Kansainvälistymisen oppitunti

Katariina Mustakallio

Kevätkausi on kv-vararehtorille merkinnyt useita kiertokäyntejä eri yliopistoissa, ja samalla erilaisten suhteiden päivitystä ja tutkimussuhteiden ylläpitoa. Yliopiston kansainvälistäminenhän ei merkitse vain ulkomaisten asiantuntijoiden houkuttelua meille, vaan koko yliopistojärjestelmän muuttamista avoimemmaksi, jo olemassa olevien kansainvälisten kontaktien vahvistamista ja uusien solmimista. Idean sydämenä on se, että kaikki hyvä tutkimus on luonnostaan kansainvälistä, universitas on käsitteenä sukua universumille. Kysymys on vain siitä, miten tätä luonnollista ja normaalia tieteen kansainvälisyyttä voitaisiin vahvistaa, innostaa, tukea ja edistää parhaalla mahdollisella tavalla.

Yliopistofoorumissa eteeni tuli yleisökysymys: miten käy sellaiselle kansainvälisyydelle, mikä ei näy käyttämissämme indikaattoreissa. Taisin hölmistyä täysin kysymyksestä, enkä osannut siihen mitään sanoa. Yliopiston mittarit tuovat esiin monia eri puolia aina kv-yhteisjulkaisuista tutkija- ja opiskelijaliikkuvuuteen, kv-tutkimusrahoituksesta rekrytointeihin. Totta kai monet piirteet, oikeastaan ne keskeisimmät, jäävät indikaattoreiden ulottumattomiin. Luvut mittaavat usein tuloksia, ne eivät kuvaa sitä pitkää, usein vuosikymmenten työtä, joka niiden takana on.

Niinpä ei tulekaan tuudittautua ajatukseen, että yksi kv-vararehtori tai -työryhmä pystyisi mitään muuttamaan. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu: muutos tapahtuu siellä, missä tutkijat kohtaavat toisensa, käyvät keskusteluja, tekevät kunnianhimoisia tutkimussuunnitelmia, toteuttavat projekteja ja luovat kansainvälisiä verkostoja, missä professorit ja muu opettaja- ja tutkijakunta ohjaavat opiskelijoita ja väitöskirjatutkijoita yhä kansainvälisempään ja vaativampaan suuntaan, missä opiskellaan kieliä ja päätetään käyttää niitä, vaikka alussa se ei ole helppoa, rekrytoidaan ulkomainen tohtoritutkija tai henkilökuntaan huippuhakija, joka ei vielä osaa suomea, ja päätetään yhdessä auttaa häntä alkuun suomalaisessa yliopistomaailmassa, missä varataan tiedekunnan rahoitusta konferenssimatkoihin ja kielen tarkastukseen, missä vastaväittäjäksi otetaan se arvostettu kansainvälinen tutkija, eikä turvallinen lähipiiristä, ja missä innostetaan ja ohjataan uusia tutkijapolvia kansainvälisiin kuvioihin. Tämän työn varassa yliopisto vahvistuu, kansainvälistyy ja nousee tutkimuksessa ja opetuksessa yhä arvostetummaksi ja houkuttelevammaksi tutkimus-, opiskelu- ja työpaikaksi.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Kevein matkatavaroin

Katariina Mustakallio

Kirsti Simonsuurella on hieno runo, jonka nimi on Kevein matkatavaroin. Sillä on tietenkin paljon syvempiäkin merkityksiä, mutta jatko-opiskeluvaiheessani yhdistin sen konkreettisesti matkantekoon. Siitä tuli erityisen rakas, kun sahasin junalla, kuten silloin tehtiin, Helsingin ja Rooman väliä. Koskaan ei ollut tarpeeksi keveitä matkatavaroita, aina rinkka painoi. Tämä kaikki tuli eilen elävästi mieleeni, kun olin avaamassa liikkuvuus-kahvilaa, eli Mobility Coffee -tilaisuutta, jossa kerrottiin tohtoriopiskelijoille erilaisista mahdollisuuksista ja kokemuksista jatko-opiskeluvaiheen liikkuvuuden suhteen. Tarjolla on nyt erilaisia rahoitusmahdollisuuksia Erasmus-vaihdosta Fulbright-apurahoihin ja muihin apurahoihin asti. Olisi erittäin hyvä, jos jokaiseen jatko-opintosuunnitelmaan sisältyisi myös jakso ulkomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa.

Kun muinoin 1980-90 -luvuilla ryhdyin jatko-opiskelutovereitteni kanssa tekemään väitöskirjaa (kuten jatko-opintoja silloin kutsuttiin), ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että tutkimuksen tekoon kaivattaisiin kansainvälisiä vaikutteita. Onnekseni olin kuitenkin sellaisten opettajien – kuten Marjatta Hietala ja Päivi Setälä – vaikutuspiirissä, jotka pitivät itsestään selvänä, että tekisimme tutkimusta myös ulkomailla. Muutama toverini lähti Pariisiin ja kuunteli siellä sen ajan kuuluisimpien filosofien luentoja, eräs nykyinen professori lähti Englantiin, mistä imi uusimmat kaupunkitutkimuksen vaikutteet, toinen taas Amerikkaan ja tuli täysinoppineena gender-tutkijana takaisin. Minä puolestani Italiaan, jossa sain laaja-alaista oppia esimodernin maailman materiaalisesta kulttuurista. Vierailumme eivät olleet erityisesti etukäteen suunniteltuja, mutta silti saimme hyviä kontakteja kansainvälisiin tutkijoihin, silloin ikäisiimme jatko-opiskelijoihin, jotka vähitellen myös tohtoroituivat ja muodostavat nyt olennaisen osan sitä kansainvälistä tutkijaverkostoa, jonka kanssa suunnittelemme projekteja, konferensseja jne.

Vierailu toiseen maahan ja tutkijaympäristöön avaa monin tavoin silmiä: joutuu katsomaan omia tutkimusteemojaan uudesta näkökulmasta, miettimään ja perustelemaan kantojaan tarkemmin. Ulkomaan periodi on eräänlainen win-win-tilanne, vierailija saa uusia näkemyksiä ja ideoita, ja tuo mukanaan niitä myös vierailupaikalleen. Kanssakäyminen opettaa tulemaan toimeen erilaisissa tilanteissa ja samalla myös kielitaito karttuu. Itselleni pitkähköt Rooman-periodit ovat merkinneet suurta kulttuurista pääomaa, ja samalla olen myös alkanut arvostaa entistäkin enemmän koto-Suomea ja monia piirteitä sen akateemisessa maailmassa.

Nyt kun mahdollisuuksia on monia ja vierailun voi suunnitella tarkemmin jo etukäteen, kannattaa käyttää tilaisuuksia hyväksi ja lähteä rohkeasti katsastamaan maailmaa. Onnea matkaan!

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Työn ja työn yhteensovittamisesta

Katariina Mustakallio

Facebookissa eräs kollega pohti, miten hänen työntekoonsa on vaikuttanut se, että vuodesta 2009 lähtien hän oli vaihtanut työpistettä yli kymmenen kertaa. Tuollainen vauhti varmasti jättää jälkensä ainakin työskentelytapaan: aina on huolehdittava, että kaikki tarvittava on mukana ja muistettava mihin mitäkin säilöö. Monet yliopistolaiset asuvat eri paikkakunnilla kuin tekevät työtä, joten matkakassi pitää aina olla perusteellisesti pakattu. Mietin omaa tilannettani, olen asunut kahden maan välillä ja tehnyt työtä kuudessa eri työpisteessä viimeisten vuosien aikana, ja nykyään liikun päivittäin kahden työpisteen välillä. Kannettava tietokone on perusturvani pohja. Se pysyy mukana aina yöpöydälle asti.

Työn tehokkuuden kärsiminen on myös persoonakohtainen asia, olemme erilaisia, kaikille ei esimerkiksi avokonttorointi sovi. Itse huomaan sopeutuvani monenlaiseen. Nyt kun rehtori ja vararehtorit istuvat kaikki nokakkain entisessä Rehtorin huoneessa, yhteistyöskentely tuntuu varsin luontevalta ja mukavalta. Tosin rehtorilla ei ole toista työhuonetta mihin välillä vetäytyä, kuten meillä muilla.

Palasin nyt vuoden alussa myös alkuperäiseen yliopiston lehtorin tehtävääni historian tutkinto-ohjelmaan viisikymmenprosenttisesti: opetan, olen tentaattori ja otan osaa muuhunkin työhön tutkinto-ohjelmassamme. Paluu on sujunut hyvin ja toivon, että kollegani jaksavat vastata tyhmiin kysymyksiini liittyen tietojärjestelmiin ja muuhun, mikä on muuttunut poissa ollessani.

Opetus ja tutkimus ovat yliopiston verenkiertoa ja niihin osallistuminen antaa energiaa hallintohommiinkin. Nyt kv-asioissa ovatkin vuorossa keskeiset haasteet, jotka liittyvät kansainvälisiin verkostoihin ja yhteyksiin. Tämän vuoden aikana on tarkoitus selvittää, miten ja millaista kv-verkostoa Tampereen yliopisto yhteistyössä muiden Tampere3-korkeakoulujen kanssa tulee tulevaisuudessa rakentamaan. Sitä rakennetaan jo olemassa olevien yhteyksien pohjalle tutkimuksemme profiilialueilla. Käytännön työ lähtee heti helmikuun alusta käyntiin.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Kansainvälinen verkostotyö tehostuu

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Tämän vuoden alusta lähtien on yliopistollamme toiminut kv-vararehtorin johdolla työskentelevä hakutoimikunta, jonka tehtävänä on auttaa yksikköjä löytämään mahdollisimman hyviä kansainvälisiä hakijoita avoimiin tenure track -tehtäviin ja professorin tehtäviin. Ensi vuonna toimintansa aloittaa kansainvälisten asioiden työryhmä, joka jatkaa tänä vuonna aloitettua kv-työtä. Tätä ovat edeltäneet aiempien vuosien  (2014 ja 2015) kansainvälisten kumppanuuksien ja sidosryhmien kartoitukset, joissa yliopisto on identifioinut partnereita ja strategisia kumppaneita yksikkö- ja yliopistotasolla. Työryhmän tehtävänä on kehittää yhteinen strategisten kumppaneiden verkosto.

Taustalla työssä on useita kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Roskilden malli, The Critical Edge Alliance, joka koostuu samanhenkisten yliopistojen verkostosta. Roskilden mallissa strategista yliopistojen kv-verkostoa on rakennettu tutkimuksen haasteista käsin (Critical approaches to higher education in the 21st century).

Meillä lähtökohtana on, että kumppaniverkostoamme rakennetaan tutkimuksessa identifioitujen profiilialueiden, laaja-alaisen yhteiskunnan ja terveyden tutkimuksen haasteiden pohjalta – ja lähtien jo olemassa olevista yhteyksistä kansainvälisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Verkostoa laajennetaan tarpeen mukaan.

Kumppaniverkostoa on tarkoitus käyttää yhteisiin tutkimus- ja koulutusprojekteihin, kv-tutkimusrahoituksen hakuun, liikkuvuuden lisäämiseen verkoston jäsenten kesken, sekä yhteisten tutkimusohjelmien luomiseen. Se voisi toimia ”bench markingin” apuna ja siitä voisimme kerätä myös asiantuntijaryhmiä tarpeen mukaan.

Ajatuksena on, että yhteistyön pitäisi olla eri puolia hyödyttävää ja aktiivista. Kumppanit voisivat olla verkoston jäseninä määräajan ja ajanoloon myös vaihtua. Verkostoajatus lähtee liikkeelle tutkimusyhteistyöstä, mutta mielellään siihen voisi olla sisällytettynä myös koulutusyhteistyötä ja henkilöstön vaihtosopimuksia ym. Olemme olleet yhteyksissä jo useampiin eurooppalaisiin yliopistoihin ja saaneet jo positiivisia vastauksiakin. Työryhmän puheenjohtajana toimii allekirjoittanut ja sihteerinä toimii Jaana Salmensivu-Anttila.

Lisätietoja: Katariina.Mustakallio@uta.fi

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Vilkasta syksyä!

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Syyskirpeyttä alkaa olla jo ilmassa ja lukukausi hyvin etenemässä. Tämä syksy on siitä poikkeuksellinen, että Tampere3-prosessi on avannut suuren määrän uusia opintopolkuja ja kursseja kaikille korkeakoulujemme opiskelijoille. Nyt nähdään käytännössä, miten Tampere3 tulee hyödyttämään opiskelijoita ja antamaan uusia suuntautumismahdollisuuksia! Monia yhteisiä hankkeita on käynnissä: olemme valmistelemassa yhdessä seuraavaa Suomen Akatemian profi-hakua, korkeakoulujen yhteisten verkkosivujen suunnittelu on alkanut, ideatori kokoontui 28.9 TAMK:issa ja vararehtoreiden työryhmät etenevät suunnitelmien mukaisesti työssään.

Tärkeä tehtävä tulevaisuudessa on rakentaa entistä korkeatasoisempi ja kansainvälisempi yliopistoyhteisö. Sen tehtävänä on vastata niin kotimaamme tarpeisiin kuin kansainvälisiinkin haasteisiin opetuksen ja tutkimuksen aloilla. Yliopistossamme vuoden alusta lähtien toiminut hakutoimikunta on kartoittanut hakuun pantavia tehtäviä varten kansainvälisiä potentiaaleja hakijoita yhdessä ko. alojen asiantuntijoiden kanssa. Teknillinen yliopisto puolestaan on jo pystynyt rekrytoimaan ulkomaisia tutkijoita avautuneisiin tehtäviin.

Tänä syksynä myös valmistaudutaan vuoden vaihteen uuteen tiedekuntajakoon ja opetellaan uutta toimintakulttuuria, joka rikkoo vanhat raja-aidat. Kaikkialla siis tapahtuu ja energia virtaa vuolaana. Valmistelun edetessä keskustelu keskeisistä linjauksista käy vilkkaana joka tasolla kaikissa kolmessa korkeakoulussa ja niiden taustaorganisaatioissa.

Työn alla on myös kansainvälisten strategisten yliopistokumppanien identifiointi tulevaa verkostoa varten. Lähdemme jo olemassa olevista hyvistä kumppaneista, ja tulenkin syksyn aikana vaivaamaan monia kyselyilläni. Tarkoitus ei ole muodostaa mitään keinotekoista uutta tasoa, vaan rakentaa jo olemassa olevien pitempiaikaisten ja laaja-alaisten tutkimuskumppanuuksien pohjalle. Tässä työssä olemme yhteyksissä myös Tampere3-kumppaniemme suuntaan ja katsomme, millaisia kannustimia pystymme yhdessä luomaan tälläkin alueella.

Hyvää lokakuuta kaikille!

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Dekaanivalinnat ja yliopiston tulevaisuus

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Elämme tärkeää vaihetta yliopiston tulevan toiminnan kannalta, uusia tiedekuntia johtamaan valitaan pian dekaanit. Nyt olisi syytä jokaisen tutkimukseen ja opetukseen perehtyneen vastuuntuntoisen yliopistolaisen pohtia, ilmoittautuisiko hän kisaan. Hyviä ehdokkaita, eri sukupuolten ja eri tieteenalojen edustajia, kaivataan!

Dekaanit tulevat olemaan keskeisessä asemassa uuden tiedekuntakulttuurin kehittämisessä. Se miten avoimeksi, innostavaksi, tutkimukseen ja kansainvälisyyteen orientoituneeksi tiedekunnat muodostuvat, riippuu siitä, millainen sisäinen kulttuuri niihin kehitetään. Jokainen tutkija ja opettaja, opiskelija ja tohtoriopiskelija tuo tähän panoksensa, mutta dekaani on se, jonka vastuulla on pitää huolta kokonaisuudesta.

Dekaanin tehtävänä on motivoida kaikkia – nuorista tutkijoista professoreihin – korkean tason tieteelliseen työskentelyyn ja kansainvälisten tutkimussuhteiden ylläpitoon, huolehtia opetuksen ja tutkimuksen infrastruktuureista ja edistää ulkoisen rahoituksen hankkimista. Rekrytoinnit ovat tärkeä osa tutkimuksen ja opetuksen vahvistamista. Keskeistä on innostaa raja-aitojen ylittämiseen niin tiedekunnan sisällä kuin ulkopuolellakin. Avoimuus, vuorovaikutus, luottamus ja rohkeus rakentuvat toimintakulttuurissa alusta lähtien läpinäkyvyyden ja jatkuvan vuoropuhelun pohjalle. Yliopiston toiminnan pääomana ovat ihmiset ja heidän tieteelliset kykynsä. Yhteisön henkisten voimavarojen mobilisaatio yhteiseksi menestykseksi vaatii johdonmukaista toimintaa ja luottamuksen rakentamista.

Millainen on sitten yliopiston tulevaisuuden visioni: Yliopiston ydintehtävinä ovat edelleenkin opetus ja tutkimus. Tutkimuksen ja opetuksen yhteys vahvistuu ja tutkimuksen painopistealueet tunnetaan korkeatasoisuudestaan kotimaassa ja ulkomailla. Hakupaine nousee uudelleen muotoiltuihin ja vanhat raja-aidat ylittäviin koulutusohjelmiin, joihin pyritään myös kansainvälisillä hauilla. Opiskelijat sitoutetaan työhönsä siten, että he pääsevät alusta lähtien tekemisiin  tutkimusprojektien ja tutkijan uran eri vaiheissa olevien toimijoiden kanssa. Läpivirtaus tehostuu toiminnan ansiosta. Opinnäytetyöt liittyvät linjakkaasti yksikön osaamisalueisiin ja nuoria tutkijanalkuja rekrytoidaan mukaan uusiin tutkimushankkeisiin, joita valmistellaan kansainvälisten yhteistyöyliopistojen kanssa. Yksikön opetus- ja tutkijakunta kansainvälistyy ja tutkimuksen taso nousee.

Tätä kohti!

Katariina Mustakallio
Vararehtori

 

Muuttuva yliopisto

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Yliopiston muutosvaiheissa tuntuu välillä siltä, että olemme kadottamassa kosketuksen yliopiston alkuperäiseen merkitykseen ja olemukseen. Pelkona on, että rakennemuutoksissa syntyy vain lisää hallintoa ja yliopiston varsinainen tehtävä, tehdä tutkimusta ja antaa siihen pohjautuvaa opetusta, katoaa näköpiiristä. Muutosten tuottamia epäselviä välivaiheita on vaikeaa kestää.

Millainen on sitten yliopiston alkuperä? Minkä pitkän kehityksen osia me olemme?

On tunnettua, että yliopisto-ajatus alkoi kehittyä joskus keskiajalla kirkon ja luostarien oppineiden piirissä Italian ja Ranskan rintamailla. Itsenäisiksi toimijoiksi yliopistot tulivat vasta, kun niille annettiin erioikeudet. Bolognan yliopisto oli näistä vanhimpia, jonka vuoksi sitä kutsutaankin nimellä Alma mater studiorum, ”opinnoista huolehtiva äiti”.  Keisari Fredrik Barbarossa sääti tärkeän yliopistolain Authentica Habitan vuonna 1158, johon perustui Bolognan yliopiston vapaus opetuksessa ja tutkimuksessa.

Bologna veti puoleensa ympäri Eurooppaa opiskelijoita, jotka muodostivat kaupungissa yhdistyksiä, joita kutsuttiin nimityksellä universitates. Voisimme siis sanoa, että se tarkoitti alun perin järjestöjä, jotka pitivät huolta opiskelijoiden oikeuksista saada opetusta. Tosin universitas-nimitys oli käytössä myös kaikilla muillakin killoilla ja ammattikunnilla, joilla oli omat sääntönsä.

Bolognassa tästä kehittyi kaksi eri sääntökuntaa, meikäläiset (citramontani) ja heikäläiset (ultramontani), eli siis italialaiset ja vierasperäiset opiskelijat. Tästä syntyi myös kansakunta- ja osakuntajako, joka tunnetaan edelleen yliopistomaailmasta. Molempia siedettiin alusta alkaen.

Universitas muuttui merkitykseltään ja se alettiin ymmärtää oppineiden yhteisöksi, johon kuuluivat niin opiskelijat kuin opettajatkin. Olennaista oli, että paikalliset hallitsijat halusivat suojella yliopistojen oikeudellista asemaa. Laeissa määriteltiin, mitä tehtäviä varten opinahjot luotiin ja mitä eri tiedekuntia niihin kuului. Lait suojasivat yliopistoyhteisöä paikallisten mahtimiesten mielivallalta. Samalla kuitenkin edellytettiin, että se myös toimi  korkeamman opetuksen tyyssijana.

Vaikka yliopistolaitos on käynyt läpi monia kriisivaiheita ja muutoksia, eräitä olennaisia piirteitä on siinä kuitenkin säilynyt. Universitas on syntynyt opettajien ja opiskelijoiden yhteydestä ja yhteisöstä. Yliopistojen keskeisiin piirteisiin on alusta lähtien kuulunut myös tutkijoiden ja opiskelijoiden kansainvälisyys, korkeatasoiset keskukset ovat vetäneet puoleensa opiskelijoita ja tutkijoita yli kansakuntarajojen.

Ilman korkeimman vallan osoittamaa oppineisuuden arvostamista ja panostamista vapaaseen tieteeseen, ei yliopisto ole kuitenkaan koskaan kukoistanut.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Kansainvälisyys, verkostot ja search committee

Katariina Mustakallio

Katariina Mustakallio

Yliopiston vetovoimaisuus riippuu suurelta osaltaan hyvistä opettajista ja tutkijoista. Kun yliopistoon pyrkivät sukupolvet vuosittain pienenevät, täytyy uusia opiskelijoita houkutella vähitellen myös Suomen ulkopuolelta. Joillakin aloilla on jo nyt tällainen tilanne jatko-opiskelijoiden suhteen. Yliopiston, yksiköiden, tutkinto-ohjelmien ja jokaisen opettajan ja tutkijan on hyvä ottaa tämä skenaario huomioon rakentaessaan tulevaisuuden suunnitelmia.

Kansainvälisyys ei siis ole jotain, joka tapahtuu oman työn tai oman maan rajojen ulkopuolella. Olemme osa kansainvälistä akateemista maailmaa, jossa vaihdetaan tietoja, luodaan verkostoja, ollaan kanssakäymisissä, tehdään tutkimusta. Tässä yhteisössä toimiminen on arvokasta, se on tärkeää itselle, omille oppilaille, kollegoille, ja se on arvokasta myös koko yliopistolle. Kansainvälisissä verkostoissa toimiminen edistää omaa tutkimuksen alaa ja suomalaisen tieteen tunnettuutta, ja se auttaa tutkijoita myös löytämään tehtäviä Suomen rajojen ulkopuolelta. Harva tohtori- tai post doc-tutkija onnistuu pääsemään vierailemaan tai työskentelemään ulkomaiseen yliopistoon ilman senioritutkijan verkostoja ja tukea.

Näitä verkostoja tarvitsemme myös silloin, kun rekrytoimme uusia työntekijöitä Tampereen yliopistoon. Tämän vuoden alusta lähtien on yliopistollamme toiminut vararehtorin johdolla työskentelevä hakutoimikunta (search committee).

Sen tehtävänä on auttaa yksikköjä löytämään myös ulkomailta mahdollisimman hyviä hakijoita avoimiin tenure track- ja professorin tehtäviin. Hakutoimikunnan työn luonteeseen kuuluu, että jokaista tehtävää varten etsitään juuri ko. alan verkostoja ja kartoitetaan potentiaaleja hakijoita. Tämä työ tapahtuu, ennen kuin rehtori on antanut luvan panna tehtävän hakuun, jotta varmistuttaisiin, että siihen on tarjolla varteenotettavia hakijoita. Tähän kartoitukseen ottavat aina osaa ko. tieteenalan asiantuntijat.

Hakutoimikunta tekee työtä hyvien kandidaattien löytymiseksi kansainväliseltä areenalta ja auttaa valmisteluryhmää sen työssä. Onnistunut rekrytointi on paras tapa vahvistaa Tampereen yliopiston asemaa kansainvälisessä ja kansallisessa kilpailussa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori