Suomalainen koulutusosaaminen

Harri Melin

Harri Melin

Tampereen ammattikorkeakoulun, Tampereen kaupungin ja yliopistomme edustajia vieraili toukokuun lopussa Indonesiassa. Jakartaan meidät houkutteli Suomen Indonesian suurlähettiläs Kai Sauer, joka on yliopistomme alumni. Matkan aikana vierailimme lukuisissa johtavissa yliopistoissa, opetusministeriössä ja Jakartan kaupungin koulutoimessa. Lisäksi suurlähetystö organisoi suomalaista koulutusjärjestelmää ja opettajainkoulutusta käsitelleen kutsuseminaarin.

Seminaariin osallistui liki 70 indonesialaista koulutuksen huippuasiantuntijaa. Mikä saa yli 250 miljoonan asukkaan nopeasti kasvavan talouden kiinnostumaan pikkuisesta Suomesta? Nopea vastaus on tietysti menestyksemme PISA-tutkimuksissa. Tämä ei kuitenkaan riitä. Jotkut Aasian maista ovat kirineet Suomen ohi, malleja on siis tarjolla lähempänäkin. Kansainvälisissä vertailuissa pärjäämisen ohella Indonesialaiset kertoivat vaikuttuneensa suomalaisen koulutusjärjestelmän kokonaisuudesta, opettajainkoulutuksesta ja tavasta jolla oppilaita kohdellaan.

Suomalaisen koulutussysteemin yksi erikoisuus on se, että meillä ei ole koulutuksen umpiperiä. Teinivuosien kouluallergia ei välttämättä johda syrjäytymiseen. Aikaa voi opiskelussa mennä normaalia pidempään, mutta kouluallergiasta joskus kärsineen nuoren on mahdollisuus päätyä yliopisto-opiskelijaksi muutoinkin kuin lukion kautta. Monissa maailman maissa tällainen ei ole yksikertaisesti mahdollista.

Kaikki suomalaiset opettajat ovat suorittaneet ylemmän korkeakulututkinnon, päiväkotien ja esikoulujen opettajista huomattava osa on niin ikään maistereita. Meillä opettajat ovat oman alansa arvostettuja huippuosaajia. Aasian maissa opettajaksi valmistutaan tyypillisesti kandidaattitutkinnolla. Lisäksi ammatin arvostus on monesti vaatimatonta ja palkat huonoja. Suomalaista opettajuutta arvostetaan myös siksi, että opettajilla on huomattavan laaja autonomia sekä sisältöjen että pedagogisten ratkaisujen suhteen. Indonesiassa koulutarkastajat pitävät huolen, että erikouluissa mennään ministeriön ohjeistamalla tavalla.

Koulukiusaaminen tuntuu olevan iso kansainvälinen ongelma. Suomessakin on kiusaamista, mutta ainakin indonesialaisten asiantuntijoiden mukaan suomalaiset oppilaat kunnioittavat toisiaan paljon enemmän kuin heidän kotimaassaan. He jaksoivat ihmetellä myös sitä, miten niin hyviin oppimistuloksiin päästään perin lyhyillä työpäivillä ja jokseenkin olemattomilla kotitehtävillä.

Suomalaisessa peruskoulussa, lukioissa ja korkeakouluissa on jotakin, joka toimii kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen hyvin. Siitä kannattaisi tehdä ihan numeroa.

Harri Melin
vararehtori

Koulutuksen kehittäminen

Harri Melin

Harri Melin

Olemme toteuttaneet syksystä 2012 alkaen mittavan koulutusuudistuksen. Ensimmäinen uusien opetusohjelmien mukainen kolmivuotissykli on nyt puolessa välissä. Viime syksynä tutkinto-ohjelmat tekivät kokemuksistaan itsearvioinnin.

Arviointi oli melkoinen urakka, mutta se kannatti. Meillä on nyt käytössä arvokasta tietoa tulevaa opetusohjelmatyötä varten. Arviointi osoitti, että uudet, etenkin isot ohjelmat iloitsevat uudenlaisesta yhteistyöstä. Laaja-alaisuus on siirtynyt puheesta käytännöiksi. Opetussuunnitelmatyötä on tehty osaamisperustaisesti. Tätä pidetään erittäin hyvänä. Pienissä ohjelmissa korostuu toimijoiden hyvä ilmapiiri ja läheinen kontakti opiskelijoihin. Samaan aikaan niissä paikantui resurssipulaan ja henkilöstön vaihtuvuuteen liittyviä ongelmia. Tästä voi seurata yksittäisten henkilöiden kuormittuminen.

Arviointi kertoo myös, että yliopistossa on edelleen merkittäviä eroja koulutuksen suunnittelun, toteutuksen, arvioinnin ja kehittämisen menettelytavoissa. Kokemus kertoo myös siitä, että tällaiset erot ovat selvästi vähentyneet. Menettelyjen yhtenäistäminen ja ohjeistaminen saa kiitosta – sitä toivotaan lisääkin.

Olemme koonneet viime vuosina entistä systemaattisemmin tietoja koulutuksen toteutumisesta. Näyttää kuitenkin siltä, että koulutusta koskevat kehittämisehdotukset tuntuvat tulevan vain osittain palautteesta ja varsin vähän tilastollisista indikaattoreista. Kaikkein eniten reagoidaan kurssipalautteeseen.

Koulutuksen tasosta ja prosessien sujuvuudesta kannattaa pitää hyvää huolta. Yliopistojen ja OKM:n keskinäisessä rahoitusmallissa koulutuksen osuus on yli 40 prosenttia. Tampereen yliopisto on saanut kahtena viime vuotena tutkintotavoitteet toteutettua. Tähän ei moni muu yliopisto ole yltänyt. On varmistettava, että pärjäämme myös jatkossa. Ainakin kahdessa asiassa meillä on kohennettavaa. On tärkeää, että mahdollisimman moni opiskelija pystyy suorittamaan vuosittain 55 opintopistettä. Se kertoo opintojen sujumisesta ja opiskelijoiden kiinnittymisestä opintoihin. Toinen kehittämisen kohde on avoin yliopisto. Sen tarjontaa kannattaa laajentaa, koska toimenpide hyödyttää myös tutkinto-opiskelijoita.

Kokonaan oma kehittämisen paikka koskee oppimisympäristöjä. Tällainen hanke käynnistyi viime vuonna. Nyt ollaan aloittamassa opetus- ja oppimistilojen ajanmukaistamista, sähköisen tentin uudistaminen on valmisteilla ja verkko-opintojen laajentamista suunnitellaan. Koulutuksen kehittäminen ei ole mikään ihan helppo juttu. Työtä riittää kaikille.

Harri Melin
vararehtori

 

Koulutusvienti

Harri Melin

Harri Melin

Viime maanantaina julkistettiin kansanedustaja Päivi Lipposen johtaman selvitysryhmän muistio ”Suomi kansainvälisille koulutusmarkkinoille”. Ryhmä esitti tavoitteeksi, että runsaan 10 vuoden kuluttua yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa olisi ainakin 60 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa, kun nyt heitä on noin 20 000.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on jo pitkään kannustanut yliopistoja lisäämään toimiaan koulutusosaamisen viemiseksi.  Miksi koulutusvienti? Ministeriön mukaan korkeakoulutus on yksi maailman nopeimmin kasvavia talouden lohkoja. Korkeakouluopiskelijoita arvioidaan tällä hetkellä olevan koko maailmassa noin 200 miljoonaa. Korkeakoulutuksen viennistä on tullut monissa maissa isoa bisnestä.  Suomella on erinomainen koulutus- ja innovaatiojärjestelmä, ja ministeriön mielestä koulutuksen vienti voisi olla tulevaisuudessa tärkeä tulonlähde myös Suomelle.

Meillä on totuttu ajattelemaan, että ilmainen koulutus on tärkeä osa suomalaista hyvinvointimallia. Kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua, ja tämä koskee myös yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin pyrkiviä ulkomaisia opiskelijoita. Selvitysryhmä esittää, että korkeakoulut ryhtyisivät perimään lukukausimaksuja muilta kuin EU- ja ETA-maiden kansalaisilta ohjelmissa, jotka järjestetään muilla kielillä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

Ehdotus on rohkea, mutta perusteltu. Tällainen ratkaisu ei romuta koulutuksen maksuttomuutta. Se mahdollistaa englanninkielisten ohjelmien kehittämisen ja pakottaa korkeakoulut panostamaan laatuun. Samalla se altistaa osaamisemme kansainväliseen vertailuun. Vastaavatko ohjelmamme opiskelijoiden tarpeisiin ja kuinka eteviä osaajia oikeastaan olemmekaan? Hyvien ohjelmien rakentaminen ei ole mikään helppo tehtävä, eikä se tapahdu käden käänteessä. Jos tällaiselle tielle lähdetään, merkitsee se yliopistoille melkoista oppimisprojektia.

Tampereen yliopisto on ollut mukana koulutusviennissä. Johtamiskorkeakoulu on toteuttanut tilauskoulutuksena julkisen talouden maisteriohjelmia Vietnamissa. Kokemukset ovat olleet hyviä: hankkeet ovat pakottaneet yksikön oppimaan uusia toimintatapoja, kehittämään vanhoja ja olemaan uudella tavalla rohkean aloitteellisia. Ensi vuonna Vietnamissa käynnistyy ensimmäinen julkisen hallinnon MBA-ohjelma, ja myös sen toteuttaminen kasvattaa osaamistamme.

Koulutusviennin periaatteista ja toimintatavoista on syytä keskustella. Tampereen yliopistossa keskustelu on alkanut – ja hyvä niin.

Harri Melin
vararehtori

Hyvä opiskelukäytäntö

Tieteen tekemisen yhtenä peruspilarina on aina pidetty ehdotonta rehellisyyttä. Tutkimuksessa ja akateemisessa koulutuksessa on yhteiset pelisäännöt ja yhteiset eettiset periaatteet. Ne määrittävät kaikille muun muassa sen, miten toimia suhteessa toisten kokoamiin tutkimusaineistoihin, toisten tuloksiin ja toisten kirjoittamiin teksteihin. Tästä huolimatta tieteessä on aina ollut vilppiä ja aina tulee olemaankin, koska myös tiede on syvästi inhimillistä toimintaa.

Hyvien tieteellisten käytäntöjen opetus aloitetaan jo ensimmäisinä opiskeluviikkoina orientoivien opintojen vaiheessa. Hyvien käytäntöjen opiskelu jatkuu läpi opintojen: lähdeviitteiden merkitsemistä ja lähdeluettelon laadintaa harjoitellaan metodikursseilla, kandiseminaarissa, graduseminaarissa ja vielä niiden välilläkin.

Oikeat toimintatavat eivät pitäisi jäädä kenellekään epäselväksi. Tästä huolimatta törmäämme jatkuvasti erilaisiin opiskeluvilppeihin. Sitä paitsi vilpillisten keinojen käyttäminen on helpottunut Internetin myötä. Copy-paste-metodia ei varmasti erikseen opeteta, mutta sen käyttö kyllä tunnetaan ja suoranaista plagiointiakin  harjoitetaan aina silloin tällöin.

Kaikissa suomalaisissa yliopistoissa ollaan ottamassa käyttöön sähköisiä plagiaatin tunnistusjärjestelmiä. Tällainen on hankittu myös Tampereen yliopistoon. Ensi vuoden alusta lähtien kaikki opinnäytetyöt käyvät läpi alkuperäisyystarkistuksen. Alkuperäisyyden varmistus aloitetaan väitöskirjoista, ja kun opettajille ja opiskelijoille on tarjottu riittävästi opastusta, tarkistus ulotetaan myös graduihin ja kandintutkielmiin.

Asiaa käsitellessään opetusneuvosto painotti, että sähköinen plagiaatin tunnistusjärjestelmä on ennen muuta opiskelijan työväline. Se toimii Moodle-ympäristössä, ja opiskelija voi itse tarkistaa työnsä alkuperäisyyden. Samalla ohjelma tarjoaa myös opettajille mahdollisuuden tarvittaessa varmistaa hyvien tieteellisten käytäntöjen hallinnan.

Valmistaudumme plagiaatin tunnistusjärjestelmän käyttöönottoon rauhallisin mielin. Uskomme, että yliopistomme opiskelijat kunnioittavat ja noudattavat tieteen yhteisiä pelisääntöjä. Uusi ohjelma on väline, jonka avulla opiskelija voi helposti itse varmistaa, että hän on menetellyt eettisesti kestävällä tavalla.

Harri Melin
vararehtori

Terveisiä Kiinasta

Tampereen yliopiston delegaatio vieraili kuunvaihteessa runsaan viikon matkalla Kiinassa. Mukana oli edustajia kasvatustieteistä, johtamiskorkeakoulusta, informaatiotieteistä, mediakasvatuksesta ja sosiaalitieteistä. Kävimme kolmessa kaupungissa ja 13 yliopistossa. Kiinassa on kaikkiaan yli 2 500 yliopistoa, joten ihan kaikkea emme ehtineet näkemään.

Kiina on investoinut viime vuosikymmenien aikana runsaasti tutkimukseen ja yliopistolaitoksen kehittämiseen. Tämä näkyy yliopistojen kampuksilla. Rakennukset ovat uusia ja niiden varustelu on vähintään yhtä korkealuokkaista kuin meillä. Kiinalaisen yliopiston kampus on kuin pieni kaupunki. Sekä opiskelijat että henkilökunta asuvat kampusalueella. Kampukselta löytyy kaikki palvelut liikunnasta terveydenhuoltoon ja kauppakaduista ravintolaryppäisiin.

Beijingin isot yliopistot ovat tyypillisesti kolme kertaa suurempia kuin Tampereen yliopisto: opettajia ja tutkijoita on noin 3 000 ja opiskelijoita noin 40 000. Tosin maisteriopiskelijoita on monissa yliopistoissa jokseenkin yhtä paljon kuin meillä. Runsas puolet opiskelijoista suorittaa vain kandidaatin tutkinnon. Lisäksi yliopistoissa on paljon erikseen työn ohella tutkintoa suorittavia opiskelijoita.

Kiina on aktiivisesti kansainvälistänyt yliopistojaan. Huomattava osa nuoremmista professoreista on suorittanut tutkintonsa Australiassa, Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa. Samalla yliopistot ovat verkottuneet systemaattisesti näiden maiden kanssa. Tämä tarkoittaa yhteisiä tutkimushankkeita, säännöllistä opettaja- ja opiskelijavaihtoa ja yhteisiä kesäkouluja tai muita opintokokonaisuuksia. Kaikilla vierailemillamme kampuksilla näkyi paljon länsimaisia opiskelijoita.

Miksi Tampereen yliopiston kannattaa olla aktiivinen Kiinan suuntaan? Kiinan merkitys maailman taloudessa ja politiikassa kasvaa. On tärkeää, että kehitämme tutkimusyhteistyötä kiinalaisten kollegoiden kanssa. Yhtä tärkeää on, että opiskelijoillamme on mahdollisuus opiskella hyvissä kiinalaisissa yliopistoissa.  Kiinassa on meneillään isoja yhteiskunnallisia muutoksia. Vaikuttaa siltä, että pohjoismaiset ratkaisut kiinnostavat sekä päättäjiä että yliopistoja. Voi olla, että meilläkin olisi jotakin annettavaa kiinalaisille kumppaneillemme.

Harri Melin
vararehtori

Terveisiä lukiosta

Tapasin viime viikolla tamperelaisten lukioiden rehtoreita. Minut oli kutsuttu kertomaan yliopistomme kuulumisia tilaisuuteen, jossa rehtorit pohtivat lukiokoulutuksen tulevaisuutta. Rehtorit tunsivat yliopistomme koulutusuudistuksen: tietoja he olivat saaneet ennen muuta omilta opoiltaan, jotka taas tekevät säännöllistä yhteistyötä opintopalveluidemme kanssa. Rehtorit pitivät laaja-alaisia kandidaattiohjelmia hyvänä uudistuksena. Heidän mukaansa suuri osa suoraan lukiosta yliopistoon siirtyvistä tietää kyllä, mille alalle he haluavat suuntautua. Kuitenkin näkemys siitä, mistä nimenomaisesta ohjelmasta halutaan valmistua, on monella vielä hakusessa.

Kerroin rehtoreille, että kannamme huolta lukioiden kielivalintojen yksipuolistumisesta ja opiskelijoiden kielitaidon rapautumisesta. Tässä asiassa kaikki olivat samaa mieltä. Nykyinen lukio tarjoaa opiskelijoille runsaasti mahdollisuuksia kieliopintoihin. Liian usein käy kuitenkin niin, että lukiolaiset ottavat lyhyen kurssin yhdestä kielestä, toisen kurssin toisesta kielestä ja kolmannen kolmannesta kielestä. Näin mitään kieltä ei opita kunnolla. Yliopistoissa tämä näkyy ruotsin ja saksan taitojen heikentymisenä.

Yliopistojen opiskelijavalinta on uudistumassa muutaman vuoden kuluttua. Opetusministeriön esitys on parhaillaan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä. Toteutuessaan uudistus merkitsee, että noin puolet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista valitaan suoraan todistusten perusteella sellaisista hakijoista, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa. Rehtoreiden mielestä uudistus on hyvä. Samalla se panee lukiot pohtimaan hyvin tarkkaan omia painotuksiaan ja omaa opetusohjelmaansa. Millainen lukiokoulutus on kaikkein tehokkain väylä jatko-opintojen kannalta? Millaisia painotuksia lukiomme tarjoaa? Miten meitä oikein arvioidaan tämän uudistuksen jälkeen?

Olemme tottuneet siihen, että yliopistoissa eri tieteenalat käyvät jatkuvaa kamppailua kunnioituksesta ja resursseista. Tämä on osa tieteen arkea. Sama kamppailu tuntijaosta ja opetuksen resursoinnista on osa lukioidenkin arkea. Lukioiden tulevasta suunnasta on selvästi erilaisia kantoja, esimerkiksi kieltenopettajien näkemykset eroavat matemaattisten aineiden opettajien kannoista.

Minulta kysyttiin, millaisia opiskelijoita Tampereen yliopisto lukioilta odottaa. Vastasin, että toivomme uusien opiskelijoiden osaavan lukea ja kirjoittaa. Tällä tarkoitin, että he ovat uteliaita oppijoita, jotka osaavat hakea itsenäisesti uutta tietoa ja soveltaa lukemaansa akateemisen asiantuntijuuden kartuttamisessa.

Harri Melin
vararehtori

Koulutuksesta työelämään

Helmikuun alussa järjestetään tamperelaisissa yliopistoissa yrityspäivät. Kyse on rekrytointitapahtumasta, jossa yritykset tulevat opiskelijoiden kotikentälle etsimään hyviä kontakteja ja hankkimaan riveihinsä tulevaisuuden osaajia. Tällaista vuorovaikutusta tarvitaan. Osaava työvoima on organisaatioiden menestyksen kannalta kriittinen tekijä.

Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen on kova haaste suomalaiselle työelämälle. Asiaa sivuten Suomessa keskustellaan vilkkaasti työssä jaksamisesta, työurista, eläkeiästä, opintojen kestosta tai korkeakoulujen opiskelijavalinnoista. Monissa puheenvuorissa jaetaan yhteinen huoli osaajien riittävyydestä. Tähän vedoten yliopistoilta odotetaan toimia opiskeluaikojen lyhentämiseksi ja opiskelijoilta ripeää valmistumista ja välitöntä siirtymistä työmarkkinoille.

Opiskelunaikainen työssäkäynti on kiinnostava kysymys. Me kaikki tiedämme, että puolipäiväinen työssäkäynti, saati kokopäivätyö vaikuttaa opiskeluun. Kahdessa paikassa ei voi olla samaan aikaan. Tilastojen mukaan keskimäärin runsas 11 % kaikista työllisistä on opiskelijoita. Muutamissa ammateissa opiskelijoiden osuus on jopa neljännes kaikista.  Tilastot kertovat myös, että noin kaksi kolmesta yliopisto-opiskelijasta käy töissä lukukausien aikana.  Laskennallisesti siis vain kolmannes läsnä olevista on päätoimisia opiskelijoita. Mitähän muuten työmarkkinoilla tapahtuisi, jos opiskelijat häviäisivät yliopistoihin?

Opiskelijoiden työssäkäynti on monipiippuinen juttu. Vastoin yleisiä mielikuvia, töissä ei olla pääsääntöisesti hampurilaisravintolassa tai Prisman kassalla. Kaksi kolmesta työssä olevasta opiskelijasta on ammatiltaan johtaja, ylempi virkamies tai erityisasiantuntija  – ollaan siis koulutusta vastaavissa tehtävissä, ja vain neljännes on toimisto- palvelu- tai myyntityössä. Työssä olevat, viisi vuotta sitten valmistuneet maisterit, kertoivat heille suunnatussa kyselyssä, että opiskelunaikaisesta työssäkäynnistä oli hyötyä myöhemmän työuran kannalta, että työssäkäynti opiskeluaikana lisäsi opiskelumotivaatiota ja että työssäkäynti opiskeluaikana vaikutti myös nykyisen työpaikan saamiseen. Opiskelijoille työssäkäynti merkitsee siis toimeentuloa ja urapolun alkua, ei hukkaan heitettyä aikaa.

Yliopistojen tavoitteena on taata opiskelijoille mahdollisuudet tutkintojen suorittamiseen määräajassa. Yliopiston näkökulmasta on myös tärkeää, että mahdollisimman suuri osa opiskelijoista todella suorittaa tutkinnon, ja mieluummin määräajassa. Tämä on myös työmarkkinoiden näkökulmasta perusteltua. Käytännössä koulutuksesta työelämään kulkee kuitenkin monia mutkaisia reittejä.

Harri Melin
vararehtori

Näin naapurissa

Osallistuin muutama viikko sitten Suomen ja Venäjän välisen tieteellis-teknisen yhteistyökomitean matkalle Moskovaan. Talous- ja yhteiskuntatieteilijöistä koostunut delegaatio vieraili Skolkovon uudessa liikkeenjohdon instituutissa.

Venäjällä on jo vuosia keskusteltu vilkkaasti vääjäämättömästä tarpeesta talouden uudistamiseksi ja keinoista muutosten toteuttamiseksi. Näissä keskusteluissa on noussut esiin näyttävästi Skolkovo. Se on teknologiakeskus, jota suunnitellaan noin 20 km Moskovan keskustasta etelään. Skolokovon suunnittelusta vastaa säätiö, jonka puheenjohtajana toimii presidentti Medvedjev. Skolkovon pitäisi muutaman vuoden kuluttua tuottaa innovaatioita, jotka ketterästi uudistavat pitkälti öljyn ja kaasun varaan rakentunutta taloutta.

Varsinaista tiedekeskusta vasta suunnitellaan, mutta Skolkovossa toimii jo upea liikkeenjohdon instituutti ”Moscow School of Management”. Päärakennus on futuristinen, ja sen on suunnitellut nuori englantilainen arkkitehti. Oppimisympäristöihin on kiinnitetty erityistä huomiota, samoin tilojen viihtyvyyteen. Skolkovon on perustanut ja sen toiminnasta vastaa 10 suurta venäläistä yritystä ja joukko yksityishenkilöitä.

Skolkovo kertoo olevansa innovatiivinen uuden ajan liikkeenjohdon instituutti, jonka missiona on auttaa menestyviä yksilöitä saavuttamaan vielä suurempaa menestystä ja auttaa ihmisiä tulemaan johtajiksi, jotka todella vaikuttavat ympäristöönsä. Instituutti tarjoaa muun muassa maisteriohjelman, jossa kaikki opiskelijat osallistuvat kaikkiaan kahdeksan kuukauden ajan projektiopintoihin Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa. Projektiopinnot tarkoittavat kovaa työtä kumppanuusyritysten kehittämishankkeissa sekä niistä laadittavia raportteja.

Opiskelijoiden työpäivät ovat pitkiä. Luentoja ja seminaareja on klo 9 – 18. Sen jälkeen käydään keskusteluja yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa. Illalla klo 20 jälkeen tehdään sitten kirjallisia töitä. Lopputyönään opiskelijat laativat liiketoimintasuunnitelman uudelle yritykselle. Parhaille suunnitelmille järjestetään rahoitus. Ohjelma maksaa 60 000 euroa.

Venäjän talous kaipaa kipeästi rakenteellisia uudistuksia. Skolkovon instituutti on suunnattu huippujen huipuille. Se on avoimesti elitistinen, eikä se missään tapauksessa ole koko totuus liikkeenjohdon koulutuksesta Venäjällä. Instituutin olemassaolo kertoo kuitenkin siitä, että myös naapurissa ollaan hakemassa moni-ilmeisiä ratkaisuja korkeakoulutukseen.

Harri Melin
vararehtori

Tervehdys tulokkaille

Yliopiston avajaiset olisivat suuri tapaus uudelle opiskelijalle, jos hän eksyisi paikalle ja ymmärtäisi mistä on kysymys. Joskus tähänkin on kiinnitetty huomiota. Senaattori J.V. Snellman kirjoitti vuonna 1876 kirjasen, joka jaettiin uusille ylioppilaille eli yliopiston tulokkaille. Snellman kertoi ”miten ylioppilaaksi pääseminen on kaikkina aikoina täyttänyt entisen koulupojan rinnan riemulla”. Edessä oli odotettu elämänmuutos:

”Tämän muutoksen merkitys on tunnettu ja tunnustettu. Se on muutos pakonalaisuudesta vapauteen. Koulussa oli läksyn ja kurin pakko; yliopistossa opinharjoituksen vapaus, sekä opittavien aineiden valinnassa että myös oppimisen järjestyksen ja ajan määräämisessä; samoin avarain rajain sisällä liikkuva vapaus omasta elintavasta päättäessä.”

Yliopisto oli yhtä kuin vapaus, mutta tuo vapaus piti käyttää tieteellisen vakaumuksen kehittämiseen. Snellmanin mielestä yliopistossa harrastettiin liikaa käytännöllisiä opintoja, joilla pääsi toki lääkäriksi, papiksi, tuomariksi tai virkamieheksi, mutta liian usein näiltä ammatinharjoittajilta puuttui tieteellinen sivistys. Sellainen oli kuitenkin myös ”valtiontarpeeksi myönnetty” ja siksi annettu yliopistolle niin runsaat varat, että ne herättivät ihmetystä muukalaisissa. Tätä köyhän kansan lahjaa taas eivät opettajat ja opiskelijat aina arvostaneet. ”Mutta jos oleskeleminen näissä valoisissa, kauneissa, sivistykselle omistetuissa saleissa joka päivä heidän mieleensä muistuttaa, kuinka tärkeä tämä yliopisto on isänmaalle ja kuinka pyhät ovat heidän velvollisuutensa tätä isänmaata kohtaan, jos se saattaa nuoren ylioppilaan mielen ylenemään kaiken yli, mikä elämässä on huonoa, niin ne kustannukset eivät ole turhaan tuhlatut”.

Kirjasen nimi oli Ylioppilaan velvollisuudet. Niitä oli paljon. ”Se ylioppilas, joka tämän tilansa oikein miettii, ei voi olla tuntematta olevansa raskaan edesvastauksen alla”. Mutta: ”Keneltä voisi isänmaa toivoa tulevaisuuttaan, jos ei ensi sijassa enimmin sivistyneiltä pojiltansa”. Opiskelu oli tuolloinkin rankkaa, koska ”totiseen tieteelliseen tietoon ei voi koskaan mukavasti päästä” ja oppi vaatii ”paljon öljyä lamppuun”. Vanha setä neuvoi, että opiskelija oli ”päivätyöläinen”. Yöt olivat nukkumista varten ja lukuvoimia sai voimistelemalla, liikkumalla raittiissa ilmassa ja välttämällä viinaa ja tupakkaa.

Vain kaksi asiaa näyttää nyt olevan toisin kuin Snellmanin yliopistossa: uudet opiskelijat ovat enimmäkseen tyttöjä ja professorit osaavat suomea.

Pertti Haapala
vararehtori

Koulutusvientiä

Johtamiskorkeakoulu toteuttaa parhaillaan Vietnamin valtion hallintokorkeakoulun tilaamaa julkisen talouden johtamisen maisteriohjelmaa. Kesäkuun ajan 40 vietnamilaista opiskelijaa suorittaa intensiivistä graduseminaariaan Tampereella. Samaan aikaan ovat käynnistyneet keskustelut toisen vastaavan ohjelman toteuttamiseksi.

Yliopisto on mukana Itämeri-instituutin hallinnoimassa Nottbeck-ohjelmassa. Kyse on Pietarin Finanssi- ja talousyliopiston, TTY:n ja meidän yhdessä tekemästä koulutuksesta, joka on suunnattu Pietarin alueella toimivien suomalaisyritysten johdolle. Myös tämän hankkeen seuraavaa vaihetta suunnitellaan aktiivisesti.

HEG (Higher Education Group) sai hiljattain melkein puolen miljoonan euron rahoituksen osallistuakseen Ugandan korkeakoululaitoksen hallinnon kehittämiseen. Kasvatustieteilijät ja HEG suunnittelevat tarjousta kiinalaisten lukioiden rehtorien täydennyskoulutukseen.

Meillä Pirkanmaalla on keskusteltu vilkkaasti koulutusviennistä. Maakuntaliitto pohtii asiaa, ja Unipoli viimeistelee omaa selvitystään tamperelaisten korkeakoulujen koulutusviennin kehittämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt keväällä koulutusvientiklusterin, Future Learning Finland. Tampereen yliopisto on hankkeessa mukana.

Yliopistollamme on itse asiassa tarjottavanaan paljon sellaista osaamista, jota voitaisiin viedä kansainvälisille markkinoille. Tutkimuksemme vahvoja aloja ovat yhteiskunnan ja terveyden tutkimus. Näillä aloilla myös tamperelainen koulutusosaaminen on niin korkeatasoista, että sille aivan varmasti löytyy kansainvälistä kysyntää. Vienti ei kuitenkaan synny tyhjästä. Jotta voisimme harjoittaa koulutusvientiä, edellyttää se, että meillä on sellaisia tuotteita joita markkinoida ja että toiminnalliset prosessit ovat kunnossa.

Eri yksiköt valmistelevat parhaillaan kansainvälisiä tutkinto-ohjelmiaan. Strategiansa mukaisesti yliopisto tarjoaa kansainvälisiä ohjelmia, joissa koulutetaan kansainvälisesti toimintakykyisiä asiantuntijoita, jotka valmistuttuaan saavat koulutustaan vastaavaa työtä. Samalla pyrimme vaikuttamaan Pirkanmaan kehittämiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tässä on tärkeää edistää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytoitumista alueen työmarkkinoille.

Koulutusvienti on osa yliopistomme kansainväistymistä. Se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, vaan kansainvälistyminen on yksi keino kohentaa oman työmme laatua.

Kesälomaa odotellessa

Harri Melin
vararehtori