Tampereen Uusi yliopisto – mahdollisuus vai uhka?

    Kaija Holli

    Kaija Holli

    Päätös jatkaa Tampere3 -prosessia tavoitteena kolmen korkeakoulun yhteinen uusi yliopisto tuntuu entistäkin paremmalta, kun tutustuu tarkemmin viime viikolla julkistettuun hallitusohjelmaan. Maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuonna 2020 pyrkivän maan koulutussektori sai kylmän suihkun havaittuaan osaamiseen liittyvät leikkaukset hallitusohjelmassa. Kylmä suihku saa aina aluksi haukkomaan henkeä, mutta kun alkusäikähdyksestä selviää, alkaa olo tuntua paremmalta. Tässä tapauksessa oloa helpottaa se, että olemme liikkeellä oma-aloitteisesti, oikeaan aikaan ja mitä ilmeisemmin oikeaan suuntaan. Vaikka perusrahoituksen vähennys, indeksikorotuksen jäädyttäminen ja täydentävän rahoituksen monimuotoiset leikkaukset kurjistavat selkeästi yliopiston taloutta, on ohjelmassa myös lupauksia, joiden varaan voi tulevaisuutta rakentaa. Mikäli hallituksella on kykyä investoida todellisiin, isoihin rakenteellisiin uudistuksiin ja uudenlaisten toimintojen kehittämiseen, se voi ohjata toimijoita tekemään rohkeita ja visionäärisiä ratkaisuja, joilla on sekä laadullisia että taloudellisia vaikutuksia.

    Turhan säätelyn purkaminen, yhteistyön lisääminen, työnjako, päällekkäisyyksien poistaminen, vahvuuksiin keskittyminen, uusien työskentelytapojen edistäminen, toimintojen tehostaminen ja rationalisointi eivät liene kenenkään edunvastaisia. Toisaalta nämä eivät ole kenenkään edunmukaisiakaan, jos ne jäävät pelkäksi sanahelinäksi. Istuvan hallituksen kyvykkyyttä voi arvioida vasta, kun nähdään, miten se saa hallitustavoitteet toimeenpannuksi. Varmaa on se, että toimeenpano ei tule olemaan helppoa. Vastustajia tulee olemaan kaikilla sektoreilla enemmän kuin puolestapuhujia, vaikka jokainen myöntää, että jotain on pakko tehdä ja viimeistään nyt.

    Hallitusohjelmassa on joitakin kirjauksia, jotka syystäkin kauhistuttavat korkeakoulusektoria. Korkeimman koulutuksen vähentäminen tuntuu vähintäänkin oudolta, semminkin kun viime vuosien suurin huoli on ollut se, että Suomessa korkeasti koulutettujen osuus ei enää kasva niin kuin muualla maailmassa. Itseäni huolestuttaa eniten se, että hallitusohjelmassa ei puhuta sanaakaan akateemisen tutkimuksen, perus- ja soveltavan tutkimuksen tärkeydestä. Innovaatiot, tuotteistus ja kaupallistaminen ovat vieneet kaiken huomion. Nämä tärkeät tutkimustuloksia eteenpäin vievät ja taloutta edistävät elementit on syytä huomioida, mutta niiden varassa ei yliopisto pärjää. Toisaalta sovelluksia ja tuotteistusta ei synny, ellei osata, haluta tai voida tehdä aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa perustutkimusta. Sitä taas ei voi tehdä ilman pitkäjänteistä rahoitusta.

    Tampereen Uusi yliopisto saattaa olla meidän mahdollisuutemme, vaikka uhkakuvien virittelijöitäkin löytyy. Tuoreessa Aamulehdessä 3.5.2015 Veikko Vuorikoski vertaa Tampere3 -prosessia estejuoksuun ja epäilee, etteivät lainsäädännön muutokset ole ollenkaan varmoja poukkoilevassa nykypolitiikassa. Tässä hän saattaa olla oikeassa, mutta epäillessään, että jopa aiemmin suoritettujen tutkintojen arvostus alenisi, hän ehkä liioittelee. Lähtökohtaisesti korkeakoulujen toimijat itse suunnittelevat sekä tutkinto-ohjelmat että niiden sisällöt, kuten myös tutkimuksen, enkä usko, että he lähtisivät huonontamaan oman työnsä laatua. Tätä ei pidä edes vahingossa päästää tapahtumaan, siksi myös tästä aiheesta on syytä keskustella.

    Kaija Holli
    Rehtori

      Yksi vastaus artikkeliin ”Tampereen Uusi yliopisto – mahdollisuus vai uhka?

      1. Toukokuun Aviisi-lehden mukaan uuden yliopiston ”Perustamiskustannuksiin haettaisiin valtiolta 50 miljoonaa euroa vuodessa ensimmäisen viiden vuoden ajan.” T3 ei saanut hallitusohjelmaan lupausta haetusta 250 miljoonan euron lisärahoituksesta, eikä pienemmästäkään lisärahoitussummasta, vaan sen sijaan kaikkia yliopistoja koskeneen lupauksen tutkimus- ja koulutusmäärärahojen leikkauksesta.

        Käytännössä uusi hallitusohjelma tarkoittanee sitä, että yliopistojen tutkimushenkilökunnan määrä pienenee tulevina vuosina, koska valtiolta lähtöisin oleva tutkimusrahoitus alenee. Myös opiskelijamäärät vähentynevät. Hallitus kun arvioi, että jatkossa maisterivaiheen opiskelijoita voisi olla 20 % nykyistä vähemmän, eli koulutus painottuisi jatkossa entistä enemmän alempiin korkeakoulututkintoihin. Jos noin tapahtuu, se puolestaan vähentänee jonkin verran opetushenkilökunnan määrää. Yhdessä nämä asiat tarkoittanevat sitä, että tilantarve vähentynee sekä opetus- että henkilökunnan tilatarpeiden osalta. Tilat lienevät yksi sellainen asia, jonka kustannuksista on kuitenkin parempi koittaa hakea tehostamista kuin varsinaisesta opetus- tai tutkimustoiminnasta.

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *