Näin naapurissa

Osallistuin muutama viikko sitten Suomen ja Venäjän välisen tieteellis-teknisen yhteistyökomitean matkalle Moskovaan. Talous- ja yhteiskuntatieteilijöistä koostunut delegaatio vieraili Skolkovon uudessa liikkeenjohdon instituutissa.

Venäjällä on jo vuosia keskusteltu vilkkaasti vääjäämättömästä tarpeesta talouden uudistamiseksi ja keinoista muutosten toteuttamiseksi. Näissä keskusteluissa on noussut esiin näyttävästi Skolkovo. Se on teknologiakeskus, jota suunnitellaan noin 20 km Moskovan keskustasta etelään. Skolokovon suunnittelusta vastaa säätiö, jonka puheenjohtajana toimii presidentti Medvedjev. Skolkovon pitäisi muutaman vuoden kuluttua tuottaa innovaatioita, jotka ketterästi uudistavat pitkälti öljyn ja kaasun varaan rakentunutta taloutta.

Varsinaista tiedekeskusta vasta suunnitellaan, mutta Skolkovossa toimii jo upea liikkeenjohdon instituutti ”Moscow School of Management”. Päärakennus on futuristinen, ja sen on suunnitellut nuori englantilainen arkkitehti. Oppimisympäristöihin on kiinnitetty erityistä huomiota, samoin tilojen viihtyvyyteen. Skolkovon on perustanut ja sen toiminnasta vastaa 10 suurta venäläistä yritystä ja joukko yksityishenkilöitä.

Skolkovo kertoo olevansa innovatiivinen uuden ajan liikkeenjohdon instituutti, jonka missiona on auttaa menestyviä yksilöitä saavuttamaan vielä suurempaa menestystä ja auttaa ihmisiä tulemaan johtajiksi, jotka todella vaikuttavat ympäristöönsä. Instituutti tarjoaa muun muassa maisteriohjelman, jossa kaikki opiskelijat osallistuvat kaikkiaan kahdeksan kuukauden ajan projektiopintoihin Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa. Projektiopinnot tarkoittavat kovaa työtä kumppanuusyritysten kehittämishankkeissa sekä niistä laadittavia raportteja.

Opiskelijoiden työpäivät ovat pitkiä. Luentoja ja seminaareja on klo 9 – 18. Sen jälkeen käydään keskusteluja yhteiskunnallisten vaikuttajien kanssa. Illalla klo 20 jälkeen tehdään sitten kirjallisia töitä. Lopputyönään opiskelijat laativat liiketoimintasuunnitelman uudelle yritykselle. Parhaille suunnitelmille järjestetään rahoitus. Ohjelma maksaa 60 000 euroa.

Venäjän talous kaipaa kipeästi rakenteellisia uudistuksia. Skolkovon instituutti on suunnattu huippujen huipuille. Se on avoimesti elitistinen, eikä se missään tapauksessa ole koko totuus liikkeenjohdon koulutuksesta Venäjällä. Instituutin olemassaolo kertoo kuitenkin siitä, että myös naapurissa ollaan hakemassa moni-ilmeisiä ratkaisuja korkeakoulutukseen.

Harri Melin
vararehtori

Koulutusvientiä

Johtamiskorkeakoulu toteuttaa parhaillaan Vietnamin valtion hallintokorkeakoulun tilaamaa julkisen talouden johtamisen maisteriohjelmaa. Kesäkuun ajan 40 vietnamilaista opiskelijaa suorittaa intensiivistä graduseminaariaan Tampereella. Samaan aikaan ovat käynnistyneet keskustelut toisen vastaavan ohjelman toteuttamiseksi.

Yliopisto on mukana Itämeri-instituutin hallinnoimassa Nottbeck-ohjelmassa. Kyse on Pietarin Finanssi- ja talousyliopiston, TTY:n ja meidän yhdessä tekemästä koulutuksesta, joka on suunnattu Pietarin alueella toimivien suomalaisyritysten johdolle. Myös tämän hankkeen seuraavaa vaihetta suunnitellaan aktiivisesti.

HEG (Higher Education Group) sai hiljattain melkein puolen miljoonan euron rahoituksen osallistuakseen Ugandan korkeakoululaitoksen hallinnon kehittämiseen. Kasvatustieteilijät ja HEG suunnittelevat tarjousta kiinalaisten lukioiden rehtorien täydennyskoulutukseen.

Meillä Pirkanmaalla on keskusteltu vilkkaasti koulutusviennistä. Maakuntaliitto pohtii asiaa, ja Unipoli viimeistelee omaa selvitystään tamperelaisten korkeakoulujen koulutusviennin kehittämisestä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt keväällä koulutusvientiklusterin, Future Learning Finland. Tampereen yliopisto on hankkeessa mukana.

Yliopistollamme on itse asiassa tarjottavanaan paljon sellaista osaamista, jota voitaisiin viedä kansainvälisille markkinoille. Tutkimuksemme vahvoja aloja ovat yhteiskunnan ja terveyden tutkimus. Näillä aloilla myös tamperelainen koulutusosaaminen on niin korkeatasoista, että sille aivan varmasti löytyy kansainvälistä kysyntää. Vienti ei kuitenkaan synny tyhjästä. Jotta voisimme harjoittaa koulutusvientiä, edellyttää se, että meillä on sellaisia tuotteita joita markkinoida ja että toiminnalliset prosessit ovat kunnossa.

Eri yksiköt valmistelevat parhaillaan kansainvälisiä tutkinto-ohjelmiaan. Strategiansa mukaisesti yliopisto tarjoaa kansainvälisiä ohjelmia, joissa koulutetaan kansainvälisesti toimintakykyisiä asiantuntijoita, jotka valmistuttuaan saavat koulutustaan vastaavaa työtä. Samalla pyrimme vaikuttamaan Pirkanmaan kehittämiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tässä on tärkeää edistää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden rekrytoitumista alueen työmarkkinoille.

Koulutusvienti on osa yliopistomme kansainväistymistä. Se ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, vaan kansainvälistyminen on yksi keino kohentaa oman työmme laatua.

Kesälomaa odotellessa

Harri Melin
vararehtori

 

Amerikassa kaikki on niin suurta!

Suomen yliopistojen rehtorit tekivät pari viikkoa sitten Fulbright Centerin koordinoiman opintomatkan yhdysvaltalaisiin yliopistoihin. Matkalla saimme valtaisan määrän tietoa amerikkalaisesta korkeakoulutoiminnasta ja tutustuimme viiteen yliopistoon North Carolinassa. Mielenkiintoista oli havaita, että vaikka Amerikassa kaikki on niin suurta, niin samanlaisten ongelmien kanssa siellä painiskellaan kuin täällä pienessä Suomessa. Maan taloudellinen tila on ajanut yliopistot kurimukseen, joka edellyttää yliopistoilta strategista suunnittelua, profiloitumista, luopumisosaamista, karsimista ja rahan hankintaa. Tutuilta tuntuvia juttuja, joiden toteuttaminen on heilläkin vaikeaa. Uusien asioiden lisääminen vanhojen päälle tuntui helpolta, mutta pienikin karsiminen tai luopuminen oli lähes mahdotonta.

Yhdysvalloissa on kuitenkin joitakin asioita toisin kuin meillä. Heillä on lukukausimaksut, jotka yksityisissä yliopistoissa saattavat olla yli 50 000 dollaria vuodessa. Laman seurauksena tarve korottaa lukukausimaksuja oli suuri ja jopa 50 %:n korotustarpeesta puhuttiin. Hämmästyneinä ihmettelimme, että eivätkö opiskelijat protestoi ja vastaus oli, että eivät. He kuulemma ymmärtävät, sillä vaihtoehtona on yliopiston toiminnan alasajo, laadun huononeminen ja siten kilpailukyvyn menettäminen. Opiskelijoiden rooli tuntui muutoinkin olevan asiakkaan rooli sikäli, että he vaativat opetuksen laatua ja saatavuutta, mutta eivät itse osallistuneet yliopiston toiminnan kehittämiseen tai hallintoon vaan keskittyivät opiskeluun.

Toinen rahapulan lievityskeino oli varainkeruu, joka USA:ssa on aivan eri mittakaavassa kuin meillä. Yliopistot budjetoivat varainkeruuseen huomattavia summia rahaa, mutta tuototkin ovat suuret. Mielenkiintoista oli, että alumnit on se ryhmä, jonka kautta lähes 45 % kaikesta varainkeruurahasta tulee yliopistoille, joko yksityisten henkilöiden suorina lahjoituksina tai heidän toimestaan säätiöiden ja yritysten kautta.

Tutkijauramallit varioivat jonkin verran yliopistoittain, mutta huomiota kiinnitti se, että varsin tiheää ja tiukkaa arviointia harrastettiin ja eteneminen uralla riippui täysin menestymisestä tutkijana. Vain parhaat pääsivät eteenpäin. Palkkapolitiikka oli vapaa, eikä yhtenäisiä käytäntöjä tai työntekijöiden edunvalvontatoimintaa ollut sellaisessa muodossa kuin meillä ollenkaan.

Amerikkalaista yliopistomallia ei pidä yrittää tuoda suomalaiseen kulttuuriin, eikä se ole tarpeenkaan, mutta olihan se mielenkiintoista nähdä ja havaita, ettei meillä nyt ainakaan kaikki asiat ihan huonosti ole. Joskus vaan täytyy mennä kauemmaksi havaitakseen sen.

Kaija Holli
rehtori

Yliopistouudistuksia

Suomessa on totuteltu tämä vuosi yliopistojen uuteen olomuotoon. Siirryimme vuoden alussa valtion tilivirastosta julkisiksi oikeushenkilöiksi. Lain valmistelijat sanovat kyseessä olevan vuosisadan uudistus, parasta mitä yliopistoille on tapahtunut aikoihin. Suomi ei ole uudistuksineen yksin. Näyttää siltä, että yliopistojen asemaa koskevia muutoksia on meneillään vähän joka puolella. Mikä on näiden reformien takana, mikä oikein saa eri valtiot tekemään yliopistolaitoksissaan samanaikaisia ja varsin samansuuntaisia muutoksia?

Tehdyille uudistuksille on ollut tyypillistä muun muassa valtion ja yliopistojen välisen sidoksen höllentäminen, yliopistojen taloudellisen itsenäisyyden ja samalla vastuun kasvattaminen, yliopistojen koon kasvattaminen, yliopistojen toiminnallisen joustavuuden lisääminen ja painotus kansainvälisyyteen.

Yliopistoreformeja on selitetty ainakin globalisaatiolla ja siirtymisellä yhä enemmän tietoon perustuvaan talouteen. Tässä tilanteessa poliittiset eliitit eivät enää näe yliopistoja kansakunnan sivistyksen välineinä vaan kansallisen kilpailukyvyn lisäämisen välineinä. Uusi tieto ja uuden tiedon nopea tuotannollinen soveltaminen on pärjäämisen edellytys. Yliopistojen tehtävänä on osaltaan luoda edellytyksiä tällaiseen tiedon hyödyntämiseen.

Yliopistoja on katsottu tarpeelliseksi uudistaa myös, koska niiden on nähty vieraantuneen liiaksi muusta yhteiskunnasta. Yliopistoja pidetään tehottomina ja opetuksen nähdään vastaavan huonosti työelämän nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Siksi tarvitaan uusia ohjausjärjestelmiä, jatkuvaa arviointia ja lisääntyvää kilpailua.

Yliopistojen nähdään kaipaavan uudistamista, koska ne eivät pärjää kansainvälisissä luokitteluissa. Listoissa käytetyt mittarit vaihtelevat ja samoin yliopistojen sijoitukset näillä listoilla. Mittaamisen moni-ilmeisyydestä huolimatta pidetään tarpeellisena kohentaa omien yliopistojen asemaa. Tätä silmällä pitäen muutetaan rahoitusmalleja ja kehotetaan yliopistoja erilaisiin toimiin pärjäämisensä kohentamiseksi.

Viime keväänä ilmestyneessä Euroopan antropologiyhdistyksen lehdessä (Social Anthropology 1/2010) on joukko kiintoisia analyysejä yliopistouudistuksista Uudessa Seelannissa, Etelä-Afrikassa ja Serbiassa sekä pohdintaa reformeista koko OECD:n kontekstissa. Kirjoitukset osoittavat, että tämä kotoinen uudistuksemme ei suinkaan ole ainutkertainen. Myllerryksen perustelut, tehdyt toimet ja toivotut tulokset näyttävät olevan kovin samanlaisia eri puolella maailmaa.

Harri Melin
vararehtori

Pirkanmaa koulutuksen keskuksena

Pirkanmaa on Helsingin jälkeen Suomen toiseksi suurin seutukunta. Tampere on erittäin merkittävä korkeakoulupaikkakunta, missä toimii kaksi yliopistoa ja kaksi ammattikorkeakoulua. Kaikki tamperelaiset korkeakoulut ovat nuorten keskuudessa sangen vetovoimaisia opiskelupaikkoja. Voidaan väittää, että ne ovat eliittikorkeakouluja, joihin on vaikea päästä opiskelijoiksi.

Tamperelaiset korkeakoulut ovat uudistamassa toimintojaan. Niin uusi TAMK kuin säätiöyliopisto TTY ovat uudistaneet omat rakenteensa. Tampereen yliopiston uudet tieteenalayksiköt aloittavat vuoden vaihteessa. Lukuvuonna 2012 yliopistossa siirrytään uusiin tutkinto-ohjelmiin ja laaja-alaisiin kandidaattiohjelmiin, ne mahdollistavat aiempaa joustavammat opinnot.

Tampere profiloituu tekniikan, yhteiskunnan ja terveyden alan tutkimuksen ja koulutuksen huippuosaajana. Tampere tuottaa paitsi teknisiä innovaatioita, myös palveluinnovaatioita. Tämä on mahdollista ainutlaatuisten korkeakoulujemme yhteistyönä. Tampereen yliopiston ja TTY:n yhteistyönä on käynnistymässä uusi bioteknologiaan keskittyvä yksikkö.

Tampereelle on sijoittunut myös Nokia Oyj:n suuri tutkimuskeskus. Sen taustalla on osaltaan alueen yliopistojen huippuosaaminen. Tästä asemasta on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa. Se edellyttää uusia avauksia ja uutta yhteistyötä etenkin viestintäteknologian sisältöpalvelujen kehitystyön alueella.

Opetus- ja kulttuuriministeriö odottaa korkeakoulujen kansainvälistyvän. Se odottaa meiltä avauksia strategisen kumppanuuden suuntaan eli yhteisiä tutkinto-ohjelmia ja yhteisiä tutkimushankkeita kumppaneidemme kanssa. Tämä haaste on otettava vakavasti. Nyt kysymys kuuluu, voisiko meidän kolmella korkeakoulullamme olla yhteisiä kumppaneita esimerkiksi Kiinassa tai Intiassa. Meiltä odotetaan myös koulutusvientiä. Taas kysymys kuuluu, voisiko meillä olla yhteisiä koulutushankkeita, jotka toteuttaisimme ja markkinoisimme yhdessä.

Tamperelaiset korkeakoulut ovat jo muutaman vuoden harjoittaneet Unipoli-yhteistyötä. Nyt meidän on aika tiivistää tätä yhteistyötä ja hakea sille meitä kaikkia hyödyttäviä uusia muotoja. On paljon esimerkiksi opiskeluun liittyviä palveluja, jotka voisimme tehdä yhdessä ja näin vahvistaa osaamistamme.

Harri Melin
vararehtori

Kansainvälistyminen on in

Olen kuullut syksyn kuluessa lukuisia opetus- ja kulttuuriministeriön edustajien puheenvuoroja, joissa yliopistoja on patistettu kansainvälistymään nykyistä ponnekkaammin. Ministeriö on jo pitkään kantanut huolta liikkuvuudesta. Opiskelijoiden odotetaan suorittavan aikaisempaa useammin osan opintojaan ulkomaisissa yliopistoissa. Yhä useamman tutkijan odotetaan työskentelevän osan työuraansa ulkomaisissa yliopistoissa. Samalla toivotaan, että meille tulee yhä enemmän ulkomaisia tutkinto-opiskelijoita ja ulkomaisia opettajia ja tutkijoita.

Uusi avaus kansainvälisessä yhteistyössä ovat strategiset kumppanuudet. Ministeriö toivoo, että yliopistot solmisivat kumppanuussopimuksia ulkomaisten yhteistyöyliopistojen kanssa. Parhaimmillaan kumppanuus tarkoittaa yhdessä järjestettyjä tutkinto-ohjelmia ja yhteisiä tutkimushankkeita.

Tampereen yliopistoon tulee vuosittain jokseenkin 1 000 ulkomaista opiskelijaa. Heistä on vaihto-opiskelijoita noin puolet ja toinen puoli on tutkinto-opiskelijoita. Meiltä puolestaan lähtee vuosittain ulkomaille noin 500 opiskelijaa. Ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on ollut hienoisessa kasvussa. Meillä onkin hienoja vaihtosopimuksia kymmenien kumppanien kanssa. Tutkijoiden liikkuvuutta kasvatettiin tänä vuonna 100 000 euron lisäpanostuksella. Yliopisto voi tukea liikkuvuuden lisäämistä erilaisin kannustimin ja turhia esteitä poistamalla. Viime kädessä päätös liikkuvuudesta on kuitenkin aina yksittäisellä opiskelijalla tai tutkijalla. Tästä näkökulmasta kansainvälinen yhteistoiminta pitäisi nähdä osana oman asiantuntijuuden rakentamista.

Tiede on aina ollut kansainvälistä, ja yliopistojen kansainvälistyminen on hieno asia. Se ei kuitenkaan saisi olla pelkkä itseisarvo, vaan kansainvälisen yhteistyön tulisi olla osa normaalia toimintaamme ja toimintamme kehittämistä. Kansainvälistyminen on myös väline yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Tampereen yliopiston kouluttamat maailmaa ymmärtävät maailmanmuuttajat ovat myös kansainvälisesti toimintakykyisiä asiantuntijoita.

Osana strategiamme toteutusta olemme käynnistämässä yliopiston kansainvälistymistä koskevan toimenpideohjelman valmistelun. Valmistelutyön virikkeeksi voi esittää joukon kysymyksiä. Mitkä yliopistot ja missä voisivat olla meidän strategisia kumppaneitamme? Millaisia yhteisiä tutkinto-ohjelmia meidän kannattaa rakentaa ja kenen kanssa? Jos vastaus on Kiina, niin mikä on kysymys?

Harri Melin
vararehtori

Kävin kansainvälistymässä

Vierailin toissa viikolla Erasmus-opettajainvaihtomatkalla Łódźissa. Łódź on Puolan kolmanneksi suurin kaupunki noin 120 km Varsovasta etelään. Vanhasta tekstiiliteollisuuden keskuksesta on viimeisten 20 vuoden aikana tullut korkeakoulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen keskus, jossa on yli 100 000 korkeakouluopiskelijaa. Kaikkiaan Łódźissa on asukkaita melkein 800 000.

Łódźin yliopisto täyttää tänä vuonna 65 vuotta. Se perustettiin heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Merkille pantavaa on, että yliopiston ensimmäinen tiedekunta oli sosiologian ja taloustieteen tiedekunta. Tampereen yliopistolla on ollut aktiivista yhteistyötä Łódźin kanssa jo 1970-luvulta lähtien. Yhteistyöhön on kuulunut jo pitkään opiskelijavaihto, opettajavaihto, seminaarit, julkaisut, yhteiset tutkimushankkeet ja yhteistyö koulutuksen kehittämiseksi. ISSS on ollut keskeinen toimija etenkin erilaisen vaihdon järjestämisessä. Vuosittain yliopistojen välillä onkin sangen vilkas opiskelijaliikkuvuus.

Vierailullani opetin ja valmistelin puolalaisten kollegojen kanssa opetus- ja tutkimusyhteistyötä. Luennoin toisen vuoden sosiologian opiskelijoille eriarvoisuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Luennon jälkeen käydyssä keskustelussa opiskelijoita kiinnosti muun muassa se, että kuinka meillä voi olla köyhyyttä, vaikka palkansaajien keskimääräiset kuukausitulot ovat lähes 3 000 euroa. Jatko-opiskelijoiden seminaarissa esittelin yhteiskuntatieteiden jatkokoulutusta Suomessa ja keskustelin globaalista kapitalismista. Opin myös, että Puolassa kaikkien jatko-opiskelijoiden opintoihin kuuluu myös osallistuminen laitoksen opetukseen.

Olemme jättäneet EU:lle helmikuun lopussa kuuden maan yhteisen hankehakemuksen, jota Łódźin yliopiston on tarkoitus koordinoida. Tavoitteenamme on kehittää yhteinen opintokokonaisuus sosiaalisesta eriarvoisuudesta ja sosiaalisesta koheesiosta Euroopassa. Tampereen roolina olisi vastata vertailevan tutkimuksen opintojakson toteuttamisesta. Suunnittelimme myös uutta yhteistä tutkimushanketta, jossa kohteena olisi tutkia elämänlaatua, yrittäjyyttä ja sosiaalista pääomaa jälkiteollisissa kaupungeissa. Vertailevaan tutkimukseemme haemme rahoitusta EU:n tutkimuksen puiteohjelmasta.

Suomessa yliopistoja patistetaan kansainvälistymään. Tiede on aina ollut kansainvälistä, kansainvälisyys on suorastaan elinehto tieteen kehittymiselle. Ei siitä sen suurempaa numeroa kannata tehdä, se vaan on osa arkeamme.

Harri Melin
vararehtori

Returned dishes

Yliopistomme tontin kulmalle, Pinnin eteen, ilmestyi joitakin vuosia sitten näyttävä kyltti, jossa luki University of Tampere. Sen oli tarkoitus kertoa, että tässä on Tampereen yliopisto. Asiasta nousi arvostelua ja ja sittemmin kylttiin lisättiin yliopiston suomenkielinen nimi.

Tänään yliopisto on muun yhteiskunnan tapaan ”kielipuoli potilas”. Termin keksi Neil Hardwick vuonna 1978 viihdeohjelmaan, jossa naurettiin sille miten vaikeata ulkomaalaisen on tulla toimeen Suomessa. Nyt ei ole vaikeata, kun EU:n virallinen kieli apinaenglanti on osa suomalaista arkea. Missään muualla en ole nähnyt yhtä innokasta omasta kielestä luopumista. Turistin ja vaihto-opiskelijankin elämä olisi kiinnostavampaa, jos joutuisi opettelemaan suomalaisia sanoja kuten ”olut”.

Yliopistojen on pakko kansainvälistyä ja tieteen kansainvälinen kieli on englanti. Sille emme voi mitään, eikä sitä voi vastustaa. Silti englannin ylivalta ei ole mikään syy vähätellä muita kieliä ja varsinkaan äidinkieltä. Ruotsalaisia emme täysin ole, amerikkalaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis monikielisiä!

Englanninkielen valta-asema ei ole amerikkalaisten (USA) syytä vaan ansiota. Yhdysvallat on maailman johtava tiedemaa lähes kaikilla aloilla ja myös Tampereen yliopiston opettajien ja tutkijoiden tärkein kumppani. Suomella ja Yhdysvalloilla ei ole valtioiden tai tiedeakatemioiden välistä sopimusta tutkimusyhteistyöstä, vaan vuorovaikutus perustuu ihmisten ja ajatusten vapaaehtoiseen liikkuvuuteen. Juuri se teki Yhdysvalloista tieteen mallimaan 1950-luvulta alkaen. Sieltä ovat useimmat Tampereen yliopiston ”huiput” hakeneet oppinsa siitä alkaen kun yliopisto tänne tuli 1960.

Kun nyt haetaan uuden yliopiston mallia, en tiedä parempaa kuin ”Amerikan malli”, johon kuuluvat paitsi hyvät resurssit myös riippumattomuus, avoimuus, tehokkuus, palkitseminen ja erilaisuuden tukeminen. Näillä eväillä Suomi pärjää ja joskus vielä maailman yliopistojen ruokaloissa voi osua silmään kyltti ”vanhat tiskit”.

Seuraava osa: Tampereen hämäläinen yliopisto

Pertti Haapala
Vararehtori

Universität Tampere

Ihmiskunnan ”johtavat aatteet” (Yrjö Koskinen) ovat tulleet Suomeen Saksasta – ja miksei myös kapitalismi ja nykyaikainen tiede yleensä. Maamme-laulun sävelsi berliiniläinen maahanmuuttaja Fredrik Pacius ja Tampereen musiikkielämän laittoi alkuun samasta maasta tullut Ernst Schnéevoigt. Helsingin keskustan ja Tampereen vanhan kirkon kellotapulin piirsi berliiniläinen Carl Ludwig Engel. Suomen yliopistolaitos rakennettiin saksalaisen Wilhelm v. Humboldtin sivistysyliopiston idean mukaisesti. Saksa oli 1800-luvulla kansainvälisin tieteen kieli. Venäjän tiedeakatemiassa työskennelleet suomalaiset julkaisivat saksaksi. Tampereella taas saksa oli suurimman työnantajan, Finlaysonin puuvillatehtaan, virallinen kieli. Omistajat olivat Venäjältä muuttaneita saksalaisia, tietysti. Heistä ja muista saksalaisista kerrotaan Harry Lönnrothin toimittamassa kirjassa Tampere kieliyhteisönä (SKS 2009).

Modernin yhteiskunnan mukana syntyi ns. yhteiskunnallinen kysymys ja sitä ratkaisemaan yhteiskuntatiede. Sekin tuli Suomeen Saksasta. Mainittu professori Koskinen oli perustamassa 1882 Kansantaloudellista yhdistystä, jonka mallina oli Verein für Sozialpolitik. Suomalaiset yliopistomiehet eivät olleet kuulleet Karl Marxista, mutta he tunsivat Gustav Schmollerin, Adolf Wagnerin, Werner Sombartin ja Max Weberin. Schmollerin suurteoksen, Die Soziale Frage, viimeinen osa julkaistiin suomeksi vuonna 1920 nimellä Luokkataistelut ennen ja nyt. Ohjelmana oli yhteiskunnan luokkaerojen tasoittaminen. Kirjan painoi Edistyspuolue, jonka johtajasta K.J. Ståhlbergista oli juuri tullut maan ensimmäinen presidentti.

Yhteiskunnallisen sovun asialla olivat myös ne sivistyneet kansalaiset, jotka ennen sisällissotaa olivat perustamassa kansalaiskorkeakoulua, joka antaisi eväitä yhteiskunnallisten asioiden hoitoon muillekin kuin ylioppilaille, eli alempien kansanluokkien lapsille. Tammikuussa 1918 aloitettiin kansalaiskeräys koulun perustamiseksi. Hanke jäi kapinan ja sodan jalkoihin, mutta toteutui sittemmin, kun Helsinkiin perustettiin Yhteiskunnallinen Korkeakoulu. Sen tavoite, tieteellinen pohja ja keskeiset henkilöt olivat saksalaisen katederisosialismin perillisiä ja jatkajia. Vuonna 1960 YKK:n henki ja tehtävä siirtyivät Tampereelle. Sanoma on kiveen hakattuna Väinö Voionmaan patsaassa yliopistomme pihassa. Hänkin oli kerran nuori ja kävi Berliinissä innostumassa Karl Lamprechtin ”kansan” historiasta. Itse innostuin opiskelijana paitsi Voionmaan töistä myös saksalaisesta sosiaalihistoriasta, jolla oli upea nimi: Gesellschaftsgeschichte – yhteiskuntahistoria.

Entä tänään? Vaikka saksan kielen osaaminen on romahtanut, saksalaiset opiskelijat tulevat mielellään Tampereelle ja ihmettelevät suomalaista luokkasopua, jonka idean suomalaiset toivat Saksasta. Toivottavasti eivät pety.

Seuraava osa: Tampereen amerikkalainen yliopisto

Pertti Haapala
Vararehtori

Kiinalainen juttu

Tampereen yliopisto kansainvälistyy. Yliopiston edustajia on vieraillut alkuviikon Shanghaissa. Kävimme kahdessa varsin erilaisessa yliopistossa, Fudanissa ja Tongjissa.

Fudanin yliopisto on yksi Kiinan arvostetuimmista. Se on keskittynyt humanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin. Yliopistossa opiskelee noin 26 000 opiskelijaa, ja henkilökuntaa on 2 300, heistä professoreita 630. Neuvottelimme yliopiston kanssa yhteistyösopimuksesta, joka mahdollistaa kahdenvälisen vaihdon ja tutkimusyhteistyön.

Fudanin yliopistossa toimii erityinen Nordic Centre. Se on kaikkiaan 25 pohjoismaisen yliopiston yhdessä ylläpitämä keskus, joka järjestää koulutusta ja toimii linkkinä Shanghain alueelle. Mainittakoon, että keskuksen johtokunnan puheenjohtajana on tällä hetkellä kansleri Krista Varantola.

Minulla oli myös mahdollisuus keskustella yliopiston sosiologian laitoksen professorin kanssa. Professori Lizhu Fan on uskonnon tutkija, joka on kiinnostunut kansanuskonnoista. Hän kertoi mm. kuinka kommunistinen puolue on nykyään määritellyt selvästi uskonnollisen – ja kovasti suosiotaan lisänneen – esi-isien palvonnan kansantavaksi, ja näin ohittanut kiusallisen ongelman. On syytä mainita, että yliopistomme sosiaalitutkimuksen laitos on sekä opiskelija- että opettajamäärältään selvästi suurempi kuin Fudanin vastaava laitos.

Toinen vierailukohteemme oli tekniikkaan keskittynyt Tongjin yliopisto, joka perustettiin vuonna 1907 saksalaisten toimesta länsimaista lääkärikoulutusta varten. Opiskelijoita on noin 30 000, joista tohtorinkoulutusohjelmissa 3 000. Oman yliopistomme aloja edustivat mm. tietotekniikka, hypermedia, journalistikoulutus ja lääketieteet. Meille esiteltiin opiskelijatöihin perustuva multimedianäyttely, jossa oli pelejä, interaktiivista kuvaa ja elektronisia lehtiä. Huolimatta yliopistojemme välisistä eroista myös Tongji oli halukas solmimaan vaihtosopimuksen Tampereen kanssa.

Entä se arki? Kiinalaiset yliopistot osoittautuivat hyvin pragmaattisiksi ja korostivat myös omaa tarvettaan kasvattaa yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa. Tapaamiset olivat hyvin epämuodollisia ja keskusteluissa mentiin suoraan asiaan, ote miellytti. Matkalla opimme myös, että Kiina on meille tärkeä kumppani, jonka merkitys kasvaa vauhdilla. Aika kiinalainen juttu.

Harri Melin
Vararehtori

Fudanin yliopisto
Tongjin yliopisto