Arvon mekin ansaitsemme

Seppo Parkkila

Seppo Parkkila

Tämä juuri alkanut kesä on käänteentekevä Kaupin kampuksella. Eri puolilla kampusaluetta työskentelevät Tampereen yliopiston henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät kesän aikana uuteen Arvo-rakennukseen. Samoihin tiloihin tulee myös BioMediTech-instituuttiin kuuluvia Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmiä. Lisäksi uudessa Taito-keskuksessa lääketieteen opiskelijat, muut terveysalan opiskelijat sekä sairaanhoitopiirin työntekijät voivat moniammatillisesti harjoitella kliinisiä taitoja uudenlaisessa oppimisympäristössä.

Tutkimuksen näkökulmasta on erityisen merkittävää, että oppialarajat himmenevät entisestään Arvo-rakennuksen laboratorio- ja toimistotiloissa. Olennaista ei ole, millä oppialalla tutkija työskentelee, vaan millaista tutkimusta hän tekee ja millä menetelmillä. Esimerkiksi syöpätutkijat useista tutkimusryhmistä sijoittuvat samoihin toimisto- ja laboratoriotiloihin, histologian menetelmät keskitetään yhdelle alueelle ja soluviljely toisaalle. Tällaisten järjestelyjen kautta saadaan toivottavasti aikaan lisää yhteistyöprojekteja, tilankäytön tehostumista ja monia muita arvokkaita synergiaetuja.

Samalla kun muutto uuteen toimintaympäristöön on suuri positiivinen muutos, joku voi kokea hienoista haikeuttakin, kun entiset vuosikymmeniä palvelleet tilat murskautuvat suurten koneiden rautaisessa otteessa. Mistähän johtunee, mutta itse en ole kuullut juurikaan kaihoisia haikeudenosoituksia entisiä tiloja kohtaan, vaan enemmänkin ilmassa on ollut ajatusta – lopultakin tämä toteutuu.

Näihin samoihin kuukausiin ajoittuu myös toinen suuri muutos Kaupin kampuksella. Lääketieteen ja bioteknologian tutkinto-ohjelmat sekä näiden alojen tohtori- ja erikoislääkärikoulutusta toteutetaan vuodesta 2017 alkaen yhteisessä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa. Terveystieteiden opetus- ja tutkimustyötä tehdään uudessa Arvo-rakennuksessa, mutta hallinnollisesti tämä toiminta sijoittuu yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Nämä ovat hallinnollisia ratkaisuja, joiden myös toivoisi edistävän tutkimusta ja opetusta yliopistossamme. Kaikki tiedämme, etteivät tilat nosta tutkimusta huippututkimukseksi. Hallinnolliset päätökset yksikkö- tai tiedekuntarakenteista eivät myöskään sellaisenaan lisää tutkimuksen laatua tai vaikuttavuutta. Kaikkein eniten yliopisto tarvitsee huippututkijoita ja erinomaisia opiskelijoita. Toimivat tilat ja infrastruktuurit sekä tehokas ja samalla joustava hallinto voivat kuitenkin merkittävästi helpottaa tutkimuksen tekemistä.

Toivotan onnea ja menestystä kaikille uuteen Arvo-rakennukseen siirtyville! Samaa onnea ja menestystä toivon myös teille yliopistoyhteisön jäsenet, jotka ette siirry Arvoon – kaikki olemme kuitenkin arvon ansainneet. Jaakko Juteinin sanoin ”Opin teillä oppineita, Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.” Jätetään siitä lopusta se ”Lal, la, la, la…” pois, koska sivistysyliopistossa yliopistoväellä on sanoja yhtä paljon kuin melodiaa – toisin oli vanhoissa kansanlauluissa … ja politiikassa.

Seppo Parkkila
vararehtori

Lukuvuosimaksut

Harri Melin

Harri Melin

Tampereen yliopisto ottaa käyttöön lukuvuosimaksut syksyllä 2017. Eduskunnan päätöksellä kaikkien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee periä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta vähintään 1 500 euron lukuvuosimaksua. Lukuvuosimaksuista on käyty vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan.

Puolestapuhujien mielestä maksut ovat osa koulutusvientiä ja ne tarjoavat korkeakoululuille uuden tavan rahoittaa toimintaansa. Maksut on nähty myös laadun mittarina, opiskelijoiden valinnat kertovat siitä, miten suomalainen koulutus asemoituu kansainvälisessä koulutuskilpailussa. Jotkut ovat korostaneet myös sitä, että suomalaisten veromarkat pitää kohdentaa nimenomaan suomalaisten nuorten koulutukseen.

Lukuvuosimaksujen vastustajat katsovat, että maksuttomuus on tärkeä arvo, josta meidän ei ole syytä luopua. Pelätään, että maksut merkitsevät ulkomaisten opiskelijoiden määrien romahtamista. Lisäksi monet uskovat, että seuraava askel on lukuvuosimaksut myös suomalaisille opiskelijoille.

Tampereen yliopisto valmistautuu lukuvuosimaksuihin. Asiaa pohtinut työryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Osana työtään ryhmä on selvittänyt lukuvuosimaksuja muissa Pohjoismaissa. Norjassa lukuvuosimaksuja ei peritä. Tanskassa ja Ruotsissa korkeakoulutus on ollut maksullista EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille noin viiden vuoden ajan. Molemmissa maissa maksut vaihtelevat ohjelmittain 10 000 – 16 000 euroon. Maksujen käyttöön ottamisen jälkeen hakijoiden määrä laski jyrkästi, mutta on vähitellen kasvanut. Eurooppalaisista maista Saksa on päättänyt luopua lukuvuosimaksuista.

Helsingin yliopisto on ilmoittanut, että sen maisteriohjelmien maksut vaihtelevat 10 000 ja 25 000 euron välillä. Tampereen teknillinen yliopisto aikoo periä 12 000 euron lukuvuosimaksuja. Työskentelynsä perusteella työryhmämme esittää Tampereen yliopiston englanninkielisissä maisteriohjelmissa perittäviksi lukuvuosimaksuiksi 8 000 – 12 000 euroa.

Eduskunta edellyttää, että korkeakoulut perustavat maksujen rinnalle stipendijärjestelmän. Stipendi voi tarkoittaa maksusta vapauttamista, lisäksi se voi kattaa myös elinkustannuksia. Yliopiston edun mukaista on mahdollisimman houkutteleva stipendijärjestelmä. Yliopisto valmistelee kahdenvälisiä stipendejä Kiinan ja Vietnamin kansallisten järjestelmien kanssa. Finland University -yhteistyön puitteista samaa työtä tehdään Indonesian kanssa. Oma stipendijärjestelmämme on tarkoitus saada kuntoon ennen kesää.

Lukuvuosimaksut tulevat. On tärkeää, että niiden käyttöönottoa seurataan ja niistä saadut kokemukset hyödynnetään koulutuksen kehittämisessä. Tällä hetkellä meidän ulkomaalaisista opiskelijoista noin 80 prosenttia tulee EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta. Olisi erinomaisen hienoa, jos myös vastaisuudessa voisimme kertoa, että Tampereen yliopiston tutkinto-ohjelmat houkuttelevat opiskelijoita ympäri maailmaa.

Harri Melin
Vararehtori

Ainejärjestöt

Harri Melin

Harri Melin

Tampereen yliopisto on viettänyt kaiken vuotta 90-vuotisjuhliaan. Journalistikoulutus on ehtinyt samaan kunnioitettuun ikään, ja nuorisotyön koulutus juhlii kuluvalla viikolla 70-vuotistaivaltaan. Myös moni yliopistomme ainejärjestöistä täyttää näihin aikoihin tasavuosia.

Itse olen Interaktion kasvatti. Interaktio perustettiin syksyllä 1965 sosiologian ja sosiaalipsykologian opiskelijoiden järjestöksi. Opiskeluvuosinani aineyhdistykset olivat hyvin innokkaita maailman muuttajia. Meille ei riittänyt, että koetimme tehdä yliopistosta demokraattisen ja se, että tutkintovaatimuksissa näkyvät kriittisen kritiikin uusimmat virtaukset. Kannoimme huolta Afrikan nälästä ja suomalaisten kenkä- ja nahkatyöläisten työehdoista. Luonnollisesti vaadimme parempaa opintotukea. Kaikkia näitä tavoitteita vauhditettiin lähes jokaviikkoisilla marsseilla yliopistolta Keskustorille. Illalla juotiin sitten A-olutta.

Yliopistomme on uudistanut rakenteensa ja toimintansa. Aineyhdistykset ovat pysyneet muutosten tahdissa. Esimerkiksi Interaktio ei enää yhdistä vain sosiologian ja sosiaalipsykologian opiskelijoita. Nykyisten sääntöjensä mukaan yhdistyksen tarkoituksena on toimia Tampereen yliopiston sosiaalitieteiden opiskelijoiden oikeuksien ja sosiaalisen turvallisuuden puolesta, edistää sosiaalitutkimuksen opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen kehittämistä sekä toimia yhdyssiteenä sosiaalitieteitä opiskelevien välillä sekä edistää heidän yhteistyötään muiden ainejärjestöjen jäsenten kanssa. Samanlaisen uudistumisen ovat kokeneet lähes kaikki ainejärjestöt.

Aineyhdistyksillä on tärkeä tehtävä paitsi opiskelijoiden edunvalvojina, myös kasvattajina. Tutortoimintaa ei olisi ilman aineyhdistyksiä. Päivittäinen vertaisohjaus, tenttikysymysten pankit ja erilaiset liikuntamuodot ovat olennaisen osa opiskelijoiden sujuvaa arkea. Aineyhdistykset koordinoivat myös tutkinto-ohjelmien erilaisissa työryhmissä puurtavien hallopedien toimia. Opetuksen kehittämisessä opiskelijoiden kokemuksen mukaan saaminen onkin erityisen tärkeää.

Omista opiskeluajoista kaikkein lähtemättömimmät muistot koskevat kuitenkin hauskanpitoa. Interaktion ja Cortexin bileet Ylioppilastalolla olivat aina loppuunmyytyjä. Yhteiset illanvietot opiskelijoiden ja laitoksen väen kanssa ruokkivat sosiologista mielikuvitusta joskus niin runsaasti, että opiskelijanuorukaisten päitä suorastaan pakotti seuraavana aamuna.

Toivotan onnea kaikille tasavuosia juhliville aineyhdistyksille ja menestystä tuleviin toimiinne. Teette erinomaisen tärkeää työtä koko yliopistomme parhaaksi.

Harri Melin
Vararehtori

Tampere3 lisää opiskelumahdollisuuksia

Harri Melin

Harri Melin

Tampere3-prosessi on puhuttanut kesän ja syksyn aikana sekä korkeakouluväkeä että poliitikkoja. Tamperelaisten suunnittelema uusi toimintatapa herättää kiinnostusta koko maassa. Suunnitelmamme istuvatkin vallan mainiosti uuden hallituksen tavoitteisiin uusista alueellisista osaamiskeskittymistä. Kaikki eivät kuitenkaan pidä Tampere3-prosessista. Jotkut katsovat sen uhkaavan tieteen tasoa tai että se romuttaa korkeakoulutuksen duaalimallin.

Tampere3 prosessi jatkuu. Keväällä kerroimme, että haluamme olla edelläkävijöinä vaikuttamassa yhteiskuntamme kehittämiseen paitsi Tampereella myös valtakunnallisesti. Tässä työssä lähtökohtana ei ole taloudellinen tehostaminen tai olemassa olevien resurssien yhdistäminen. Sen sijaan olemme perustamassa täysin uudenlaista yliopistoa vastaamaan entistä paremmin yhteiskuntamme muuttuviin tarpeisiin. Tärkeällä sijalla on tyystin uudenlainen ajattelu koulutuksessa – opiskelijoille mahdollistammekin entistä joustavammat opintopolut ja sujuvan etenemisen tutkintovaiheesta toiseen tai työelämään.

Tässä hengessä olemme käynnistäneet syksyn alussa useita koulutusaloja koskevan valmistelun yhteisiksi koulutuspiloteiksi. Tavoitteena on, että syksyllä 2016 käynnistyy ainakin konetekniikassa, liiketaloudessa, matematiikassa, rakentamisessa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa ja tietojenkäsittelyssä kolmen korkeakoulun yhdessä suunnittelemia opintojaksoja ja opintokokonaisuuksia. Yhteisesti suunnitellut opintokokonaisuudet tulevat osaksi kaikkien kolmen korkeakoulun ensi lukuvuoden opetusohjelmia. Niiden toteutuksesta voi vastata yksi korkeakoulu tai ne voidaan tehdä yhteistyössä. Olennaista on, että kaikki tunnistavat niiden tuottaman osaamisen osaksi opetusohjelmiemme osaamistavoitteita.

Opetusyhteistyö Tampereen yliopiston ja TTY:n välillä tiivistyy ensi vuonna entisestään, kun mahdollistamme valinnaisten opintojen vapaan suorittamisen yliopistojen välillä. Se tulee lisäämään olennaisella tavalla valinnaisten opintojen tarjontaa. Uskomme, että opiskelijaliikkuvuus kampusten välillä tulee lisääntymään merkittävästi.

Korkeakoulujen yhteistyöhanke saa uutta tuulta purjeisiinsa, kun Päivi Myllykangas aloittaa vetäjän työnsä marraskuun puolivälissä. Päiville on tarjolla paljon työtä, mutta Tampere3 on prosessi, jonka eteen kannattaa töitä paiskia.

Harri Melin

Vararehtori

Monimutkaiset ilmiöt eivät ratkea yksinkertaisilla keinoilla

- Kaija Holli

– Kaija Holli

Eipä taida onnistua maan edellisen hallituksen tavoite ”Maailman osaavin kansa vuonna 2020” semminkin, jos sen ajatellaan syntyvän niin yksinkertaisin keinoin, mitä nyt istuva hallitus tarjoilee. Osaamisen ja koulutuksen merkityksen kaikki tunnustavat, mutta se tuskin riittää edes ylläpitämään tasoa, saati sitten kohottamaan sitä.

Vaikuttaa siltä, että tänä päivänä yritämme yksittäisillä asioilla tai tempuilla ratkaista monimutkaisia asioita. Digitalisaation ja digimaailman kuvitellaan ratkaisevan kaikki oppimiseen liittyvät asiat. Eivät ratkaise. Nykypäivänä kaikkein suurimmat puutteet ovat sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen alueella ja niitä ei digimaailma paranna, pikemminkin päinvastoin. Toki digitaalisaation mahdollisuuksia ja hyötyjä ei pidä väheksyä, mutta se ei yksistään ole ratkaisu koulumaailmaan eikä oppimiseen. Monimutkaisiin ilmiöihin ei ole yksittäisiä ja yksinkertaisia ratkaisuja. Monitieteinen lähestymistapa on välttämätön, jotta syy-seuraussuhteet ja erilaisten asioiden vaikutusmekanismit ja vaikutuskeinot voidaan tunnistaa. On toki olemassa kapeita alueita, joissa yhden ongelman ratkaisua haetaan menemällä aiheessa riittävän syvälle, mutta monet yhteiskunnalliset ilmiöt ovat varsin monisyisiä ja kompleksisia.

Korkeakoulumaailmassa taas kuvitellaan, että yliopistojen profilaatio on se, joka ratkaisee kaiken. 10 vuotta sitten kuviteltiin, että innovaatiot ratkaisevat kaiken. Eivät ratkaisseet, eikä ratkaise profilaatiokaan. Yliopistojen ei pitäisi profiloida itseään hengiltä, sillä liiallisen erilaistumisen seurauksena osaaminen suppenee ja lähestymistapa asioihin kapenee. Monitieteisyys on se, mitä tarvitaan erilaisten ilmiöiden tutkimisessa ja opetuksessa, joskaan ei pidä taas kerran unohtaa, että tarvitaan myös syvälle menevää tutkimusta ja opetusta joillain alueilla.

Korkeakoulusektorilla ei ole yhtä yksittäistä temppua, joka ratkaisisi kaiken, ei sen enempää kuin koululaitoksenkaan puolella. Tutkimuksen monitieteisyys ja koulutuksen tarkasteleminen kokonaisuutena eikä eri sektoreihin jaettuna ovat ne ydinkysymykset, joihin pitäisi tulevaisuudessa panostaa. Entisestään kansainvälistyvä maailma tarvitsee avarakatseisia, erilaisia kieliä ja kulttuureja ymmärtäviä ja erilaisuutta suvaitsevia ihmisiä. Tampereen yliopiston termein maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia, sellaisia, joilla on riittävästi mielikuvitusta ideoidakseen ja riittävästi rohkeutta toteuttaakseen ideansa. Mielikuvitus on kaiken uuden luoja ja paras työkalu, mikä meillä on. Albert Einsteinin kerrotaan sanoneen, että mielikuvitus on tietoa tärkeämpää. Sillä tieto on rajallista, mutta mielikuvitus syleilee koko maailmaa.

Yliopistomme avajaisten suuri  ja aktiivinen osallistujamäärä osoitti hyvin, että tarvitsemme vuorovaikutusta, toistemme kohtaamista ja ajatusten vaihtoa – niistä saamme uutta intoa ja voimaa.

Kaija Holli
Rehtori

Kesä

Harri Melin

Harri Melin

Tuoreelta valtiovarainministeriltä Alexander Stubbilta karkasi sammakko, kun hän tokaisi uuden hallituksen tiedotustilaisuudessa, että professoreita on tähän asti motivoinut työssään lähinnä kolme asiaa: kesä-, heinä- ja elokuu. Hänen mukaansa tämä ei vastedes enää päde, hallitus näet tuo yliopistoihin kesälukukauden. Tämän ajatustavan mukaan yliopistoissa tehdään töitä korkeintaan yhdeksänä kuukautena ja kesällä otetaan rennosti.

Kesälukukausi ei ole uuden hallituksen keksintö. Kesälukukauden avulla on ratkottu melkein kaikkia yliopistokoulutuksen pulmia jo 1960-luvulta lähtien. Etenkin vaikeina taloudellisina aikoina kesälukukauden nähdään jouduttavan ratkaisevalla tavalla opiskelijoiden valmistumista, tarjoavan mielekästä tekemistä niille opiskelijoille, jotka ei ole kesätyötä, pitävän yliopistojen tilat tehokkaassa käytössä ja varmistavan, että yliopistoissakin tehdään työtä ympäri vuoden.

Kesälukukausi on jo olemassa. Tampereen yliopistossa on ollut vuosia käytössä sähköinen tenttijärjestelmä, joka mahdollistaa opiskelijoille ympärivuotisen opiskelun. Kesäyliopisto on tarjonnut vuosikymmeniä laajan kirjon opintojaksoja. Lisäksi Kielikeskus järjestää kesän aikana muutamia kursseja. Tämä kesänä käynnistyy myös Tampereen yliopiston oma kesäkoulu, jossa on mahdollisuus suorittaa kursseja useista tutkinto-ohjelmista. Lisäksi opiskelijat voivat sopia joustavasti myös erilaisista esseetehtävistä.

Puolustan jyrkästi sitä, että yliopiston opettajilla on vuoden aikana vähintään yksi pidempi jakso, jolloin he voivat keskittyä lukemiseen ja oman tutkimuksen tekemiseen. Tällä hetkellä kesäkuukaudet ovat yhtä kuin opettajien tutkimuskausi. Vaikka opetuksen osuus vuosityöajasta ei monella olekaan kohtuuton, on tutkimukseen keskittyminen lukukausien aikana haasteellista. Kirjoittaminen on hidasta ja vaatii pitkäjänteistä keskittymistä. Syvällinen perehtyminen tutkimuskirjallisuuteen vaatii rauhallista aikaa. Tämä ei kaikille onnistu syksyn, kevään ja talven tohinoissa. Kesä tarjoaa mahdollisuuden kaikkeen tähän.

Puolustan myös luovaa laiskuutta. Yliopistoissa pitää olla aikaa ajatella. Pitää olla aikaa olla jouten ja pohdiskella. Olen myös sitä mieltä, että yliopistojen opettajat ja tutkijat tarvitsevat kesälomaa. Kenenkään etu ei ole se, että emme huolehtisi tarpeellisesta palautumisesta vaan ajaisimme itsemme piippuun.

Eläköön kesä-, heinä- ja elokuu, eläköön kesä, silloin tehdään töitä ja ladataan akkuja. Hyvää kesää!

Harri Melin
Vararehtori

Salaiset Rake-raportit ovat paljastuneet

Kaija Holli

Kaija Holli

Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen näyttää synnyttävän ihmisten mielissä enemmän uhkakuvia kuin mahdollisuuksia, vaikka pitäisi olla toisin päin. Rakentaminenhan on uuden luomista ja kehittäminen vie asioita parempaan suuntaan, tai ainakin niin luulisi. Suomen yliopistot ry käynnisti toisen vaiheen rake-suunnittelun vuosi sitten ja nyt nuo aikaansaannokset ovat kaikkien tulkittavissa. Tulkintoja tuloksista on lähes yhtä paljon kuin tulkitsijoita. Raporttien julkistamistilaisuudessa ei jaettu riehakkaita suosionosoituksia millekään suunnitelmalle.

Hankkeen tavoitteet olivat kunnianhimoiset ja kristallinkirkkaat. Piti saada aikaan ehdotuksia, joilla parannetaan koulutuksen ja tutkimuksen laatua, piti mahdollistaa yliopistojen profilaatio, poistaa päällekkäisyyksiä, lisätä yhteistyötä ja muodostaa laadun ja kansainvälisyyden kannalta riittävän suuria kokonaisuuksia.

Selvityksissä  ei ehdotettu yhdenkään yliopiston lakkauttamista eikä yhdistämisiä, vaikka Tampere3 olikin kiittävästi mainittu monissa raporteissa, ilman sen kummempia kommentteja. Tiedekuntien, laitosten, yksiköiden, oppialojen tai vastaavien sulauttamista isommiksi kokonaisuuksiksi yli yliopistorajojen tai edes yhden yliopiston sisällä ei raporteista juuri löydy. Luopumisia on esitetty niin varovasti, että vaikka ne toteutettaisiin 100-prosenttisesti, ne eivät johda asetettuihin tavoitteisiin. Yhteistyön nimeen kyllä vannotaan useissa raporteissa ja sehän on hienoa. Vapaaehtoisesta yhteistyöstähän meillä onkin pitkäaikaista kokemusta.

Kandivaiheen ja maisterivaiheen erottaminen selkeämmin ja kanditutkinnon työelämärelevanttius nousevat myös esiin. Opiskelijoiden liikkuvuuden mahdollistamiseksi tämä ei olisikaan huono asia.

Tutkintorakenteiden ja sisältöjen uudelleen tarkastelu laajemminkin ei olisi ollenkaan pahaksi. Laaja-alaisia kandiohjelmia ja modulaarista tutkintorakennetta raporteissa kaivataan ja niistähän meillä on jo kokemusta. Laaja-alaisuutta vain ei ole kovin hyvin ymmärretty. Joku ihmetteli sitä, miten laaja-alainen kanditutkinto voi olla työelämärelevantti. Sopiikin ihmetellä, jos on luullut, että laajuus tarkoittaa opintopistemäärän lisäämistä tai että jokaiselle opetetaan massaluennoilla pikkuisen kaikkea ikään kuin yleissivistysmielessä. Ei ollut ymmärretty sitä, että tavoitteena on integroida eri oppialojen näkökulmia ja lähestymistapoja samaan aiheeseen ja saada opiskelija kiinnostumaan aiheesta laaja-alaisesti ja perusteellisemmin ja lisätä valinnan vapautta, niin että kukin saa tutkinnostaan mielekkään kokonaisuuden ja osaamisprofiilin. Opintojen suunnittelu on vaativaa työtä ja edellyttää, että osataan tehdä sisällöllisesti paitsi kiinnostavia myös työelämärelevantteja kokonaisuuksia.

Jäin miettimään, että kannattikohan tämä hanke, jos laskee työmäärän, mikä siinä tehtiin. Viidessä ryhmässä istui keskimäärin 10 henkilöä vähintään viisi kertaa, vähintään kaksi tuntia kerrallaan ja lukemattoman määrän tunteja matkalla jostain jonnekin ja lukemattoman määrän tunteja kirjoittaen ja lukien. Arvioisin, että vähintään 1 500 työtuntia. Nyt vain odotellaan tuloksia. Kauppatieteet pääsee varmaan nopeimmin maaliin, sillä ne ovat päättäneet ratkaista kaikkien 12 kauppatieteen yksikön profiloitumisen jämäkämmällä viestinnällä.

Viestinnästä tuli mieleeni, että viestiä pitäisi aina kun on viestittävää ja nyt kuulkaa on. Juuri saamani ennakkotiedon mukaan olemme läpäisseet laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnin. Karvi on ilmaissut, että olemme tehneet hienoa kehittämistyötä. Läpäisty! Jippii!!!

Kaija Holli
Rehtori

Opetuksen ja tutkimuksen näennäinen yhteys

- Kaija Holli

– Kaija Holli

Tästä on ihan pakko kirjoittaa tuoreeltaan. Tänään oli aamulla Alakuppilassa ensimmäinen strategiakahvila – tulevan strategian tekemiseen liittyvä uudenmuotoinen tilaisuus, jossa kahvin juomisen lomassa pöytäkunnittain pohdittiin sitä, mitä tutkimukseen ja sen tekemisen edellytyksiin liittyviä kehittämistavoitteita yliopiston tulisi asettaa strategiassaan 2016 – 2020. Väkeä ei ollut paljon paikalla, mutta keskustelu oli hyvää.

Esillä oli paljon tärkeitä aiheita, kuten tutkimuksen vaikuttavuus, vuorovaikutus, kansainvälisyys, tieteen avoimuus, tutkijan työn jatkuvuus, rekrytoinnit, tutkimuksen kannusteet jne. Mielestäni yksi aihe ponnahti ylitse muiden: Erään läsnä olevan tutkijan esittämä tutkimuksen ja opetuksen symbioosin näennäisyys. Hän osasi puheenvuorossaan lyhyesti ja selkeästi tuoda esiin yliopiston tulevan strategian kannalta niin tärkeän asian, että sitä ei voi ohittaa.

Me puhumme koko ajan opetuksen ja tutkimuksen yhteydestä. Opetus perustuu tutkimukseen, eikä ole hyvää opetusta ilman tutkimusta ja päinvastoin. Kaikki opettajat tutkivat ja tutkijat opettavat. Tätä mantraa hoemme koko ajan ja uskomme siihen. Todellisuus on läsnä olleen tutkijan omienkin tutkimusten perusteella täysin toinen.

Opetus ja tutkimus ovat meidän omassakin yliopistossamme täysin eriytyneet. Tutkijat tutkivat omissa ympäristöissään ja opetusta annetaan toisaalla. Tutkimuksen johtaminen on eri toimijoiden hallussa kuin opettamisen johtaminen. Tutkimuksen tukipalvelut on tyystin eriytetty opetuksen tukipalveluista. Rahoituslähteetkin ovat valtaosin eri tahoilla. Kauhukseni huomaan, että kaikkihan lähtee jo rehtoraatista, sillä olemme erotelleet opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavat tehtävät eri vararehtoreille. Lohdutan kuitenkin itseäni sillä, että nykyinen rehtoraatti toimii onneksi tiiminä ja käsittelee asioita yhdessä. Sitä kuvaa sekin, että strategiakahvilassa oli kanssani opetuksesta vastaava vararehtori, vaikka aiheena oli tutkimus.

Strategiakahvilan opiskelijapöytä kaipasi mahdollisuutta integroitua jo varhemmin opiskelun aikana tutkimusryhmiin. Tilaisuudessa havaittiin myös, että nytkin suunnittelemme oppimisympäristöjä ilman, että juurikaan kuulemme tutkimuksen tekijöitä – puhumattakaan, että suunnittelisimme oppimis- ja tutkimusympäristöjä. Ehkä viime vuosina on opittu yhdistämään tutkimus- ja innovaatioympäristöjä, mutta mihin on unohtunut oppiminen ja opetus?

Tämä asia on syytä ottaa strategian ytimeen ja kannustankin yliopistoyhteisöä pohtimaan aihepiiriä vakavasti ja visioimaan, minkälainen olisi yliopisto, jossa opetuksen ja tutkimuksen yhteys ei olisi näennäinen, vaan aito, ja mitkä olisivat ne keinot, joilla tavoitteeseen päästäisiin. Kiitos kaikille strategiakahvilaan osallistuneille!

Kaija Holli
Rehtori

Opetussuunnitelmatyö

Harri Melin

Harri Melin

Teimme Tampereen yliopistossa jokunen vuosi sitten ison koulutusuudistuksen. Monilla koulutusaloilla siirryttiin laaja-alaisiin tutkinto-ohjelmiin. Samalla siirryttiin osaamisperustaiseen koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Lisäksi omaksuttiin ajatus koulutuksen toteuttamisesta kokonaisuutena. Nyt ensimmäinen kolmivuotiskausi lähenee loppuaan.

Kokemukset tehdystä remontista ovat myönteisiä. Uudet opetussuunnitelmat ovat lisänneet joustavuutta ja valinnaisuutta. Opiskelijoilla on nyt paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissaan tavoiteajassa kuin aiemmin. Kun tarjoamme osaamistavoitteiden mukaisia ja perusteltuja vaihtoehtoja opintojen suorittamiseen, opiskelijat voivat ennakoida ja suunnitella opintojaan aiempaa pidemmällä tähtäimellä.

Osaamisperustaisuus on hyvä kulmakivi sekä joustavien opiskelumahdollisuuksien lisäämiselle että osaamisen arvioinnille. Samalla se helpottaa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Opetusneuvoston johdolla on käynnistynyt verkko-opetuksen kehittämishanke. Verkko-opetusta lisäämällä voimme tarjota opiskelijoille ajasta ja paikasta riippumattomia oppimismahdollisuuksia. Myös tämä lisää osaltaan opintojen joustavuutta ja laajentaa myös avoimen yliopiston tarjontaa.

Meneillään olevan opetussuunnitelmatyön tärkeitä kysymyksiä ovat etenkin joustavien opiskelumahdollisuuksien kehittäminen ja edistäminen tutkintojen sisällä ja eri tutkinto-ohjelmien välillä. Toinen tunnistettu kehittämisen paikka koskee tutkinto-ohjelmien ja yksikkörajojen ylittävää yhteistyötä. Nyt kaivattaisiin rohkeita yhteisiä rajojen rikkomisia. Opintojen ohjaukseen ei panosteta koskaan liikaa. Ohjauksen huomioiminen jo opetussuunnitelmia laadittaessa vähentää varmasti turhia kysymyksiä tulevaisuudessa. Lisäksi kannattaa aina miettiä, onko suunnitelmissa jotakin sellaista joista voisi luopua.

Kaikki korkeakoulut ovat siirtymässä syksyllä 2016 uuteen sähköiseen opiskelijavalintajärjestelmään. Samaan aikaan tullaan päävalinnassa lisäämään sellaisten opiskelijoiden osuutta, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa. Yliopistojen kesken pyritään pääsemään alakohtaisiin valintoja koskeviin ratkaisuihin ensi talven aikana. Omassa opetussuunnitelmatyössämme meidän kannattaa ennakoida tulevaa ja miettiä jo nyt erityisesti erillisvalintojen kehittämistä. Etenkin maisteriopintojen kohdalla erillisvalintojen merkitys tulee kasvamaan.

Opetussuunnitelma on tärkeä laadun kehittämisen ja laadunvarmistamisen väline. Siksi suunnittelutyö kannattaa tehdä huolella.

Harri Melin
Vararehtori

Suomalainen koulutusosaaminen

Harri Melin

Harri Melin

Tampereen ammattikorkeakoulun, Tampereen kaupungin ja yliopistomme edustajia vieraili toukokuun lopussa Indonesiassa. Jakartaan meidät houkutteli Suomen Indonesian suurlähettiläs Kai Sauer, joka on yliopistomme alumni. Matkan aikana vierailimme lukuisissa johtavissa yliopistoissa, opetusministeriössä ja Jakartan kaupungin koulutoimessa. Lisäksi suurlähetystö organisoi suomalaista koulutusjärjestelmää ja opettajainkoulutusta käsitelleen kutsuseminaarin.

Seminaariin osallistui liki 70 indonesialaista koulutuksen huippuasiantuntijaa. Mikä saa yli 250 miljoonan asukkaan nopeasti kasvavan talouden kiinnostumaan pikkuisesta Suomesta? Nopea vastaus on tietysti menestyksemme PISA-tutkimuksissa. Tämä ei kuitenkaan riitä. Jotkut Aasian maista ovat kirineet Suomen ohi, malleja on siis tarjolla lähempänäkin. Kansainvälisissä vertailuissa pärjäämisen ohella Indonesialaiset kertoivat vaikuttuneensa suomalaisen koulutusjärjestelmän kokonaisuudesta, opettajainkoulutuksesta ja tavasta jolla oppilaita kohdellaan.

Suomalaisen koulutussysteemin yksi erikoisuus on se, että meillä ei ole koulutuksen umpiperiä. Teinivuosien kouluallergia ei välttämättä johda syrjäytymiseen. Aikaa voi opiskelussa mennä normaalia pidempään, mutta kouluallergiasta joskus kärsineen nuoren on mahdollisuus päätyä yliopisto-opiskelijaksi muutoinkin kuin lukion kautta. Monissa maailman maissa tällainen ei ole yksikertaisesti mahdollista.

Kaikki suomalaiset opettajat ovat suorittaneet ylemmän korkeakulututkinnon, päiväkotien ja esikoulujen opettajista huomattava osa on niin ikään maistereita. Meillä opettajat ovat oman alansa arvostettuja huippuosaajia. Aasian maissa opettajaksi valmistutaan tyypillisesti kandidaattitutkinnolla. Lisäksi ammatin arvostus on monesti vaatimatonta ja palkat huonoja. Suomalaista opettajuutta arvostetaan myös siksi, että opettajilla on huomattavan laaja autonomia sekä sisältöjen että pedagogisten ratkaisujen suhteen. Indonesiassa koulutarkastajat pitävät huolen, että erikouluissa mennään ministeriön ohjeistamalla tavalla.

Koulukiusaaminen tuntuu olevan iso kansainvälinen ongelma. Suomessakin on kiusaamista, mutta ainakin indonesialaisten asiantuntijoiden mukaan suomalaiset oppilaat kunnioittavat toisiaan paljon enemmän kuin heidän kotimaassaan. He jaksoivat ihmetellä myös sitä, miten niin hyviin oppimistuloksiin päästään perin lyhyillä työpäivillä ja jokseenkin olemattomilla kotitehtävillä.

Suomalaisessa peruskoulussa, lukioissa ja korkeakouluissa on jotakin, joka toimii kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen hyvin. Siitä kannattaisi tehdä ihan numeroa.

Harri Melin
vararehtori