Kansainvälisyys ja kapasiteetin rakentaminen

Katariina Mustakallio

Kansainvälisyys on aina huolena, kun keskustellaan Suomen tieteen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n linjauksissa kansainvälisyys nähdään tutkimuksen tason mittarina, samalla kun kannetaan huolta myös suomalaisen koulutuksen viennin edistämisestä.

Myös meillä on tehty työtä ja pohdittu omia linjauksia. Tampere3-kansainvälisyystyöryhmä on selvittänyt kansainvälisyyden nykytilaa ja tulevaisuutta kolmessa korkeakoulussamme ja identifioinut viisi osa-aluetta, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Henkilöstön ja opiskelijoiden liikkuvuus vaatii tukevia palveluita myös tulevaisuudessa, johon liittyy liikkuvuuden sisäinen markkinointi ja organisointi. Kansainvälinen näkyvyys ja vaikuttaminen pohjautuvat verkostoihin ja kumppanuuksiin, viestintään ja markkinointiin, ja siihen limittyy myös kv-alumnityö, konferenssitoiminta ja muut kansainväliset tapahtumat. Kansainväliseen henkilöstöön liittyy haasteita rekrytoinnin tehostamisesta ja tarvittavista palveluista kielikysymyksiin ja rekrytoitujen sosiaaliseen osallistamiseen. Kansainvälinen tutkimus ja opetus kaipaavat kv-tutkinto-ohjelmien ja tutkimusympäristöjen kehittämistä ja varhaista vaikuttamista mm. uusiin EU:n tutkimusohjelmasuunnitelmiin. Tätä kaikkea varten tarvitaan linjakasta kansainvälistymisen ohjausta ja seurantaa, selkeää tavoitetilan asettamista, toimenpideohjelmaa.

Oma alueensa näiden lisäksi on ministeriönkin huomion kohteena ollut koulutusvienti. KV-kevätpäivillä Jyväskylässä nostettiin toukokuun alussa esiin kysymys vastuusta: sessiossa Global responsibility in the new international strategy for higher education and research korostui ajatus, että koulutusviennillekin tulisi asettaa uudenlaisia vaatimuksia. Valmiiden kurssien ja koulutuskokonaisuuksien myyminen nähdään lyhytnäköisenä toimintana. Varsinaisena päämääränä tulisi olla kapasiteetin, kyvykkyyden rakentaminen kohdemaahan. Globaali vastuu ja capacity building voisivat muodostua myös osaksi suomalaisen koulutusviennin laatutakuuta. Tällaisella laatumerkinnällä luulisi olevan enemmänkin vientiä.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Ranskalainen tuulahdus

Katariina Mustakallio

Tänään kävi vieraita Ranskasta, tarkemmin sanottuna Nizzasta, joka eteläisestä sijainnistaan johtuen on monietninen, monikielinen ja ehkä myös valmiimpi luomaan suhteita valtakunnan rajojen yli. Tampereen yliopistolla on ollut pitkään hyvä yhteys Université Côte d’Azur -korkeakoulukeskittymään, joka tarjoaa koulutusohjelmia mm. tekniikasta ja tähtitieteestä aina lääketieteeseen, humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin aloihin asti. Tällä kertaa käynnin teki ajankohtaiseksi Ranskan pyrkimys nousta eurooppalaisen yliopistoyhteistyön suurvallaksi.

Presidentti Macron lanseerasi viime syksynä uuden yliopistopolitiikan, jossa painotetaan yhteistyötä. Sen pääajatuksena on luoda korkeatasoisia eurooppalaisia yhteistyökampuksia yliopistojen välille. Kyse on paitsi eurooppalaisen identiteetin vahvistamisesta myös Brexitin aiheuttamasta tyhjiöstä. Tärkeänä tekijänä on Ranskan presidentin usko korkeakoulutuksen merkitykseen uutta luovana innovatiivisena voimana. Eurooppalainen kampus on tämän Macronin kamppanjan nimityksenä. Se kokoaa jo piiriinsä ranskalaisten lisäksi sveitsiläisiä ja saksalaisia yliopistoja. Yhteistyösopimus Baselin, Freiburgin, Haute-Alsacen ja Strasbourgin yliopiston sekä Karlsruhen teknologisen instituutin välillä mahdollistaa opiskelijoiden vapaan liikkumisen ja yhtäläiset opiskeluoikeudet, ja varaa siemenrahoitusta yhteisten tutkimushankkeiden suunnittelulle. Seuraavina mielenkiinnon kohteina ovat Pohjoismaat.

Tampereen yliopisto on kohonnut viime vuosina erilaisissa kansainvälisissä arvioinneissa ilahduttavasti. Times Higher Educationin ranking-listalla yliopisto on noussut arvostettuun 200-250 maailman parhaan yliopiston kategoriaan, kolmanneksi suomalaisista yliopistoista (Helsinki sijalla 90 ja Aalto 190). Tampere3 -perspektiivistä Tampereen attraktiivisuus vain nousee, ja mahdollisuus luoda hyviä kansainvälisiä verkostoja paranee. Eurooppalainen kampus -idea sisältää ajatuksen yhteistyöstä niin opetuksen kuin tutkimuksenkin alueilla. Ideana on, että käytetään jo olemassa olevia Erasmus-vaihtosuhteita ja luodaan opiskelijoille joustavia moduuleja, jotka sopivat heidän koulutusohjelmiinsa. Digitaalinen oppiminen ja virtuaalikurssit ovat tässä keskiössä. Tärkeä yhteistyön alue on tutkimus, jossa ajatuksena on fasilitoida erilaisia tutkimusyhteistyön muotoja ja hyödyntää jo olemassa olevaa eurooppalaista tutkimusrahoitusta, Horizon 2020 -ohjelmaa ja sitä seuraavia ohjelmia TKI-yhteishankkeissa.

Tämä kaikki vaatii uudenlaista ajattelua, joustavuutta ja avoimuutta niin tutkimuksen kuin koulutuksenkin suunnittelussa ja johtamisessa. Côte d’Azur on valikoitunut Ranskassa yliopistovertailussa niiden joukkoon, joiden odotetaan toimivan aktiivisesti Macronin eurooppalaisen kampuksen ja yhteistyöverkostojen luomisessa. Tampere3:lle tämä lupaa uusia kansainvälisiä avauksia ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Silkkitiellä

Harri Melin

Osallistuin viime viikolla HoChiMinh Cityssä Silkkitie-yliopistojen rehtorikokoukseen. Historiallisen kauppatien nimeä kantava verkosto perustettiin vuonna 2015 Etelä-Koreassa. Verkostoon kuuluu 86 yliopistoa kaikkiaan 50 maasta. Verkosto organisoi silkkitietä käsittelevää tutkimusta sekä järjestää vuosittain lukuisia seminaareja, yhteisiä kursseja ja muita opiskelijatapahtumia. Lisäksi sillä on oma sinfoniaorkesteri, joka koostuu eri maista tulevista opiskelijoista.

Aloite verkoston perustamiseen tuli japanilaisilta, kiinalaisilta ja korealaisilta yliopistoilta, jotka halusivat vahvistaa korkeakouluyhteistyötä Euroopan ja Aasian välillä. Silkkitie valittiin teemaksi, koska se on vahvistanut kauppasiteitä jo satojen vuosien ajan. Tampereelta katsottuna verkosto avaa kokonaan uuden näkymän yliopistojen maailmaan. Mukana on nimittäin yliopistoja muiden muassa Iranista, Kirgisiasta, Mongoliasta, Myanmarista, Kambodzhasta ja Malesiasta.

Kokouksessa puhunut Korean entinen ulkoministeri käsitteli kahta tuttua teemaa, digitalisaatiota ja globalisaatiota. Hänen pohdinnoissaan korostui kaksi kiinnostavaa asiaa. Globalisaatiota ja teknistä muutosta tekevät ihmiset omilla valinnoillaan omissa arjen käytännöissään. Globalisaatio ja digitalisaatio ovat arjen asioita. Toiseksi ministeri korosti sattuman merkitystä. Molemmissa on vahvasti läsnä sattuma. Globalisaation ja digitalisaation kentillä on valtavasti toimijoita, joilla on paljon keskenään ristiriitaisia intressejä. Se mitä tapahtuu, on lopulta monien prosessien ja sattuminen summa. Tieteen tehtävänä on systemaattisesti tutkia, mitä maailmassa on meneillään, ja Silkkitieverkosto tarjoaa vertailevalle tutkimukselle erinomaisen alustan. Voiko kansainvälisen yhteistyön ja vertailevan tutkimuksen tarvetta enää paremmin perustella?

Silkkitieverkostoa kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi Vietnamissa on lähes 100 miljoonaa asukasta, maan talous kasvaa noin 8 prosentin vuosivauhtia ja tarve korkeakoulutuksen yhteistyölle ja tiedeyhteistyölle on suurta. Meillä suomalaisilla on myös hyvä maine. Koulutusjärjestelmän ohella minua tentattiin diabeteksen hoidosta, julkishallinnosta, julkisesta terveydenhuollosta, sosiaalityöstä ja sähköisistä palveluista. Vietnamilaisten ohella ainakin myanmarilaiset ja kambodzhalaiset olivat halukkaita käynnistämään yhteistyötä tamperelaisten toimijoiden kanssa.

Silkkitieyliopistojen seuraava yhteisen kokous järjestetään ensi elokuussa tien läntisessä päätepisteessä.

Harri Melin
Vararehtori

 

Uusi kansainvälisten asioiden työryhmä

Katariina Mustakallio

Toimintansa on vastikään aloittanut uusi Tampere3 – kansainvälisten asioiden työryhmä, joka jatkaa jo aiemmin eri korkeakouluissa tehtyä kv-työtä. Lähtölaukauksena ryhmän työlle oli TTY:n kansainvälisten asioiden päällikön Ilkka Virtasen kesän kynnyksellä tekemä kansainvälistymistä koskeva kysely Tampere3-yhteisön jäsenille. Vastauksia karttui mukavasti 164 kappaletta, TTY:ltä 93, TaY:stä 66 ja TAMK:sta 5. Varsinainen analyysi, joka oli suuritöisempi kuin etukäteen arvattiinkaan, julkistetaan pian. Siitä kiitos Ilkalle!

Uuden kv-työryhmän tehtävänä on selvittää, mitkä kansainvälisyyteen liittyvät asiat ovat eri korkeakouluissa tällä hetkellä erityisessä strategisessa painopisteessä. Kansainvälisyys kuuluu niin koulutuksen, tutkimuksen kuin tukipalveluidenkin ryhmien toimipiireihin, joten tätä työtä tullaan tekemään tiiviissä yhteistyössä eri ryhmien kanssa. Olennaista olisi, että kansainvälisyys olisi linjakkaana ja työtä läpäisevänä periaatteena mukana kaikessa Tampereen korkeakouluyhteisön työssä, ja erilaisissa ongelmakohdissa etsittäisiin ratkaisuja yhdessä. Tässä työssä voimme oppia toistemme hyvistä käytännöistä.

Kansainvälisyyden korostaminen ei tarkoita sitä, että yliopiston toiminta muutettaisiin pelkästään englanninkieliseksi, tai että pyrittäisiin rekrytoimaan opiskelijoiksi ja tutkijoiksi vain ulkomaalaisia, kuten joskus on epäilty. Kansainvälisyys on tieteen ja koulutuksen korkeaan tasoon kuuluva keskeinen piirre. Ei riitä, että olemme maailmankuuluja Pirkanmaalla!

Työryhmä selvittää Tampere3-yhteisössä jo olemassa olevia kansainvälisiä kumppanuuksia ja verkostoja, ja selvittää, mihin suuntaan näitä olisi syytä kehittää. Olennainen kysymys on, miten uusi yliopisto saisi lisää kansainvälistä näkyvyyttä. Työryhmä pohtii myös Tampere3:n kansainvälisyysstrategiaa yhdessä muiden ryhmien kanssa.

Työryhmään kuuluvat TTY:ltä vararehtori Jarmo Takala ja kansainvälisten suhteiden päällikkö Ilkka Virtanen, TAMKin edustajina korkeakoulupalvelujen johtaja Aura Loikkanen ja kansainvälisten palveluiden päällikkö Kirsi Jokipakka, ja TaY:ltä kv- päällikkö Leena Wilkman, hallintopäällikkö Jaana Salmensivu-Anttila ja puheenjohtajana allekirjoittanut. Ryhmässä vierailee myös kansainvälisiä asiantuntijoita.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Ideoita maailmalta

Seppo Parkkila

Kirjoitan tätä blogia Montecatini Termen kaupungissa Italiassa, jossa parhaillaan järjestetään oman tutkimusalani kokous. Tähän kokoukseen osallistuu noin 80 tutkijaa kaikista maanosista. Meitä yhdistää se, että kaikilla tutkimuksen kohteena on hiilihappoanhydraasientsyymi. Tämän entsyymiperheen jäseniä ilmentyy kaikissa elävissä soluissa ja ne osallistuvat moniin erilaisiin biologisiin prosesseihin. Tehtävien moninaisuutta kuvaa se, että kokouksen alussa pitämässäni katsauksessa käsittelin mm. seuraavia teemoja: hiilidioksidin määrän vähentäminen ilmakehästä, hämähäkinseitin syntyminen, syöpäkasvaimen kehittyminen, lääkekehitys, makuaistimus ja kalojen uintikyky. Kun ennen lähtöäni kerroin näistä esitelmäni teemoista vararehtorikollegalleni, hän myötämielisesti ilmaisi huolestuneisuutensa, mikä on täysin ymmärrettävää. Suurin osa kokousesitelmien pitäjistä on kemistejä, mikä puolestaan on altistanut allekirjoittaneen tuhansille orgaanisen kemian rakennekaavoille. On hienoa, että hyvinkin erilaisista koulutustaustoista tulevat tutkijat voivat oppia täysin uudenlaisia asioita yhdessä keskustellen ja kuunnellen.

Kokouksen yhteydessä ja muutoinkin olen usein miettinyt kansainvälisten kokousten merkitystä. Tieteellisiä kokouksia on monenlaisia. Yhdysvalloissa olen osallistunut kokouksiin, joissa on ollut liki 20 000 osallistujaa. Sellaisillakin kokouksilla on oma paikkansa. Paikalla on yleensä monia huippututkijoita, joiden esitelmiä on hienoa kuulla. Isoissa kokouksissa vaatimattomien suomalaisten on kuitenkin oltava huomattavan aktiivisia, jotta löytää oikeita henkilöitä keskusteluihin ja tutustuu uusiin tutkijoihin. Tämänkertainen kokous on osallistujamäärältään janan toisesta päästä.

Oman kokemukseni perusteella pienet kokoukset voivat olla yksittäiselle tutkijalle erittäin arvokkaita. Niissä tutustuu hyvin oman alansa tutkijoihin ja sovitaan monia kansainvälisiä yhteistyöprojekteja. Usein parhaimpia keskusteluja käydään illallispöydissä ja posterien äärellä. Tänäänkin seitsemän hengen illallispöydässä oli edustettuina Suomen lisäksi Ranska, USA, Australia, Islanti, Turkki ja Irak. Ei ole vaikea arvata, että keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia ja opettavaisia. On mahtavaa huomata, kuinka hyvin tutkijat keskustelevat ja tulevat toimeen keskenään erilaisuuksista riippumatta. Kansainvälinen akateeminen yhteisö on todella ainutlaatuinen.

Ehdotukseni on, että jatketaan ja lisätään tieteellisissä kokouksissa käyntiä. Erityiskiitos kuuluu niille tutkijoillemme, jotka järjestävät kansainvälisiä tiedekokouksia. Tampere on hieno kokouskaupunki ja yliopistomme konferenssitukipalvelut auttavat kokousvalmisteluissa. Kansainvälinen liikkuvuus eri muodoissa on tärkeää tutkijoille uran kaikissa vaiheissa. Tärkeintä on oppia uutta ja saada uusia ajatuksia. Omalle tutkijan identiteetille on myös mukava havaita, että samanlaisten haasteiden kanssa toisetkin painivat ja uusi ratkaisu löytyy usein yhteistyön kautta.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Kansainvälistymisen oppitunti

Katariina Mustakallio

Kevätkausi on kv-vararehtorille merkinnyt useita kiertokäyntejä eri yliopistoissa, ja samalla erilaisten suhteiden päivitystä ja tutkimussuhteiden ylläpitoa. Yliopiston kansainvälistäminenhän ei merkitse vain ulkomaisten asiantuntijoiden houkuttelua meille, vaan koko yliopistojärjestelmän muuttamista avoimemmaksi, jo olemassa olevien kansainvälisten kontaktien vahvistamista ja uusien solmimista. Idean sydämenä on se, että kaikki hyvä tutkimus on luonnostaan kansainvälistä, universitas on käsitteenä sukua universumille. Kysymys on vain siitä, miten tätä luonnollista ja normaalia tieteen kansainvälisyyttä voitaisiin vahvistaa, innostaa, tukea ja edistää parhaalla mahdollisella tavalla.

Yliopistofoorumissa eteeni tuli yleisökysymys: miten käy sellaiselle kansainvälisyydelle, mikä ei näy käyttämissämme indikaattoreissa. Taisin hölmistyä täysin kysymyksestä, enkä osannut siihen mitään sanoa. Yliopiston mittarit tuovat esiin monia eri puolia aina kv-yhteisjulkaisuista tutkija- ja opiskelijaliikkuvuuteen, kv-tutkimusrahoituksesta rekrytointeihin. Totta kai monet piirteet, oikeastaan ne keskeisimmät, jäävät indikaattoreiden ulottumattomiin. Luvut mittaavat usein tuloksia, ne eivät kuvaa sitä pitkää, usein vuosikymmenten työtä, joka niiden takana on.

Niinpä ei tulekaan tuudittautua ajatukseen, että yksi kv-vararehtori tai -työryhmä pystyisi mitään muuttamaan. Kunnia niille, joille kunnia kuuluu: muutos tapahtuu siellä, missä tutkijat kohtaavat toisensa, käyvät keskusteluja, tekevät kunnianhimoisia tutkimussuunnitelmia, toteuttavat projekteja ja luovat kansainvälisiä verkostoja, missä professorit ja muu opettaja- ja tutkijakunta ohjaavat opiskelijoita ja väitöskirjatutkijoita yhä kansainvälisempään ja vaativampaan suuntaan, missä opiskellaan kieliä ja päätetään käyttää niitä, vaikka alussa se ei ole helppoa, rekrytoidaan ulkomainen tohtoritutkija tai henkilökuntaan huippuhakija, joka ei vielä osaa suomea, ja päätetään yhdessä auttaa häntä alkuun suomalaisessa yliopistomaailmassa, missä varataan tiedekunnan rahoitusta konferenssimatkoihin ja kielen tarkastukseen, missä vastaväittäjäksi otetaan se arvostettu kansainvälinen tutkija, eikä turvallinen lähipiiristä, ja missä innostetaan ja ohjataan uusia tutkijapolvia kansainvälisiin kuvioihin. Tämän työn varassa yliopisto vahvistuu, kansainvälistyy ja nousee tutkimuksessa ja opetuksessa yhä arvostetummaksi ja houkuttelevammaksi tutkimus-, opiskelu- ja työpaikaksi.

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Vertailevaa tutkimusta

Harri Melin

Kansainvälisesti kaikkein laajin ja kattavin vertailevan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen verkosto ISSP (International Social Survey Programme) kokoontui toukokuun alussa Lausannessa. Tällä hetkellä ISSP:ssa on mukana 49 maata. Euroopan maita on mukana eniten, mutta ohjelmaan osallistuvat myös sellaiset maat kuin Kiina, Intia, Thaimaa, Tunisia, Surinam, Chile ja Meksiko.

ISSP on toiminut vuodesta 1984 alkaen. Sen tavoitteena on tuottaa kansainvälistä vertailutietoa ihmisten asenteista, mielipiteistä ja toiminnasta. Tämän vuoden tutkimus käsittelee sosiaalisia verkostoja, ensi vuonna tutkitaan uskontoa ja vuonna 2019 teema on yhteiskunnallinen eriarvoisuus.

Suomessa ISSP toteutetaan yliopistossamme toimivan Tietoarkiston ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Monissa maissa aineistot kootaan henkilökohtaisilla haastatteluilla. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tutkimukset toteutetaan postikyselyinä. Kukin maa vastaa itse oman aineistonkeruunsa ja aineiston koodauksen kustannuksista. Meillä Suomen Akatemia on vastannut rahoituksesta. Viime vuosien aikana monilla mailla on ollut suuria vaikeuksia saada rahaa tällaiseen vertailevaan tutkimukseen. Tämän vuoksi esimerkiksi Kanada on joutunut luopumaan osallistumisestaan ainakin pariksi vuodeksi. Onkin erittäin arvokasta, että Akatemia kantaa huolen tällaisesta yhteistyöstä.

ISSP toimii hyvin demokraattisesti. Vuosikokouksessa jokaisella maalla on yksi ääni. Joka vuonna tutkimus valmistellaan niin, että viiden maan ryhmä tekee vuosikokoukselle ehdotuksen lomakkeella esitettävistä kaikkiaan 60 kysymyksestä. Yleiskeskustelun jälkeen jokaisen kysymyksen tarkasta sanamuodosta äänestetään ja enemmistön kanta ratkaisee. Mannheimissa toimiva Saksan Tietoarkisto huolehtii kansainvälisen vertailuaineiston tuottamisesta ja jakelusta. Tämän vuoden tutkimus saadaan jakeluun joskus ensi vuoden syksyllä.

ISSP on käyttäjilleen täysin ilmaista. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Tampereen yliopiston tutkijoille, ja vaikkapa graduntekijöille, on tarjolla esimerkiksi kiinalaisten ja taiwanilaisten perhettä ja sukupuolirooleja koskevat tuoreet aineistot, puhumattakaan yli 40 muun maan vastaavista tiedoista.

Elämme aikaa, jossa vaihtoehtoisilla totuuksilla ja suoranaisella pötypuheella koetetaan perustella erilaisia poliittisia ratkaisuja tai vaikuttaa ihmisten näkemyksiin maailman asioista. ISSP:n ja muiden vastaavien vertailututkimusten tuottama tieto on oiva väline tutkittuun tietoon perustuvaan argumentointiin. Toivon, että kokoamamme aineistot suorastaan kuluvat käyttäjien käsissä.

Harri Melin
Vararehtori

Varo saalistajia!

Seppo Parkkila

Viime vuosien aikana tieteellisen julkaisemisen kentälle on tullut uusi ongelma: saalistajat eli predatory-julkaisusarjat ja -julkaisijat. Tutkijoina saamme päivittäin useita sähköpostiviestejä, joissa meitä kutsutaan julkaisemaan mitä ihmeellisimmissä julkaisusarjoissa, osallistumaan tuntemattomiin kansainvälisiin kokouksiin ja arvioimaan käsikirjoituksia, joista meillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Muutama päivä sitten sain kutsun arvioida käsikirjoituksen erääseen predatory-lehteen. Käsikirjoituksen aiheena oli ratsastusonnettomuuksiin liittyvät tapaturmat. En kuitenkaan tiedä tutkineeni tapaturmia – puhumattakaan hevosista. Näin ollen jätin sen arvioinnin tekemättä.

Muutakin ihmeellistä tällä alalla tapahtuu. Predatory-lehtien ja -julkaisijoiden määrä alkoi tuntuvasti nousta vuodesta 2012 lähtien. Jotta tutkijat pysyisivät edes hieman kartalla tässä asiassa, Jeffrey Beall Denverin yliopistosta aloitti ns. Beallin listan ylläpitämisen jo vuonna 2008. Tällä listalla kerrottiin mm. predatory-lehdistä ja -julkaisijoista sekä ns. kaapatuista lehdistä. Tutkijat pystyivät helposti tarkistamaan listalta heitä kiinnostavan lehden tai julkaisijan tilanteen, ja tämä tietokanta oli laajasti käytössä useiden vuosien ajan. 15.1.2017 Beallin lista yhtäkkiä katosi internetistä. Katoaminen on jo huomioitu esimerkiksi Nature– ja Science-tiedelehdissä. Syytä katoamiseen ei tiedetä, mutta taustalla voi olla uhkauksia oikeudenkäynneistä predatory-julkaisijoiden taholta.

Millaisia predatory-lehdet ja -julkaisijat sitten ovat? Ne käyttävät tyypillisesti ns. gold open access -mallia, jossa tutkijat maksavat merkittäviä summia artikkelin saattamiseksi avoimeksi. Siten tällainen julkaisija saa sitä enemmän tuloja, mitä enemmän käsikirjoituksia hyväksytään. On kuitenkin tärkeä huomata, että gold open access -lehtien joukkoon kuuluu myös runsaasti erinomaisia tiedelehtiä. Predatory-julkaisijan toimintakulttuuriin kuuluu tyypillisesti ns. manipuloiva spämmäys. Julkaisija lähettää sähköpostitse massapostituksena julkaisukutsuja ja lupaa nopean ja joustavan julkaisuprosessin ja hyvän näkyvyyden. Lisäksi nämä julkaisijat kutsuvat aktiivisesti tutkijoita lehtiensä toimituskuntien jäseniksi. Predatory-julkaisijoiden nettisivuilla on usein esimerkiksi amerikkalainen tai eurooppalainen osoite, mutta  todellinen osoite on kuitenkin tyypillisesti muualla. Predaattorijulkaisija edustaa usein kymmeniä tai jopa satoja erikoislehtiä eri aloilta. Toinen tyypillinen vaihtoehto on erittäin laaja-alainen yksittäinen lehti – siis lehti, joka julkaisee mitä tahansa ja miltä tahansa alalta.

Vaikka Beallin lista on hävinnytkin, predatory-lehdet ja -julkaisijat eivät ole muuttaneet tapojaan. On tärkeää, että yliopistossamme kiinnitetään tähän ilmiöön jatkuvasti huomiota. Tutkijat voivat edelleenkin julkaista turvallisesti tutuissa ja tunnetuissa tiedelehdissä. Julkaisufoorumi (www.julkaisufoorumi.fi) on hyödyllinen tiedon lähde, kun arvioidaan julkaisukanavan tasoa. Tohtorikoulutustoimikunnilla ja yliopiston tohtorikoululla on tärkeä rooli tiedon välittäjänä väitöskirjatutkijoille. Jokaisella tutkimusryhmän johtajalla on erityisvastuu varmistaa, että ryhmän tulokset julkaistaan asianmukaisilla ja arvostetuilla foorumeilla. Meille kaikille on tärkeää pitää silmämme auki ja tiedostaa tämä ongelma. Saalistaja voi vaania sähköpostin takana.

Seppo Parkkila
Vararehtori

Kevein matkatavaroin

Katariina Mustakallio

Kirsti Simonsuurella on hieno runo, jonka nimi on Kevein matkatavaroin. Sillä on tietenkin paljon syvempiäkin merkityksiä, mutta jatko-opiskeluvaiheessani yhdistin sen konkreettisesti matkantekoon. Siitä tuli erityisen rakas, kun sahasin junalla, kuten silloin tehtiin, Helsingin ja Rooman väliä. Koskaan ei ollut tarpeeksi keveitä matkatavaroita, aina rinkka painoi. Tämä kaikki tuli eilen elävästi mieleeni, kun olin avaamassa liikkuvuus-kahvilaa, eli Mobility Coffee -tilaisuutta, jossa kerrottiin tohtoriopiskelijoille erilaisista mahdollisuuksista ja kokemuksista jatko-opiskeluvaiheen liikkuvuuden suhteen. Tarjolla on nyt erilaisia rahoitusmahdollisuuksia Erasmus-vaihdosta Fulbright-apurahoihin ja muihin apurahoihin asti. Olisi erittäin hyvä, jos jokaiseen jatko-opintosuunnitelmaan sisältyisi myös jakso ulkomaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa.

Kun muinoin 1980-90 -luvuilla ryhdyin jatko-opiskelutovereitteni kanssa tekemään väitöskirjaa (kuten jatko-opintoja silloin kutsuttiin), ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että tutkimuksen tekoon kaivattaisiin kansainvälisiä vaikutteita. Onnekseni olin kuitenkin sellaisten opettajien – kuten Marjatta Hietala ja Päivi Setälä – vaikutuspiirissä, jotka pitivät itsestään selvänä, että tekisimme tutkimusta myös ulkomailla. Muutama toverini lähti Pariisiin ja kuunteli siellä sen ajan kuuluisimpien filosofien luentoja, eräs nykyinen professori lähti Englantiin, mistä imi uusimmat kaupunkitutkimuksen vaikutteet, toinen taas Amerikkaan ja tuli täysinoppineena gender-tutkijana takaisin. Minä puolestani Italiaan, jossa sain laaja-alaista oppia esimodernin maailman materiaalisesta kulttuurista. Vierailumme eivät olleet erityisesti etukäteen suunniteltuja, mutta silti saimme hyviä kontakteja kansainvälisiin tutkijoihin, silloin ikäisiimme jatko-opiskelijoihin, jotka vähitellen myös tohtoroituivat ja muodostavat nyt olennaisen osan sitä kansainvälistä tutkijaverkostoa, jonka kanssa suunnittelemme projekteja, konferensseja jne.

Vierailu toiseen maahan ja tutkijaympäristöön avaa monin tavoin silmiä: joutuu katsomaan omia tutkimusteemojaan uudesta näkökulmasta, miettimään ja perustelemaan kantojaan tarkemmin. Ulkomaan periodi on eräänlainen win-win-tilanne, vierailija saa uusia näkemyksiä ja ideoita, ja tuo mukanaan niitä myös vierailupaikalleen. Kanssakäyminen opettaa tulemaan toimeen erilaisissa tilanteissa ja samalla myös kielitaito karttuu. Itselleni pitkähköt Rooman-periodit ovat merkinneet suurta kulttuurista pääomaa, ja samalla olen myös alkanut arvostaa entistäkin enemmän koto-Suomea ja monia piirteitä sen akateemisessa maailmassa.

Nyt kun mahdollisuuksia on monia ja vierailun voi suunnitella tarkemmin jo etukäteen, kannattaa käyttää tilaisuuksia hyväksi ja lähteä rohkeasti katsastamaan maailmaa. Onnea matkaan!

Katariina Mustakallio
Vararehtori

Pietari kutsuu

Harri Melin

Suomella on erityinen suhde Venäjään. Olemme olleet osa Venäjää ja käyneet kaksi sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Venäjällä ja Suomella on pitkä yhteinen raja. Meillä on paljon yhteistä historiaa ja kulttuuria. Taloudessa Venäjä on ollut – ja on edelleen – tärkeä kumppanimme. Suomalaiset matkailuyrittäjät suorastaan odottavat, että venäläiset turistit löytäisivät maamme uudelleen. Emme voi hyväksyä Venäjän toimia Krimin niemimaalla tai itäisessä Ukrainassa. Emme myöskään ymmärrä venäläistä sisäpolitiikkaa saati maassa rehottavaa korruptiota. Meitä suorastaan pöyristyttää se, että jotkut byrokraatit haluavat sulkea Pietarin eurooppalaisen yliopiston. Slaavilainen melankolia ja kaiho ovat osa omaakin olemistamme.

Kaikista ristiriitaisuuksista huolimatta Venäjä on naapurimme myös huomenna; naapurit kannattaa tuntea ja heidän kanssaan kannattaa olla mahdollisimman hyvissä väleissä. Tuulisista ajoista huolimatta Venäjä tarjoaa paljon mahdollisuuksia yhteistyölle. Tampereen yliopistolla on tutkimusyhteistyötä monien venäläisten yliopistojen kanssa. Meillä on yhteinen maisteriohjelma Pietarin valtionyliopiston kanssa. Olemme tarjonneet hyvän hallinnon tuntemusta venäläisille asiantuntijoille. Tampereen yliopistossa on myös paljon venäläisiä opiskelijoita.

Parin viime vuoden aikana Tampereen kaupunki, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (PSHP) ja Tampereen yliopisto ovat neuvotelleet pietarilaisten lääketieteellisten yliopistojen ja terveysviranomaisten kanssa laajentuvasta yhteistyöstä. Lisäksi Pietarin kaupunki on kiinnostunut Smart City -yhteistyöstä koko kaupunkiseutumme kanssa. Viralliset yhteistyösopimukset on allekirjoitettu, nyt ollaan siirtymässä konkreettiseen tekemiseen.

Suunniteltuja konkreettisen yhteistyön muotoja ovat muiden muassa venäläisten terveydenhuollon ammattilaisten täydennyskoulutus yhdessä PSHP:n ja yliopiston kanssa, tamperelaisen tekonivelosaamisen vienti Pietariin ja BioMediTech-yhteistyö. Pietarilaisia kiinnostavat myös älyliikenne ja kiertotalous. Nyt ilmassa on tekemisen meininkiä, ja uskon, että konkreettisiin toimiin päästään vielä kuluvan vuoden aikana.

Pietari on hieno kulttuurikaupunki, jossa kannattaa vierailla. Tampereen Yliopiston Tukisäätiö on mukana Pietarin Suomi-talossa ja yliopistolaisten on mahdollista majoittua varsin edullisesti Suomi-talon vierashuoneissa. Pietari kutsuu.

Harri Melin
Vararehtori