Syksyn lehdet

    Kun olin nuori ja oli syksy, lauloimme poikakoulun ranskantunnilla – nuoren opettajattaren johdolla – Yves Montandin surumielistä rakkauslaulua Kuolleet lehdet. Siitä lähtien sanat ovat tulleet mieleen joka syksy, varsinkin kohta, jossa lehdet tippuvat maahan ääneti: ”sans faire de bruit”.

    Edelleenkin Aleksanterin kirkkopuisto täyttyy syksyn lehdistä, mutta nyt niitä hätistellään jo aamusta kovaäänisillä puhaltimilla. Itse asiassa kolkko tunnelma alkaa jo aamuyöstä, kun lehdet kolahtavat postiluukusta. Ennen aamukahvia arvailen, mikä kauheus on päivän tarjous: kuka on huijannut ketä ja miksi rahaa kaadetaan taas väärään reikään. Hajoavatko maailma, EU ja Suomen kunnat jo tällä viikolla? Onko kaikki vihdoinkin pielessä myös maailman parhaassa maassa ja sen parhaassa kaupungissa? Siltä näyttää, jos seuraa aikaansa eli lukee syksyn lehtiä.

    Negatiivisuus hallitsee mediaa kuulemma siksi, että se tuo esiin niitä asioita, jotka ovat ihmisille tärkeitä. Siis ongelmia? Niitä riittää, mutta enpä huomaa, että ihmiset juurikaan kertovat omista ongelmistaan. Sen sijaan niistä kertovat ammattivalittajat, niin amatöörit kuin maksetut kirjoittajat, joita sanotaan journalisteiksi. He näyttävät kilpailevan siitä, kuka tekee karuimman jutun. Miksi? Tiedän, mutta en sano.

    Syksyn uutuus näin vaalien alla on kaiken vastustaminen. Se viehättää selkeydellään: kun ei tehdä mitään, säästyy rahaa ja verojakin voidaan laskea. Kun jokainen hoitaa omat asiansa (tulonsa ja menonsa) päästään eroon tuhlaavasta hallinnosta, turhista hoidoista, kalliista päivähoidosta, tarpeettomasta koulutuksesta, joukkoliikenteestä ja ylipäänsä investoinneista. Kun turhat menot karsitaan jää rahaa hoitaa lasten, vanhusten ja köyhien asiat kuntoon. Tosin muistelen, että nämä asiat hoidettiin jo edellisissä vaaleissa.

    Kummallista ja surullista on se, että meillä on alettu vastustaa juuri sitä, mitä ennen on pidetty hyvänä, ja mikä tutkimusten mukaan on parasta yhteiskuntapolitiikkaa – ja mitä muu maailma haluaa. Mutta tämä onkin populistien syksy, mikä johtuu kai kovista sateista. Populismi kasvaa nimittäin märässä maassa.  Siementen kylväjä tietää itsekin, että satona on vain hukkakauraa ja torajyviä. Siksi vastustan populismia sen kaikissa väreissä ja kannatan globalisaatiota, Eurooppaa ja liikkuvaa Tamperetta. Syksyn lehdet haravoin sitten kun maa on kuivunut.

    Pertti Haapala
    vararehtori

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *