Kansainvälinen verkostotyö tehostuu

    Katariina Mustakallio

    Katariina Mustakallio

    Tämän vuoden alusta lähtien on yliopistollamme toiminut kv-vararehtorin johdolla työskentelevä hakutoimikunta, jonka tehtävänä on auttaa yksikköjä löytämään mahdollisimman hyviä kansainvälisiä hakijoita avoimiin tenure track -tehtäviin ja professorin tehtäviin. Ensi vuonna toimintansa aloittaa kansainvälisten asioiden työryhmä, joka jatkaa tänä vuonna aloitettua kv-työtä. Tätä ovat edeltäneet aiempien vuosien  (2014 ja 2015) kansainvälisten kumppanuuksien ja sidosryhmien kartoitukset, joissa yliopisto on identifioinut partnereita ja strategisia kumppaneita yksikkö- ja yliopistotasolla. Työryhmän tehtävänä on kehittää yhteinen strategisten kumppaneiden verkosto.

    Taustalla työssä on useita kansainvälisiä esimerkkejä, kuten Roskilden malli, The Critical Edge Alliance, joka koostuu samanhenkisten yliopistojen verkostosta. Roskilden mallissa strategista yliopistojen kv-verkostoa on rakennettu tutkimuksen haasteista käsin (Critical approaches to higher education in the 21st century).

    Meillä lähtökohtana on, että kumppaniverkostoamme rakennetaan tutkimuksessa identifioitujen profiilialueiden, laaja-alaisen yhteiskunnan ja terveyden tutkimuksen haasteiden pohjalta – ja lähtien jo olemassa olevista yhteyksistä kansainvälisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Verkostoa laajennetaan tarpeen mukaan.

    Kumppaniverkostoa on tarkoitus käyttää yhteisiin tutkimus- ja koulutusprojekteihin, kv-tutkimusrahoituksen hakuun, liikkuvuuden lisäämiseen verkoston jäsenten kesken, sekä yhteisten tutkimusohjelmien luomiseen. Se voisi toimia ”bench markingin” apuna ja siitä voisimme kerätä myös asiantuntijaryhmiä tarpeen mukaan.

    Ajatuksena on, että yhteistyön pitäisi olla eri puolia hyödyttävää ja aktiivista. Kumppanit voisivat olla verkoston jäseninä määräajan ja ajanoloon myös vaihtua. Verkostoajatus lähtee liikkeelle tutkimusyhteistyöstä, mutta mielellään siihen voisi olla sisällytettynä myös koulutusyhteistyötä ja henkilöstön vaihtosopimuksia ym. Olemme olleet yhteyksissä jo useampiin eurooppalaisiin yliopistoihin ja saaneet jo positiivisia vastauksiakin. Työryhmän puheenjohtajana toimii allekirjoittanut ja sihteerinä toimii Jaana Salmensivu-Anttila.

    Lisätietoja: Katariina.Mustakallio@uta.fi

    Katariina Mustakallio
    Vararehtori

      Vaikuttamista valtatyhjiössä

        Liisa Laakso

        Liisa Laakso

        Viimeistään viime viikolla kävi ilmi, että Tampereen yhdistyvät korkeakoulut tarvitsevat mahdollisimman nopeasti yhden johdon. Perustettavan säätiöyliopiston sääntöjen yksityiskohdista käyty keskustelu kertoo tämän hetkisestä valtatyhjiöstä enemmän kuin mistään muusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää korkeakoulujen sopivan asioista. Korkeakoulut eivät voi sopia asioista, jotka kuuluvat säätiön perustajille. Säätiön perustajat voivat sopia vain asioista, jotka ministeriö niille esittää. Ja niin edelleen.

        Valtatyhjiöillä on tapana täyttyä. Niin tässäkin. Kilpailevat tulkinnat ja päättelyketjut ja niihin pohjautuvat varmistelut syövät tilaa johdonmukaiselta valmistelulta ja päätösten perusteluilta. Yhteisten moneen kertaan kirkastettujen ja kirjattujen tavoitteiden ja yhdessä tunnistettujen riskien lisäksi osapuolilla on myös omia etuja ja huolia. Se on aivan inhimillistä. Vaikka yhteistä päätöksentekokykyä puuttuu, johtamisesta ja tarpeista vaikuttaa siihen ei ole pulaa. Ja huhuja riittää.

        Niinpä minulle on viime viikolla kerrottu, että uutta yliopistoa halutaan johtaa kuin yritystä. Ensimmäisestä hallituksesta päättäisivät käytännössä kokonaan ulkopuoliset tahot, jotta se voisi saneerata tietyt oppiaineet ulos. Toisaalla taas ollaan kuulemma sitä mieltä, että uuden yliopiston hallituksen jäsenistä enemmistön pitää välttämättä tulla yliopiston sisältä. Näin voitaisiin käyttää säätiöpääomaa yliopistoyhteisön ylläpitämiseen ympäröivän yhteiskunnan tarpeista piittaamatta. Ammattikorkeakoulu taas halutaan yliopiston omistajaohjaukseen, että siellä voitaisiin teettää yliopistotutkintojen osia mahdollisimman halvalla, vaikka sitten laatu kärsisi. Ja niin edelleen.

        100-prosenttisella varmuudella uskallan sanoa, että kaikki nuo huonot kehityskulut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, koska niiden taustaoletukset eivät ole totta. Olen nimittäin osallistunut neuvotteluihin jonkin verran itsekin, tutustunut eri tahoihin, niiden odotuksiin ja erilaisiksi luonnehdittuihin organisaatiokulttuureihin. Silti näiden epätodennäköisten huonojen kehityskulkujen toteutuminen pitäisi nyt varmuudella estää. Siksi tarvitaan reunaehtoja, uusia sopimuksia, ulostuloja ja tahtotiloja. Mutta kun valta karkaa käsistä, kaikesta tästä sopimisesta seuraa tietenkin aina uusia tulkintoja ja päättelyketjuja.

        Yhdistymisen eteen on tehty valtavasti töitä sekä omin että ulkopuolelta ostetuin voimin sadoissa työryhmissä, työpajoissa, kokouksissa ja koulutustilaisuuksissa. Selvityksiä, skenaarioita ja kannanottoja on tuhansia sivuja. Työtä on tehty myös ministeriössä ja perustajien keskuudessa. Keskusteluyhteyksistä ja tiedotuksesta ei ole ollut puutetta. Tavoite on selvä ja kaikki ovat siihen sitoutuneet. Siitä huolimatta päällimmäinen tunne tällä hetkellä tuntuu olevan epätietoisuus. Enkä tarkoita tässä vain opiskelijoita, opettajia, tutkijoita ja muuta henkilökuntaa, vaan niitä, jotka tekevät päätöksiä. Nuo yllä esittämäni äärimmäiset tulkinnat ja päättelyketjut edustavat ihan ylimmän tason fobioita.

        Prosessi on tullut sellaiseen pisteeseen, jossa keskustelu on pakko kääntää konkreettisiksi päätöksiksi. Säätiön säännöissäkin on kyse aivan käytännöllisestä asiasta. Kuinka yliopistolakiin kirjoitettu säätiöyliopiston malli, jota toistaiseksi on sovellettu vain kahdessa yliopistossa, taipuu niitä huomattavasti suuremman kokonaisuuden ohjaukseen ja seurantaan? Mallissa on sekä vahvuuksia että haasteita. Yliopistolaki on myös kehys johtosäännölle.

        Johtosääntöä onkin jo pohdittu vararehtoreiden vetämässä työryhmässä. Ryhmä on ansiokkaasti käynyt lävitse yliopistojen nykyisiä johtamiskäytäntöjä, linjannut yhteisiä periaatteita ja nostanut esiin kohdat, joiden jatkotyöstämiseen tarvitaan selkeät raamit. Lähinnä kyse on konsistorin koosta, sen puheenjohtajasta ja järjestäytymisestä hallituksen nimittämisessä. Näihin löytyy ihan varmasti hyvä ratkaisu.

        Yhteinen johto tulee helpottamaan myös johtosääntötyötä. Sellainen saadaan niin pian kuin uuden säätiön hallitukselle nimetään puheenjohtaja, jonka on tarkoitus toimia myös säätiön toimitusjohtajana. Jos säädekirja suunnitelmien mukaan saadaan allekirjoitettua 2.12., ollaan hyvällä tiellä.

        Liisa Laakso
        Rehtori

          Koulutuksen arviointi

            Harri Melin

            Harri Melin

            Edellisen strategiakauden aikana yliopistossamme toteutettiin mittava koulutusuudistus. Yli 50:stä hakukohteesta siirryttiin 26 hakukohteeseen. Opetussuunnittelussa yhdeksi keskeiseksi ohjenuoraksi otettiin osaamisperusteisuus ja laaja-alaisuus. Tähdensimme myös, että meillä koulutus mietitään ja toteutetaan kokonaisuutena: samaa opintojaksoa voidaan hyödyntää tutkinto-opetuksen ohella avoimessa yliopistossa ja täydennyskoulutuksessa. Samalla siirryimme kolmen vuoden mittaisiin opetussuunnitelmakausiin.

            Vuonna 2012 opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa sovimme, että toteutamme koulutusuudistuksen ulkoisen arvioinnin sen jälkeen, kun ensimmäiset uusiin tutkinto-ohjelmiin tullet opiskelijat siirtyvät kandidaattiopinnoista maisteriopintoihin. Koulutuksen arviointi käynnistyi jokseenkin vuosi sitten, jolloin aloitettiin tutkinto-ohjelmien vertaisarviointi. Nämä vertaisarvioinnit muodostavat tärkeän osan arviointiaineistoja. Lisäksi kokosimme kattavan koulutustamme käsittelevän tilastoaineiston. Varsinaista arviointia varten kutsuimme asiantuntijapaneelin, joka edustaa opiskelijoita, pedagogiikan asiantuntijoita, sidosryhmiä ja yliopistojen johtoa.

            Nyt arviointi on tehty. Arviointivierailu tehtiin kuluvan viikon tiistaina ja keskiviikkona. Panelistit haastattelivat opiskelijoita, yliopistopalveluiden asiantuntijoita, opettajia ja professorikuntaa sekä yliopiston johtoa. Haastatteluissa pureuduttiin viiteen teemaan: laaja-alaisuus, osaamisperusteisuus, opintojen sujuvuus, koulutustarjonta ja pedagoginen johtaminen. Meille esitettiin kiperiä kysymyksiä, joihin osasimme antaa hyviä vastauksia. Keskusteluissa on kriittisen rakentava henki. Oli myös ilo havaita, kuinka oma väki näytti omaksuvan toisten hyviä käytäntöjä.

            Arvioitsijat antoivat meille lyhyesti välitöntä palautetta. Heidän mielestään tekemämme koulutusuudistus on merkittävä saavutus. Olemme ottaneet ison loikan, joka näyttää onnistuneen hienosti. Se on toiminut esimerkkinä monille muillekin yliopistoille, muiden muassa Helsingin yliopistolle. Kehittämisen kohteitakin löytyi. Esimerkiksi opiskelijoiden ohjausta voidaan edelleen tehostaa. Uusien opettajien perehdyttämiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi valinnaisten opintojen paljoutta voisi jäsentää laajoiksi kokonaisuuksiksi.

            Arvioinnin varsinainen raportti ilmestyy tammikuussa. Samassa yhteydessä järjestämme seminaarin joissa on mahdollisuus pohtia tuloksia koko yliopistoyhteisön kesken. Tuloksia hyödynnämme koulutuksen kehittämisessä heti ensi talvella. Uskon, että kaikkein suurin hyöty lankeaa kuitenkin Tampere3-opetussuunnitelmatyölle.

            Harri Melin
            Vararehtori

             

              Mistä eväitä vielä parempaan?

                Seppo Parkkila

                Seppo Parkkila

                Yliopistomaailma on kokenut valtavan murroksen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Jonkinlaisella kaiholla ainakin itse muistan 1990-luvun alun kultaiset ajat, jolloin yliopistojen perusrahoitus oli lamasta huolimatta varsin ruhtinaallista ja virkoja oli yllin kyllin jaettavana – virkamiehiä ja -naisia kun oltiin. Voi toki olla, että tässäkin suhteessa aika on kullannut muistoni. 2000-luku toi kovenevan kilpailun tutkimusrahoituksesta ja julkaisujen määrää ja laatua alettiin mitata entistä tarkemmin. Muistan kuinka eräs kollegani totesi vuosituhannen vaihteen aikoihin, ettei mikään ole niin tärkeää kuin impact factorit. Hän oli tosin saanut tutkijanuran alkumetreillä koulutuksensa sittemmin edesmenneen akateemikko Leena Palotien oppilaana. Palotie tunnetusti julkaisi tutkimuksensa usein huippulehdissä ja artikkelit keräsivät – ja keräävät edelleen – valtavan määrän viittauksia.

                Viime vuosina kovasta kansainvälisestä kilpailusta on tullut tiedemaailman status quo. Englanninkielisissä teksteissä julkaisemisen välttämättömyyttä kuvataan usein sanonnalla ”publish or perish.” Julkaiseminen erinomaisissa lehdissä on tullut erittäin haastavaksi. Julkaisusarjoja löytyy kyllä joka lähtöön, mutta valitettavan suuri osa niistä on täysin kelvottomia. Ulkoisen rahoituksen saamiseen ei enää välttämättä riitä, että hakemus on erinomainen. Tarvitaan vielä parempaa ja enemmän. Näistä syistä onkin ajankohtaista kysyä, mistä vielä löytyisi eväitä parempaan? Onneksi on monia keinoja, jotka yksi kerrallaan tai yhdessä parantavat mahdollisuuksia. Tampere3-yliopistoyhteisössä olemme juuri tehneet ratkaisuja, joilla pyrimme jatkossa helpottamaan tutkijoiden työtä ulkoisen rahoituksen hakemisessa. Uusi yliopisto toivottavasti lisää myös tieteenalojen välistä vuorovaikutusta ja helpottaa tutkimusta tieteenalojen välisillä rajapinnoilla. Tiede on kansainvälistä ja parhaat tutkimustulokset ja julkaisut syntyvät usein yhteistyössä kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Siksi tutkimusryhmien kansainvälisten suhteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

                Vaikka kansainväliset ranking-mittaukset eivät kerro koko totuutta, niitäkin on hyödyllistä seurata. Times Higher Education -vertailussa Tampereen yliopisto sijoittui neljänneksi suomalaisista yliopistoista ja lisäksi useilla tieteenaloilla toiseksi. Kansainvälisessä vertailussa Tampereen yliopisto oli sijalla 251-300. Uusimmassa NTU-ranking-vertailussa yliopistomme sijoittui viidenneksi suomalaisten yliopistojen joukossa. Keskustelut lukuisten yliopistomme tutkijoiden kanssa ovat vakuuttaneet ainakin minut, että Tampereen yliopiston suunta on oikea. Yliopiston tutkimuksen laadun nousu on pitkäjänteisen ja kovan työn tulosta. Siitä kiitos koko yliopistoyhteisölle sekä tieteellisen työmme rahoittajille ja muille tukijoille!

                Seppo Parkkila
                Vararehtori

                  Vilkasta syksyä!

                    Katariina Mustakallio

                    Katariina Mustakallio

                    Syyskirpeyttä alkaa olla jo ilmassa ja lukukausi hyvin etenemässä. Tämä syksy on siitä poikkeuksellinen, että Tampere3-prosessi on avannut suuren määrän uusia opintopolkuja ja kursseja kaikille korkeakoulujemme opiskelijoille. Nyt nähdään käytännössä, miten Tampere3 tulee hyödyttämään opiskelijoita ja antamaan uusia suuntautumismahdollisuuksia! Monia yhteisiä hankkeita on käynnissä: olemme valmistelemassa yhdessä seuraavaa Suomen Akatemian profi-hakua, korkeakoulujen yhteisten verkkosivujen suunnittelu on alkanut, ideatori kokoontui 28.9 TAMK:issa ja vararehtoreiden työryhmät etenevät suunnitelmien mukaisesti työssään.

                    Tärkeä tehtävä tulevaisuudessa on rakentaa entistä korkeatasoisempi ja kansainvälisempi yliopistoyhteisö. Sen tehtävänä on vastata niin kotimaamme tarpeisiin kuin kansainvälisiinkin haasteisiin opetuksen ja tutkimuksen aloilla. Yliopistossamme vuoden alusta lähtien toiminut hakutoimikunta on kartoittanut hakuun pantavia tehtäviä varten kansainvälisiä potentiaaleja hakijoita yhdessä ko. alojen asiantuntijoiden kanssa. Teknillinen yliopisto puolestaan on jo pystynyt rekrytoimaan ulkomaisia tutkijoita avautuneisiin tehtäviin.

                    Tänä syksynä myös valmistaudutaan vuoden vaihteen uuteen tiedekuntajakoon ja opetellaan uutta toimintakulttuuria, joka rikkoo vanhat raja-aidat. Kaikkialla siis tapahtuu ja energia virtaa vuolaana. Valmistelun edetessä keskustelu keskeisistä linjauksista käy vilkkaana joka tasolla kaikissa kolmessa korkeakoulussa ja niiden taustaorganisaatioissa.

                    Työn alla on myös kansainvälisten strategisten yliopistokumppanien identifiointi tulevaa verkostoa varten. Lähdemme jo olemassa olevista hyvistä kumppaneista, ja tulenkin syksyn aikana vaivaamaan monia kyselyilläni. Tarkoitus ei ole muodostaa mitään keinotekoista uutta tasoa, vaan rakentaa jo olemassa olevien pitempiaikaisten ja laaja-alaisten tutkimuskumppanuuksien pohjalle. Tässä työssä olemme yhteyksissä myös Tampere3-kumppaniemme suuntaan ja katsomme, millaisia kannustimia pystymme yhdessä luomaan tälläkin alueella.

                    Hyvää lokakuuta kaikille!

                    Katariina Mustakallio
                    Vararehtori

                      Monitieteisyys

                        Harri Melin

                        Harri Melin

                        Poikkitieteellisyys on päivän sana. Aikamme visaiset haasteet suorastaan huutavat poikkitieteellisiä ratkaisuja. Olemme tekemässä Tampereelle uutta yliopistoa. Yksi sen vahvuuksista on monitieteisyys. Tampereen yliopisto on jo nyt monitieteinen, mutta vuonna 2018 starttaava uusi yliopisto on sitä ihan toisessa laajuudessa.

                        Ei pelkästään visaiset haasteet vaan monet taloudelliset ja sosiaaliset innovaatiot ja innovaatioiden mahdollisuudet ovat sellaisia, että uuden tiedon tuottaminen edellyttää monitieteisyyttä ja perinteisten rajojen ja osaamisalueiden ylittämistä. Hyvä esimerkki tällaisesta on tekoäly tai teknologian sovellutukset palvelujen tuotantoon, mukaan lukien uuden sukupolven robotit tai monimutkaisten institutionaalisten järjestelmien, kuten hyvinvointivaltion, uudistaminen. Kaikissa näissä uudistaminen ja kehittäminen suorastaan vaatii monitieteistä lähestymistapaa ja perinteisten ajattelutapojen ylittämistä.

                        Tampereella on jo käynnissä kiinnostavaa monitieteistä tutkimusta ja kehittämistoimintaa. Uuden sukupolven robottiteknologian soveltaminen palvelujen tuotantoon – sekä julkisiin että kaupallisiin palveluihin – on yksi sellainen alue, jota tällä hetkellä haarukoidaan humanististen tieteiden, teknisten titeiden ja sosiaalitieteiden yhteisvoimin. Uuden sukupolven robotiikka, jonka ominaisuuksina ovat automaatio, muisti, oppiminen, konenäkö, liikkuminen ja ohjattavuus internetin kautta on sinällään alue, joka edellyttää monitieteisyyttä jo itse teknologian tutkimuksessa. Silloin kun kyse on teknologian soveltamisesta ihmisten arkipäivään ja erilaisiin hyvinvointipalveluihin, teknologian soveltaminen saa kokonaan uutta ihmiskasvoisuutta. Tämä tarkoittaa sosiaalista hyväksyttävyyttä, sosiaalista ja eettistä vastuuta sekä taloudellista kannattavuutta. Näin robotiikan kehittämistä ei enää voidakaan tehdä erillisesti teknologisena vaan integroidusti sosiaalisena ja eettisenä kysymyksenä. Tampereella tehdään tällaista tutkimusta yhdessä useamman korkeakoulun kanssa.

                        Monitieteisyys on saatava vahvasti mukaan myös opetukseen. Tänä syksynä käynnistyi  laajamittainen – uudessa portaalissa on mukana yli 800 opintojaksoa – ristiinopiskelu kolmen tamperelaisen korkeakoulun kesken. Se suo tekniikan opiskelijoille mahdollisuuden hyödyntää yliopistomme humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden tarjontaa. Meidän opiskelijamme voivat vastaavasti valita kursseja TTY:n tai TAMK:in tutkinto-ohjelmista. Tämän lukuvuoden aikana aloitetaan myös yhteisiä Tampere3-opetuspilotteja, joissa kaikissa poikkitieteisellä lähestymistavalla on keskeinen sija.

                        Tampereella monitieteisyys ei ole pelkkää puhetta. Me teemme sitä jo.

                        Harri Melin
                        Vararehtori

                          Näyttelijäkoulutuksesta vielä

                            Liisa Laakso

                            Liisa Laakso

                            Useat tahot, muun muassa Suomen näyttelijäliitto, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Taideyliopiston ylioppilaskunta,  Suomen teatterijärjestöjen keskusliitto ja Tampereen kaupunki ovat vedonneet Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutuksen jatkamisen puolesta. Koulutuksen sisällöllisen kehittämisen kannalta nähdään tärkeäksi, että se ei liiaksi keskity. Moninaisuus antaa tilaa erilaisille taidekäsityksille ja terveelle kilpailulle, joka ehkä menetettäisiin, jos opetusta annettaisiin vain yhdessä yliopistossa. Teatterialan koulutus nähdään tärkeänä myös Tampereen kaupungin kehitykselle ja vetovoimalle.

                            Näyttelijäkoulutuksessa kuten kaikessa muussakin yliopistollisessa toiminnassa joudutaan koko ajan arvioimaan voimavarojen käyttöä. Mihin kannattaa satsata ja missä on päällekkäisyyttä tai tehottomuutta? Ja miten voimavarat voidaan paremmin kohdentaa? Joissakin tapauksissa opetuksen keskittäminen voi olla hyödyllistä. Joskus yhteistyö tai työnjako tuottavat paremman tuloksen. On varmasti kokonaisuuden kannalta hyödyllistä, jos eri näkökohtia punnitaan silloin tällöin myös yhteisessä selvityksessä, jollaista opetus- ja kulttuuriministeriö Taideyliopistolta ja Tampereen yliopistolta nyt näyttelijäkoulutuksesta perää.

                            Päätöksenteon läpinäkyvyyden kannalta on hyvä, että olemme Tampereella avoimia keskustelulle. Yliopistolla on autonomia, mutta työssämme olemme riippuvaisia suomalaisten veronmaksajien varoista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on meidän suurin rahoittajamme.

                            Mitä paremmat perusteet meillä on näyttelijäntyön koulutuksen säilyttämiseksi Tampereella, sitä avoimemmin voimme keskusteluun osallistua. Tampere3-hankkeen edistyminen on oiva aika tälle keskustelulle. Isossakaan yliopistokonsernissa ei kannata yrittää tehdä kaikkea. Toisaalta yhdistyminen Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa tarjoaa entistäkin monitieteisemmän kontekstin koulutukselle ja siis aivan erilaisen kuin Taideyliopisto. Taiteen, tieteen ja työn kohtaaminen olisi erityinen näyttelijäkoulutuksen lisäarvo Tampereella. Kannattaa siis miettiä, miten näitä kohtaamisia voisi edistää. Miten näyttelijöiden koulutus voi tukea myös muita tieteen ja opetuksen aloja?

                            Liisa Laakso
                            Rehtori

                              Arvon mekin ansaitsemme

                                Seppo Parkkila

                                Seppo Parkkila

                                Tämä juuri alkanut kesä on käänteentekevä Kaupin kampuksella. Eri puolilla kampusaluetta työskentelevät Tampereen yliopiston henkilökunta ja opiskelijat siirtyvät kesän aikana uuteen Arvo-rakennukseen. Samoihin tiloihin tulee myös BioMediTech-instituuttiin kuuluvia Tampereen teknillisen yliopiston tutkimusryhmiä. Lisäksi uudessa Taito-keskuksessa lääketieteen opiskelijat, muut terveysalan opiskelijat sekä sairaanhoitopiirin työntekijät voivat moniammatillisesti harjoitella kliinisiä taitoja uudenlaisessa oppimisympäristössä.

                                Tutkimuksen näkökulmasta on erityisen merkittävää, että oppialarajat himmenevät entisestään Arvo-rakennuksen laboratorio- ja toimistotiloissa. Olennaista ei ole, millä oppialalla tutkija työskentelee, vaan millaista tutkimusta hän tekee ja millä menetelmillä. Esimerkiksi syöpätutkijat useista tutkimusryhmistä sijoittuvat samoihin toimisto- ja laboratoriotiloihin, histologian menetelmät keskitetään yhdelle alueelle ja soluviljely toisaalle. Tällaisten järjestelyjen kautta saadaan toivottavasti aikaan lisää yhteistyöprojekteja, tilankäytön tehostumista ja monia muita arvokkaita synergiaetuja.

                                Samalla kun muutto uuteen toimintaympäristöön on suuri positiivinen muutos, joku voi kokea hienoista haikeuttakin, kun entiset vuosikymmeniä palvelleet tilat murskautuvat suurten koneiden rautaisessa otteessa. Mistähän johtunee, mutta itse en ole kuullut juurikaan kaihoisia haikeudenosoituksia entisiä tiloja kohtaan, vaan enemmänkin ilmassa on ollut ajatusta – lopultakin tämä toteutuu.

                                Näihin samoihin kuukausiin ajoittuu myös toinen suuri muutos Kaupin kampuksella. Lääketieteen ja bioteknologian tutkinto-ohjelmat sekä näiden alojen tohtori- ja erikoislääkärikoulutusta toteutetaan vuodesta 2017 alkaen yhteisessä lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa. Terveystieteiden opetus- ja tutkimustyötä tehdään uudessa Arvo-rakennuksessa, mutta hallinnollisesti tämä toiminta sijoittuu yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Nämä ovat hallinnollisia ratkaisuja, joiden myös toivoisi edistävän tutkimusta ja opetusta yliopistossamme. Kaikki tiedämme, etteivät tilat nosta tutkimusta huippututkimukseksi. Hallinnolliset päätökset yksikkö- tai tiedekuntarakenteista eivät myöskään sellaisenaan lisää tutkimuksen laatua tai vaikuttavuutta. Kaikkein eniten yliopisto tarvitsee huippututkijoita ja erinomaisia opiskelijoita. Toimivat tilat ja infrastruktuurit sekä tehokas ja samalla joustava hallinto voivat kuitenkin merkittävästi helpottaa tutkimuksen tekemistä.

                                Toivotan onnea ja menestystä kaikille uuteen Arvo-rakennukseen siirtyville! Samaa onnea ja menestystä toivon myös teille yliopistoyhteisön jäsenet, jotka ette siirry Arvoon – kaikki olemme kuitenkin arvon ansainneet. Jaakko Juteinin sanoin ”Opin teillä oppineita, Suomessa on suuria, Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.” Jätetään siitä lopusta se ”Lal, la, la, la…” pois, koska sivistysyliopistossa yliopistoväellä on sanoja yhtä paljon kuin melodiaa – toisin oli vanhoissa kansanlauluissa … ja politiikassa.

                                Seppo Parkkila
                                vararehtori

                                  Dekaanivalinnat ja yliopiston tulevaisuus

                                    Katariina Mustakallio

                                    Katariina Mustakallio

                                    Elämme tärkeää vaihetta yliopiston tulevan toiminnan kannalta, uusia tiedekuntia johtamaan valitaan pian dekaanit. Nyt olisi syytä jokaisen tutkimukseen ja opetukseen perehtyneen vastuuntuntoisen yliopistolaisen pohtia, ilmoittautuisiko hän kisaan. Hyviä ehdokkaita, eri sukupuolten ja eri tieteenalojen edustajia, kaivataan!

                                    Dekaanit tulevat olemaan keskeisessä asemassa uuden tiedekuntakulttuurin kehittämisessä. Se miten avoimeksi, innostavaksi, tutkimukseen ja kansainvälisyyteen orientoituneeksi tiedekunnat muodostuvat, riippuu siitä, millainen sisäinen kulttuuri niihin kehitetään. Jokainen tutkija ja opettaja, opiskelija ja tohtoriopiskelija tuo tähän panoksensa, mutta dekaani on se, jonka vastuulla on pitää huolta kokonaisuudesta.

                                    Dekaanin tehtävänä on motivoida kaikkia – nuorista tutkijoista professoreihin – korkean tason tieteelliseen työskentelyyn ja kansainvälisten tutkimussuhteiden ylläpitoon, huolehtia opetuksen ja tutkimuksen infrastruktuureista ja edistää ulkoisen rahoituksen hankkimista. Rekrytoinnit ovat tärkeä osa tutkimuksen ja opetuksen vahvistamista. Keskeistä on innostaa raja-aitojen ylittämiseen niin tiedekunnan sisällä kuin ulkopuolellakin. Avoimuus, vuorovaikutus, luottamus ja rohkeus rakentuvat toimintakulttuurissa alusta lähtien läpinäkyvyyden ja jatkuvan vuoropuhelun pohjalle. Yliopiston toiminnan pääomana ovat ihmiset ja heidän tieteelliset kykynsä. Yhteisön henkisten voimavarojen mobilisaatio yhteiseksi menestykseksi vaatii johdonmukaista toimintaa ja luottamuksen rakentamista.

                                    Millainen on sitten yliopiston tulevaisuuden visioni: Yliopiston ydintehtävinä ovat edelleenkin opetus ja tutkimus. Tutkimuksen ja opetuksen yhteys vahvistuu ja tutkimuksen painopistealueet tunnetaan korkeatasoisuudestaan kotimaassa ja ulkomailla. Hakupaine nousee uudelleen muotoiltuihin ja vanhat raja-aidat ylittäviin koulutusohjelmiin, joihin pyritään myös kansainvälisillä hauilla. Opiskelijat sitoutetaan työhönsä siten, että he pääsevät alusta lähtien tekemisiin  tutkimusprojektien ja tutkijan uran eri vaiheissa olevien toimijoiden kanssa. Läpivirtaus tehostuu toiminnan ansiosta. Opinnäytetyöt liittyvät linjakkaasti yksikön osaamisalueisiin ja nuoria tutkijanalkuja rekrytoidaan mukaan uusiin tutkimushankkeisiin, joita valmistellaan kansainvälisten yhteistyöyliopistojen kanssa. Yksikön opetus- ja tutkijakunta kansainvälistyy ja tutkimuksen taso nousee.

                                    Tätä kohti!

                                    Katariina Mustakallio
                                    Vararehtori

                                     

                                      Vertaileva tutkimus

                                        Harri Melin

                                        Harri Melin

                                        Osallistuin toukokuun alussa Kaunasissa International Social Survey Programme (ISSP) -vuosikokoukseen. Vertailevan yhteiskuntatutkimuksen ISSP-tutkimusohjelmassa on mukana 42 maata. Mukana ovat mm. Kiina, Intia, Filippiinit, Meksiko, USA ja monet  Euroopan maat. Vuosittain vaihtuvat tutkimusteemat käsittelevät esimerkiksi uskontoa, perhettä, työtä, eriarvoisuutta, valtion tehtäviä, identiteettejä, terveyttä jne. ISSP toimii niin, että mukana olevat maat kokoavat omilla resursseillaan kansalliset tutkimusaineistot. Sen jälkeen Saksan tietoarkisto muokkaa kaikille aineistoista kiinnostuneille tutkijoille, opiskelijoille tai vaikkapa politiikan tekijöille vapaasti ladattavan vertailuaineiston.

                                        Vuosikokouksessa tehdään tutkijoiden yhteistyönä seuraavan vuoden kyselylomake.
                                        Suomi on ollut mukana ISSP:n toiminnassa vuodesta 2000 lähtien. Meillä Tietoarkisto vastaa yhdessä Tilastokeskuksen kanssa Suomen aineistojen keruusta. Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva Tietoarkisto on tutkimuksen ja opetuksen valtakunnallinen palveluinfrastruktuuri. Se arkistoi ja välittää sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Kaikki palvelut ovat maksuttomia. Tietoarkisto tekee muutenkin hyvää työtä. Se edistää osaltaan tieteen avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja olemassa olevan tiedon tehokasta tutkimuskäyttöä.

                                        Yhtenä toimintonaan arkisto ylläpitää Aila-tietokantaa. Sieltä löytää Tietoarkistoon tallennetut tutkimusaineistot sekä niiden kattavat suomen- ja englanninkieliset kuvailutiedot. Ailassa on yli 1 200 aineistoa. Ailan käyttöönotto on lisännyt merkittävällä tavalla myös vertailevan tutkimuksen mahdollisuuksia ja vertailevan tutkimuksen tekemistä. Tämä näkyy kiinnostavalla tavalla myös meidän opinnäytetöissämme. Yhä useammassa gradussa on vertaileva tutkimusasetelma.

                                        Itse tutkin tällä hetkellä työhyvinvoinnin eroja Suomessa ja Venäjällä. Omia, yhdessä venäläisten kollegojen kanssa keräämiämme aineistoja tukee hienolla tavalla ISSP:n vuoden 2015 aineisto. Se näet käsittelee työtä ja työhön suhtautumista.
                                        Heti kun kevään kiireet helpottavat, aloitan Suomea ja Venäjää käsittelevät vertailuanalyysit tuoreella aineistolla. Saas nähdä mitä kaikkea sieltä löytyy.

                                        Harri Melin
                                        Vararehtori