Excel(lence)

    Pertti Haapala

    Pertti Haapala

    Kun joulu lähestyy, ihmisen mieli harrastuu pohtimaan henkisiä asioita. Minä olen jo aloittanut lukemalla pääministerin johtaman tutkimus- ja innovaationeuvoston ohjelman: Uudistava Suomi: tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015–2020. Huomaa otsikkoon upotettu nokkeluus: uudistava. Itsekin luin ensin uudistuva, mutta ymmärrän nyt, että mikään ei uudistu itsestään. Asiakirja onkin selväsanainen lista siitä mitä kunkin tulee nyt tehdä uudistuakseen. Tosin tekstiä on paikoin vaikea ymmärtää, koska se on niin tieteellistä. Esimerkiksi: ”Investoinnit aineettomaan pääomaan ja aineettomuuden hyödyntäminen ovat nousseet tuottavuuden ja talouskasvun keskeisiksi lähteiksi. Arvoa luodaan yhä enemmän aineettomilla tekijöillä […] arvioidaan koulutus- ja tutkimusjärjestelmän kyky tuottaa aineettoman arvonluonnin osaamista”. Ymmärsin, että juuri tämä koskee meikäläistä, joka on tutkivinaan yhteiskuntaa.

    Ei pidä pilkata. Kyse on vakavasta asiasta. Maamme talous taantuu ja innovaatiotoiminta sen mukana, vaikka juuri sen pitäisi pelastaa maa. Asiakirjasta hahmottuu ammottava osaamisvaje: ”Suhteellisen suurista investoinneista huolimatta Suomeen tieteen taso ei ole noussut, huippuja on vähän ja ne ovat kapeita sekä tutkimustulosten hyödyntäminen on riittämätöntä. Olemme jääneet jälkeen muista edistyneistä ja johtavista vertaisryhmämme tiedemaista.” Suomen korkeakoulut eivät saa todellakaan korkeata arvosanaa. Tuntuu, että ne ovat pikemminkin syypäitä asioiden heikkoon jamaan. Myönnetään.

    Lääkkeitä on monia, kuten ”korkeakoulujärjestelmän radikaali uudistaminen” ja porukan vaihtaminen: ”Ulkomaalaisille osoitetaan toimia ja tutkijapaikkoja joustavin ehdoin, tarvittaessa nopeasti ja kutsurekrytoinneilla […] Varmistetaan ulkomaisten avainhenkilöiden ja asiantuntijoiden verotuksen kilpailukyky sekä tämän veroedun jatkuvuus vuoden 2015 jälkeen.” Joku Suomessa syntynyt voisi olla kateellinen, mutta ei kannata: meitä kehotetaan menemään ulkomaille, missä on paremmat edut.

    Ymmärrän toki vastuullisen suunnittelun vaikeuden:
    ”Rahoittajaorganisaatioiden merkityksen huomattava kasvu on korostanut niiden roolia ja vastuuta koko julkisen tutkimusjärjestelmän toiminnasta. Lineaarisen innovaatiomallin osittainen korvautuminen vuorovaikutukseen innovaatioprosessin eri vaiheissa perustuvalla mallilla on tehnyt t&k:n hyödyntämisestä ja siihen liittyvistä tukitoimista entistä vaativampia kehittämiskysymyksiä.” Kannatan myös päätelmää: ”On luotava jäsentynyt kokonaisnäkemys innovaatiojärjestelmän toimivuudesta ja t&i-politiikasta.”

    Onneksi ohjelmasta löytyy myös virke, josta oikein innostuin: ”Korkeatasoinen tieteellinen tutkimus ja opetus ovat tiedon ja osaamisen perusta.” Se vain hukkuu osaamattomuuteen. Ymmärsin myös, että ”yliopistoissa on ymmärrettävä uuden tiedon ja osaamisen hyödyntämisen ja laajan käyttöönoton edistämisen tärkeys.” Kun tämän hoksaa, voi odottaa palkintoa: ”Tutkimuksen vaikuttavuuden osoittamiseksi kehitetään mittaamista ja arviointia. Tietoa vaikuttavuudesta käytetään jatkossa korkeakoulujen rahoituksen suuntaamisessa.” Tämän laatukannustimen voi kuvata lyhyemmin tieteen kielellä: excellence by excel.

    Asiakirja, joka ”lähetetään valtioneuvoston kanslialle ja ministeriöille asiaankuuluvia toimenpiteitä varten”, on niin arvovaltaisen joukon laatima, että en uskalla sanoa sitä vastaan puolta sanaa. Tottelen vaan.

    Pertti Haapala
    vararehtori ja johtaja
    Centre of Excellence in Historical Research

      6 vastausta artikkeliin ”Excel(lence)

      1. Tiedepolitiikan sanastoon on tullut uusi ja kaunisteleva kiertoilmaus ”poisvalinta”. Ks. esim. kansliapäällikkö Anita Lehikoisen haastattelu uudessa Acatiimi-lehdessä.
        Eli, jos et ole tarpeeksi ”excel(lent)”, niin voit joutua ”poisvalinnan” kohteeksi !

        Kari Hätinen
        ”Töpinä”

      2. Matalan profiilin taktiset edut ovat näissä asioissa vallan ilmeiset. Sen osoittaa sekä teoria että käytäntö. Ja jos ”vanha Aatami” joskus saa modernin ihmisen unohtamaan vaikenemisen siunaukset, hänen tulee puhua kieli keskellä suuta. ”Huulten tunnustus” (läpparnas bekännelse) on vaikeassa paikassa oivallinen metodi. Tunnemme sen Galileo Galileilta, jolle inkvisitio näytti kidutuskammion ja joka muisti Giordano Brunon kohtalon.

        – Totuus kestää kaiken tutkimuksen, sanoi Mr. Murray.
        – Aivan niin, Sir, mutta on piinallista joutua puolustamaan sitä, Tri Johnson
        lisäsi, kuten luemme James Boswellin kirjasta Tohtori Johnsonin elämä.

        Rohkeutta voi osoittaa silloin, kun pelkoon on totisesti aihetta. Positiota saa vaihtaa vähän väliä; allegoriaa sopii käyttää akateemisessakin menossa; ja totuus taikka vain oma kanta pitää mielellään ilmoittaa nauraen. Lukijat pitävät blogistin itseironiasta. Toivon, että jatkoa seuraa. Ja sitäkin toivon, että muutkin uskaltautuisivat kommentoimaan eivätkä pelkäisi ulosliputusta, vaikka niin saattaa joka tapauksessa käydä, ja joillekuille käykin.

        ***

        ”Valtioneuvosto on asettanut tavoitteekseen, että Suomi [alalla kuin alalla] nousisi maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä” (Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä konsulttihenkeä puhkuvan kirjan esipuheessa 3.9.2013).

        Toivon mukaan tavoite jää toteutumatta, sillä jos siitä jostakin käsittämättömästä syystä tulisi täyttä totta, meillä ei enää olisi mitään mihin pyrkiä. Suomen kansakunta saisi tuntea nahoissaan samanlaisen pudotuksen kuin NOKIA, joka sortui hybrikseen (ὕβρις); sitä seurasi nemesis (νέμεσις) eli kosto ja leikkaus / leikkaukset.

        Ja jumalat ovat kateellisia, mikä on sekin syytä muistaa. Militantti ja myös alistuja, suomalaisuusmies Daniel Juslenius suosittelee turvautumista keskinkertaisuuden (mediocritas) hyveeseen. Hän laskee realistisesti, että meillä on kaikki edellytykset näyttää maailmalle – ekshibitoida keskinkertaisuutta.

        Juhani Sarsila
        http://www.printonalektora.blogspot.com

      3. Tänään Tampereen yliopiston valmistumisjuhlaan menevänä uutena Terveystieteiden maisterina osallistuisin tähän innovaatiokeskusteluun seuraavalla puheenvuorolla.Verkottoitumista pidetään yhtenä keskeisenä nykypäivän innovaatiotoiminnan elementtinä ja koulutuspäivät, seminaarit ym julkiset asiantuntijatapaamiset ovat paikkoja,joissa on mahdollista verkostoitua sekä saada tietoa siitä,mitä muut tekevät ja osaavat.Kuitenkin oman kokemukseni mukaan nykyiset käytännöt ovat ennen kaikkea organisaatioiden edustajille muovautuneita eivätkä ne ole kovin helposti esim. työttömien ja opiskelijoiden hyödynnettävissä vaikka omaisikin uusia luovia ideoita ja näkemyksiä. Itse olen ottanut käyttöön uuden oman innovaationi,henkilökohtaisen käyntikorttini,mutta sen luonteva hyödyntäminen ei ole kovinkaan luontevaa hektisessä kokousilmapiirissä (ja jää yleensä hyödyntämättä). Siksi ehdotankin seuraavia mikrotason uudistuksia harkittaviksi: 1) Voitaisiinkohan palata julkisissa asiantuntijatapaamisissa ja seminaareissa vanhaan käytäntöön,että omalla puheenvuorolla noustaan seisomaan ja sanotaan oma nimi, myös vaikka melkein kaikki ympärillä olijat olisivat tuttuja keskenään. 2) Voisikohan esitelmän jälkeiseksi tavaksi,että kaikki kysymyksiä ja kommentteja esittäneet kokoontuisivat muutamaksi minuutiksi esitelmöitsijän ympärille ja samalla aikaisemmin esitelmöitsijälle tuntemattomat keskustelijat esittäytyisivät (ja hyvästelisivät) vaikka käyntikorttia ei olisikaan. Tätä voisi mielestäni yrittää levittää myös kansainväliseksi käytännöksi. Usean esitelmän seminaareissa voisi olla hyvä pitää muutaman minuutin tauko jokaisen esitelmän jälkeen myös istumisen epäterveellisyyden vuoksi,vaikka koulutuspäivä voi niistä tunnilla pidentyäkin. 3) Ryhdyttäisiin käymään laajemminkin keskustelua siitä,miten verkostoitumista voitaisiin sujuvoittaa muutenkin tapakukulttuurin tasolla ja millaisia verkostoitumisen yleisten käytäntöjen tulisi olla.

      4. OKM:ä voi onnistella sanan ’poisvalinta’ keksimisestä. Se on selkeää (joskin kömpelöä) suomea ja heti ymmärrettävä. Ei epäilystäkään, mitä se tarkoittaa. Samaa ei voi sanoa edeltäjästään ’luopumisosaaminen’. Sitä taas edelsivät rakenteellinen kehittäminen ja tuottavuusohjelma. Kaikki samaa säästämisen ja saneeramisen synonyymisarjaa.

      5. Latinan intransitiiviverbi EXCELLERE (excello III / excelleo II) tarkoittaa konkreettisesti pistämistä esiin, kuvaannollisesti huomion herättämistä, etevänä olemista, kunnostautumista toisten ohi ja yli (praeter / super ceteros). Partisiipin praesens ja adjektiivi on kaikkien sukujen singulaarin nominatiivissa EXCELLENS (taivutusvartalona EXCELLENT-) eli esiin kohoava, huomiota herättävä, etevä, erinomainen. Substantiiville EXCELLENTIA (f.1) löytyy merkitys etevämmyys tai oivallisuus (emme voi olla assosioimatta sanapesuetta uusliberalistiseen konsulttipuheeseen ja ankaraan kilpailutukseen ”laadun varmistamiseksi”). Monikko EXCELLENTIAE näkyy tarkoittavan oivallisia tai suuria persoonallisuuksia, eteviä kykyjä, kun kilvoitellaan alalla kuin alalla ja koetetaan lykätä kansliapäällikkö Anita Lehikoisen ehdottama POISVALINTA hamaan tulevaisuuteen. Kuvaan (pictura f.1) tosin kuuluu näky (visio f.3), että joku ”poisvalitaan” nimenomaan siksi, että hän VISIBILITER erottuu joukosta edukseen jos kohta toisten harmiksi.

        Juhani Sarsila

        http://www.vulgusnedecipiatur.blogspot.com

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *