Elämä on hiihtämistä

    Päinvastoin kuin nykyaikainen tiede väittää, kansoilla näyttää olevan periytyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi Ranskassa intellektuelli huomaa nopeasti, että siellä lapsetkin puhuvat ranskaa. Suomessa taas jo tarhalapset hiihtävät paremmin kuin aikuiset amerikkalaiset tai kreikkalaiset. Aikanaan väitettiin, että antiikin kreikkalaiset olivat alunperin suomalaisia. Edellisen valossa väite ei tunnu uskottavalta.

    Kreikkalaisten keksimä (tai lainaama) sanonta ”purjehtiminen on tärkeää, eläminen ei”, on sekin suomalaisittain outo ja vaikea toteuttaa talvella. Meille on luonnonmukaista hiihtää. Se onnistuu kaikkina vuodenaikoina, keli vain vaihtelee, ja kuten kansa sanoo: ”sukuvika jos suksi ei luista”. Hiihtää voi monella tavalla ja monesta syystä. Esimerkiksi suositussa parisuhdehiihdossa kuuluu odottaa ylämäessä ja auttaa alamäessä. Ennen oli pakko osallistua ”kansanhiihtoon” ja voittaa Ruotsi. Nykyään voi mukavasti katsoa televisiosta auto- ja kellotehtaiden maksamaa kilpahiihtoa, jossa juostaan sukset jalassa rahan perässä.

    Itse olen voittanut pronssilusikan Vatialan Vauhdin kisoissa vuonna 1960. Alle kouluikäisten sarjassa oli kolme osanottajaa ja minulla uudet sukset (ei remmarit). Paljon huonommin kävi Pentti Haanpään kuvaamalle rengille, Iisakki Vähäpuheiselle, jonka piti voittaa Kairanmaan ensimmäiset paanahiihdot. Hänen sponsorinsa ja valmentajansa Mäen isäntä syötti ja makuutti renkiä koko syksyn, jotta tämä olisi hyvissä voimissa tulevalla kaudella. ”Väärääpä miestä syötin!”, rähjäsi iso isäntä kisan jälkeen.

    Jokainen on kokenut miten hiihtäessä ajatus luistaa. Ei ihme, että meillä on lukematon määrä hiihtoon liittyviä sanontoja, viisauksia ja runoja. Eino Leinon runoon Yksin hiihtäjä mahtuu kaikki tunteet elämän uupumuksesta sen iloon: ”… määrän pää yhä loitoksi jää. Mun on niin kylmä, mua väsyttää. – Ei, enhän mä korpea hiihdäkään, minä hiihtelen siskojen kanssa … me tulemme poskin niin lämpimin, meill’ onhan villaista yllä.”

    Aaro Hellaakoski jätti jälkeensä paljon lainatun ja mukaillun aforismin: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”. Jos Juice vielä hiihtäisi, luulen että hän kirjoittaisi Kevään sävelen tähän tapaan: ”Elämä on hiihtämistä, pikkuhiljaa liikkumista, ole mulle mulle vähän aikaa latu.”

    Pertti Haapala
    vararehtori

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *