Opetuksen ja tutkimuksen näennäinen yhteys

    - Kaija Holli

    – Kaija Holli

    Tästä on ihan pakko kirjoittaa tuoreeltaan. Tänään oli aamulla Alakuppilassa ensimmäinen strategiakahvila – tulevan strategian tekemiseen liittyvä uudenmuotoinen tilaisuus, jossa kahvin juomisen lomassa pöytäkunnittain pohdittiin sitä, mitä tutkimukseen ja sen tekemisen edellytyksiin liittyviä kehittämistavoitteita yliopiston tulisi asettaa strategiassaan 2016 – 2020. Väkeä ei ollut paljon paikalla, mutta keskustelu oli hyvää.

    Esillä oli paljon tärkeitä aiheita, kuten tutkimuksen vaikuttavuus, vuorovaikutus, kansainvälisyys, tieteen avoimuus, tutkijan työn jatkuvuus, rekrytoinnit, tutkimuksen kannusteet jne. Mielestäni yksi aihe ponnahti ylitse muiden: Erään läsnä olevan tutkijan esittämä tutkimuksen ja opetuksen symbioosin näennäisyys. Hän osasi puheenvuorossaan lyhyesti ja selkeästi tuoda esiin yliopiston tulevan strategian kannalta niin tärkeän asian, että sitä ei voi ohittaa.

    Me puhumme koko ajan opetuksen ja tutkimuksen yhteydestä. Opetus perustuu tutkimukseen, eikä ole hyvää opetusta ilman tutkimusta ja päinvastoin. Kaikki opettajat tutkivat ja tutkijat opettavat. Tätä mantraa hoemme koko ajan ja uskomme siihen. Todellisuus on läsnä olleen tutkijan omienkin tutkimusten perusteella täysin toinen.

    Opetus ja tutkimus ovat meidän omassakin yliopistossamme täysin eriytyneet. Tutkijat tutkivat omissa ympäristöissään ja opetusta annetaan toisaalla. Tutkimuksen johtaminen on eri toimijoiden hallussa kuin opettamisen johtaminen. Tutkimuksen tukipalvelut on tyystin eriytetty opetuksen tukipalveluista. Rahoituslähteetkin ovat valtaosin eri tahoilla. Kauhukseni huomaan, että kaikkihan lähtee jo rehtoraatista, sillä olemme erotelleet opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavat tehtävät eri vararehtoreille. Lohdutan kuitenkin itseäni sillä, että nykyinen rehtoraatti toimii onneksi tiiminä ja käsittelee asioita yhdessä. Sitä kuvaa sekin, että strategiakahvilassa oli kanssani opetuksesta vastaava vararehtori, vaikka aiheena oli tutkimus.

    Strategiakahvilan opiskelijapöytä kaipasi mahdollisuutta integroitua jo varhemmin opiskelun aikana tutkimusryhmiin. Tilaisuudessa havaittiin myös, että nytkin suunnittelemme oppimisympäristöjä ilman, että juurikaan kuulemme tutkimuksen tekijöitä – puhumattakaan, että suunnittelisimme oppimis- ja tutkimusympäristöjä. Ehkä viime vuosina on opittu yhdistämään tutkimus- ja innovaatioympäristöjä, mutta mihin on unohtunut oppiminen ja opetus?

    Tämä asia on syytä ottaa strategian ytimeen ja kannustankin yliopistoyhteisöä pohtimaan aihepiiriä vakavasti ja visioimaan, minkälainen olisi yliopisto, jossa opetuksen ja tutkimuksen yhteys ei olisi näennäinen, vaan aito, ja mitkä olisivat ne keinot, joilla tavoitteeseen päästäisiin. Kiitos kaikille strategiakahvilaan osallistuneille!

    Kaija Holli
    Rehtori

      2 vastausta artikkeliin ”Opetuksen ja tutkimuksen näennäinen yhteys

      1. Arvoisa rehtori,
        Kiitos asian nostamisesta yleiseen keskusteluun. Tutkimus ja opetus kilpailevat yliopistossa monella tavalla. Opetusta ei ole koskaan arvostettu yhtä paljon kuin tutkimusta, vaikka kehitystä on pyritty viemää opetustakin arvostavaan suuntaan esim. henkilöstövalinnoissa. Opetustehtävissä, kuten yliopisto-opettaja ja yliopistolehtori, työpanos 1600 tuntia muodostuu lähes täysin opetuksesta, johon nykyisin kuuluu myös opetus avoimessa yliopistossa ja jatkossa ilmeisesti myös kesäkursseilla. Siinä rinnalla jopa yritetään tehdä väitöskirjoja, eikä vain yritetä vaan myös väitellään. Tutkimusta pitäisi siis harrastaa vapaa-ajalla. Tutkijat taas työskentelevät omissa ulkopuolisella rahoituksella toimivissa projekteistaan ja heillä ei ole opetusta kuin poikkeustapauksessa. Mutta, ei kaikki ole näin synkkää!
        Meillä on terveystieteiden yksikössä kokemusta myös opiskelijoiden opinnäytteiden integroimisessa tutkimusryhmien työhön. Opiskelijat voivat valita jo kandityönsä aiheen opettajien johtamissa hankkeissa tarjolla olevista aiheista. Usein on tarjolla myös valmiita aineistoja. Hyvästä kandityönsä on sujuvaa jatkaa graduun. Yhteinen tutkimusintressi yleensä tuottaa onnistuneen ohjaussuhteen ja auttaa opiskelijaa kasvamaan tutkimustaidoissa. Aina kaikki ei suju, vaan opiskelijoiden elämässä tulee muutoksia ja tuloksia tulee hitaasti.
        Itsekin olen kokenut, että tutkimustyö ja esim. oppikirjan tekeminen ovat aivan erinomaisia tapoja pysyä itsekin selvillä uusimmista tutkimuksista ja hyödyntää niitä omassa opetuksessa. Kaikilla opettajilla pitäisi olla tutkimusjaksoja, joilla ei ole opetusta, tai on edes vähemmän. Kerran 10 vuodessa ei riitä.

      2. Alumni-terveisiä!

        Valmistuin filosofian maisteriksi noin 15 vuotta sitten. Silloin aikoinaan historiatieteen laitoksella korostettiin opiskelun tutkimuksellisuutta, ja tutkinto-ohjelman esittelyn mukaan ”tutkimuksen harjoittelu” on edelleen keskeistä.

        Olin suurimman osan opiskeluajasta mukana antiikin tutkimusryhmässä, jossa oli niin proseminaaria, kandityötä, muita tutkielmia, gradua, lisensiaattityötä kuin väitöskirjaakin laativia opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita. Se oli mainiota aikaa se! (Kiitos kaikesta omistautumisesta ja innostamisesta Katariina Mustakalliolle.)

        Minusta ei tullut tutkijaa, mutta olen koko työurani ollut jollain tavalla ja mielelläni edistämässä tutkimusta ja tutkimusyhteistyötä oppilaitoksissa. Siinä mielessä varmasti kasvoin Tampereen yliopistossa kiinni tutkimukseen – ja tutkimuksen ja opetuksen yhteyteen.

        Parhain terveisin,
        Tuuli

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *