Kansainvälisyys ja kapasiteetin rakentaminen

Katariina Mustakallio

Kansainvälisyys on aina huolena, kun keskustellaan Suomen tieteen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n linjauksissa kansainvälisyys nähdään tutkimuksen tason mittarina, samalla kun kannetaan huolta myös suomalaisen koulutuksen viennin edistämisestä.

Myös meillä on tehty työtä ja pohdittu omia linjauksia. Tampere3-kansainvälisyystyöryhmä on selvittänyt kansainvälisyyden nykytilaa ja tulevaisuutta kolmessa korkeakoulussamme ja identifioinut viisi osa-aluetta, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Henkilöstön ja opiskelijoiden liikkuvuus vaatii tukevia palveluita myös tulevaisuudessa, johon liittyy liikkuvuuden sisäinen markkinointi ja organisointi. Kansainvälinen näkyvyys ja vaikuttaminen pohjautuvat verkostoihin ja kumppanuuksiin, viestintään ja markkinointiin, ja siihen limittyy myös kv-alumnityö, konferenssitoiminta ja muut kansainväliset tapahtumat. Kansainväliseen henkilöstöön liittyy haasteita rekrytoinnin tehostamisesta ja tarvittavista palveluista kielikysymyksiin ja rekrytoitujen sosiaaliseen osallistamiseen. Kansainvälinen tutkimus ja opetus kaipaavat kv-tutkinto-ohjelmien ja tutkimusympäristöjen kehittämistä ja varhaista vaikuttamista mm. uusiin EU:n tutkimusohjelmasuunnitelmiin. Tätä kaikkea varten tarvitaan linjakasta kansainvälistymisen ohjausta ja seurantaa, selkeää tavoitetilan asettamista, toimenpideohjelmaa.

Oma alueensa näiden lisäksi on ministeriönkin huomion kohteena ollut koulutusvienti. KV-kevätpäivillä Jyväskylässä nostettiin toukokuun alussa esiin kysymys vastuusta: sessiossa Global responsibility in the new international strategy for higher education and research korostui ajatus, että koulutusviennillekin tulisi asettaa uudenlaisia vaatimuksia. Valmiiden kurssien ja koulutuskokonaisuuksien myyminen nähdään lyhytnäköisenä toimintana. Varsinaisena päämääränä tulisi olla kapasiteetin, kyvykkyyden rakentaminen kohdemaahan. Globaali vastuu ja capacity building voisivat muodostua myös osaksi suomalaisen koulutusviennin laatutakuuta. Tällaisella laatumerkinnällä luulisi olevan enemmänkin vientiä.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Ranskalainen tuulahdus

Katariina Mustakallio

Tänään kävi vieraita Ranskasta, tarkemmin sanottuna Nizzasta, joka eteläisestä sijainnistaan johtuen on monietninen, monikielinen ja ehkä myös valmiimpi luomaan suhteita valtakunnan rajojen yli. Tampereen yliopistolla on ollut pitkään hyvä yhteys Université Côte d’Azur -korkeakoulukeskittymään, joka tarjoaa koulutusohjelmia mm. tekniikasta ja tähtitieteestä aina lääketieteeseen, humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aloihin asti. Tällä kertaa käynnin teki ajankohtaiseksi Ranskan pyrkimys nousta eurooppalaisen yliopistoyhteistyön suurvallaksi.

Presidentti Macron lanseerasi viime syksynä uuden yliopistopolitiikan, jossa painotetaan yhteistyötä. Sen pääajatuksena on luoda korkeatasoisia eurooppalaisia yhteistyökampuksia yliopistojen välille. Kyse on paitsi eurooppalaisen identiteetin vahvistamisesta myös Brexitin aiheuttamasta tyhjiöstä. Tärkeänä tekijänä on Ranskan presidentin usko korkeakoulutuksen merkitykseen uutta luovana innovatiivisena voimana. Eurooppalainen kampus on tämän Macronin kamppanjan nimityksenä. Se kokoaa jo piiriinsä ranskalaisten lisäksi sveitsiläisiä ja saksalaisia yliopistoja. Yhteistyösopimus Baselin, Freiburgin, Haute-Alsacen ja Strasbourgin yliopiston sekä Karlsruhen teknologisen instituutin välillä mahdollistaa opiskelijoiden vapaan liikkumisen ja yhtäläiset opiskeluoikeudet, ja varaa siemenrahoitusta yhteisten tutkimushankkeiden suunnittelulle. Seuraavina mielenkiinnon kohteina ovat Pohjoismaat.

Tampereen yliopisto on kohonnut viime vuosina erilaisissa kansainvälisissä arvioinneissa ilahduttavasti. Times Higher Educationin ranking-listalla yliopisto on noussut arvostettuun 200-250 maailman parhaan yliopiston kategoriaan, kolmanneksi suomalaisista yliopistoista (Helsinki sijalla 90 ja Aalto 190). Tampere3 -perspektiivistä Tampereen attraktiivisuus vain nousee, ja mahdollisuus luoda hyviä kansainvälisiä verkostoja paranee. Eurooppalainen kampus -idea sisältää ajatuksen yhteistyöstä niin opetuksen kuin tutkimuksenkin alueilla. Ideana on, että käytetään jo olemassa olevia Erasmus-vaihtosuhteita ja luodaan opiskelijoille joustavia moduuleja, jotka sopivat heidän koulutusohjelmiinsa. Digitaalinen oppiminen ja virtuaalikurssit ovat tässä keskiössä. Tärkeä yhteistyön alue on tutkimus, jossa ajatuksena on fasilitoida erilaisia tutkimusyhteistyön muotoja ja hyödyntää jo olemassa olevaa eurooppalaista tutkimusrahoitusta, Horizon 2020 -ohjelmaa ja sitä seuraavia ohjelmia TKI-yhteishankkeissa.

Tämä kaikki vaatii uudenlaista ajattelua, joustavuutta ja avoimuutta niin tutkimuksen kuin koulutuksenkin suunnittelussa ja johtamisessa. Côte d’Azur on valikoitunut Ranskassa yliopistovertailussa niiden joukkoon, joiden odotetaan toimivan aktiivisesti Macronin eurooppalaisen kampuksen ja yhteistyöverkostojen luomisessa. Tampere3:lle tämä lupaa uusia kansainvälisiä avauksia ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Universitas ennen ja tulevaisuudessa

Katariina Mustakallio

”Organisaatiomuutos ei voi olla korkeakoulujen päätehtävä eikä edes toiseksi tärkein tehtävä”, sanoo Petri Koikkalainen, tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja uusimmassa Acatiimissa. Näinhän asia on, yliopiston päätehtävä on tehdä tutkimusta ja antaa tutkimukseen perustuvaa opetusta, ja vaikuttaa näiden kautta ympäröivään maailmaan – vanhan strategiamme ylpeää lausetta mukaillen: kasvattaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia.

Yliopistoajatus alkoi kehittyä Euroopassa keskiajalla kirkon ja luostarien oppineiden piirissä Italian ja Ranskan rintamailla. Itsenäisiksi toimijoiksi yliopistot tulivat vasta, kun niille annettiin erioikeudet. Bolognan yliopisto oli näistä vanhimpia, jonka vuoksi sitä kutsutaankin nimellä Alma mater studiorum, ”opinnoista huolehtiva äiti”. Keisari Fredrik Barbarossa sääti vuonna 1158 tärkeän yliopistolain Authentica Habitan, johon perustui Bolognan yliopiston vapaus opetuksessa ja tutkimuksessa. Yliopistojen toiminnan taustana on ollut laki, joka on turvannut niiden keskeisimmän tehtävän: vapaan tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen.

Bologna veti puoleensa ympäri Eurooppaa opiskelijoita, jotka muodostivat kaupungissa yhdistyksiä, joita kutsuttiin nimityksellä universitates. Sana tarkoitti alun perin järjestöjä, jotka nojautuivat yhteisiin vapaan tieteen arvoihin ja pitivät huolta opiskelijoiden oikeudesta saada opetusta. Olennaista oli, että paikalliset hallitsijat halusivat suojella yliopistojen oikeudellista asemaa. Laeissa määriteltiin, mitä tehtäviä varten opinahjot luotiin ja mitä eri tiedekuntia niihin kuului. Lait suojasivat yliopistoyhteisöä paikallisten mahtimiesten mielivallalta.

Vaikka yliopistolaitos on käynyt läpi monia kriisivaiheita ja organisaatiomuutoksia, eräitä olennaisia piirteitä on kuitenkin säilynyt. Yliopistojen keskeisiin piirteisiin on alusta lähtien kuulunut tutkijoiden ja opiskelijoiden kansainvälisyys, korkeatasoiset keskukset ovat vetäneet puoleensa opiskelijoita ja tutkijoita yli kansakuntarajojen.

Yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta on saatu nauttia laajalti: oppi on lisännyt vaurautta ja lisännyt innovaatioita, Organisaatiomuutokset eivät ole yliopistojen päätehtäviä, mutta ne kuuluvat olennaisesti kehitykseen, ja varmistavat menestystä tulevaisuudessa. Näin myös uudessa Tampereen yliopistossa, jossa rakennetaan uusia opintopolkuja ja tieteiden raja-aidat ylittäviä tutkimushankkeita. Tätä työtä myös yliopistolaki suojaa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Hyviä uutisia

Katariina Mustakallio

Rohkaisevia asioita tapahtuu Tampere3-rintamalla. Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi juuri mietintönsä  Tampereen korkeakoulukokonaisuutta koskevista lakimuutoksista. Sen lisäksi, että lausunto käsittelee siirtymäkauden hallintoa ja uuden yliopiston järjestäytymistä, se sisältää myös muita kiinnostavia seikkoja.

Opetusyhteistyö ja opiskelijan oikeusasema ja -turva nousevat mietinnössä keskeisesti esiin. Opiskelijat ovat tärkeä osa tulevaisuuden korkeakouluyhteisöä, niin kuin tänäkin päivänä. Uudella korkeakouluyhteisöllä on monia vaikutuksia Pirkanmaan alueelliseen kehitykseen. Valiokunta korostaa myös kansainvälistymistä: ”Uudistuksen arvioidaan vahvistavan Tampereen korkeakoulujen vetovoimaa suhteessa ulkomaisiin opiskelijoihin sekä tutkimus- ja opetushenkilökuntaan, mikä on nykyisten korkeakoulutuksen kansainvälistymislinjausten keskeinen tavoite. ”

Sivistysvaliokunta näkee kokonaisohjauksen haasteena tilanteen, jossa yksittäisten korkeakoulujen toiminta ohjaa korkeakoulujen lainsäädäntöä, kuten Tampere3-hankkeessa. Toisaalta, eihän kaikki viisaus tule aina ylhäältä alas, joskus myös toisinpäin!

Valiokunta korostaa, että ”Tampere3-hanke edistää siihen osallistuvien korkeakoulujen yhteistyötä, rakenteiden uudistamista ja uusien toimintamallien omaksumista sekä mahdollistaa aiempaa ketterämpien innovaatioekosysteemien syntymisen, koska korkeakoulukonserni kykenee ottamaan haltuun koko TKI-ketjun perustutkimuksesta käytännön soveltamiseen.”

Perustutkimuksen arvo ei jää mietinnössä varjoon: ” Valiokunta korostaa, että huomion kiinnittäminen kehitys- ja innovaatiotoimintaan ei kuitenkaan saa heikentää pitkäjänteisen perustutkimuksen edellytyksiä. ” Yliopistoyhteisössä jos missä tiedetään, että jos vapaalle tutkimukselle ei anneta tilaa, näivettyy kaikki muukin.

Tarvittavien lakimuutosten aikataulu ja samalla Tampere3 -tiekartta kirkastuvat. Tärkeitä periaatteellisia kantoja on otettu ja tulevaisuus alkaa seljetä. Uuden Tampereen yliopiston rehtorin ja hallituksen valintaprosessien määrittelyn lisäksi keskeistä mietinnössä on, että huhtikuun alku on rajana monijäsenisen toimielimen, eli koko yliopistoyhteisöä edustavan konsistorin valinnalle.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Uusi kansainvälisten asioiden työryhmä

Katariina Mustakallio

Toimintansa on vastikään aloittanut uusi Tampere3 – kansainvälisten asioiden työryhmä, joka jatkaa jo aiemmin eri korkeakouluissa tehtyä kv-työtä. Lähtölaukauksena ryhmän työlle oli TTY:n kansainvälisten asioiden päällikön Ilkka Virtasen kesän kynnyksellä tekemä kansainvälistymistä koskeva kysely Tampere3-yhteisön jäsenille. Vastauksia karttui mukavasti 164 kappaletta, TTY:ltä 93, TaY:stä 66 ja TAMK:sta 5. Varsinainen analyysi, joka oli suuritöisempi kuin etukäteen arvattiinkaan, julkistetaan pian. Siitä kiitos Ilkalle!

Uuden kv-työryhmän tehtävänä on selvittää, mitkä kansainvälisyyteen liittyvät asiat ovat eri korkeakouluissa tällä hetkellä erityisessä strategisessa painopisteessä. Kansainvälisyys kuuluu niin koulutuksen, tutkimuksen kuin tukipalveluidenkin ryhmien toimipiireihin, joten tätä työtä tullaan tekemään tiiviissä yhteistyössä eri ryhmien kanssa. Olennaista olisi, että kansainvälisyys olisi linjakkaana ja työtä läpäisevänä periaatteena mukana kaikessa Tampereen korkeakouluyhteisön työssä, ja erilaisissa ongelmakohdissa etsittäisiin ratkaisuja yhdessä. Tässä työssä voimme oppia toistemme hyvistä käytännöistä.

Kansainvälisyyden korostaminen ei tarkoita sitä, että yliopiston toiminta muutettaisiin pelkästään englanninkieliseksi, tai että pyrittäisiin rekrytoimaan opiskelijoiksi ja tutkijoiksi vain ulkomaalaisia, kuten joskus on epäilty. Kansainvälisyys on tieteen ja koulutuksen korkeaan tasoon kuuluva keskeinen piirre. Ei riitä, että olemme maailmankuuluja Pirkanmaalla!

Työryhmä selvittää Tampere3-yhteisössä jo olemassa olevia kansainvälisiä kumppanuuksia ja verkostoja, ja selvittää, mihin suuntaan näitä olisi syytä kehittää. Olennainen kysymys on, miten uusi yliopisto saisi lisää kansainvälistä näkyvyyttä. Työryhmä pohtii myös Tampere3:n kansainvälisyysstrategiaa yhdessä muiden ryhmien kanssa.

Työryhmään kuuluvat TTY:ltä vararehtori Jarmo Takala ja kansainvälisten suhteiden päällikkö Ilkka Virtanen, TAMKin edustajina korkeakoulupalvelujen johtaja Aura Loikkanen ja kansainvälisten palveluiden päällikkö Kirsi Jokipakka, ja TaY:ltä kv- päällikkö Leena Wilkman, hallintopäällikkö Jaana Salmensivu-Anttila ja puheenjohtajana allekirjoittanut. Ryhmässä vierailee myös kansainvälisiä asiantuntijoita.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Kansainvälistymisen oppitunti

Katariina Mustakallio

Kevätkausi on kv-vararehtorille merkinnyt useita kiertokäyntejä eri yliopistoissa, ja samalla erilaisten suhteiden päivitystä ja tutkimussuhteiden ylläpitoa. Yliopiston kansainvälistäminenhän ei merkitse vain ulkomaisten asiantuntijoiden houkuttelua meille, vaan koko yliopistojärjestelmän muuttamista avoimemmaksi, jo olemassa olevien kansainvälisten kontaktien vahvistamista ja uusien solmimista. Idean sydämenä on se, että kaikki hyvä tutkimus on luonnostaan kansainvälistä, universitas on käsitteenä sukua universumille. Kysymys on vain siitä, miten tätä luonnollista ja normaalia tieteen kansainvälisyyttä voitaisiin vahvistaa, innostaa, tukea ja edistää parhaalla mahdollisella tavalla.

Yliopistofoorumissa eteeni tuli yleisökysymys: miten käy sellaiselle kansainvälisyydelle, mikä ei näy käyttämissämme indikaattoreissa. Taisin hölmistyä täysin kysymyksestä, enkä osannut siihen mitään sanoa. Yliopiston mittarit tuovat esiin monia eri puolia aina kv-yhteisjulkaisuista tutkija- ja opiskelijaliikkuvuuteen, kv-tutkimusrahoituksesta rekrytointeihin. Totta kai monet piirteet, oikeastaan ne keskeisimmät, jäävät indikaattoreiden ulottumattomiin. Luvut mittaavat usein tuloksia, ne eivät kuvaa sitä pitkää, usein vuosikymmenten työtä, joka niiden takana on.

Niinpä ei tulekaan tuudittautua ajatukseen, että yksi kv-vararehtori tai -työryhmä pystyisi mitään muuttamaan. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu: muutos tapahtuu siellä, missä tutkijat kohtaavat toisensa, käyvät keskusteluja, tekevät kunnianhimoisia tutkimussuunnitelmia, toteuttavat projekteja ja luovat kansainvälisiä verkostoja, missä professorit ja muu opettaja- ja tutkijakunta ohjaavat opiskelijoita ja väitöskirjatutkijoita yhä kansainvälisempään ja vaativampaan suuntaan, missä opiskellaan kieliä ja päätetään käyttää niitä, vaikka alussa se ei ole helppoa, rekrytoidaan ulkomainen tohtoritutkija tai henkilökuntaan huippuhakija, joka ei vielä osaa suomea, ja päätetään yhdessä auttaa häntä alkuun suomalaisessa yliopistomaailmassa, missä varataan tiedekunnan rahoitusta konferenssimatkoihin ja kielen tarkastukseen, missä vastaväittäjäksi otetaan se arvostettu kansainvälinen tutkija, eikä turvallinen lähipiiristä, ja missä innostetaan ja ohjataan uusia tutkijapolvia kansainvälisiin kuvioihin. Tämän työn varassa yliopisto vahvistuu, kansainvälistyy ja nousee tutkimuksessa ja opetuksessa yhä arvostetummaksi ja houkuttelevammaksi tutkimus-, opiskelu- ja työpaikaksi.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Kevein matkatavaroin

Katariina Mustakallio

Kirsti Simonsuurella on hieno runo, jonka nimi on Kevein matkatavaroin. Sillä on tietenkin paljon syvempiäkin merkityksiä, mutta jatko-opiskeluvaiheessani yhdistin sen konkreettisesti matkantekoon. Siitä tuli erityisen rakas, kun sahasin junalla, kuten silloin tehtiin, Helsingin ja Rooman väliä. Koskaan ei ollut tarpeeksi keveitä matkatavaroita, aina rinkka painoi. Tämä kaikki tuli eilen elävästi mieleeni, kun olin avaamassa liikkuvuus-kahvilaa, eli Mobility Coffee -tilaisuutta, jossa kerrottiin tohtoriopiskelijoille erilaisista mahdollisuuksista ja kokemuksista jatko-opiskeluvaiheen liikkuvuuden suhteen. Tarjolla on nyt erilaisia rahoitusmahdollisuuksia Erasmus-vaihdosta Fulbright-apurahoihin ja muihin apurahoihin asti. Olisi erittäin hyvä, jos jokaiseen jatko-opintosuunnitelmaan sisältyisi myös jakso ulkomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa.

Kun muinoin 1980-90 -luvuilla ryhdyin jatko-opiskelutovereitteni kanssa tekemään väitöskirjaa (kuten jatko-opintoja silloin kutsuttiin), ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että tutkimuksen tekoon kaivattaisiin kansainvälisiä vaikutteita. Onnekseni olin kuitenkin sellaisten opettajien – kuten Marjatta Hietala ja Päivi Setälä – vaikutuspiirissä, jotka pitivät itsestään selvänä, että tekisimme tutkimusta myös ulkomailla. Muutama toverini lähti Pariisiin ja kuunteli siellä sen ajan kuuluisimpien filosofien luentoja, eräs nykyinen professori lähti Englantiin, mistä imi uusimmat kaupunkitutkimuksen vaikutteet, toinen taas Amerikkaan ja tuli täysinoppineena gender-tutkijana takaisin. Minä puolestani Italiaan, jossa sain laaja-alaista oppia esimodernin maailman materiaalisesta kulttuurista. Vierailumme eivät olleet erityisesti etukäteen suunniteltuja, mutta silti saimme hyviä kontakteja kansainvälisiin tutkijoihin, silloin ikäisiimme jatko-opiskelijoihin, jotka vähitellen myös tohtoroituivat ja muodostavat nyt olennaisen osan sitä kansainvälistä tutkijaverkostoa, jonka kanssa suunnittelemme projekteja, konferensseja jne.

Vierailu toiseen maahan ja tutkijaympäristöön avaa monin tavoin silmiä: joutuu katsomaan omia tutkimusteemojaan uudesta näkökulmasta, miettimään ja perustelemaan kantojaan tarkemmin. Ulkomaan periodi on eräänlainen win-win-tilanne, vierailija saa uusia näkemyksiä ja ideoita, ja tuo mukanaan niitä myös vierailupaikalleen. Kanssakäyminen opettaa tulemaan toimeen erilaisissa tilanteissa ja samalla myös kielitaito karttuu. Itselleni pitkähköt Rooman-periodit ovat merkinneet suurta kulttuurista pääomaa, ja samalla olen myös alkanut arvostaa entistäkin enemmän koto-Suomea ja monia piirteitä sen akateemisessa maailmassa.

Nyt kun mahdollisuuksia on monia ja vierailun voi suunnitella tarkemmin jo etukäteen, kannattaa käyttää tilaisuuksia hyväksi ja lähteä rohkeasti katsastamaan maailmaa. Onnea matkaan!

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Työn ja työn yhteensovittamisesta

Katariina Mustakallio

Facebookissa eräs kollega pohti, miten hänen työntekoonsa on vaikuttanut se, että vuodesta 2009 lähtien hän oli vaihtanut työpistettä yli kymmenen kertaa. Tuollainen vauhti varmasti jättää jälkensä ainakin työskentelytapaan: aina on huolehdittava, että kaikki tarvittava on mukana ja muistettava mihin mitäkin säilöö. Monet yliopistolaiset asuvat eri paikkakunnilla kuin tekevät työtä, joten matkakassi pitää aina olla perusteellisesti pakattu. Mietin omaa tilannettani, olen asunut kahden maan välillä ja tehnyt työtä kuudessa eri työpisteessä viimeisten vuosien aikana, ja nykyään liikun päivittäin kahden työpisteen välillä. Kannettava tietokone on perusturvani pohja. Se pysyy mukana aina yöpöydälle asti.

Työn tehokkuuden kärsiminen on myös persoonakohtainen asia, olemme erilaisia, kaikille ei esimerkiksi avokonttorointi sovi. Itse huomaan sopeutuvani monenlaiseen. Nyt kun rehtori ja vararehtorit istuvat kaikki nokakkain entisessä Rehtorin huoneessa, yhteistyöskentely tuntuu varsin luontevalta ja mukavalta. Tosin rehtorilla ei ole toista työhuonetta mihin välillä vetäytyä, kuten meillä muilla.

Palasin nyt vuoden alussa myös alkuperäiseen yliopiston lehtorin tehtävääni historian tutkinto-ohjelmaan viisikymmenprosenttisesti: opetan, olen tentaattori ja otan osaa muuhunkin työhön tutkinto-ohjelmassamme. Paluu on sujunut hyvin ja toivon, että kollegani jaksavat vastata tyhmiin kysymyksiini liittyen tietojärjestelmiin ja muuhun, mikä on muuttunut poissa ollessani.

Opetus ja tutkimus ovat yliopiston verenkiertoa ja niihin osallistuminen antaa energiaa hallintohommiinkin. Nyt kv-asioissa ovatkin vuorossa keskeiset haasteet, jotka liittyvät kansainvälisiin verkostoihin ja yhteyksiin. Tämän vuoden aikana on tarkoitus selvittää, miten ja millaista kv-verkostoa Tampereen yliopisto yhteistyössä muiden Tampere3-korkeakoulujen kanssa tulee tulevaisuudessa rakentamaan. Sitä rakennetaan jo olemassa olevien yhteyksien pohjalle tutkimuksemme profiilialueilla. Käytännön työ lähtee heti helmikuun alusta käyntiin.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Kansainvälinen verkostotyö tehostuu

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Tämän vuoden alusta lähtien on yliopistollamme toiminut kv-vararehtorin johdolla työskentelevä hakutoimikunta, jonka tehtävänä on auttaa yksikköjä löytämään mahdollisimman hyviä kansainvälisiä hakijoita avoimiin tenure track -tehtäviin ja professorin tehtäviin. Ensi vuonna toimintansa aloittaa kansainvälisten asioiden työryhmä, joka jatkaa tänä vuonna aloitettua kv-työtä. Tätä ovat edeltäneet aiempien vuosien  (2014 ja 2015) kansainvälisten kumppanuuksien ja sidosryhmien kartoitukset, joissa yliopisto on identifioinut partnereita ja strategisia kumppaneita yksikkö- ja yliopistotasolla. Työryhmän tehtävänä on kehittää yhteinen strategisten kumppaneiden verkosto.

Taustalla työssä on useita kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Roskilden malli, The Critical Edge Alliance, joka koostuu samanhenkisten yliopistojen verkostosta. Roskilden mallissa strategista yliopistojen kv-verkostoa on rakennettu tutkimuksen haasteista käsin (Critical approaches to higher education in the 21st century).

Meillä lähtökohtana on, että kumppaniverkostoamme rakennetaan tutkimuksessa identifioitujen profiilialueiden, laaja-alaisen yhteiskunnan ja terveyden tutkimuksen haasteiden pohjalta – ja lähtien jo olemassa olevista yhteyksistä kansainvälisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Verkostoa laajennetaan tarpeen mukaan.

Kumppaniverkostoa on tarkoitus käyttää yhteisiin tutkimus- ja koulutusprojekteihin, kv-tutkimusrahoituksen hakuun, liikkuvuuden lisäämiseen verkoston jäsenten kesken, sekä yhteisten tutkimusohjelmien luomiseen. Se voisi toimia ”bench markingin” apuna ja siitä voisimme kerätä myös asiantuntijaryhmiä tarpeen mukaan.

Ajatuksena on, että yhteistyön pitäisi olla eri puolia hyödyttävää ja aktiivista. Kumppanit voisivat olla verkoston jäseninä määräajan ja ajanoloon myös vaihtua. Verkostoajatus lähtee liikkeelle tutkimusyhteistyöstä, mutta mielellään siihen voisi olla sisällytettynä myös koulutusyhteistyötä ja henkilöstön vaihtosopimuksia ym. Olemme olleet yhteyksissä jo useampiin eurooppalaisiin yliopistoihin ja saaneet jo positiivisia vastauksiakin. Työryhmän puheenjohtajana toimii allekirjoittanut ja sihteerinä toimii Jaana Salmensivu-Anttila.

Lisätietoja: Katariina.Mustakallio@uta.fi

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Vilkasta syksyä!

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Syyskirpeyttä alkaa olla jo ilmassa ja lukukausi hyvin etenemässä. Tämä syksy on siitä poikkeuksellinen, että Tampere3-prosessi on avannut suuren määrän uusia opintopolkuja ja kursseja kaikille korkeakoulujemme opiskelijoille. Nyt nähdään käytännössä, miten Tampere3 tulee hyödyttämään opiskelijoita ja antamaan uusia suuntautumismahdollisuuksia! Monia yhteisiä hankkeita on käynnissä: olemme valmistelemassa yhdessä seuraavaa Suomen Akatemian profi-hakua, korkeakoulujen yhteisten verkkosivujen suunnittelu on alkanut, ideatori kokoontui 28.9 TAMK:issa ja vararehtoreiden työryhmät etenevät suunnitelmien mukaisesti työssään.

Tärkeä tehtävä tulevaisuudessa on rakentaa entistä korkeatasoisempi ja kansainvälisempi yliopistoyhteisö. Sen tehtävänä on vastata niin kotimaamme tarpeisiin kuin kansainvälisiinkin haasteisiin opetuksen ja tutkimuksen aloilla. Yliopistossamme vuoden alusta lähtien toiminut hakutoimikunta on kartoittanut hakuun pantavia tehtäviä varten kansainvälisiä potentiaaleja hakijoita yhdessä ko. alojen asiantuntijoiden kanssa. Teknillinen yliopisto puolestaan on jo pystynyt rekrytoimaan ulkomaisia tutkijoita avautuneisiin tehtäviin.

Tänä syksynä myös valmistaudutaan vuoden vaihteen uuteen tiedekuntajakoon ja opetellaan uutta toimintakulttuuria, joka rikkoo vanhat raja-aidat. Kaikkialla siis tapahtuu ja energia virtaa vuolaana. Valmistelun edetessä keskustelu keskeisistä linjauksista käy vilkkaana joka tasolla kaikissa kolmessa korkeakoulussa ja niiden taustaorganisaatioissa.

Työn alla on myös kansainvälisten strategisten yliopistokumppanien identifiointi tulevaa verkostoa varten. Lähdemme jo olemassa olevista hyvistä kumppaneista, ja tulenkin syksyn aikana vaivaamaan monia kyselyilläni. Tarkoitus ei ole muodostaa mitään keinotekoista uutta tasoa, vaan rakentaa jo olemassa olevien pitempiaikaisten ja laaja-alaisten tutkimuskumppanuuksien pohjalle. Tässä työssä olemme yhteyksissä myös Tampere3-kumppaniemme suuntaan ja katsomme, millaisia kannustimia pystymme yhdessä luomaan tälläkin alueella.

Hyvää lokakuuta kaikille!

Katariina Mustakallio
Vararehtori