Tohtoritulva

    Suomen sivistyshistorian toistuva katastrofi 1800-luvulta alkaen on ollut ylioppilastulva eli väestön ylikoulutus. Kuka työt tekee, jos kaikista tulee herroja? Jos nyky-Suomea vertaa entiseen, ”herrojen” eli koulutettujen määrä onkin kasvanut samaa vauhtia kuin kansantalous. Halpa työ tehdään nyt ulkomailla. Oman maan asukkaiden ja muidenkin köyhyyden syyksi sanotaan koulutuksen puutetta.

    Ylioppilastulvan ja maisteritulvan jälkeen meitä uhkaa tohtoritulva. Koko vuosituhannen alku on valitettu, että tohtoreita koulutetaan liikaa, koska heille ei ole työpaikkoja yliopistojen ulkopuolella. Samaan aikaan valtion koulutuspolitiikkana on ollut nimenomaan tohtorien määrän reipas lisääminen, koska heistä on monilla aloilla pulaa. Lisäksi he ovat työllistyneet hyvin.

    Viime vuonna havahduttin siihen, että Suomessa on asukasta kohti eniten tutkijoita maailmassa ja tohtorikoulutusta haluttaisiinkin supistaa. Ministeriön mielestä seuraavat kymmenen vuotta mennään nykyisillä määrillä: kansakunta saa 4,3 uutta tohtoria päivässä. Tampereen yliopiston osuus on 120 väitöstä vuodessa. Se on yhtä paljon kuin koko Suomessa 50 vuotta sitten.

    Kysymys kuuluu: mihin heitä tarvitaan? Kukaan ei kysy mihin tarvitaan lääkäreitä, insinöörejä, kemistejä tai geenitutkijoita, mutta monella on mielikuva turhista tohtoreista. He ovat niitä, joita ei tarvita, mutta joita yhteiskunta kulttuurin nimissä elättää. He ymmärtävät kieliä, kasvatusta, matematiikkaa, filosofiaa, historiaa, politiikkaa ja taidetta. Pikainen laskutoimitus kertoo, että mitä enemmän heitä on, sitä terveempi ja vauraampi yhteiskunta on. Tässä mielessä tohtoritarve on loputon.

    Toinen kysymys kuuluu: mihin minua tarvitaan?  Nuoren jatko-opiskelijan tulevaisuus on yhtä epävarma kuin ennenkin. Väitöskirjassa ei ole pakko onnistua, eikä hyväkään tutkijanura ole sama kuin hyvä elämä. Ainoa varma putki elämässä on koiranputki – kaikille. Tohtorinhattu ei ole myöskään pääsylippu yhteiskunnan yläkerrokseen. Onko akateemisuus kärsinyt inflaation ja siksi opiskelu on turhaa? Sikäli kyllä, että se takaa korkean aseman vain sellaisissa yhteiskunnissa, missä on vähän koulutettuja ja paljon köyhiä. Haluammeko siirtyä ajassa taaksepäin ja nauttia menetetyistä etuoikeuksista?

    Akateeminen ura on aina kilpailtu ja avoin, koska sen tarkoitus on olla avoin ja synnyttää sellaista tietoa mitä ei vielä ole. Nuori tutkija saa odottaa työlleen kannustavia edellytyksiä. Juuri siksi tutkijakoulutusta pitää rohkeasti uudistaa.

    Pertti Haapala
    vararehtori

      Yksi vastaus artikkeliin ”Tohtoritulva

      1. Hienoa puhetta. Ainoa sana, joka kalskahtaa korvaan on ”nuori”. Onko tutkijan uran aloittaminen vain nuorten etuoikeus jatkossa yliopistossa – meillä ja muualla? Väitän – kokemuksen syvällä rintaäänellä – että on olemassa edelleen tutkimusalueita, joissa elämänkokemuksen värittämällä praktisella ymmärrykselläkin pitää olla sijansa. Kaikkea ei voit tutkia vain kvantitatiivisella metodilla, ja kvalitatiivinen tulkinta taas vaatii tulkintaperspektiiviä, myös perustutkimusta aloitettaessa. Vai onko tosiaan tarkoitus, että tulkinnat tekee jatkossa kokemusta ja näkemystä kerännyt professori ja aloitteleva tutkija on uransa alun vain mekaaninen tiedon kerääjä ja raportin raakaversion kirjoittaja?

      Kommentoi

      Speak out! However, stick to the point and remember good manners. Comments will be reviewed before they get published.

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

      Roskapostitusten välttämiseksi pyydämme täydentämään: *