiä monitieteisiä tutkimushankkeita on käynnistetty ja opiskelijat liikkuvat aktiivisesti korkeakoulujen välillä opinnoissaan.

Viime päivinä julkisuudessa on käynyt vilkas keskustelu Tampere3-prosessista. Sen yhtenä kohteena on esitetty kritiikkiä valmisteilla olevaa tutkimusstrategiaa kohtaan, jonka on väitetty olevan siirtymäkauden hallituksen laatima. Tuo väite on virheellinen ja haluan sen tässä yhteydessä oikaista.

Tutkimusstrategiaa on valmisteltu Tampere3 tutkimuksen valmisteluryhmän toimesta, jonka puheenjohtajana toimin. Strategiatekstin valmistelussa on pyritty osallistamaan yliopistoyhteisöä laajasti: On järjestetty korkeakouluyhteisölle neljä avointa työpajaa, käytössä on ollut sähköinen alusta kommentointia varten, luonnosta on käsitelty mm. tiedeneuvostoissa, dekaanien yhteiskokouksessa, konsistorissa ja operatiivisessa johtoryhmässä. Olen kertaalleen esitellyt valmistelussa olevan tekstin myös siirtymäkauden hallitukselle.

Palautetta on tullut eri toimijoilta runsaasti ja sitä on pyritty huomioimaan mahdollisuuksien mukaan. On hienoa, että niin monet yhteisömme jäsenet ovat antaneet palautetta strategian kirjoitustyöhön. Tiedämme myös, että yliopistoyhteisöön kuuluu kriittisyys ja keskustelun kautta päästään yleensä parempaan lopputulokseen. Ehkäpä olemme kulkeneet tieteen avoimuudessakin uudella tavalla eteenpäin, kun valmistelussa olevaan tutkimusstrategiaan kirjatut keskeiset tavoitteet ovat nyt tulleet koko kansan luettaviksi.

On selvää, että äärimmäisen harvoin – tuskin koskaan – käy niin, että kaikki laajan korkeakouluyhteisön jäsenet yksituumaisesti pitävät strategiatekstiä erinomaisena. Strategialuonnos kuitenkin kertoo tutkimusvisiostamme, missioista sekä toimenpiteistä, joilla tavoitteet voidaan paremmin saavuttaa. Strategian on tarkoitus puhutella sekä yliopiston sidosryhmiä että yliopistoyhteisöä itseään.

Tutkimusstrategian tarkoitus ei ole pakottaa ketään tutkijaamme pelkästään soveltavan tutkimuksen pariin. Korkeatasoinen perustutkimus ja tutkimuksen vapaus ovat menestyvän yliopiston kulmakiviä. Tämä täytyy varmasti tuoda selkeästi esiin lopullisessa tekstissä. Myös kriittisyys kuuluu arvokkaaseen yliopistojen perinteeseen ja sillä on tärkeä paikkansa tulevaisuudenkin yliopistossa.

Uuden yliopiston toiminta käynnistyy vuoden 2019 alussa. Tärkeää työtä on valtavan paljon edessä, vaikka monia keskeisiä päätöksiä on jo tehty. Onnistumiseen tarvitaan yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken. Winston Churchillin sanoin: ”Jos käymme riitelemään menneisyydestä ja nykyisyydestä, saamme todeta hävinneemme tulevaisuuden.”

Toivotan koko korkeakouluyhteisölle mukavaa ja rentouttavaa kesää!

Seppo Parkkila
Vararehtori

Tutkimuksesta priimaa

Seppo Parkkila

Tampere3 tutkimuksen valmisteluryhmä on työstänyt talven ja kevään aikana tutkimusstrategiaa/-visiota uudelle yliopistoyhteisölle. Samalla kun strategian suunnittelu on ollut mielenkiintoinen matka Tampere3-yliopistoyhteisön syvimpään olemukseen, se on myös pysäyttänyt miettimään yliopiston perustehtävää.

Yliopiston ensimmäinen tehtävä on vapaan tutkimuksen edistäminen. Yliopistolain 1. luvun 2§ kertoo sen selväsanaisesti: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä.” Sen jälkeen laki määrittelee yliopistojen koulutustehtävän: ”…antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”

Yliopistoille kuuluu autonomia päättää siitä, miten ne perustehtäviään toteuttavat. Suomen perustuslaki vakuuttaakin: ”Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.” Mitä sitten on vapaa tutkimus ja tiede? Sen vapauden ytimessä on tieteellisen tutkimuksen periaatteellinen rajoittamattomuus. Tutkijoilla on oikeus itse määritellä tutkimuksensa aiheet, menetelmät ja julkaisemisen muodot. Tieteen vapauden kriteerit muodostuvat tiedeyhteisön sisäisen valvonnan, tiedeyhteisöstä kumpuavan kritiikin ja tieteen julkisuuden kautta. Valitettavasti myös taloudellinen niukkuus rajoittaa tieteen vapautta. Käytännössä tutkijoiden täytyy nykyisin valita lähes pelkästään tutkimusaiheita, joilla on menestymisen mahdollisuuksia kovassa rahoituskilpailussa. Tosin esimerkiksi Suomen Akatemian ja ERC:n tukemat hankkeet ovat temaattisesti ”vapaita”, ja niiden keskeinen arviointikriteeri on tieteellinen laatu. Taloudelliset realiteetit on huomioitava myös tutkimusstrategiassa, mutta samalla muistaen akateemisen tutkimuksen vapaus yhtenä peruskäsitteenä.

Tutkimusstrategian tavoitteiden tulee olla samaan aikaan sekä kunnianhimoisia että realistisia. On tärkeää, että koko yhteisö tuntee strategian omakseen ja tekee innolla työtä sen viitoittamalla tiellä. Jo viime syksyn aikana etsittiin ja määriteltiin tulevan yliopiston tutkimuksen vahvuuksia. Vahvojen tutkimusalojen tunnistaminen on olennaista, kun määritellään tulevan tutkimuksen strategisia tehtäviä ja tavoitteita. Samalla on kuitenkin muistettava, että myös näiden vahvojen alojen ulkopuolella on paljon huipputason tutkimusta.

Tutkimusstrategian/-vision keskeiset osat on vastikään koottu yhteen, ja yliopistojen tiedeneuvostot ovat käsitelleet ensimmäistä versiota yhteiskokouksessaan. Tampere3-yliopistoyhteisölle järjestetään neljä työpajaa tähän samaan teemaan liittyen. Lisäksi verkossa on sähköinen alusta, johon pyydetään yhteisöltä palautetta ja mahdollisia muutosehdotuksia. Yhdessä tekemällä saamme tästä toivottavasti erinomaisen tutkimusstrategian, jota lähdemme mielellämme toteuttamaan. Nature-lehden pääkirjoituksen mukaan pelkästään hyvä ei enää riitä, vaan priimaa tarvitaan: “To be good is no longer enough — excellence, by definition, must go beyond that.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Uusia kokemuksia ja lisää turvallisuutta

Seppo Parkkila

Osallistuin neljän viikon ajan valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Kokemus oli ainutlaatuinen. Osallistujille tarjottiin suorastaan massiivinen tietopaketti kokonaisturvallisuudesta. Kuulimme monien asiantuntijoiden esittäminä, kuinka suomalainen yhteiskunta on varautunut poikkeustilanteisiin. Tutustuminen Kainuun prikaatin toimintaan oli hieno kokemus. Paljon oli tapahtunut Kainuussa sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten olin kertausharjoituksissa samaisessa paikassa. Erityisesti säväytti, että sotilaskodin alakerta oli saanut uuden käyttötarkoituksen. Siitä kertoi ulos saakka kyltti: Pizza and Grill! Aikoinaan tuollainen fasiliteetti olisi ollut täysin mahdoton ajatuksenakin. Lienee turha edes mainita, että aikaisemmin ei ollut myöskään suklaapatukka-automaattia kasarmilla – nyt oli, ja se löytyi viiden askeleen etäisyydellä punkasta eli vuoteesta. Sitten vielä ihmettelemme, miksi varusmiesten Cooper-tulokset ovat viime vuosien aikana heikentyneet!

YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa todetaan: ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.” Tiedämme ja tunnustamme, että tätäkin julistuksen kohtaa on poljettu lukemattomia kertoja sen laatimisvuoden 1948 jälkeen. Länsimaisena sivistysvaltiona Suomi on kuitenkin vahvasti sitoutunut näihin tärkeisiin periaatteisiin. Turvallisuus on jokaisen perusoikeus, ja Suomi työskentelee turvallisuuden edistämiseksi sekä maamme rajojen sisällä että kansainvälisesti. Kansainvälinen turvallisuustilanne on kuitenkin heikentynyt. Vaikka Suomi on maailman turvallisimpia valtioita, suurin osa suomalaisistakin kokee tulevaisuuden turvattomampana kuin aikaisemmin. Monet yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat riippuvaisia kansainvälisestä tietoliikenteestä ja -järjestelmistä. Siksi kyberturvallisuuden merkitys kasvaakin nopeasti. Esimerkiksi pankki- ja sähköjärjestelmien toimivuus on pystyttävä turvaamaan myös mahdollisissa poikkeustilanteissa. Sekään ei riitä, vaan on huolehdittava monista muista kansalaisten palveluista, huoltovarmuudesta, maan sisäisestä turvallisuudesta, puolustuskyvystä ja rajojen turvaamisesta, hyvästä johtamisesta, henkisestä kriisinkestävyydestä jne. Valtionjohto on paljon vartijana, ettemme ensinkään joutuisi poikkeustilanteisiin.

Turvallisuustutkimus on Tampere3-näkökulmasta erittäin kiinnostava ja laaja tutkimus- ja kehittämisalue. Yliopistoissamme tehdään jo merkittävää tutkimusta mm. rauhan ja konfliktintutkimuksen, kansainvälisen politiikan, turvallisuusjohtamisen ja työturvallisuuden aloilla. Tampereella on maan ainoa poliisiammattikorkeakoulu sekä sotilaslääketieteen professuuri. Alueellamme on myös lukuisia muita merkittäviä alan toimijoita kuten turvallisuusalan yritykset, TAMK, VTT, PSHP, Pirkanmaan pelastuslaitos, Sisä-Suomen poliisilaitos ja puolustusvoimat. Vuonna 2011 Pirkanmaan liiton toimesta perustettu turvallisuusklusteri on jo olemassa ja sen toimintaa viitoittanut esiselvitys on luettavissa verkossa. On hyviä ideoita, osaavia tekijöitä, yhteinen tahtotila ja maailmassa paljon turvallisuushaasteita. Nostetaan yhdessä Tampere eurooppalaiseksi turvallisuuspääkaupungiksi!

Seppo Parkkila
Vararehtori

 

Kirje Joulupukille

Seppo Parkkila

Parahin Joulupukki! Kirjoitan sinulle nyt toista kertaa. Ensimmäisessä kirjeessäni vuosi sitten esitin kolmen kohdan toivomuslistan. Luotin, että sinulle lähes kaikki on mahdollista, koska olet Joulupukki. Siksi osa pyynnöistäni oli aika haastavia – Joulupukillekin. Vuoden aikana on toki tapahtunut paljon, mutta vielä olisi keskeneräisiä asioita jäljellä.

Vuosi sitten ensimmäinen toiveeni oli, että Tampere3-nimellä tunnettu prosessi jatkuisi. Tämä toiveeni on toteutunut: prosessi jatkuu ja uusi yliopisto käynnistyy vuoden 2019 alussa. Vuoden aikana syntyi uusi Tampereen korkeakoulusäätiö, valmisteltiin uuden yliopiston opetus- ja tutkimusasioita sekä keskusteltiin yliopiston yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisestä. Eduskunta käsitteli ja hyväksyi yliopistolain muutokset, joita uuden Tampereen yliopiston syntyminen edellyttää. Kuluneen vuoden aikana saatiin monia positiivisia viestejä uusista rahoituspäätöksistä tutkijoille, jotka tekevät loistavaa työtä kansainvälisen tieteen huipulla. Tästä on hyvä jatkaa tulevana vuonna.

Toinen toiveeni oli, että Suomeen saataisiin vihdoin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Ehdotin, että yhdistäisit eri ihmisiltä tulleita toiveita yhteen ja määräisit tonttusi rakentamaan sellaisen uudistuksen, jossa kaikkien toiveet toteutuvat. Tämä on kieltämättä osoittautunut mahdottomaksi. 18 maakunnan Suomi taitaa olla haastava Joulupukillekin. Uudistukselle asetettu kolmen miljardin euron säästötavoite tuntuu epärealistiselta. Sote-himmeli on kallis; jouluhimmeli on halvempi ja kauniimpi. Ehkä voisit tuoda sellaisen meille, jotka suhtaudumme epäillen uudistuksen onnistumiseen.

Kolmas toiveeni oli kaikkein tärkein, mutta vaikein toteuttaa. Toivoin, että rauha ja hyvä tahto vallitsisivat ihmisten ja kansojen välillä. Se näyttää kyllä toteutuvan ainakin Suomen presidentinvaalien tenteissä. Niissä tunteet eivät nouse pintaan, vaan näyttää vallitsevan suorastaan jouluinen harmonia. Sitä vastoin maailmalla on rauhatonta. Vuoden aikana sotatoimet ovat jatkuneet Ukrainassa, Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa, Somaliassa ja lukuisissa muissa maissa. Kansainvälinen terrorismi haastaa länsimaisia arvoja. Tilanne Korean niemimaalla on jännittyneempi kuin aikaisemmin. Israelin ja Palestiinan väliset suhteet ovat kireät. Suurvaltojenkin suhteet voisivat olla paremmat. Vaikka pysyvä rauha maailmassa taitaakin olla mahdotonta, toivon, että veisit lohtua sinne missä on kärsimystä, rakkautta sinne missä on vihaa ja iloa sinne missä on surua.

Tämän kirjeen välityksellä toivotan kaikille yliopistoyhteisömme jäsenille ja blogiemme lukijoille rauhallista joulua ja menestyksekästä vuotta 2018!

Seppo Parkkila
vararehtori

Ideoita maailmalta

Seppo Parkkila

Kirjoitan tätä blogia Montecatini Termen kaupungissa Italiassa, jossa parhaillaan järjestetään oman tutkimusalani kokous. Tähän kokoukseen osallistuu noin 80 tutkijaa kaikista maanosista. Meitä yhdistää se, että kaikilla tutkimuksen kohteena on hiilihappoanhydraasientsyymi. Tämän entsyymiperheen jäseniä ilmentyy kaikissa elävissä soluissa ja ne osallistuvat moniin erilaisiin biologisiin prosesseihin. Tehtävien moninaisuutta kuvaa se, että kokouksen alussa pitämässäni katsauksessa käsittelin mm. seuraavia teemoja: hiilidioksidin määrän vähentäminen ilmakehästä, hämähäkinseitin syntyminen, syöpäkasvaimen kehittyminen, lääkekehitys, makuaistimus ja kalojen uintikyky. Kun ennen lähtöäni kerroin näistä esitelmäni teemoista vararehtorikollegalleni, hän myötämielisesti ilmaisi huolestuneisuutensa, mikä on täysin ymmärrettävää. Suurin osa kokousesitelmien pitäjistä on kemistejä, mikä puolestaan on altistanut allekirjoittaneen tuhansille orgaanisen kemian rakennekaavoille. On hienoa, että hyvinkin erilaisista koulutustaustoista tulevat tutkijat voivat oppia täysin uudenlaisia asioita yhdessä keskustellen ja kuunnellen.

Kokouksen yhteydessä ja muutoinkin olen usein miettinyt kansainvälisten kokousten merkitystä. Tieteellisiä kokouksia on monenlaisia. Yhdysvalloissa olen osallistunut kokouksiin, joissa on ollut liki 20 000 osallistujaa. Sellaisillakin kokouksilla on oma paikkansa. Paikalla on yleensä monia huippututkijoita, joiden esitelmiä on hienoa kuulla. Isoissa kokouksissa vaatimattomien suomalaisten on kuitenkin oltava huomattavan aktiivisia, jotta löytää oikeita henkilöitä keskusteluihin ja tutustuu uusiin tutkijoihin. Tämänkertainen kokous on osallistujamäärältään janan toisesta päästä.

Oman kokemukseni perusteella pienet kokoukset voivat olla yksittäiselle tutkijalle erittäin arvokkaita. Niissä tutustuu hyvin oman alansa tutkijoihin ja sovitaan monia kansainvälisiä yhteistyöprojekteja. Usein parhaimpia keskusteluja käydään illallispöydissä ja posterien äärellä. Tänäänkin seitsemän hengen illallispöydässä oli edustettuina Suomen lisäksi Ranska, USA, Australia, Islanti, Turkki ja Irak. Ei ole vaikea arvata, että keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia. On mahtavaa huomata, kuinka hyvin tutkijat keskustelevat ja tulevat toimeen keskenään erilaisuuksista riippumatta. Kansainvälinen akateeminen yhteisö on todella ainutlaatuinen.

Ehdotukseni on, että jatketaan ja lisätään tieteellisissä kokouksissa käyntiä. Erityiskiitos kuuluu niille tutkijoillemme, jotka järjestävät kansainvälisiä tiedekokouksia. Tampere on hieno kokouskaupunki ja yliopistomme konferenssitukipalvelut auttavat kokousvalmisteluissa. Kansainvälinen liikkuvuus eri muodoissa on tärkeää tutkijoille uran kaikissa vaiheissa. Tärkeintä on oppia uutta ja saada uusia ajatuksia. Omalle tutkijan identiteetille on myös mukava havaita, että samanlaisten haasteiden kanssa toisetkin painivat ja uusi ratkaisu löytyy usein yhteistyön kautta.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Varo saalistajia!

Seppo Parkkila

Viime vuosien aikana tieteellisen julkaisemisen kentälle on tullut uusi ongelma: saalistajat eli predatory-julkaisusarjat ja -julkaisijat. Tutkijoina saamme päivittäin useita sähköpostiviestejä, joissa meitä kutsutaan julkaisemaan mitä ihmeellisimmissä julkaisusarjoissa, osallistumaan tuntemattomiin kansainvälisiin kokouksiin ja arvioimaan käsikirjoituksia, joista meillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Muutama päivä sitten sain kutsun arvioida käsikirjoituksen erääseen predatory-lehteen. Käsikirjoituksen aiheena oli ratsastusonnettomuuksiin liittyvät tapaturmat. En kuitenkaan tiedä tutkineeni tapaturmia – puhumattakaan hevosista. Näin ollen jätin sen arvioinnin tekemättä.

Muutakin ihmeellistä tällä alalla tapahtuu. Predatory-lehtien ja -julkaisijoiden määrä alkoi tuntuvasti nousta vuodesta 2012 lähtien. Jotta tutkijat pysyisivät edes hieman kartalla tässä asiassa, Jeffrey Beall Denverin yliopistosta aloitti ns. Beallin listan ylläpitämisen jo vuonna 2008. Tällä listalla kerrottiin mm. predatory-lehdistä ja -julkaisijoista sekä ns. kaapatuista lehdistä. Tutkijat pystyivät helposti tarkistamaan listalta heitä kiinnostavan lehden tai julkaisijan tilanteen, ja tämä tietokanta oli laajasti käytössä useiden vuosien ajan. 15.1.2017 Beallin lista yhtäkkiä katosi internetistä. Katoaminen on jo huomioitu esimerkiksi Nature– ja Science-tiedelehdissä. Syytä katoamiseen ei tiedetä, mutta taustalla voi olla uhkauksia oikeudenkäynneistä predatory-julkaisijoiden taholta.

Millaisia predatory-lehdet ja -julkaisijat sitten ovat? Ne käyttävät tyypillisesti ns. gold open access -mallia, jossa tutkijat maksavat merkittäviä summia artikkelin saattamiseksi avoimeksi. Siten tällainen julkaisija saa sitä enemmän tuloja, mitä enemmän käsikirjoituksia hyväksytään. On kuitenkin tärkeä huomata, että gold open access -lehtien joukkoon kuuluu myös runsaasti erinomaisia tiedelehtiä. Predatory-julkaisijan toimintakulttuuriin kuuluu tyypillisesti ns. manipuloiva spämmäys. Julkaisija lähettää sähköpostitse massapostituksena julkaisukutsuja ja lupaa nopean ja joustavan julkaisuprosessin ja hyvän näkyvyyden. Lisäksi nämä julkaisijat kutsuvat aktiivisesti tutkijoita lehtiensä toimituskuntien jäseniksi. Predatory-julkaisijoiden nettisivuilla on usein esimerkiksi amerikkalainen tai eurooppalainen osoite, mutta  todellinen osoite on kuitenkin tyypillisesti muualla. Predaattorijulkaisija edustaa usein kymmeniä tai jopa satoja erikoislehtiä eri aloilta. Toinen tyypillinen vaihtoehto on erittäin laaja-alainen yksittäinen lehti – siis lehti, joka julkaisee mitä tahansa ja miltä tahansa alalta.

Vaikka Beallin lista on hävinnytkin, predatory-lehdet ja -julkaisijat eivät ole muuttaneet tapojaan. On tärkeää, että yliopistossamme kiinnitetään tähän ilmiöön jatkuvasti huomiota. Tutkijat voivat edelleenkin julkaista turvallisesti tutuissa ja tunnetuissa tiedelehdissä. Julkaisufoorumi (www.julkaisufoorumi.fi) on hyödyllinen tiedon lähde, kun arvioidaan julkaisukanavan tasoa. Tohtorikoulutustoimikunnilla ja yliopiston tohtorikoululla on tärkeä rooli tiedon välittäjänä väitöskirjatutkijoille. Jokaisella tutkimusryhmän johtajalla on erityisvastuu varmistaa, että ryhmän tulokset julkaistaan asianmukaisilla ja arvostetuilla foorumeilla. Meille kaikille on tärkeää pitää silmämme auki ja tiedostaa tämä ongelma. Saalistaja voi vaania sähköpostin takana.

Seppo Parkkila
Vararehtori

30-vuotinen sote

Seppo Parkkila

Olen mielenkiinnolla seurannut draamasarjaa nimeltään sote-uudistus, jota lähetetään kaikilla kanavilla ja jonka yksityiskohtia paljastetaan vähitellen myös sanomalehtien kautta. Monet käsikirjoittajat ovat vakuuttaneet etukäteen, että loppukohtaus olisi onnellinen. Toki useat ovat sitä myös epäilleet. Minun näkökulmani voi olla jo valmiiksi vääristynyt. Sain työskennellä terveyskeskuksissa aikana, jolloin tietokoneet vasta ilmestyivät vastaanottohuoneiden pöydille. Potilaan mukana lääkärin eteen tuotiin ohuempi tai paksumpi nippu papereita, joista oli etsittävä olennaisimmat taustatiedot. Siihen aikaan ei puhuttu horisontaalisesta eikä vertikaalisesta integraatiosta saati palveluseteleistä. Silloin asiakkaita kutsuttiin potilaiksi ja potilaat kutsuivat lääkäriä tohtoriksi, vaikka oman nimen alle kirjoitettiin ”CMVSTKL” eli lääketieteen kandidaatti vs. terveyskeskuslääkäri. Potilaat hoidettiin sen aikaisten suositusten mukaisesti ja monet paranivatkin.

Nykyisin voidaan hoitaa entistä sairaampia ihmisiä ja entistä pidempään. Yksi lisähaaste on väestön ikärakenne, joka on kiistatta erittäin hälyttävä. Vastikään lehdet uutisoivat, että tätä vauhtia viimeinen suomalainen syntyy vuonna 2067. Käsittääkseni tuohon vuosilukuun on vielä suomalaisilla jonkinlainen vaikuttamismahdollisuus – ainakin toivon niin. On myös selvää, että uudet hoitomuodot ja hyvä sosiaaliturva aiheuttavat valtavia kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomen terveydenhuoltomenot vuonna 2014 olivat 19,5 miljardia euroa. Niiden suhde bruttokansantuotteeseen on samaa luokkaa kuin useissa muissa länsimaissa, mutta selvästi pienempi kuin esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa, puhumattakaan Yhdysvalloista. Menojen jatkuva kasvu on kuitenkin huomattavaa ja sen pysäyttämiseen sote-uudistusta on rakennettu.

Kuinka uusi sote-ratkaisu pitäisi siis rakentaa, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman hyvä? Taitaa olla niin, että hyvät neuvot on jo annettu ja ainoastaan kalliita neuvoja on jäljellä. Suorastaan malttamattomana odotamme valinnanvapautta ja maakuntien tehtäviä koskevia lakiluonnoksia, jotka lähikuukausien aikana tulevat lausunnoille. Niitähän on tulossa muutaman tuhannen sivun verran. Ollaan sitten sen jälkeen jälkiviisaita – sehän on tunnetusti parasta viisautta.

On sotea rakennettu ennenkin ja etsitty suurempia kokonaisuuksia myös Pirkanmaalla. Vuonna 1886 piirilääkäri Klaes Fridolf Printz kirjoitti Duodecim-lehdessä sairastuvan perustamisesta Ruoveden pitäjässä: ”Valiokunnan huoleksi jätettiin sitäpaitse tiedustaa Virtain ja Kurun kunnilta, olivatko ne halukkaita ottamaan osaa rakennuskustannuksiin, edellinen 1000:lla ja jälkimmäinen 500:lla markalla, jos saisivat 25 vuodeksi oikeuden vapaasänkyyn, edellinen 2:lle ja jälkimmäinen 1:lle varattomalle potilaalle, joissa ei ollut tarttuvaa tautia, tai jotka eivät olleet parantumattomia.” Kumpikaan kunta ei kuitenkaan lähtenyt tuohon sote-yhteistyöhön Ruoveden kanssa. Sen ajan digiloikasta kerrottiin: ”Telefoonijohto on lääkärin asunnon ja kyökin välillä, joka on samalla hoitajattaren asunto. Tähän on Siemens & Halsken koneita käytetty ja sen kustannukset nousevat 125 markkaan. Insinöri Huberin välityksen kautta saatiin ainekset pisoaarin likaviemärijohtoon ja etehisen likavesiresipienttiin.” Usein voi käydä myös niin, että odotusarvomme ovat kovin korkealla, kun uutta suunnitellaan. Vuonna 1885 Duodecim-lehdessä valitettiin: ”Yleisö vaatii vaan, että maalaislääkärin pitää muistaa kaikki, seurata kaikkea, ymmärtää kaikki, olla yöt päivät nurkumatta hymy suin valmis kaikellaisiin sielun ja ruumiin ponnistuksiin, ja tuskin kukaan kysyy: riittävätkö voimat? Lääkärin kohtalo on sellainen, arvellaan, syyttäköön itseään kuka lääkäriksi rupeaa.” Ennenkin on siis eletty ja annamme kunnian heille kaikille, jotka ovat hyvinvointivaltion meille rakentaneet.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Kirje Joulupukille

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Parahin Joulupukki! Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa, mutta olemme toki tavanneet monta kertaa – viimeksi elokuussa Napapiirillä. Minulla on aika monta toivomusta täksi jouluksi. Olen pahoillani, että niiden toteuttaminen ei välttämättä ole helppoa. Kuitenkin luotan, että sinulle lähes kaikki on mahdollista, koska olet Joulupukki.

Ensimmäinen toiveeni on, että Tampere3-nimellä tunnettu prosessi jatkuisi. Tavoitteena olisi luoda Tampereelle tieteellisesti korkeatasoinen yliopisto, joka vastaisi monialaisella tutkimuksellaan vaativiin globaaleihin ja paikallisiin haasteisiin. Tässä yliopistossa yhteiskunnan, tekniikan ja terveyden tutkimus toimisivat tiiviissä vuorovaikutuksessa tuottaen läpimurtoja tieteessä, elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa. Lupaan olla kiltti ja tehdä työtä sen puolesta, että vuonna 2025 uusi yliopisto olisi tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavin suomalainen yliopisto profiilialueillaan.

Toinen toiveeni on, että Suomeen saataisiin vihdoin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Luulen, että aika moni muukin on lähettänyt tämän saman toiveen sinulle. Voit vapaasti yhdistää eri ihmisiltä tulleet toiveet yhteen ja määrätä tonttusi rakentamaan sellaisen uudistuksen, jossa kaikkien toiveet toteutuvat. Olen varma, että siitä tulee hyvä.

Kolmas toiveeni on kaikkein tärkein ja vaikein toteuttaa. Toivon, että rauha ja hyvä tahto vallitsisivat ihmisten ja kansojen välillä. Tämän toiveen täyttämiseksi sinun kannattaa olla yhteydessä kollegaasi Pakkasukkoon ja myös siihen kollegaasi, joka väittää asuvansa Pohjoisnavalla. Heidän vaikutusvaltansa voisi auttaa.

Niin, ja vielä lopuksi muistuttaisin, että lähetä WhatsApp-viesti etukäteen, jos tulet jouluna käymään. Silloin tiedän nuohota savupiipun valmiiksi.

Tämän kirjeen välityksellä haluan toivottaa kaikille yliopistoyhteisömme jäsenille ja blogiemme lukijoille Riemullista Joulujuhlaa ja Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Seppo Parkkila
Vararehtori

Mistä eväitä vielä parempaan?

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Yliopistomaailma on kokenut valtavan murroksen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Jonkinlaisella kaiholla ainakin itse muistan 1990-luvun alun kultaiset ajat, jolloin yliopistojen perusrahoitus oli lamasta huolimatta varsin ruhtinaallista ja virkoja oli yllin kyllin jaettavana – virkamiehiä ja -naisia kun oltiin. Voi toki olla, että tässäkin suhteessa aika on kullannut muistoni. 2000-luku toi kovenevan kilpailun tutkimusrahoituksesta ja julkaisujen määrää ja laatua alettiin mitata entistä tarkemmin. Muistan kuinka eräs kollegani totesi vuosituhannen vaihteen aikoihin, ettei mikään ole niin tärkeää kuin impact factorit. Hän oli tosin saanut tutkijanuran alkumetreillä koulutuksensa sittemmin edesmenneen akateemikko Leena Palotien oppilaana. Palotie tunnetusti julkaisi tutkimuksensa usein huippulehdissä ja artikkelit keräsivät – ja keräävät edelleen – valtavan määrän viittauksia.

Viime vuosina kovasta kansainvälisestä kilpailusta on tullut tiedemaailman status quo. Englanninkielisissä teksteissä julkaisemisen välttämättömyyttä kuvataan usein sanonnalla ”publish or perish.” Julkaiseminen erinomaisissa lehdissä on tullut erittäin haastavaksi. Julkaisusarjoja löytyy kyllä joka lähtöön, mutta valitettavan suuri osa niistä on täysin kelvottomia. Ulkoisen rahoituksen saamiseen ei enää välttämättä riitä, että hakemus on erinomainen. Tarvitaan vielä parempaa ja enemmän. Näistä syistä onkin ajankohtaista kysyä, mistä vielä löytyisi eväitä parempaan? Onneksi on monia keinoja, jotka yksi kerrallaan tai yhdessä parantavat mahdollisuuksia. Tampere3-yliopistoyhteisössä olemme juuri tehneet ratkaisuja, joilla pyrimme jatkossa helpottamaan tutkijoiden työtä ulkoisen rahoituksen hakemisessa. Uusi yliopisto toivottavasti lisää myös tieteenalojen välistä vuorovaikutusta ja helpottaa tutkimusta tieteenalojen välisillä rajapinnoilla. Tiede on kansainvälistä ja parhaat tutkimustulokset ja julkaisut syntyvät usein yhteistyössä kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Siksi tutkimusryhmien kansainvälisten suhteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Vaikka kansainväliset ranking-mittaukset eivät kerro koko totuutta, niitäkin on hyödyllistä seurata. Times Higher Education -vertailussa Tampereen yliopisto sijoittui neljänneksi suomalaisista yliopistoista ja lisäksi useilla tieteenaloilla toiseksi. Kansainvälisessä vertailussa Tampereen yliopisto oli sijalla 251-300. Uusimmassa NTU-ranking-vertailussa yliopistomme sijoittui viidenneksi suomalaisten yliopistojen joukossa. Keskustelut lukuisten yliopistomme tutkijoiden kanssa ovat vakuuttaneet ainakin minut, että Tampereen yliopiston suunta on oikea. Yliopiston tutkimuksen laadun nousu on pitkäjänteisen ja kovan työn tulosta. Siitä kiitos koko yliopistoyhteisölle sekä tieteellisen työmme rahoittajille ja muille tukijoille!

Seppo Parkkila
Vararehtori

Arvon mekin ansaitsemme

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Tämä juuri alkanut kesä on käänteentekevä Kaupin kampuksella. Eri puolilla kampusaluetta työskentelevät Tampereen yliopiston henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät kesän aikana uuteen Arvo-rakennukseen. Samoihin tiloihin tulee myös BioMediTech-instituuttiin kuuluvia Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmiä. Lisäksi uudessa Taito-keskuksessa lääketieteen opiskelijat, muut terveysalan opiskelijat sekä sairaanhoitopiirin työntekijät voivat moniammatillisesti harjoitella kliinisiä taitoja uudenlaisessa oppimisympäristössä.

Tutkimuksen näkökulmasta on erityisen merkittävää, että oppialarajat himmenevät entisestään Arvo-rakennuksen laboratorio- ja toimistotiloissa. Olennaista ei ole, millä oppialalla tutkija työskentelee, vaan millaista tutkimusta hän tekee ja millä menetelmillä. Esimerkiksi syöpätutkijat useista tutkimusryhmistä sijoittuvat samoihin toimisto- ja laboratoriotiloihin, histologian menetelmät keskitetään yhdelle alueelle ja soluviljely toisaalle. Tällaisten järjestelyjen kautta saadaan toivottavasti aikaan lisää yhteistyöprojekteja, tilankäytön tehostumista ja monia muita arvokkaita synergiaetuja.

Samalla kun muutto uuteen toimintaympäristöön on suuri positiivinen muutos, joku voi kokea hienoista haikeuttakin, kun entiset vuosikymmeniä palvelleet tilat murskautuvat suurten koneiden rautaisessa otteessa. Mistähän johtunee, mutta itse en ole kuullut juurikaan kaihoisia haikeudenosoituksia entisiä tiloja kohtaan, vaan enemmänkin ilmassa on ollut ajatusta – lopultakin tämä toteutuu.

Näihin samoihin kuukausiin ajoittuu myös toinen suuri muutos Kaupin kampuksella. Lääketieteen ja bioteknologian tutkinto-ohjelmat sekä näiden alojen tohtori- ja erikoislääkärikoulutusta toteutetaan vuodesta 2017 alkaen yhteisessä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa. Terveystieteiden opetus- ja tutkimustyötä tehdään uudessa Arvo-rakennuksessa, mutta hallinnollisesti tämä toiminta sijoittuu yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Nämä ovat hallinnollisia ratkaisuja, joiden myös toivoisi edistävän tutkimusta ja opetusta yliopistossamme. Kaikki tiedämme, etteivät tilat nosta tutkimusta huippututkimukseksi. Hallinnolliset päätökset yksikkö- tai tiedekuntarakenteista eivät myöskään sellaisenaan lisää tutkimuksen laatua tai vaikuttavuutta. Kaikkein eniten yliopisto tarvitsee huippututkijoita ja erinomaisia opiskelijoita. Toimivat tilat ja infrastruktuurit sekä tehokas ja samalla joustava hallinto voivat kuitenkin merkittävästi helpottaa tutkimuksen tekemistä.

Toivotan onnea ja menestystä kaikille uuteen Arvo-rakennukseen siirtyville! Samaa onnea ja menestystä toivon myös teille yliopistoyhteisön jäsenet, jotka ette siirry Arvoon – kaikki olemme kuitenkin arvon ansainneet. Jaakko Juteinin sanoin ”Opin teillä oppineita, Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.” Jätetään siitä lopusta se ”Lal, la, la, la…” pois, koska sivistysyliopistossa yliopistoväellä on sanoja yhtä paljon kuin melodiaa – toisin oli vanhoissa kansanlauluissa … ja politiikassa.

Seppo Parkkila
vararehtori