Joulunäytelmiä

    Pertti Haapala

    Pertti Haapala

    Luulin lapsena olevani nokkela ja selitin alakoulun uskontotunnilla, että Jumala onkin taruolento, samanlainen kuin joulupukki, johon ikään kuin uskotaan, vaikka tätä ei oikeasti ole olemassa. Opettaja ei pitänytkään tästä avauksesta ja koin (tai muistan niin) että minua jotenkin nöyryytettiin. Sain kuitenkin tavoitellun puheroolin koulun joulunäytelmässä, koska silloin muistin pitkiä virkkeitä ja puhuin selvästi.

    Tämä konflikti yhteiskunnan kanssa ei jäänyt ainoaksi, mutta opin kerrasta, että yhteiskunta on myös eräänlainen näytelmä. Siinä toimitaan roolin mukaan, jotta saadaan juoni kulkemaan ja onnellinen tai onneton loppu. Tämän kaavan oppii nopeasti ja moni näytelmä perustuukin siihen, että katsoja tietää juonen. Kuka muuten katsoisi rakkauselokuvia tai poliittisia näytelmiä. Tosin viime aikoina on ollut vaikea seurata niin tupoteatteria kuin eduskuntaakin. Epäilen huonoja näyttelijöitä, koska käsikirjoituksen pitäisi olla ”vanha tuttu”.

    Piirileikkiin ovat päässeet myös yliopistot. Kovasti lauletaan ja pyöritään, kunnes huomataan, että tuoleja todella vähennetään. Nyt tiedän, miltä lahjattoman joulu tuntuu. Vaikka lapsenakaan ei oltu aina kilttejä, joulupukki ei milloinkaan toteuttanut vanhempien uhkauksia.

    Aidoimmassa eli koulun tai päiväkodin joulunäytelmässä jännittää ehkä eniten se, pysyykö kuusi tai tähti paikallaan tai sanovatko näyttelijät ulos juuri sen, mitä on tulollaan. Joulun vaikeasti tajuttava sanomakin tulee kai selväksi, mutta jälkeenpäin kaikki muistavat vain kirkkaat silmät. Niiden edessä jokainen valepukki epäilee asiaansa, luulen. Silti uskon, että oikea joulupukki antaa tämän sijaisilleen anteeksi.

    Aikuisille joulumetaspektaakkeli voi olla jopa ahdistava. Millainen olisi vaihtoehtojoulu? Ei välttämättä karu ja lahjaton. Mallia voisi ottaa Ingmar Bergmanin elokuvasta Fanny ja Alexander. Siinä vauras teatterinomistaja Gusse-setä unohtaa näytelmät ja on oma itsensä, hyvässä ja pahassa. Sedän perustelut menivät tähän tapaan: eikö meillä ole oikeus olla onnellinen tässä omassa pikku maailmassamme? Ainakin kerran vuodessa.

    Tämä oli 53. digipakinani ja viimeinen. Kiitän varsinkin niitä lukijoita, jotka ovat sanoneet, etteivät saa aina selvää mitä lopulta ajattelen. En minäkään.

    Pertti Haapala
    vararehtori

      4 vastausta artikkeliin ”Joulunäytelmiä

      1. Älä ihmeessä lopeta kirjoittamista, näinä blogeina. Vaikka vararehtorin tehtävä nyt päättyykin, ei se ole riittävä peruste lopettaa aitoa iloa antaneita kirjoituksia. Juttusi ovat olleet mainioita kriittisinä, koskettavina ja hymyilyttävinä valopilkkuina.

      2. Olen niin sama mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.

      3. Hyviä juttuja olet kirjoittanut, niitä tulee jopa ikävä. Luulen ymmärtäneenikin, noin jokseenkin…

      4. Jatkoa toivon minäkin. Kirjoita, kun ehdit!

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *