Nostokurkia

    Olen kulkenut 15 vuoden ajan jalkaisin töihin samaa reittiä. Samalla tulee bongattua luonnon ihmeitä. Keväällä taivaanrantaan ilmestyvät nostokurjet, jotka ennustavat vilkasta rakennuskautta. Kun kulkee rakennustyömaan ohi, saattaa myös kauhistua suurta mylläystä ja pelästyä: mitä kamalaa tähänkin nousee. Jokaisesta uudesta rakennuksesta joku myös valittaa, koska se häiritsee häntä tai ainakin voi aiheuttaa häiriötä. Eihän sitä voi tietää millaista väkeä naapuriin muuttaa – vaikka itseä fiksumpia.

    En ole aikoihin pelästynyt nostokurkia, vaan pikemminkin alkanut kaivata niitä. Entä jos ne eivät levitttelisi pitkiä kaulojaan kaupungin yllä? Sellaisiakin paikkakuntia on ja paljon. Siellä ihmiset apeutuvat, koska kesää ei näytä tulevan. Ei ole kesätyöpaikkoja eikä sen jälkeen muitakaan. Jouluksi voi saada tukipaketin, mutta en ole vielä nähnyt kaupunkia, joka sillä eläisi.

    Kun kaupunki alkaa taantua, sen näkyy ensiksi kaduilla. Niitä ei hoideta, se on helpoin säästökohde. Pian alkaa kaikki repsottaa ja keskusta alkaa kuolla, koska se ei ole kenenkään oma piha. Yhdysvaltojen pohjoiset teollisuusseudut ovat saaneet nimityksen Rust Belt, ruostevyöhyke. Siellä – ja muuallakin – tehtaita ruostuu pystyyn mailitolkullla, ihmiset muuttavat pois ja talosta saa dollarin. Amerikkalaisen teollisuustyöntekijän elintaso on alempi kuin hänen vanhempiensa. Saman voi nähdä Englannissa, Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Itä-Euroopassa, ja vähän Suomessakin.

    Kuinka rikkaus voi muuttua köyhyydeksi? Suosituin selitys on Iso Paha Susi. Se vaanii alati hyväuskoisia ihmisiä ja lopulta syö suuhunsa. Sen nimi on nykyään globalisaatio, aikaisemmin epäreilu kilpailu. Se tarkoittaa, että meidät pakotetaan ostamaan muualla tehtyjä, halvempia ja parempia tavaroita, vaikka voisimme tehdä itse kalliimpia ja huonompia, pitää yllä työllisyyttä ja nostaa elintasoa. Näin uskottiin monessa teollisuuskaupungissa, eikä enää investoitu koneisiin, ympäristöön eikä kouluihin, ainoastaan eläkkeisiin. Sitten tuli Toyota-mies, joka myi autoa, joka lähti aamulla käyntiin.

    Lopulta tulivat historiantutkijat ja antoivat tutkimukselleen ikävän nimen: Kaupunki joka päätti taantua. Tamperetta koskeva luku on vielä kirjoittamatta.

    Pertti Haapala
    vararehtori

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *