Miltä nyt tuntuu?

    Kaija Holli

    Kaija Holli

    Eräs kollega kertoi, että kuukautta ennen kuin hän oli lopettamassa rehtorikautensa nekin, jotka eivät olleet aikaisemmin hänelle hymyilleet tai tervehtineet alkoivat niin tehdä. Itse en ole vastaavaa havainnut, mutta sitäkin useampi on viime aikoina kysynyt, että miltä nyt tuntuu. En tiedä, minkälaista vastausta he ovat odottaneet, mutta olen ehkä tuottanut pettymyksen vastaamalla, ettei miltään. Ehkä pitäisi tuntua joltain. Päässä tuntuu kyllä sinkoilevan ajatuksia ja ideoita ilman mitään rajaa, joten siitä voisi ehkä päätellä, että vapauttavalta. Ihmisen mieli ja ajatusmaailma on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se on niin kauan yksityisaluetta, kunnes julkituot jotain joko lausumalla ajatuksesi ääneen tai kirjoittamalla ne tai muuten vain toteuttamalla ne. Toisaalta ihmistä on aina kiinnostanut se, mitä toiset ajattelevat, enkä epäile hetkeäkään, etteikö kohta olisi laitteita, jotka pystyvät kilometrin päästä lukemaan salaisimmatkin ajatuksemme pilkun tarkkuudella.

    Toinen juttu on kokonaan se, onko ideoilla ja ajatuksilla mitään merkitystä, jos ne eivät tule muiden tietoisuuteen. Joskus varmaan on, joskus taas ei. Pitäisi ehkä erotella ajatukset omaan käyttöön ja ajatukset muita varten. Pitäisi päättää, että näillä ajatuksilla vaikutan muihin ihmisiin ja asioihin, näillä itseeni, ja nämä ajatukset ovat huvin vuoksi.

    Joulun tienoossa luin useita kirjoja ja jäin pohtimaan sitä, miten täynnä kirjailijan pää mahtaa olla mitä kummallisimpia ajatuksia, joista hän sitten kutoo mitä erilaisimpia tarinoita ja kudelmia. Kun kirjan on lukenut loppuun jää pohtimaan, että mitähän se kirjailija yritti sanoa, vai yrittikö mitään, kirjoitteliko vain huvin vuoksi. Ehkäpä hyvinkin yritti, mutta ei tavoittanut minun ajatusmaailmaani puhumattakaan ymmärryksestäni. Miten on ylipäätään mahdollista, että niin monet ajatukset tulevat edes jonkun ymmärtämiksi kun miettii sitä, miten erilaisia ja monimutkaisia ajatusmaailmat ovat ja miten erilaisia tapoja ja kykyjä meillä on ilmaista niitä ja miten erilaisia taitoja ja viitekehyksiä tulkita niitä. Yhden sanan puuttuminen tai lisääminen saattaa muuttaa jonkun mielessä sanoman aivan toiseksi.

    Niinpä jos jäisin etukäteen miettimään, että mitenkähän esimerkiksi tämän blogitekstin voi tulkita, en voisi kirjoittaa ollenkaan. Minun on vain hyväksyttävä se, että lukijalla on oikeus tulkita tekstiä miten itse haluaa eikä minulla ole oikeutta päättää hänen puolestaan.

    Itse asiassa olin aikeissa kirjoittaa kuluneista vuosista tai tulevista vuosista tai harmittavista asioista tai mukavista ihmisistä tai yhteistyöstä tai tulevaisuuden yliopistosta tai pakolaisuudesta tai luonnonkatastrofeista. Mutta enpä kirjoittanut, kun ajattelin, että jokainen saa kuvitella ja pohtia kaikki ne asiat ihan oman mielensä mukaisesti ja myös  tulkita ne tahtomallaan tavalla. Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen, vaikkei se liity tähän blogiin mitenkään. Se on se, että yliopistoyhteisössä on liikkunut huhu, että rehtoraatilla on olemassa salainen suunnitelma, jota se on kaikki nämä vuodet toteuttanut. Paljastan nyt, että suunnitelman nimi oli TEHDÄÄN TULEVAISUUS! Tampereen yliopiston muutos 2010 – 2015.  Seuraava salaisuus on alkamassa.

    Lopuksi toivotan teille kaikille Hyvät Ihmiset Oikein Hyvää Tulevaa Vuotta ja Onnea ja Menestystä kaikissa toimissanne.

    Kaija Holli
    Rehtori

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *